vanhan sillan luona taas
poika rinnan tyttölasta
virran tahtoo ylittää
koskeen kuohuvaan he varoo katsomasta
edelleen he käsissään pitää toisen kättä
tahtoo empimättä heikkoutta toisen ymmärtää
empimättä tahtoo virran ylittää
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen huokailee
varjele tie tämä maan orpolasten
kun ilta viilenee
luvanneet on rakastaa
he täällä toinen toistaan
vaikka polku pimeyteen joskus kuljettaa
silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen
riittäisikö täällä pettävällä jäällä
yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä
pettävällä jäällä
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen huokailee
varjele tie tämä maan orpolasten
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen huokailee
varjele tie tämä maan orpolasten
kun ilta viilenee
riittäisikö täällä
pettävällä jäällä
yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä
pettävällä jäällä
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen huokailee
varjele tie nämä maan orpolasten
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen huokailee
varjele tie tämä maan orpolasten
kun ilta viilenee
Näköjään kolahti toi yön biisi...