Mitä teette kylässä, kun tarjotaan muuta kuin "body-ruokaa"?

[BlueSun]

Mutta kuten joku tuossa aikaisemmin jo mainitsikin on mielestäni koko tämän ketjun kysymys ihan järjetön...siis oikeasti...mikä kumma vastakkainasettelu voidaankaan bodyruoan ja muun ruoan välille tehdä. Ja mitä hemmettiä edes on koko bodyruoka...Jos oikeasti alkaa miettiä, mitä tekee, jos kylässä muuta kuin bodyruokaa, niin onhan se nyt vähän outoa...Mutta jokainen tyylillään

Hmm… Nyt kun täällä muutamat ovat ihmetelleet ketjun aloittajan järjettömyyttä, kirjoittelenpa taas pitkästä aikaa tähän threadiin. Moni asia on muuttunut siitä, kun perustin tän ketjun. Enää en kärsi kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mikä kirjaimellisesti aiheutti sen, että jokainen ylimääräinen suupala kertyi eittämättä runkoon. Enää ole tähtäämässä kisoihin, kun aloin tosissani miettimään, haluanko oikeasti kisailla vai treenata ihan vain omaksi iloksi. Mielestäni olisi ollut tyhmää, jos olisin silloin valmentajalleni kertonut vetäväni pulla tuon tuosta silkasta kohteliaisuudesta. Vajaatoiminnasta huolimatta olin sen verran (ja olen edelleen) herkkuperse, että halusin pitää kerran viikossa herkkupäivän, jolloin söin sellaista ruokaa, mitä pidin oikeasti herkkuina, kuten irtokarkkia ja jäätelöä.

Olen sen verran sosiaalinen ihminen, että kylässä tulee käytyä parisen kertaa viikossa ja välillä viikonlopuna iltapäivästä yöhön kestävissä mittaisissa illanistujaisissa. En nähnyt mistään muusta syytä kuin kohteliaisuudesta ottaa tarjottuja ”herkkuja”, kuten erilaisia piiraita, pasteijoita ja viinereitä, joista en edes tykännyt ja jotka näkyisivät suoraan rungossa. Näin siis ennen.

Nyt haluan nauttia oikeiden lääkkeiden myötä huimasti parantuneesta aineenvaihdunnasta ja siitä, että saan syödä ihan mitä vaan ja PALJON! Syömismäärä on melkein tuplautunut, jolloin voin kylässä/illanistujaisissakin vedellä surutta vaikka vain kohteliaisuudesta mitä tarjotaan. Sen lisäksi, että syön herkkuja aina kun mieli tekee!

Joka tapauksessa: jos esim. aineenvaihdunta on hidastunut syystä tai toisesta, suvussa on diabetesta, treenaa ja syö valmentajan ohjeiden mukaan tai jostain muusta syystä ei töissä kahvitauolla/kylässä halua syödä sitä mitä tarjolla on (varsinkin, jos kyläillessä on etukäteen maininnut, ettei tarvitse laittaa mitään), onko sen kohteliaampaa katsoa kieroon vierasta kuin olla syömättä mitä isäntä tarjoaa? Niin kuin Kirppuli mainitsi, kyläilyssähän kuitenkin pääasian ainakin pitäisi olla ihmisten tapaaminen. Mua ei ainakaan haittaa, jos kyläilijälle ei kelpaa mun tarjoama jäätelö tai leipomani pulla, jääpähän sitten vaan itselle enemmän :D! Mielestäni jokainen aikuinen ihminen voi päättää ihan itse myös siitä, mitä syö tai ei syö, samoin kuin valita pukeutumis- ja hiustyylin, tai vaikka elämänkatsomuksen. Elä ja anna toisten elää ;)!

 

[BlueSun]

Feikkiedit: Myönnän, että threadi on hieman oudosti nimetty, eikä vastaa täysin siihen mitä haen takaa. En siis tarkoita, jo on kumma, jos kylässä ei aina tarjota puuroraejuustosekoitusta tai ainakin kanaa ja riisiä ;).

 

[kilppuli]

Bluesunin teksti kuvaa mun mielestä hyvin mitä itellänikin oon havainnu ja varmasti muillakin samaa ongelmaa: eli hurahdetaan salielämään ja sen saloihin, vedetään se hiukka överiks ja sitten sen virheen kautta opitaan hellittämänn ja nauttimaan elämästä jota sali harrastus täydentää eikä salisaliharrastuksen täyttämästä elämästä bodyruokineen ja makroineen,yms.

 

[Gillyanne]

Gillyanne taisi mainita, että herkuista kieltäytyminen tarkoittaa, että pitää "kuilottaa naama mutkalla vieraisilla(kin)"

Enpäs muuten tarkoittanutkaan, ainakaan sitä, että se aina sitä tarkoittaisi. Vaan viittasin - kärjistetysti - juurikin tuohon Tähtitytönkin jo mainitsemaan "mä käyn SALILLA ja syön vain RASVATONTA ja SOKERITONTA BODYMURKINAA, nih" -asenteeseen, jota tämä ketju eittämättä välillä henkii.

Tehkää toki kuten tykkäätte, ei siinä mitään Suurin osa kuitenkin yleensä oppii jossain vaiheessa pois turhasta ehdottomuudesta. Ja jos ei opi/halua oppia, niin - noh - voihan sitä niinkin elää toki. Itse en kylläkään moiseen suostuisi edes aseella uhattuna.

Nimim. entinen totaalikieltäytyjä ja kuilottaja

 

[Tähtityttö]

Tehkää toki kuten tykkäätte, ei siinä mitään Suurin osa kuitenkin yleensä oppii jossain vaiheessa pois turhasta ehdottomuudesta. Ja jos ei opi/halua oppia, niin - noh - voihan sitä niinkin elää toki. Itse en kylläkään moiseen suostuisi edes aseella uhattuna.

Nimim. entinen totaalikieltäytyjä ja kuilottaja

Tästäpä tulikin mieleeni, kuinka moni OIKEASTI NAUTTII, siis ihan aikuisten oikeesti, siitä, että on "totaalikieltäytyjä ja kuilottaja" tai jompaa kumpaa ihan erikseen. Siis ihan ylipäätään nauttii siitä, että syö niin ehdottoman tarkalla linjalla.









Ja nyt kun käsiä nousi kuitenkin, lisäkysymys: Nautitteko ihan vilpittömästi, vai olisiko taustalla pienen pieni paremmuuden tunne siitä, että syötte mielestänne oikeammin kuin pullan tarjoajat?

 

[Gillyanne]

^ hyvä kysymys indeed.

Ja kyllä sekin on jotenkin hirveän surullista, että samat mimmit, jotka tässä ketjussa julistavat, miten on oikeus kieltäytyä ja ei-bodyherkut eivät (muka) maistu, avautuvat tuolla joissain toisissa keskusteluissa murheelliseen sävyyn, miten syömisestä on kadonnut rentous ja spontaanius ja tilalle on tullut hirveä stressi asian suhteen, eikä enää uskalleta syödä mitään herkkuja lihomisen pelossa :(

 

[Tähtityttö]

Ja kyllä sekin on jotenkin hirveän surullista, että samat mimmit, jotka tässä ketjussa julistavat, miten on oikeus kieltäytyä ja ei-bodyherkut eivät (muka) maistu, avautuvat tuolla joissain toisissa keskusteluissa murheelliseen sävyyn, miten syömisestä on kadonnut rentous ja spontaanius ja tilalle on tullut hirveä stressi asian suhteen, eikä enää uskalleta syödä mitään herkkuja lihomisen pelossa :(

Tämäpä tämä.
Jokainen saa näyttää hyvältä ja käyttää mun puolesta mitä keinoja tahansa saavuttaakseen ihanteensa -mikä se sitten onkaan, mutta kyllä me täällä niin vähän aikaa eletään, että ei kyllä jaksa ihan oikeesti jokaista suupalaansa stressata. Ei varsinkaan silloin, kun on kotoa pois, ja joku muu tarjoilee, itse saa vain istua valmiiseen pöytään! :thumbs:

 

[Dahlia]

Jos joku joskus lukisi koko postauksen, eikä vetäisi johtopäätöksiä oman mielen mukaan tukemaan omaa kantaa, niin oltaisiin paljon rakentavammalla pohjalla. Itse olen voivotellut rentouden katoamista omista syömisistä, että yleensä keskellä viikkoa on vaikea syödä vaikka jätskiä...mutta itse olen tässä nimenomaisessa ketjussa korostanut nimenomaan etten halua syödä mitään mikä ei oikeasti maistu tosi hyvältä..ymmärrättehän? Herkuttelen kyllä, mutta silloin niillä jutuilla, millä itse haluan. Ja kuten aikaisemmassa postissani kerroin, vaikka puolustan oikeuttani olla syömättä jokaisella vieraskäynnillä pullaa, esimerkiksi omassa mummolassani en voi olla ottamatta palan mustikkapiirakkaa (koska se on ensiksikin helkkarin hyvää ja toiseksi, koska kahvipöydän antimet on meidän mummon tapa osoittaa, että välittää, esim.sanallisesti hän ei ole koskaan sitä osoittanut). Ymmärrän, että isoäitini on nähnyt sodan ja nälän ja kurjuuden ja säännöstelyn ja että hänelle pullien tarjoamisella on vähän erilainen merkitys kuin oman ikäisilleni ihmisille. Ruoka ylipäätään on monelle mummolle ja ukille tärkeä juttu monessakin mielessä (koska on ollut myös aikoja kun ruokaa ei ollut). Näin ja pyydän tosissani anteeksi, että taas kirjoitan, ja pyydän, että ihmiset ei käsittäisi "oikein uhallaan" väärin mitä täällä on kirjoitettu.

Ja Tähtityttö, minä en ole koskaan julistanut olevani totaalikieltäytyjä, en nauttisi siitä, joten en ole sellainen. Enkä tosiaan tunne mitään ylemmyyttä ja paremmuutta vaikka omaa mummoani kohtaan, joka ei syö helkkarin bodyruokaa (tuo sanakin joutaisi helekuttiin). Ei kai kukaan vieraisilla muutenkaan tarjoa bodyruokaa? Threadin otsikko voisi olla "Mitä teet kun kylässä tarjotaan herkkuja ja you don't feel like having any?" Jaottelu ei siis voi olla, että pitää tarjota joko bodyruokaa tai herkkuja.

 

[assis]

Ymmärrän, että isoäitini on nähnyt sodan ja nälän ja kurjuuden ja säännöstelyn ja että hänelle pullien tarjoamisella on vähän erilainen merkitys kuin oman ikäisilleni ihmisille. Ruoka ylipäätään on monelle mummolle ja ukille tärkeä juttu monessakin mielessä (koska on ollut myös aikoja kun ruokaa ei ollut).

Minäkin haluan pullaa leipovan mummon...:D Vanhuksilla ruoka toki on tärkeä juttu, mutta meillä ainakin vierailuilla syödään ihan oikeaa ruokaa ja jälkkäriksi on useimmiten pannaria/ jätskiä. Myös poikaystäväni isovanhempien luona on yleensä jotain suolaista piirakkaa ja jäätelöä. Myös isovanhempien kanssa voi keskustella terveellisemmästä ruokavaliosta, onhan se heillekin hyväksi!

Tämä vaan sillä, kun en ymmärrä ketjun ideaa sikäli, että meilläpäin ei oikein ikinä ole pullavuorta pöydässä ja niiden pakkosyöttämistä. Toisaalta kukaan kavereistanikaan ei kyllä edusta pulla-munkki-viineri-linjaa. Elänköhän mä jossain terveystynnyrissä?

Edit: enkä nyt tarkoittanut, että pitäisi alkaa käännyttää isovanhemmat body-linjalle, vaan sitä että kyllä hekin järkipuhetta ymmärtävät. Jos pöydässä on ihan tavallista syömistä, on helpompi miellyttää heitäkin ja kaikki ovat tyytyväisiä.

 

[HeatN]

Tämä saattaa olla hiukkasen mutta tulipa mieleeni, että useimmat meistä mimmeistä haluavat treenata (kovaa) siksi koska NAUTTIVAT siitä ja siitä tulee niin HYVÄ FIILINKI. Tavallaan treenauksessa on kysymys omista mieltymyksistä, niiden täyttämisestiä ja hyvänolon tunteen saavuttamisesta. Miksi sitten ruokavaliosta, niin vierailuilla kuin kotonakin, on tehty jotenkin vaikeaa, pahanmaksuista ja työlästä? Eikö kukaan enää oikeasti tykkää omenapiirakasta, korvapuusteista ja piirakoista, koska haluavat kieltäytyä siitä? Maistuvatko ne pahalta? Eikö ruoankin pitäisi olla sellaista, että se ennen kaikkea MAISTUU HYVÄLLE ja TUO NAUTINTOA.

Ja vaikka puhutaankin ettei kenenkään tarvitse kohteliaisuussyistä maistaa niin himpskutti, pitäähän tässä elämässä tehdä paljon muutakin kohteliaisuudesta. Onhan meille sentään opetettu hyvät käytöstavat (täytyy kiittää, pyytää anteeksi, huomioida toiset, tervehtiä jne. vaikkei aina huvittaisikaan). Jotenkin tämä thread nostaa ajatuksia, että lokeroituminen jonkun tietyn elämäntyylin kannattajaksi voi olla aika ahdistavaa ja niputtavaa, jos sen takia joutuu ajattelemaan myös kyläilyjä ja niiden tarjottavia. Itse ainakin ajattelen niin, että meillä on jo niin paljon VELVOITTAVIA ja joskus epämiellyttäviä hommia (työt, kotiaskareet, opiskelu), että sillä ajalla mitä vapaa-ajaksi kutsutaan voimme itse päättää mitä teemme: nauttia siitä kaikin puolin :D Ja jos joku nauttii omien evien rahtaamisesta ja mustasta kahvista that´s fine. Useimmat tuskin kumminkaan nauttivat, vai?

 

[maarika]

Gillyannella ja Tähtitytöllä oli hyviä pointteja kirjoituksissaan. Samoja ajatuksia olen itse ajanut takaa, vaikkei sitä ehkä kirjoituksista niin selvästi huomaa Edelleen haluan kuitenkin sanoa, etten todellakaan yleistä kaikkia herkuista kieltäytyjiä syömishäiriöisiksi. Silmään vaan pisti joidenkin (entisten) anorektikkojen ja syömishäiriöisten kirjoitukset näistä kyläilyistä ja syömisistä, koska heillä kuitenkin käyttäytymistä vielä ohjaa aika vahvasti vanhat mallit ja silloin helposti omia oikeuksia esim syömisistä puolustetaan aika kärkkäästi...been there done that...Jos paino on ollut muutaman kuukauden normimitoissa, niin ajatukset vaatii kuitenkin aika paljon enemmän aikaa toipuakseen ja vasta silloin voi syömisestäkin nauttia kunnolla ilman suunnittelua ym. esim kylässä.
Mitähän mä nyt loppujen lopuksi oikein yritän sanoa...alkaa itseltäkin kadota koko pointti Mutta siis toivottavasti me kaikki voidaan nauttia ruoasta sekä kotona että muualla

 

[Gillyanne]

Miksi sitten ruokavaliosta, niin vierailuilla kuin kotonakin, on tehty jotenkin vaikeaa, pahanmaksuista ja työlästä? Eikö kukaan enää oikeasti tykkää omenapiirakasta, korvapuusteista ja piirakoista, koska haluavat kieltäytyä siitä? Maistuvatko ne pahalta? Eikö ruoankin pitäisi olla sellaista, että se ennen kaikkea MAISTUU HYVÄLLE ja TUO NAUTINTOA.

Ja vaikka puhutaankin ettei kenenkään tarvitse kohteliaisuussyistä maistaa niin himpskutti, pitäähän tässä elämässä tehdä paljon muutakin kohteliaisuudesta. Onhan meille sentään opetettu hyvät käytöstavat (täytyy kiittää, pyytää anteeksi, huomioida toiset, tervehtiä jne. vaikkei aina huvittaisikaan).

Asiaa kirjoitat.

Esim. Faidrahan on myöntänyt useammassakin ketjussa - ja huom. kyse on todellisesta fitness-ihmisestä, kilpailijasta - että vaikka hän nykyään tykkää kovasti bodyruoasta, niin kyllä ne monet entiset herkutkin silti edelleen hyviltä hänen suussaan maistuvat. Ja minäkin uskon, että aika harvalle varmastikaan käy niin, että yht'äkkiä tuosta noin vaan ne entisen elämän herkkupalat muuttuvat pahanmakuisiksi, vastenmielisiksi jne. Asenteen/ajatusten tasolla ehkä, mutta oikeasti - tuskin.

Miksikö kommentoin tässä ketjussa voimakkaasti? Siksi, että itselläni on kokemus ~kymmenen vuoden syömishäiriöhelvetistä, kieltäytymisestä ja jatkuvasta lihomisen pelosta, ja sellainen elämä on lyhyesti sanottuna perseestä. Ja sellainen tuntuma minulla on, että - ja nyt en viittaa erityisesti kehenkään tämän ketjun kirjoittajaan enkä edes pakkislaiseen, vaan ihan yleisesti ottaen - että asian tiukasta kieltämisestä huolimatta aika moni herkkujen yököttelijä verhoaa jonkinasteista syömishäiriötä/siihen suuntaan viittaavaa käyttäytymismallia ylenpalttisen terveellisyyden ja fitness/bodyelämän kaapuun. Ja ihan aikuisten oikeasti ja sydämen pohjasta sanottuna: tuntuu suunnattoman pahalta ja surulliselta, kun niin moni pakkismimmi tuntuu olevan samassa kierteessä/luisumassa sinnepäin :(

 

[tass]

Tästäpä tulikin mieleeni, kuinka moni OIKEASTI NAUTTII, siis ihan aikuisten oikeesti, siitä, että on "totaalikieltäytyjä ja kuilottaja" tai jompaa kumpaa ihan erikseen. Siis ihan ylipäätään nauttii siitä, että syö niin ehdottoman tarkalla linjalla.









Ja nyt kun käsiä nousi kuitenkin, lisäkysymys: Nautitteko ihan vilpittömästi, vai olisiko taustalla pienen pieni paremmuuden tunne siitä, että syötte mielestänne oikeammin kuin pullan tarjoajat?

En erityisesti nauti eikä ole taustalla mitään ajatusta paremmuudesta. Se on ihan niinkin yksinkertaista kuin että en voi laihtua jos mussuttelen herkkuja silloin kun mieli tekee. Ja BMI on noin 35, joten mun täytyy laihtua.
Toisekseen mulla on nimenomaan se syömishäiriötausta (BED) ja mun mielestä on sama sanoa alkoholistille kuin mulle, että kyllä sä nyt tän kerran voit ottaa jos mieli tekee. Ei se jää siihen yhteen.

Tää nyt oli osaks ot-purkaus, mutta menköön.

 

[Helga]

En erityisesti nauti eikä ole taustalla mitään ajatusta paremmuudesta. Se on ihan niinkin yksinkertaista kuin että en voi laihtua jos mussuttelen herkkuja silloin kun mieli tekee. Ja BMI on noin 35, joten mun täytyy laihtua.
Toisekseen mulla on nimenomaan se syömishäiriötausta (BED) ja mun mielestä on sama sanoa alkoholistille kuin mulle, että kyllä sä nyt tän kerran voit ottaa jos mieli tekee. Ei se jää siihen yhteen.

Tää nyt oli osaks ot-purkaus, mutta menköön.

Gillyllä ja Tähtiksellä hyviä pointteja & ajatuksia, niinhän se noiden syömisasioiden pitäisi mennä. Ei sillä ole välilä mitä kylässä syö, vaan se muu syöminen. Mutta allekirjoittaneellakin joskus hamaassa nuoruudessa herkkujen syöminen paisui ihan hillittömyyksiin ja tassin tavoin BED-syöjä on kuin alkoholisti. Ei alkoholistikaan voi ottaa KOHTELIAISUUDESTA tervetuliaisdrinkkiä.

Mutta siis kohtuuteen ja syömisen rentouteen olisi pyrittävä ja sitä olen vuosien varrella oppinutkin. Tosin myönnettävä on, että kisadieetillä olo ei tilannetta kyllä ainakaan parempaan suuntaan vie. Pointti siis se, että multa heruu ymmärrystä näille totaalikieltäytyjille.

 

[Åsa]

Nyt kun BlueSun kirjoitti uudestaan ja valoitti hiukan enemmän taustaa niin ymmärrän hänen kannaltaan tuon ongelman. Eli hän tähtäsi kisoihin, oli valmentajat ja kaikki ja lisäksi tykkää kyläillä useamman kerran viikossa. Jos siis on urheilija (oli laji nyt mikä tahansa), missä vaaditaan tiettyä kuntoa niin heidän kohdallaan ymmärrän, että voi olla ongelma kuinka kieltäytyä kauniisti tarjotuista herkuista. Toisaalta tällöin on kyllä helppo kieltäytyä ja sanoa, että en valitettavasti voi ottaa,että on kisat tulossa. Ehkä jopa se mummo ymmärtää.

Mutta oikeasti meistä aika harva on niitä kisailijoita ja meidän tulee vain elää normaalia elämää. Tällöin näen tämän turhan tiukan linjan hiukan hölmöksi. Ehkä itsekin elän jossain terveystötterössä (kuten joku muukin),mutta kun menen kylään tai illanistujaisiin niin ei ole tapana minun tuttavapiirissä varata esim. kolmea munkkia per henkilö ja että kaikki olisi syötävä pois. Ruoka koostuu esim. fetasalaatista, tonnikalasalaatista, patongeista, tuorejuustoista, suolakekseistä, sipseistä, suolaisista piiraista jne. tämä siis yleensä illanistujaisissa. Kaikkea ei ole kenenkään pakko syödä eikä tarkoitus ole ahtaa viimeistä murua myöten. Tuossakin on mielestäni jokaiselle jotakin. Sipsitkin yleensä astuu kuvioihin sitten siinä loppuvaiheessa kun on jo ehkä sidukka noussut päähän ja juttua tulee korkealta ja kovaa niin eipä siinä kukaan ehdi kyttäämään mitä kukakin syö.

Kahvireissuilla tarjottavat taas on aika useasti leipää leikkeleineen (jos on matkustettu kaus) ja sitten pullaa ja/tai keksejä, marjapiiraita. En usko, että ainakaan minun painoni siitä heilahtaa jos otan pullaviipaleen leivän jälkeen. Joku tuolla laskeskeli että tulee 400kcal ylimääräistä päivälle jos syö kaksi pullaa. Noh, ottaa sen yhden ja tuskin elämä kaatuu siihen jos jättää vaikka siitä puhtaasta ruuasta jotain siltä päivältä pois. Tai kävelee reippaasti kotiin.

Joku taas kyseli sitä, että tunteeko ittesä paremmaksi tms kun jättää syömättä herkkuja kun toiset syö. Kukaan ei ole vielä myöntänyt, mutta itselläni oli sellainen vaihe pari vuotta sitten, että ehkä hiukan tuntui "hyvältä" kun ei sortunut. Lisäksi myös minä satsasin siihen herkkupäivään. Valitettavasti jätin joskus menemättä ulos syömään, kun se ei "sopinut" kuvioihini/suunnitelmiini ja ihmettelin, että pitääkö aina vaan syödä. Sitten nautin siitä kun sain viikonloppuna syödä hiukan esim. tummaa suklaata tai jäätelöä. Se oli itsensä kusetusta! Ei elämää voi hallita ja suunnitella loputtomiin.

 

[maarika]

Joku taas kyseli sitä, että tunteeko ittesä paremmaksi tms kun jättää syömättä herkkuja kun toiset syö. Kukaan ei ole vielä myöntänyt, mutta itselläni oli sellainen vaihe pari vuotta sitten, että ehkä hiukan tuntui "hyvältä" kun ei sortunut. Lisäksi myös minä satsasin siihen herkkupäivään. Valitettavasti jätin joskus menemättä ulos syömään, kun se ei "sopinut" kuvioihini/suunnitelmiini ja ihmettelin, että pitääkö aina vaan syödä. Sitten nautin siitä kun sain viikonloppuna syödä hiukan esim. tummaa suklaata tai jäätelöä. Se oli itsensä kusetusta! Ei elämää voi hallita ja suunnitella loputtomiin.

Just tämä oli tuttua mullekin ja luulenpa, että näin on monen muunkin syömishäiriöisen kohdalla...myös täällä pakkiksella. Gillyanne myös toi hyvin esille pointin siitä, että moni verhoaa syömiskäyttäytymisen tähän terveellisen harrastukseen, aivan kuin se oikeuttaisi kaikkeen (meistähän ei kuitenkaan ihan jokainen kilpaile). Ja sitä missä vaiheessa ne pullat ja muut hyvät on alkaneet maistua pahalta ihmettelen minäkin. Eihän niistä tarvitse päiväunia nähdä, mutta olen varma, että monen suussa ne kuitenkin maistuvat hyvältä. Ja varmasti sellaisen voisi normaalissa tapauksessa syödä ilman, että maha alkaisi pistää vastaan, siksi kun on niin pahaa.... Niin ja kuten joku sanoikin, niin kohteliaisuudesta me tehdään paljon muitakin juttuja. Nykyään tuntuu vallalla olevan ajattelu, että MINULLA ON OIKEUS SITÄ JA TÄTÄ...Oikeus pitäisi mun mielestä olla kuitenkin ottaa toisetkin huomioon, kun täällä kuitenkin muiden kanssa eletään.
Meni vähän jankuttamiseksi, mutta kuten Gillyanne sanoi, on oikeasti kurjaa huomata, kuinka nämä asiat on vaikeita ja aiheuttaa pahaa mieltä monelle. Sitä omaa taaksejäänyttä helvettiä ei toivo kenellekään...

 

[Corally]

No kylläpä eräillä on kova tarve saada kaikki pistämään pullaa poskeen. Huh!

Jos et syö pullaa (tms.) olet: EPÄKOHTELIAS, SAIRAS, ITSEKÄS, EPÄKUNNIOITTAVA, LOUKKAAVA, SYÖMISHÄIRIÖINEN TAI VÄHINTÄÄNKIN SIIHENPÄIN LUISUMASSA...:D

Tämä oli erittäin kärjistetysti kirjoitettu, mutta saapi kai sitä kirjoittaa kärjistetysti näinkin päin?


Kyllä mä sen uskon, että tällä(kin) palstalla liikkuu oikeasti ongelmaista porukkaa ja hienoa, että joku jaksaa heidänkin murheistaan huolta kantaa. Mutta se, että joku on aikoinaan ajautunut syömishäiriöön ei tarkoita että kaikista tarvitsisi olla niin kamalan huolissaan ja jopa suru puserossa. :itku:

:haart:Tulee oikeasti vähän pöhkö olo kun joku palstalla alkaa "äidiksi" 32-vuotiaalle, kahden lapsen äidille, jonka kropassa ei ole merkkiäkään syömishäiriöstä. Nimim. Painoindeksi normaaleista normaalein...

Niin ja eiväthän nämä raapustelut pelkästään mua koske, vaan olette kirjoittaneet asiasta koskien kaikkia kieltäytyjiä... Otin vaan henkilökohtaisesti, koska omia sanojani siteerattiin ja niistä löydettiin epäterveitä piirteitä. Mut nytpä oon kertonu, että kaikki on mallillaan... joten tämä kai tästä.

 

[Meah]

"Miksi sitten ruokavaliosta, niin vierailuilla kuin kotonakin, on tehty jotenkin vaikeaa, pahanmaksuista ja työlästä? Eikö kukaan enää oikeasti tykkää omenapiirakasta, korvapuusteista ja piirakoista, koska haluavat kieltäytyä siitä? Maistuvatko ne pahalta? Eikö ruoankin pitäisi olla sellaista, että se ennen kaikkea MAISTUU HYVÄLLE ja TUO NAUTINTOA."

Kyllä se mun mielestä ihan hyvältä maistuu, joskus voi ottaakin mutta miksi pitää ahtaa itteensä sellasta mössöä mikä ei oo niin kauheen lempparia?
Esim. itse en välitä niin kauheasti sacherkakusta niin en sitä myöskään syö. En halua syödä turhia kaloreita sapuskasta mistä en niin kauheasti välitä. Syön mielummin tilalta sitä, mistä todella tykkään:D

Kyllähän sitä voi syödä jos joskus kyläilee, mutta jos tilanne olisi se että kävisin 2-3krt viikossa kylässä ja joka paikassa ois herkkuja niin kyllä mä jättäisin väliin.

 

[Gillyanne]

No kylläpä eräillä on kova tarve saada kaikki pistämään pullaa poskeen.

Tämä koko keskustelu on nyt jäänyt turhaan junnaamaan pullan sun muiden leivonnaisten ympärille (en muuten itsekään ole leivonnaisten ystävä), koska alkuperäinen tarkoitushan oli keskustella yleensä siitä, mitä syötte kylässä, jos ns. bodyruokaa ei ole tarjolla. Joten unohdetaan nyt se pulla hetkeksi, ja kysytään näin laajemmin: entäpä, jos tarjolla on jotain ei-bodyruoaksi luokiteltavaa lämmintä ruokaa, kuten esim. vehnäjauhoilla suurustettua makkarakastiketta, juustoa pursuavaa lasagnea tai vaikka "paheellista" pizzaa? Kieltäydyttekö silloinkin, vai ovatko nimenomaan makeat leivonnaiset yms. herkut kieltolistalla? Btw. syömishäiriöt ja kehonkuvan häiriintyminen eivät katso ikää, vaan päinvastoin aika moni ns. aikuinen kehonrakentaja ja fitnesskilpailija on tunnustanut näistä kärsivänsä, ja mummoikäinenkin voi olla anorektikko, jos niikseen tulee.

Sinänsä minusta on turhaa myöskin sotkea keskenään bodyruoka-aspektia ja sitä, ettei ihan_aikuisten_oikeesti tykkää jostain sapuskasta/makeasta jutusta. Jos kyse on vain ja ainoastaan siitä, että tosiaankaan ei tykkää, niin mitäpä sitä sitten turhaan syömään. MUTTA jos kyse on siitä - kuten epäilen aika monella treenaavalla naisella, täällä Pakkiksellakin, olevan - että kun treenin (ja Pakkiksen) myötä on "nähty valo" ja löydetty raejuuston ja Ehrmannin autuus ja sen myötä ikäänkuin "kuuluu" sanoa, että hyi olkoon miten kaikki entiset herkut maistuvatkin pahalta nykyään, ollaan menty hakoteille. Kuulostaa nimittäin varsin epäuskottavalta, että [kärjistys] se mikä vielä eilen maistui hyvältä, aiheuttaakin tänään lähinnä oksennusreaktion, koska ollaan ryhdytty käymään salilla, luettu Pakkista ja Body-lehteä ja opittu laskemaan makroravinteita [kärjistys].

Edelleen, on mielenkiintoista ja huomionarvoista, että ns. tunnetuilla "pitkän linjan" pakkislaisilla on ikäänkuin varaa tunnustaa, että kyllä vain se karkki ja pizzakin edelleen hyviltä maistuvat, kun kohdalle sattuu, mutta uudemmilla palstalaisilla tuntuu välillä olevan hirveä tarve korostaa omaa body/fitness-statustaan julistamalla tavisruoan/herkkujen olevan pahanmakuisia ja vastenmielisiä jne. Ja tätä en nyt sitten suuntaa henk.koht. kellekään tällä osiolla, vaan tämä koskee kyllä ihan yhtä lailla kundienkin puolta.

EDIT: Selvennetäänpä nyt vielä sen verran, etten minäkään ole mielestäni leimannut kaikkia "totaalikieltäytyjiä" automaattisesti syömishäiriöisiksi, tai ainakaan se ei ole ollut tarkoitus. Ikävä kyllä elämänkokemus ja Pakkiksen lukeminen vain ovat osoittaneet, että aika usein jostain sen suuntaisesta on kysymys, mutta tokihan maailmasta varmasti löytyy niitäkin, jotka ihan aikuisten oikeesti nauttivat askeettisesta "bodymunkin/nunnan" elämästä ja hyvä niin

terv. paapova ylijumala-äiti ;)

EDIT2: sen verran vielä, että sana "syömishäiriö" pitäisi varmastikin määritellä uudelleen, itse nimittäin ymmärrän sen käsittävän myös lievempimuotoiset ongelmat/häiriötilat syömisen ja kehonkuvan suhteen, en suinkaan pelkästään anoreksiaa, bulimiaa ja BED:a.

 

[assis]

Joten unohdetaan nyt se pulla hetkeksi, ja kysytään näin laajemmin: entäpä, jos tarjolla on jotain ei-bodyruoaksi luokiteltavaa lämmintä ruokaa, kuten esim. vehnäjauhoilla suurustettua makkarakastiketta, juustoa pursuavaa lasagnea tai vaikka "paheellista" pizzaa? Kieltäydyttekö silloinkin, vai ovatko nimenomaan makeat leivonnaiset yms. herkut kieltolistalla?

Niin mitä se body-ruoka on? Mulle tuo makkarakastike ja perunat on kyllä ihan MUN "body-ruokaa". Mulle "body-ruoka" on tavallista kotiruokaa, about sellaista mitä kotsankirjasta löytyy. Lasagnekin on tavallista ruokaa, pizza sen sijaan ei. Pizzalla käydään silloin tällöin, kuten muutenkin ulkona syömässä. Rahkaa syön harvoin, koska ylipäätään syön vain ruokaa josta tykkään. Perinteisiä kastikkeita meillä syödään harvoin, koska en osaa semmoisia oikein tehdä.

Kylässä en yleensä nirsoile terveys-näkökulmasta vaan syön, mistä tykkään. Jäätelöä mieluiten, kakkua kyllä kiitos, tuore pulla uppoaa vaikken pullakaveri olekaan. Jaffakeksejä menee aina liikaa, jos niitä on tarjolla, mutta en pode huonoa omaatuntoa koska harvoinhan mä niitä syön. Enemmänkin inhoan itseäni silloin, kun syön niin että tulee fyysisesti paha olo, esim. kauheasti karkkia. Mutta kuten aiemmin totesinkin, en mä ole törmännyt tyrkyttämiseen ja tuputtamiseen niin, ettenkö olisi voinut itse kuitenkin kontrolloida syömisiäni. Osaan sanoa "Kiitos riittää jo". Jos joku kauhistelisi etten syö enempää niin ei ole mun ongelmani. En mä usko että esim. mummoni tulisi onnellisemmaksi, jos söisin itseni ähkyyn asti kuin että syön sopivasti ja kiitän sitten hyvästä ruuasta.

Niinku että miten paljon tässä kuitenkin on kyse myös siitä, että jotenkin kuvittelemme olevamme pakotettuja syömään emmekä uskalla vastustaa? Suomessa kursaillaan, vanhemmat ajattelevat että ei kahvipöydässä (tai ruokapöysässä) pidä ottaa mitään mitä ei tarjota, joten emännän tehtävä on tyrkyttää. Ei se tarkoita, että kaikkea pitäisi syödä monta lautasellista.

Edit: Luisuin taas puhumaan pullasta, mutta mä nyt käsittelen kaikkia vierailusyömistilanteita samalla tavalla, olipa tarjolla ruokaa tai leivonnaisia. Mun mielestä syömishäiriön raja kulkee ehkä siinä, että syömiset ja niiden miettiminen hallitsee enemmän elämää kuin että ne olisivat luonnollinen osa arkea. "Ihmisen täytyy syödä elääkseen, ei elää syödäkseen".