Viikonloppuna vaimon kanssa lyhyt piipahdus Tallinassa kahdestaan, ilman suloista tytärtämme.
helmikuun lopussa kavereiden kanssa moottorikelkkailemaan ja siitä seuraavana maanantaina aloittamaan uudet työt uudessa työpaikassa, ja AIVAN eripalkalla kuin nykyään.
Ja oikeastaan odotan innolla koko kevättä ja tulevaa kesää, erittäin mukavalta näyttää juuri nyt.
Perjantain tenttimaratonia (motivaatio nolla), muuttoa ensi viikolla Espooseen, työpaikan varmistumista (piti tapahtua tänään), treenirauhan saamista (sali vaihtuu tällä hetkellä parin viikon välein). Tässäpä niitä alkuun.
Sitä, kun kirjotukset on ohi. Edes väliaikasesti. Tää on uuvuttavaa, kun jos yrittää ajatella vaikka kesää, heti ajatukset blokkaa ajatus kirjotuksista. Todennäkösesti ei oo urakka mun kohalta ohi vielä tän kevään jälkeen, ku tulee jotain iivareita, mut saa edes vähän löysätä pinnaa ja ajatella muuta.
Kevättä odottelen. Sitä että pakkaset loppuu, lumet sulaa ja arkielämä helpottuu kun pääsee kulkemaan pyörällä töihin ja kouluun. Meillä ei ole kun yks auto ja molemmat tehään vuorotöitä niin välillä on aikamoista koordinointia et pääsee töihin, täällä korvessa kun ei dösät kauheen hyvin kulje. Ei oo kauheen hyvät fiilikset jos joutuu kävelemään parinkymmenen asteen pakkasessa keskiyöllä töistä kotiin (vaiks ei olekaan kuin 6 kilsaa mut vilu tulee) 14-16 tuntisen koulu&työpäivän jälkeen. Vaan vielä tää iloks muuttuu, viimeistään sitten kun saan oman auton.