Miten katkaisette syömäputken, haluan vinkkejä!

[Tuupero]

Joo. Kun olen lopettanut hifistelyn noiden syömisten suhteen, niin heittää sitten överiksi toiseen päähän :( Hiilarit nimittäin. Olen tähän asti syönyt aika kurinalaisesti, "puhtaasti" ja jopa mielestäni lähes ortoreksian partaalle. Välillä laihdutellut ja sitten lihonut...jojoilua...Ja nyt olen kyllästynyt syömisten vahtaamiseen ja heittäydyin sitten vapaalle. Niin tosiaan vapaalle.

Olin kuvitellut sisäistäneeni terveellisen ruoan, mutta kattia kanssa. Nyt maistuu hiilarit, tuore leipä, päälle margariinia, juustoa, leikkeleitä, puuroa, pullaa leipää...etc. Protskut, vihannekset ei iske ollenkaan. Oikeasti olen pulassa. Olen kyllä hieman naputellut tuonne kalorilaskuriin syömisiä ja kaloreissa huidellaan jossain 2200-2500 välillä. Hiilareita noin 300g!!!! No pidemmittä puheitta, kysyn teiltä: "Miten saatte syöpöttelyputken poikki?". Luultavasti monet teistä punttimimmeistä syö hyvin tiukasti ja kurinalaisesti ja vapaalle heittäytymisen jälkeen saatte itsenne kuriin aika kivutta, eikö? Miten sen teette? Tämä on oikeasti minulle nyt ongelma, saada pääkoppa "takaisin" syömisten suhteen.

Tänään on mennyt alas vasta aamiainen, ruisleipää, juustoa, kurkkua, leikkelettä ja omena. Ei kyllä ole nälkäkään. Mutta tuore leipä ja pulla himottaa...Urheillut olen normaalisti. Tänään aamulla kunnon juoksulenkki 10 km ja meni kyllä kevyesti eillisen hiilaritankkauksen ansiosta, eilen vielä salilla raskas jalkatreeni...elikkä liikuntapuoli mielestäni hanskassa kokonaisuudessa. Mutta syöminen ei. Eilen illalla ei edes ollut nälkä, mutta ennen nukkumaanmenoa oli pakko vetäistä vielä tuhti 100 gr:n protskupatukka (niin näihin olen myös koukussa) :curs:

Ja vielä yksi juttu. Laihtua ei tarvii, muttei tarttis lihoakaan. Ja nyt on kyllä hiilareiden myötä parissa päivässä tullut pari kiloa ja olo on kieltämättä höttöinen, jos ymmärrätte mitä ajan takaa.

Niin enkä ole ollut millään isoilla miinusvajeilla, vaan kalorit on pyörinyt ehkä samoissa kuin nyt, mutta ruoan koostumus ollut ihan eri. Proteiini-, rasva,- ja vihannespainotteinen...

Vinkkejä pliis...

 

[angelo]

Kuulostaa kovin tutulta... Noin siinä usein käy, kun on syönyt jonkin aikaa kovin kurinalaisesti ja sallinut itselleen vaan sitä "puhdasta ruokaa". Välillä pitää myös löysätä syömisten suhteen, ja jos ei löysätä, niin kyllä se kroppa kertoo siitä huutamalla hiilareita tai mitä tahansa ruokaa. Sanot että olet tähän asti syönyt jopa ortorektisen tarkasti... Siinäpä se syy lienee. Ootko pistänyt merkille omia tunnetilojasi, kun syöminen lähtee käsistä? Tunteilla on usein aika suuri merkitys kun puhutaan ahmimisesta tai syömishimosta. Toisaalta kysymys voi olla myös ihan kehon reaktiosta pitkään ja ankaraan syömisten tarkkailuun.

Mulla syöminen riistäytyi myös aikanaan käsistä puolen vuoden kitukuurin jälkeen... Olin sitä ennen tosi tarkka siitä, mitä pistän suuhuni ja kielsin itseltäni tiettyjä ruoka-aineita. Jossain vaiheessa toi tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Halusin yhtäkkiä maistaa kaupan hyllyiltä kaikkia mahdollisia houkutuksia, jotka olin kieltänyt itseltäni aikaisemmin. Homma lähti käsistä totaalisesti, kunnes hoksasin että nyt mennään vähän toisessa ääripäässä. Nykyään mä pidän kerran viikossa herkkupäivän piristääkseni mieltäni ja kehoani. Mulle herkkupäivä tarkoittaa sitä, että syön pienen pussin karkkia/ käyn ravintolassa syömässä tms. tavallisesta poikkeavaa - siten on taas mukava syödä terveellisesti ja puhtaasti koko viikko Oon huomannut, että jos en "nollaa" tilannetta kerran viikossa/parissa niin hiilari- ja sokerihimo pamahtaa jossain vaiheessa päälle kahta kauheampana. Keho ja mieli tarvitsevat oman kokemukseni mukaan hemmottelua myös ravinnon suhteen. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää syödä kerran viikossa karkkia tai pullaa voidakseen hyvin - joku ei tykkää makeisista ollenkaan. Joku hemmottelee itseään marjarahkalla, toinen ravintolalounaalla, kolmas parilla lasillisella siideriä viikossa jne.

Faidra on sanonut blogissaan mielestäni hyvin: "Oman luokitteluni mukaan jokainen päiväni sisältää useita herkkuhetkiä. " Haen tällä siis sitä, että vaikka söisi terveellisesti ja puhtaasti, voi ruokailuhetkistä tehdä kuitenkin nautinnollisia "herkkuhetkiä" aina. Juuri tämä auttoi mua pääsemään yli tuosta "mässykaudesta". Ostin jääkaappiin vain mieleisiäni, terveellisiä ruoka-aineita, tein aterioista hyvän makuisia ja juuri sen kokoisia kuin aioin syödä. Päätin, ettei jääkaapille ole asiaa ruokailujen välillä. Alussa se on vaikeaa, mutta parin viikon päästä pitäisi helpottua. Ruoan jälkeen join lasin vettä ja otin purkan suuhun tyrehdyttääkseni loputtoman syömishimoni. Ja sitten pitää vaan puuhailla muuta, että saa sen ruoan kummittelemasta mielestä - lähteä ulos, soittaa kaverille tms.

Yksi juttu tuli vielä mieleen... Saatko sä tarpeeksi prodea päivässä? Ettei se hiilarihimo johtuis siitä?

 

[assis]

Olin kuvitellut sisäistäneeni terveellisen ruoan, mutta kattia kanssa. Nyt maistuu hiilarit, tuore leipä, päälle margariinia, juustoa, leikkeleitä, puuroa, pullaa leipää...etc. Protskut, vihannekset ei iske ollenkaan. Oikeasti olen pulassa. Olen kyllä hieman naputellut tuonne kalorilaskuriin syömisiä ja kaloreissa huidellaan jossain 2200-2500 välillä. Hiilareita noin 300g!!!!

Niin? Luettelemistasi ruuista lähinnä pulla ei ehkä ole arkiruokaa, mitä vikaa noissa muissa on? Kyllä sä ihan itse työnnät käsillä ruokaa ääntä kohti, joten laita käteen välillä jotain proteiinipitoista ja hyviä rasvoja. En mäkään söisi vihanneksia, ellen ihan päättäväisesti aina muistuttaisi "nyt on aika syödä tomaatti", "enpä olekaan syönyt tänään mitään tuoretta, teenpä salaatin". Mieluitenhan mä söisin pihviä, juustoja ja jäätelöä.

No pidemmittä puheitta, kysyn teiltä: "Miten saatte syöpöttelyputken poikki?".

Mä en pidä syöpöttelyputkia. On olemassa vain ruokaa, parempaa ja heikompi laatuista evästä. Lauantaisin herkuttelen, mutta en silloinkaan koko päivää enkä kaikkea mitä kaupasta löytyy. Päätöksen teen ENNEN kuin menen ostoksille.... Muutoin herkuttelen tarvittaessa, mutta tärkein säätelyelin on ihan omat aivot.

Tänään on mennyt alas vasta aamiainen, ruisleipää, juustoa, kurkkua, leikkelettä ja omena. Ei kyllä ole nälkäkään. Mutta tuore leipä ja pulla himottaa...Urheillut olen normaalisti. Tänään aamulla kunnon juoksulenkki 10 km ja meni kyllä kevyesti eillisen hiilaritankkauksen ansiosta, eilen vielä salilla raskas jalkatreeni...elikkä liikuntapuoli mielestäni hanskassa kokonaisuudessa. Mutta syöminen ei.

Mun mielestä noilla urheiluilla 300g hiilareita on ihan kohtuullisesti. Kuten itsekin sanoit, hyvin kulkee. Mun mielestä suuri hiilarimäärä on ongelma jos a)proteiinia ja rasvaa ei tule riittävästi vaan niiden tilalla syödään hiilareita b)oma olo on höttöinen (kuten sulla) c)hiilarit selvästi väsyttää. Hyvät hiilarit ei ainakaan mulla aiheuta nesteistä oloa (puuro, tumma leipä, hedelmät) vaan sokeri ja vehnäjauhot noin karkeasti ottaen. Toisaalta hiilareiden liika rajoittaminen aiheuttaa hiilarihimoa, samoin kuin määrätön hiilaripainotteinen syöpöttely. Kultainen keskitie tässäkin asiassa!

En halua kuulostaa ivalliselle, mutta välillä tuntuu että oletetaan että jotenkin automaattisesti tekisi mieli vihanneksia ja kananmunia ja leivänhimo on merkki jostain viasta tässä systeemissä. Väittäisin, että enimmäkseen meidän pitää kuitenkin ihan aktiivisesti kaupassa kävellä vihannesosastolle, jättää kakut hyllyyn ja VALITA niitä parempia vaihtoehtoja. Meitä ei todellakaan ole biologisesti ohjelmoitu syömään "terveellisesti" vaan hiilareita, hiilareita ja hiilareita. :D Joten sitä nyt pitää sitten vain säädellä. Ja jos hiilariturvotus vaivaa, sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: syöt yhtä paljon hiilareita kuin millä saat turvotuksen pysymään tai vähennät hiilareita --> turvotus poistuu. Sun kroppa, sun peili, sun olotila - sun päätös. :thumbs:

 

[Nadesha]

Hei,


mun kokemuksen mukaan KAIKKI ruokahimotukset poistuivat melko pian, oikeastaan heti, kun aloitin ns täsmäsyömisen, eli syön orjallisesti, 3 (max 4) tunnin välein, ja jokaisella aterialla on niin hiilaria, prodea kuin rasvaakin (kyllä, minulla on syömishäiriötaustaa). Aterian koko ei ole järin suuri. Siis 5 ateriaa päivässä + treenin jälkeen palkkari.

Mikä tahansa ruokahimo on yleensä merkki siitä, että et syö määrällisesti tarpeeksi tai et saa jotakin ravintoainetta tarpeeksi. Aliravitulla ruoka pyörii mielessä koko ajan.

 

[Aurora]

En halua kuulostaa ivalliselle, mutta välillä tuntuu että oletetaan että jotenkin automaattisesti tekisi mieli vihanneksia ja kananmunia ja leivänhimo on merkki jostain viasta tässä systeemissä. Väittäisin, että enimmäkseen meidän pitää kuitenkin ihan aktiivisesti kaupassa kävellä vihannesosastolle, jättää kakut hyllyyn ja VALITA niitä parempia vaihtoehtoja.

Nyt menee off topiciksi, mutta tämä kommentti pisti silmään taas kerran. En itse ole koskaan tajunnut ihmisiä, joilla on vaikeuksia saada kasaan päivässä sitä puolta kiloa kasviksia. Minusta on käsittämätöntä, miten joidenkin päivittäiseen ruokailuun ei kuulu tuoretta salaattia ja erilaisia kasviksia. En ymmärrä, miten joillakin ei ole kotonaan aina saatavilla tuoreita hedelmiä ja miten niitä ei syödä päivittäin.
Siitä päivästä lähtien, kun aloin syömään kiinteätä ruokaa vauvana, olen joka päivä syönyt kasviksia ja hedelmiä. Ei mene päivääkään, jolloin en söisi salaattia tai vihanneksia tai popsisi hedelmiä parisen kappaletta. Lapsena matkoilla tai paikoissa, joissa ruokailuun ei itse voinut vaikuttaa, minulle on aina pakattu mukaan hedelmiä runsaasti. Leirikouluun, riparille, kyläilyreissuille, abiristeilylle, yliopiston rientoihin yms. olen aina ottanut mukaan vähintään pari-kolme omenaa ja mandariinia.
Päivittäin syön pelkästään vihanneksia ja kasviksia vähintään kilon verran. Usein jopa lähemmäs kaksi kiloa. Päälle vielä 3-4 hedelmää. Ja tähän ei tule poikkeuksia! En voisi kuvitellakaan syöväni pelkkää perunaa ja lihaa ilman mitään kasviksia tai pelkkää keittoa ja leipää ilman leivänpäällisvihanneksia.

Ei mulla tässä mitään pointtia oikein ollut. Kunhan vain halusin tuoda esille, että meitä on monenlaisia ihmisiä eri ruokatottumuksineen. Onneksi meitä pupujussejakin löytyy aina välillä (vaikkakin liian vähän).

 

[vaniljarahka]

Kyllä tuo aika tutulta kuulostaa, kyllä mullakin noita himotuksia tulee, turhan useinkin. Sitten pitää vaan joskus päättää ja lopettaa tahdonvoimalla se syöminen , tai siis ei lopettaa syömistä mutta se liiallinen hiilareitten vetäminen.

Mulla särähti korvaan tuo 'ei oo vielä nälkäkään', eli kyllä se aikalailla kaiken a ja o on että syö SÄÄNNÖLLISESTI pitkin päivää. Eli ei kannata jättää vaikka lounasta väliin tai siirtää myöhemmäksi sen takia ettei olis nälkä, sitten voikin yhtäkkiä olla hirvee nälkä ja syö enemmän kun olis aiemmin syönyt jne.

Usein se hiilarihimo ehkä johtuu siitä, että syö liian vähän? Että jos söis tarvetta vastaavasti, niin niitä himotuksia ei tulis niin helposti. Se hiilarihimo jää kyllä helposti päälle, eli ei sitä ihan tuosta vaan oo helppo katkaista, kuten siihen neuvoja kyselitkin. Mutta ei siihen taida poppakonsteja olla, tahdonvoimaa vaan pitää sit käyttää, kyllä se sit siitä helpottaa kun päivän pari jaksaa taas syödä paremmin.

Pidemmän päälle paras vaihtoehto syömäputken estoon on varmasti se terveellinen kasvis- ja protskupitoinen ruokavalio, ja säännölliset ruokailuajat, ainakin 5-6 ateriaa päivässä.

Mutta toisaalta pitäähän sitä myöntää oma inhimillisyytensä, eikä rankoa itseään hirveästi jos nyt välillä pullalinjalle heittäytyy , eihän se nyt niiiin vakavaa ole, sitten taas välillä vaan sitä itsekuria ja tahdonvoimaa peliin ja syö paremmin.

 

[vaniljarahka]

Nyt menee off topiciksi, mutta tämä kommentti pisti silmään taas kerran. En itse ole koskaan tajunnut ihmisiä, joilla on vaikeuksia saada kasaan päivässä sitä puolta kiloa kasviksia. Minusta on käsittämätöntä, miten joidenkin päivittäiseen ruokailuun ei kuulu tuoretta salaattia ja erilaisia kasviksia. En ymmärrä, miten joillakin ei ole kotonaan aina saatavilla tuoreita hedelmiä ja miten niitä ei syödä päivittäin.
Siitä päivästä lähtien, kun aloin syömään kiinteätä ruokaa vauvana, olen joka päivä syönyt kasviksia ja hedelmiä. Ei mene päivääkään, jolloin en söisi salaattia tai vihanneksia tai popsisi hedelmiä parisen kappaletta. Lapsena matkoilla tai paikoissa, joissa ruokailuun ei itse voinut vaikuttaa, minulle on aina pakattu mukaan hedelmiä runsaasti. Leirikouluun, riparille, kyläilyreissuille, abiristeilylle, yliopiston rientoihin yms. olen aina ottanut mukaan vähintään pari-kolme omenaa ja mandariinia.
Päivittäin syön pelkästään vihanneksia ja kasviksia vähintään kilon verran. Usein jopa lähemmäs kaksi kiloa. Päälle vielä 3-4 hedelmää. Ja tähän ei tule poikkeuksia! En voisi kuvitellakaan syöväni pelkkää perunaa ja lihaa ilman mitään kasviksia tai pelkkää keittoa ja leipää ilman leivänpäällisvihanneksia.

Ei mulla tässä mitään pointtia oikein ollut. Kunhan vain halusin tuoda esille, että meitä on monenlaisia ihmisiä eri ruokatottumuksineen. Onneksi meitä pupujussejakin löytyy aina välillä (vaikkakin liian vähän).

Niin, meitä ihmisiä on joka lähtöön

Tuohan on todellinen ihannetilanne, että 'automaattisesti' syö aina kasviksia ja hedelmiä. Mutta ei se vaan tosiaan läheskään kaikilla tule niin luonnostaan. Ei olis muuten Suomessa niin paljon ylipainoisia jos se olisi yhtä luontevaa kaikille

Kuten sanoitkin, että olet lapsesta asti syönyt paljon hedelmiä ja kasviksia, eli sieltä se varmaan aika paljon tulee se että siitä on tullut tapa.

Mutta lohduttavaa meille muille on sekin että sitä kasvisten ja hedelmien syöntiä voi opetella myös aikuisena , eli siitä voi tehdän tavan, vaikka se ei sitä automaattisesti olisikaan. Itse olen keväästä/kesästä asti tehnyt sellaista ryhtiliikettä tuohon ruokavalioon, että olen opetellut syömään huomattavasti enemmän salaatteja, hedelmiä, marjoja, kasvispitoisempia keittoja, laatikkoruokia yms., ja yrittänyt pikkuhiljaa vetää myös muita perheenjäseniä mukaan siihen . Eli lähes joka aterialla syön joko marjoja, kasviksia tai hedelmiä. Mutta välillä sitten taas syön vaikka proteiinipastaa kinkkukastikkeella ilman mitään kasviksia, ja sekin on ihan ok musta jos ei aina jaksa olla salaatteja huuhtelemassa

Mut kyllä sen huomaa muuten lapsistakin että ovat jo pienenä erilaisia, toiset maistavat innoissaan kaikkea ja toiset taas ovat tosi ronkeleita maistamaan mitään uutta. Toisille ikä auttaa, että syövät monipuolisemmin kun tulee ikävuosia lisää, toisilla taas päinvastoin jne..mutta tottakai vanhempien malli on äärimäisen tärkeä tuossakin, mutta ei se suoraan sitä ratkaise että vanhemmat syö kasviksia = lapset rakastavat kasviksia, ei valitettavasti ole niinkään yksinkertaista

No joo, aika offtopiciks menee tämäkin, jo lasten kasvatuksen puolelle...

 

[assis]

Nyt menee off topiciksi, mutta tämä kommentti pisti silmään taas kerran. En itse ole koskaan tajunnut ihmisiä, joilla on vaikeuksia saada kasaan päivässä sitä puolta kiloa kasviksia.

No ehkä tähän on allergiat vaikuttanut ku ei aina jaksais syödä niitä banaaneja... :D Kaikki helpot tapaukset kuten porkkanat ja omenat on off-listalla, koulussakin usein jään ilman salaattia ku ne on täynnä kaikkea mitä en voi syödä. Kotona on kyllä tuoretta ruokaa, vielä kun saisi ne suuhun asti. Mut tosiaan kapea valikoima kun on niin välillä tekis mieli jotain vaihtelua.

 

[Tuupero]

Kyllä proteiineista ja rasvoista olen aina huolehtinut, proteiineja syöty noin 2-2,5 g/painokilo ja rasvaa se 1 g/painokilo. Tässä kun mietiskelen tätä dilemmaa, niin luulen, että tämä "vapaalle heittäytyminen" on saanut kehon ja pään sekaisin. Nimittäin aina ennen olen aina tiukasti miettinyt mitä syödä, paljonko, koska ja pakottanut tietyllä tavalla vapaaehtoisesti (mikä ilmaisu:D) tuohon terveelliseen ja puhtaaseen syömiseen. Vaikka tuolloin nautinkin syömisistä, niin joku on mättänyt selvästikin.

Äsken söin jälleen leipää, mutta vain yhden palan ja päällä 5% polaria kevytmargariinilla voideltuna. Sitten äsken näin kaupassa uuden hedelmäpatukan, jossa oli kivasti kuitua ja tietty sitä oli pakko maistaa, oli kyllä aika makeaa, mutta maistui hyvältä. Eli hiilaripainotteisesti mennään edelleen, muttei niin holtittomasti kuin mennä päivinä.

Ehkä pitää tässäkin suhteessa relata ja antaa tietyin rajoituksin kehon viedä...luultavasti tämä tästä tasoittuu, kun ei hötkyile liikoja. Yritän tässä opetella ja kuulostella ihan sitä vain, miltä minusta tuntuu, mitä tekee mieli, olenko täynnä vai oikeasti nälkäinen vai onko taustalla tunteita. Onneksi on tämä urheilu, joka pitää meikäläistä ryhdissä. Ja vielä kun analysoin syömisiäni, niin olen syönyt ehkä lähempänä karppausta, ja nyt tämä hiilarihimo selittynee ehkä sillä. Samoin turvotus...

 

[Ultimecia]

Onko se himo niin kova, että sen takia lähtee kaupasta hakemaan jotain hiilaripommia vai tuleeko niitä osteltua "vahingossa"/vierasvaraksi/"mä syön vaan yhden mutta ostan jättipussin koska siinä on halvempi kilohinta" tms. tekosyyllä?

 

[Tuupero]

Onko se himo niin kova, että sen takia lähtee kaupasta hakemaan jotain hiilaripommia vai tuleeko niitä osteltua "vahingossa"/vierasvaraksi/"mä syön vaan yhden mutta ostan jättipussin koska siinä on halvempi kilohinta" tms. tekosyyllä?

Ei mun keississä. Mutta kotona on AINA protskupatukoita, kun mielestäni ne ovat parempi vaihtoehto kuin pelkkä suklaa tai karkit. Se hedelmähiilaripommi osui käteen, kun olin nähnyt bodyalan lehdessä mainoksen ja näin syntyi tarve maistaa ;)

 

[Ultimecia]

Ei mun keississä. Mutta kotona on AINA protskupatukoita, kun mielestäni ne ovat parempi vaihtoehto kuin pelkkä suklaa tai karkit. Se hedelmähiilaripommi osui käteen, kun olin nähnyt bodyalan lehdessä mainoksen ja näin syntyi tarve maistaa ;)

Mutta siis noi leipä, pulla jne. joita tulee syötä omasta mielestä yli tarpeen? Itse en nimittäin mielelläni pidä himassa mitään sellaista, mitä ei voi hyvällä omalla tunnolla paljoa syödä. Pystyn kyllä pitämään ne siellä kaapissa sinänsä, mutta en jaksa käydä sitä henkien taistelua :D . Sitten jos ostan jotain herkuteltavaa niin vedän tietoisesti minkä vedän enkä mieti enempää koko juttua. Yleensä tulee sen verran huono olo ettei tarvitse ihan heti uudestaan, jos arvio pettää.

Mulle ainakin toi leipä on ihan vihon viimeinen, se ei tunnu vaikuttavan näläntunteeseen tai verensokeriin millään tavalla, mutta on pirun hyvää, joten kaikki syömäni leipä tuntuu olevan ns. ylimääräistä. Työterkkari kehotti muusta syystä kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota pari viikkoa, joten leipä on jäänyt pois glut. näkkäriä lukuunottamatta. Mies on siinä sivussa ollut samalla ruokavaliolla kannustushengessä ja sanoi myös, ettei aio palata leivän syömiseen. Kuitua saa kyllä muualtakin. kyllä taas muuten ajatus harhailee, tämä ei sinänsä enää aiheeseen vissiin ihan liittynyt

 

[petra]

Mulla ainakin tepsii pelkästään jo se, että käyn treenaamassa, oon tehny kovan setin, hikoillut ja olen siis kaikin puolin tyytyväinen itteeni. Sen jälkeen ei tee mieli pilata hyvää treeniä vetämällä ranskanleipää, jäätelöä, karkkia ja suklaata naamariin :P Proden lisääminen ruokavalioon on vienyt multa HIRVEESTI makeanhimoa pois, joten kannattaa kiinnittää siihen erityistä huomiota.

 

[HeatN]

"Miten saatte syöpöttelyputken poikki?". Luultavasti monet teistä punttimimmeistä syö hyvin tiukasti ja kurinalaisesti ja vapaalle heittäytymisen jälkeen saatte itsenne kuriin aika kivutta, eikö? Miten sen teette? Tämä on oikeasti minulle nyt ongelma, saada pääkoppa "takaisin" syömisten suhteen.

Vinkkejä pliis...

Ööö en mä ainakaan syö hyvin tiukasti ja kurinalaisesti :D vaan joka päivä hyvinkin nautinnollisesti ja ihanasti. Melkein aina pitää olla jokin pieni jälkkäri tai muuten erittäin nautinnollinen ateria.

Mutta sinun ongelmaasi: syöthän tarpeeksi kaikkea muuta? Rasvaa? Proteiineja? Rasvan kammo ja vähäisyys ainakin voi saada rajoittamattomia mielitekoja aikaan. Liikut paljon (myös aerobista), joten hiilareiden himo ei ole mitenkään ihmeellistä. Usein kaverini, jotka treenaavat maratonille vetävät aamupalan jälkeen ennen lenkkiä ihan puhdasta pastaa. Se sulaa kuulemma suht hyvin ja on hyvää polttoainetta.

Onkohan tässä kysymys nyt siitä, että rajoitat itseäsi ja syömisiäsi liikaa ja pää ja kroppa eivät osaa reagoida oikein ja saat noita hiilarihimoputkia? Toisin sanoen, syöt toisinaan liian vähän liikuntoihisi nähden ja toisinaan kroppasi suorastaan huutaa kaikenlaista ravintoa täyttääkseen huventuneen energiamäärän. Tällöin edessä saattaa olla loputon himo joka voi olla vaikeasti katkaistavissa. Luulen, että asiaan voisi auttaa seuraavat jutut:

1) syöt sellaista ruokaa mistä oikeasti pidät. Valitse kasviksistakin ne lempparit (ei tarvitse syödä parsakaalta jos inhoaa sitä vaan voi valita vaikkapa paprikaa).
2) syö silloin kun on nälkä (ihan sama iso vai pieni nälkä) äläkä silloin kuin muilla on nälkä tai kello näyttää sitä. Itse söin joskus liian harvoin tai liian usein kun olin jostakin lukenut, että yli 4 tuntia ei saisi olla ruokailuväli ja alle 1,5 tuntia on liian vähän. Hemmetti, me ei eletä kellokaulassa!!
3) unohda hifistelyt ja prosentit ja grammat. Voi luoja, eihän kukaan voi oikeasti sanoa, että kaikille sopisi tällainen hh/pr/r jakauma. Jos joku tykkää syödä enempi hiilareita ja toinen enempi rasvaa that´s fine. Kyse on mieltymyksistä eikä kaikkien pidä istua samaan muottiin tässäkään asiassa.


Taitaa kyse vain olla siitä, että jotenkin kammoksut hiilareita? Nykyajan proteiini-rasva-kasvisdieetit tekevät hiilareista ihmeellisiä peikkoja ja jos niitä sattuu popsimaan hieman aikomaa tai suositusta enemmän, nousee epäonnistunut ja huono fiilis. Mielestäni tässä olisi jonkin verran mietinnän ja pohdinnan varaa: kiellätkö itseltäsi liikaa ja pyritkö syömään jonkin ruokavalion mukaisesti? Ehkä se ei olekaan se paras ja optimi vaihtoehto: joka tyydyttäisi kehon ja myös mielen nälän?

 

[Tuupero]

Onkohan tässä kysymys nyt siitä, että rajoitat itseäsi ja syömisiäsi liikaa ja pää ja kroppa eivät osaa reagoida oikein ja saat noita hiilarihimoputkia? Toisin sanoen, syöt toisinaan liian vähän liikuntoihisi nähden ja toisinaan kroppasi suorastaan huutaa kaikenlaista ravintoa täyttääkseen huventuneen energiamäärän. Tällöin edessä saattaa olla loputon himo joka voi olla vaikeasti katkaistavissa. Luulen, että asiaan voisi auttaa seuraavat jutut:

1) syöt sellaista ruokaa mistä oikeasti pidät. Valitse kasviksistakin ne lempparit (ei tarvitse syödä parsakaalta jos inhoaa sitä vaan voi valita vaikkapa paprikaa).
2) syö silloin kun on nälkä (ihan sama iso vai pieni nälkä) äläkä silloin kuin muilla on nälkä tai kello näyttää sitä. Itse söin joskus liian harvoin tai liian usein kun olin jostakin lukenut, että yli 4 tuntia ei saisi olla ruokailuväli ja alle 1,5 tuntia on liian vähän. Hemmetti, me ei eletä kellokaulassa!!
3) unohda hifistelyt ja prosentit ja grammat. Voi luoja, eihän kukaan voi oikeasti sanoa, että kaikille sopisi tällainen hh/pr/r jakauma. Jos joku tykkää syödä enempi hiilareita ja toinen enempi rasvaa that´s fine. Kyse on mieltymyksistä eikä kaikkien pidä istua samaan muottiin tässäkään asiassa.


Taitaa kyse vain olla siitä, että jotenkin kammoksut hiilareita?

Mielestäni tässä olisi jonkin verran mietinnän ja pohdinnan varaa: kiellätkö itseltäsi liikaa ja pyritkö syömään jonkin ruokavalion mukaisesti? Ehkä se ei olekaan se paras ja optimi vaihtoehto: joka tyydyttäisi kehon ja myös mielen nälän?

HeatN, kiitos hyvistä neuvoista ja sainkin nyt uutta ajattelemisen aihetta! Tuo ensin liian vähällä ravinnolla kituuttaminen liikuntoihin nähden saattaa kyllä pitää paikkaansa. Sillä se selittää aikaisemman elämänikin omituiset syöpöttelyhimot, joita en meinannut saada millään kuriin. Ja tavallaan oli aina nälkä vaikka oli syönytkin vasta. Ja liikunnoista vielä sen verran, että aerobista harrastan, niin että juoksen viikossa noin 30 km, elikkä 3-4x viikossa noin 6-10 kilsaa kerralla suunnilleen. Ja punttitreenit siihen päälle, 3 x, 3-jakoisella. Ja vielä kalorilaskurin mukaan, mikäli en halua lihoa enkä laihtua, minun painoiseni keskimäärin noilla liikunnoilla pitäisi syödä noin 2000-2100 kaloria. Tuntuu kyllä aika vähältä, kun lihaksiakin on. Mittani ovat 63 kg (nyt poikkeuksellisesti 65 kg, mässyttelyn johdosta), 175 cm, rasva% (vaakan mukaan 13%. Se on heitelly 13-18% tämän vuoden alusta alkaen, kun aloin seuraamaan sitä uuden vaakan myötä!

Että en tiedä, mikä olisi oikea määrä plus-miinus-nolla tasolle painon suhteen. Nyt kyllä on kropassa oikeasti höttyä, kun se näkyy ja tuntuu heti, kun rasvaprossa on aika alhainen. Tai eihän noi mittarit ole kuin suuntaa antavia. Ja toisaalta minulla kyllä on rasvaa, vaikka se on epätasaisesti jakautunut. Yläkroppa liiankin luiseva, ja navasta alaspäin höttyä. Kyllä, kyllä näistä mitoista huolimatta.

Ultimecia

Mutta siis noi leipä, pulla jne. joita tulee syötä omasta mielestä yli tarpeen? Itse en nimittäin mielelläni pidä himassa mitään sellaista, mitä ei voi hyvällä omalla tunnolla paljoa syödä.

Joo, leipää kyllä aina löytyy ja on ollut ennenkin kaapissa. Olen vain osannut siitä kieltäytyä tai syödä kohtuudella. Nyt ajattelin, että en kiellä enää itseltäni mitään. Olen oikeasti kypsä sääntöihin, mittoihin, sallittuihin, ei sallittuihin...etc. jutskiin. Sallin kaikkea, ja oikeasti kiinnitän huomiota myös syömätahtiin! Onkohan minulta lapsena riistetty lautanen ennen kuin olen saanut vatsani täyteen tai ruoka revitty nokan edestä, kun oikeasti syön sikanopeasti :D Nyt olen oikein alkanut kiinnittämään siihen huomiota. Voisi sanoa, että syön lähes ahmien, olen aina syönyt, ja ollut ensimmäinen joka on saanut lautasen tyhjäksi. Ja ollut siitä jopa ylpeä. Mieskin jää toiseksi. Tänään olen nyt tietoisesti hidastanut syömistä ja yrittänyt muistaa, että ei kukaan tule repimään sitä leipäpalasta kädestäni tai pöydältä ja oikeasti yrittänyt hidastaa älyttömästi tuota ruokailua. Tämä on aikamoinen haaste ja opettelun paikka minulla. Ja on vaikeaa, kun on tottunut mättämään suun täyteen minuutissa...

Protskupatukoita tänään mennyt pari, ja äsken söin spagettia, joten ei ihan hunningolla tänään. Tänne kirjoittelu ja viestien lukeminen on pitänyt kyllä minut kurissa. Vatsa on nyt sopivan täynnä ja olo kylläinen. Olisipa aina näin

 

[shiba]

Hmm, mä en todellakaan ole mikään neuvomaan ketään syöpöttelyssä kun itse olen oikea herkkujen musta aukko. Aiemmin joku mainitsi että kova treeni auttaa -mulla on sama juttu. Se jotenkin lisää hyvää oloa eikä tee mieli mässätä. Toinen mikä minulla "auttaa" on vaan se kylmä katkaisu: en osta enkä syö. Mikään ylensyöminen ja sitten kyllästyminen ei valitettavasti ole vaikuttanut. Heti kun paha olo helpottaa on taas saatava uutta namia.

Onneksi terveellisistäkin ruoista saa tehtyä herkkuja, esim. mä olen hulluna salaatteihin (vielä kun pilkkoo sekaan suolakurkun niin ei paremmasta väliä!) ja jostain syystä kaurapuuroon mulla on tullut hirmuinen himo Eli kannattaa kokeilla saatko jostain normiruoasta itsellesi herkkua ja sitä kautta helpotettua tuskia.

 

[Amaryllis]

Mä olen jo kauan sitten lakannut uskomasta kalorilaskurin lukemiin. Ne on minusta alakanttiin, ja on taidettu kaavaa säätää vielä enemmän alakanttiin verrattuna vuoden 2006 kevääseen kun laihdutin kalorilaskurin avulla - silloin sain -500 kcal vajeella laskurin ehdotuksen mukaan syödä loppuvaiheessakin salipäivinä lähes 2000 kcal ja sali+aerobinen -päivinä yli 2000 kcal. Näin teinkin ja hyvin toimi. Loppuvaiheessa painoin pari kiloa vähemmän kuin nyt. Nyt kun olen uudestaan päättänyt alkaa kiristellä niin sieltä tulee koko ajan jotain 1600 kcal ehdotuksia liikuntapäivinäkin, vaikka haluttu vaje on nyt vain -400. Jotain on siis muuttunut laskurissa. Olen tyylikkäästi ohittanut moiset ehdotukset ja syönyt enempi. Kiristyn silti, eikä ole liikoja himoja tai palautumisongelmia. En siis luottaisi kalorilaskurin ehdottamiin ei-dieettaus -lukemiinkaan liikaa vaan söisin enemmän sen verran että nälkä lähtee ja oudot himot katoavat.

Edit: Niin ja siis diettasin n. 70 kilosta vähän 64 kilon alle silloin 2006, nyt painoa on 66. Rasvaprosentti varmaan 25-30 mistä syystä alkoikin nyt kiristely osa 2.

 

[Nadesha]

Mä olen jo kauan sitten lakannut uskomasta kalorilaskurin lukemiin. Ne on minusta alakanttiin, ja on taidettu kaavaa säätää vielä enemmän alakanttiin verrattuna vuoden 2006 kevääseen kun laihdutin kalorilaskurin avulla - silloin sain -500 kcal vajeella laskurin ehdotuksen mukaan syödä loppuvaiheessakin salipäivinä lähes 2000 kcal ja sali+aerobinen -päivinä yli 2000 kcal.

Olen täysin samaa mieltä, että laskurit näyttävät liian vähän. Tai no, sikäli oikein, että kyllä niillä laihtuu, ja itse laihduin reilusti enemmän kuin laskurin mukaan olisi pitänyt.

Mutta, minusta ne on tarkoitettu laihdutuskuurin tueksi, jotta oppii summittaisesti arvioimaan ja varomaan "piilokaloreita" (itselläni tämä oli muuten alkoholi!), mutta ei päivittäiseen elämään, etenkään, kun kenenkään kroppa ei taatusti kuluta joka päivä samaa määrää edes lepotilassa (kuten tuolla energiankulutus-threadissa kirjoitin).

Ihannepainon ylläpitämiseen terve, normaalipainoinen, liikkuva, ja jonkin verran lihaksiakin omaava ihminen voi syödä hyvällä omallatunnolla varsin paljon. Toki pitkien kitukuurien jälkeen elimistö voi olla pitkään sekaisin, mutta kyllä se siitä ajan kanssa tasoittuu.

 

[acromion]

Mun hiilariputki kestää vain päivän jos sellaseen repsahdan, mutta mulle se riittää jo 1-2kg lihomiseen (tulee varmaan syötyä ylimäärästä 7000-14000kcal, ei muuta järkevää selitystä miten voi lihoa pysyvästi tuosta noi paljo:wtf, eli vois verrata sun tilanteeseen. Seuraavana aamuna jaksan jatkaa järkevällä ruokavaliolla taas, kun syön kunnon proteiinipitoisen ja kohtuu rasvaisen aamupalan, ja muutenki sopivan runsaan.
Muutenkin noudatan normaalisti hyväkarppilinjaa (=ei viljoja, leipää, perunaa ym. mutta hedelmiä ja palkokasveja kylläkin), joten kyllä selkeesti nykyään jaksaa vastustaa kaiken maailman houkutuksia huomattavasti entistä paremmin, kun ei verensokeri heittele minne sattuu. Lisäksi syön vain 3krt päivässä (en ole lukenut vielä yhtäkään kunnon tutkimusta missä selkeesti selitettäs millä perusteella useemmin syöminen ois järkevämpää), joten joka päivä edes jollakin aterialla saan vähän tyydyttää paljon syömisen tarvetta (jopa dieetillä).

 

[Tuupero]

Olen täysin samaa mieltä, että laskurit näyttävät liian vähän.

Mutta, minusta ne on tarkoitettu laihdutuskuurin tueksi, jotta oppii summittaisesti arvioimaan ja varomaan "piilokaloreita" (itselläni tämä oli muuten alkoholi!), mutta ei päivittäiseen elämään, etenkään, kun kenenkään kroppa ei taatusti kuluta joka päivä samaa määrää edes lepotilassa (kuten tuolla energiankulutus-threadissa kirjoitin).

Ihannepainon ylläpitämiseen terve, normaalipainoinen, liikkuva, ja jonkin verran lihaksiakin omaava ihminen voi syödä hyvällä omallatunnolla varsin paljon. Toki pitkien kitukuurien jälkeen elimistö voi olla pitkään sekaisin, mutta kyllä se siitä ajan kanssa tasoittuu.

Kyllä kyllä, laskurit näyttää liian vähän ja kun niitä noudattaa käy ehkä monelle muullekin samalla lailla kuin minulle? Mielestäni minun kokoiselleni ja painoiselle kalorilaskurin esim. tänään näyttämä +-0-kulutus on noin 1750??? Siinä on laskettu tunnin punttitreeni + hyötykävelyt 1 h jotka kumpikin on minulla kyllä aika tehokasta touhua. Eihän toi kalorimäärä voi millään pitää paikkaansa? Ei ihme, jos kroppa nyt vaatii näitä lisähiilareita, ihan niin että melkein vavisuttaa ennen ruokaa Ja varmasti on niinkuin mainitset, että normaalisti ihminen voi syödä HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA varsin paljon. Yes!

Ja luultavasti kroppa oikeasti tasoittuu ja olo helpottuu tässä viikkojen myötä. Kait sitä sitten on ollut silti "alikaloriravittu"! Kyllä tuo ruoka oikeasti on ihanaa, kun ei tarvitse miettiä liikaa sen teoreettista puolta, kaloreita, kulutusta etc. etc. Toivon vain, että osaan kuunnella kroppaani niin, että en plösähdä tässä viikkojen ja kuukausien myötä. Sillä minulla lähti piiloon myös vaaka!!!! Tämä on ennenkuulumatonta, koska olen koko ikäni, aina punninnut itseni 2-3 kertaa päivässä. Ja ollut ahdistunut lomalla kun en ole päässyt vaakaan. Tänään siis eka "tietoinen" aamu ilman vaakaa.


acromion:

Mun hiilariputki kestää vain päivän jos sellaseen repsahdan, mutta mulle se riittää jo 1-2kg lihomiseen (tulee varmaan syötyä ylimäärästä 7000-14000kcal, ei muuta järkevää selitystä miten voi lihoa pysyvästi tuosta noi paljo), eli vois verrata sun tilanteeseen.

No tuokin kalorimäärän mättääminen on tuttua. Tosin 14000 tuntuu kyllä aika paljolta, mutta tuohon 7000 olen varmasti päässyt kevyestikin, kun oikein mässyttelyputki on iskenyt. Ole onnellinen, että saat katkaistua päivässä tuon mässyttelyn. Minulla se aikoinaan saattoi kestää viikonkin. Ja siinä ajassa kyllä läskiä oikeasti kertyi. Taustallani on siis teini-iän lievä anoreksia (ei hoitoa siihen koskaan, koska vanhempien mielestä se oli häpeällistä ja vain minun tapani saada huomiota, kun oikeasti kehitysmaissa ihmiset kuolevat aliravitsemukseen ja että se myös vaarantaisi tulevaisuuden urahaaveeni :( Sitten siis jotenkin siitä anorektisestä kaudesta päästyäni seurasi bulimia-ortoreksia kausi, ja sitten sellaista yleistä jojoilua aina tähän asti. Nyt olen mielestäni tieni päässä itsensä hyväksymisen ja ruoan suhteen ja oikeasti taidan päästä jyvälle tästä ruokavaltakunnasta ´ja sen vallasta minuun, olooni ja syömisiin - itseasiassa lähes koko tähänastiseen elämääni Kuulostaa pahalta, mutta näin se rehellisesti sanottuna on ollut syömisten kanssa vehtaamista. Enemmän tai vähemmän tietoisesti.