Sitä, että sisäistäis sen ettei enää ole opiskelija, vaan valmistunut. Oikeastihan mikään ei varsinaisesti muutu, koulutusta vastaavissa töissä olen ollut jo pitkään.
On vaan jotenkin kumma olo, kun on (liian) pitkään purtanut jonkun parissa ja sitten kun se on loppu, niin odottaa jotain suurta riemua ja helpotusta, mutta sitä ei tulekaan. Onko tämä se tyhjä olo, mistä olen joidenkin kuullut puhuvan?
Perjantaina on valmistumistilaisuus, ehkä se sillon iskee tajuntaan. Odotan siis perjantaita.