Mitä Missä Milloin 2005?

[Emmah]

Kun nyt toisaalla suunnitellaan jo tulevaa vuotta, otetaanpa katsaus menneeseenkin. Eli mitä enemmän tai vähemmän merkittävää tapahtui mimmien elämässä vuonna 2005? Tuntuvatko tavoitteet täyttyneen, pitivätkö uudenvuodenlupaukset?

Itselleni tämä vuosi säilyy varmaan pitkään merkittävänä käännekohtana, niin reenien, töitten kuin ihmissuhdekuvioittenkin osalta. Alkuvuodesta hommasin itselleni valmentajan ja reenit saivat uutta potkua konkreettisten tavoitteiden myötä. Kehitystä alkoi näkyä aivan eri tavalla, kun sain mm. syömispuolen kuntoon. Samoihin aikoihin aloitin myös työt täyspäiväsesti (ei välttämättä aina niin täyspäisesti... ;)) ja sain vakituisen työpaikan. Tosin myös työpaikalla vuosi on ollut melkoista muutosta, vähän on jäänyt harmittamaan vanhan hyvän tiimin hajoaminen, muiden syiden vaikutuksesta.

Ihmissuhderintamalla päättyi pitkä suhde ja muutin loppukeväästä asumaan yksikseni. Ennen kaikkea tämä opetti paljon itsestäni. Jälkeenpäin ajateltuna tuo silloin tuntemani muutoksen pelko oli aivan turhaa. Eron myötä suljin yhden oven elämässäni, mutta paljon uusia avautui. Varmaankaan ilman sinkkuuntumistani en olisi tutustunut niin moneen mahtavaan tyyppiin tämän vuoden aikana. Ihmissuhdeasioihin liittyen myös omien vanhempien ero - ja yhdessäolon jatkaminen tuosta huolimatta ainakin toistaiseksi - on myös kasvattanut paljon sivusta seurattuna. Loppuvuosi heittikin sitten eteeni aivan puun takaa uskomattoman upean ihmisen ja nyt tuntuu kolisevan ja kunnolla :haart:

Todettakoon myös, että ihan kaikki ei tänä vuonna ole mennyt putkeen. Optimistisena tavoitteena kun oli valmistua ennen joulua, mutta työt ja reenit (ja alkuvuodesta varmaan myös henkisen puolen rasitukset) tuntuvan vieneen veronsa siinä määrin, että opinnot eivät ole edistyneet ihan alunperin suunnittelemaani tahtia Mutta en jaksa tuosta ottaa hirveää stressiä, jääpähän tavoitteita tulevalle vuodelle :D Tosin sen verran stressaavaa tuo monen raudan yhtäaikainen takominen ainakin itselleni on, että pakko jossain vaiheessa ottaa kunnon repäisy noiden rästiopintojen kanssa, jotta saa ne pois mielestä kummittelemasta! :evil:

Summa summarum, vuosi 2005 on ollut ehkä tähänastisen elämäni merkittävin ja mahtavin vuosi - sitten syntymäni :5:

 

[MissEvilEve]

Itselleni vuodenvaihde 2004-2005 ja vuosi 2005 ovat kaiketi olleet elämäni suurimman muutoksen sisältäviä vuosia. 10 vuoden pituinen parisuhteeni veteli viimeisiä henkosiaan viime vuoden syksyllä ja päätimme erosta joulun alla, erilleen pääsimme muuttamaan vasta 1.2.2005 erilaisista paperisotkuista johtuen [luojan kiitos välit olivat loistavat joten yhteisasuminen kämppishengessä sujui mutkattomasti kuin kaverusten kesken...]

Minusta tuli siis 25-vuotiaana elämäni ensimmäistä kertaa varsinaisesti ja virallisesti sinkku. Myöskin yksinasuminen ja oman kodin sisustaminen ja siellä omin toimin eläminen tapahtuivat ensimmäistä kertaa elämässäni.

Tutustuin myöskin nykyiseen kumppaniini 01.01.2005 missäpäs muualla kuin täällä Pakkiksella, ja sen lisäksi opin syömään paremmin ja kuntoilu alkoi kiinnostamaan entistä enemmän. Toisin sanoen Pakkis toi parikin tärkeää asiaa elämääni loppuelämää ajatellen, rakkautta, uuden ihmisen/parisuhteen, sekä terveellisemmät elämäntavat

 

[Gippin]

Hmm... vuosi 2005 on mennyt hurjan nopeasti. Suurimmat saavutukset liittyvät varmasti treeneihin ja syömiseen. Eli molemmista olen oppinut mielettömän paljon lisää, kehitystä on siis tapahtunut molemmissa. Tämä kaikki kehitys onkin sitten seurausta Pakkikselle rekisteröitymisestä. Ja tuo suuri hetki tapahtui 01/05. :D Vuosi on kulunut palstaa selatessa ja syksyllä löysin myös irkin ihmeellisen maailman ;) Vuoden kuluessa olen myös tutustunut muutamiin ihaniin ihmisiin, niin Pakkiksen kautta kuin muutenkin.

Sitten nuo työkuviot... Voisi sanoa, että olen löytänyt vuoden kuluessa oman paikkani työyhteisössä. Olen myös kehittynyt työssäni ja saanut lisää vastuuta ja haasteellisempia töitä. Niin, ja puurtanut olen kuin pieni eläin..

Ihmissuhdekuviot jatkuvat myös mallillaan, neljä vuotta yhteistä taivalta pian takana.

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut yksi parhaista!

 

[Shei]

Aikuistumisen vuosi takana, lisää itsenäistymistä asunnon oston muodossa. Suhteen päättyminen, uusi työpaikka. Kisahaave täyttyi viimein ja kapusin syksyllä ensimmäistä kertaa lavalle. Itsevarmuus oman pärjäämisen suhteen elämässä on kasvanut.

 

[Yhtä#Hauista]

Salilla on tullu tosi paljon kehitystä tänä vuonna, varmaan osuutta asiaan sillä että sain todelliset gurut valmentajikseni Ja se, että oon ruvennut syömään fiksummin. Myös ekakertaa kisaaminen oli tärkee käännekohta elämässäni tänä vuonna, se toi paljon lisää itsevarmuutta ja motivaatiota. Ja tietenkin mukavia kokemuksia, jotka ei jää ainutkertaisiksi;)

Ja loppuvuodesta tapasin pakkismiitissä vihdoin Elämäni Miehen:haart: Missä hän olikin luurannut kaikki nämä bodivuodet Hih...

Koulussakin on tullu edistyttyä ihan mukavasti, ja kasvettua muutenkin ihmisenä. Mukavaa kun on taas viisaampi ja kokeneempi kun viime vuoden lopulla. Niin ja, tänä vuonna sain ihanan työpaikan koulun ohelle

Toivottavasti ensi vuosikin olis yhtä hyvä ja edistyksellinen

 

[neiti]

Tänä vuonna meille syntyi maailman ihanin pikku neiti, joten ollaan avokin kanssa oltu toukokuusta lähtien naamat näkkärillä:haart: :haart: On se pieni ihminen vaan niin ihana, ettei sitä voi tajuta,saati yrittää ylös kirjottaa. Ja päivä päivältä tuntuu, että koko ajan enemmän pikkuista rakastaa, on se vaan niin ihana herätä aamulla ja nähdä nuo suloiset pikku kasvot ja mikä hymy!
Muuten treenit on kulkenu paremmin ku koskaan, raskaudesta palautuminen on sujunut oikein hyvin ja tulokset sen kun nousee vaan. Ensi vuonna ennätykset laitetaan sit taas uusiks! Avokki on ollu aivan ihana ja saan kyllä olla onnellinen, että oman puolikkaani olen löytänyt:haart:
Mahtava vuosi ja onnellisia ollaan, näin yhteenvetona loppuun!Jatketaan samaa rataa.

 

[assis]

Mitäs kaikkea tänä vuonna onkaan tapahtunut? Hmm. Aloitin vuodenvaihteessa penkkaamisen. Kesällä muutettiin yhteen rakkaani kanssa ihanaan asuntoon. Mulle myönnettiin elämäni eka apuraha. Yksi ihana ystävä meni naimisiin ja muutti pois.

Ruokapuolella olen oppinut vihdoin syömään edes joitain makeutusaineilla maustettuja tuotteita... Jonkinlainen kauhea sekoitus terveellistä ja mässäämistä on nykyinen ruokailutapani, tähän haluaisin muutosta ensi vuonna. Ja osaan treenata ehkä säntillisemmin ja paremmin kuin ennen, aerobisenkin olen saanut ohjelmaan. Vielä kun jaksais alkaa venytellä säännöllisesti.

Ei mitään pahoja juttuja oo siis tapahtunut, paljon PALJON hyvää. Tästä on hyvä jatkaa. Jaa, yksi etäinen setä kuoli ja saimme hänen asuttamansa mökin omaan käyttöön. Ei sillä että olisi siellä tullut käytyä...

 

[Faidra]

Hmm, tänä vuonna on kyllä ehtinyt tapahtua todella paljon. Opiskelin ja tein töitä alkuvuoden hullun lailla ja samalla vedin läpi 20-viikkoisen dieetin, jotka olivat kyllä ensimmäisen vuoden puoliskon isoimmat saavutukseni. Kisahaaveet varmistui entisestään, dieetti antoi roimasti itsevarmuutta lisää ja etenivätpä ne opinnotkin siihen vaiheeseen, että enää diplomityö jäi puuttumaan. Vaikka stressasin ja välillä kai kiukkusinkin, oli kultainen mies silti koko ajan tukemassa rinnalla. En kyllä ois itse jaksanut itseäni, kumma etten kevään lopussa löytänyt avaimia kirjekuoressa pöydältä. :D

Kesällä sitten oli aika lähteä Atlantin toiselle puolelle Arizonaan loppuvuodeksi. Kunnianhimoisesti olin ajatellut, että naputtelen reissun aikana diplomityöni itsenäisenä tutkimuksena kasaan, mutta tämä asia ei kyllä toteutunut. Harmitti jonkin aikaa, mutta sitten hoksasin että ei sen opiskelun tarvitse aina olla opintoviikkoja kerryttävää. Loppuvuoden voisin ennemmin sanoa opiskelleeni fitnessiä, sillä sen kanssa puuhaamiseen monella tavalla meni suurin osa ajastani. Treenasin, luin, keskustelin ja kävin muutamalla kisamatkalla. Nämä asiat opettivat enemmän lajista kuin olin aiemmin oppinut yhteensä. Tätä kaikkea ikävä kyllä varjosti lopulta ylikunto, josta toipumisen jälkeen sairastuin vielä keuhkoputken tulehdukseen ja niinpä vuoden kaksi viimeistä kuukautta ovat olleet surkeita treenin kannalta. Marraskuun puolessa välissä aloitin kuitenkin kisadieetin tavoitteena kavuta lavalle keväällä 2006. En aio jättää dieettiä kesken vaan yrittää siihen viimeiseen hengenvetoon, niin voinpahan ainakin hyvillä mielin sitten sanoa että tein kaikkeni, kävi miten kävi!

Loppuvuoden suurin juttu oli toki eilinen kotiinpaluu. Ihana nähdä perhettä, kissoja ja rakkaita ystäviä jälleen. Sitä kotiin palatessa aina huomaa, että hyvä on välillä käydä reissussa kauempana, että näkee taas lähelle.

Opettavainen vuosi... alkuvuosi stressiä, kiirettä muka kaikkien asioiden suhteen. Loppuvuonna sai sitten monen opetuksen kautta oppia, että ei ole kiire minnekään. Mullahan on aikaa vaikka kuinka. Joskus se pitää vaan ilmeisesti vääntää rautalangasta erilaisten tapahtumien kautta, että tätä elämää on tasan yksi kappale ja se kannattaa käyttää juuri niin kuin parhaksi näkee, ajattelivatpa muut asiasta mitä hyvänsä.

 

[hömppä]

Vuosi 2005 on vuosi jonka olisin voinut jättää väliin. Keväällä rankka ero erinäisine katastrooffeineen ja uudelle paikkakunnalle muutto, uusi työ, uusi sali, uudet ystävät. Vuosi mennyt omasta mokasta johtuvien pulssi/verenpaine ongelmien kanssa, niskaa/olkapäätä/hauista sairastellessa. Lisäksi kauhea soppa ihmissuhteiden kanssa. Olisi kuin tämä tyttö olisi tiputettu vuodeksi 2005 keskelle helvettiä.

Ainut todella hyvä asia on valmentajan löytyminen ihmisestä jota olen katsonut useamman vuoden arvostaen ylöspäin. Lisäksi treenit muutoinkin kulkeneet sairastelusta huolimatta hyvin.

Ehkä pitäisi kumartaa itseään, kai mussa asuu loppujen lopuksi aika sisukas ihiminen.:kippis1:

 

[Akikonomu]

Tämä on ollut ihan kelvollinen vuosi, ainakin mitä treenaamiseen tulee. Vastoin odotuksia sain polven siihen kuntoon että pystyin jatkamaan budoharjoittelua. Lisäksi olen melkolailla toipunut viimetalvisesta massakaudesta (muutama "ylimääräinen" kilo jäi, ehkä lihasta kuitenkin?). Penkkitreenit ovat menneet aikalailla penkin alle, mutta muuten salitreeni on sujunut ihan hyvin. Ja entäpä salin ulkopuolella? No jaa, saanut tappavan tylsän työn, nyttemmin myös karhumarinoidun viiksisiipan vaivoikseni (työn liitännäishaitta), ja muuten elämä onkin ollut sellaista tasaisen tavallista, mikä kyllä sopii oikein mainiosti: enimmän aikaa joko syön, treenaan tai nukun. Tai sitten suunnittelen jotain näistä kolmesta. Niin, ja olenhan kirjoittanut satakunta sivua tekstiä teestä, pitäisi kai viimeistellä ja tyrkyttää jollekin kustantajalle...

 

[Jonna]

Tämä vuosi on ollut yhtä muutosta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tammikuussa sain lyhennettyä asuntolainaani suurehkolla summalla, jolla sain siirrettyä asunnon kokonaan omiin nimiini. Tieto lainan loppumisesta jo muutamien vuosien päästä on tuonut helpotuksen hymyn kasvoilleni.

Alkuvuoden treenasin toisen personal trainerin kanssa, keväällä tuli masennus (onneksi huomattavasti lievempänä kuin aiemmin), opin lyhyestä miessuhteesta tuhansia asioita itsestäni ja stressasin töissä turhaan.

Heinäkuusta joulukuuhun koen olleen eniten muutoksen aikaa elämässäni.
Olen tutustunut useaan ihmiseen, joilta olen saanut paljon itseluottamusta ja he ovat tuoneet parhaita puoliani esiin Osaan lukea mielialojani nykyään paremmin, olen ulospäinsuuntautuneempi, nautin pienistäkin hyvän hetkistä ja haluan todella elää. Koen olevani valmis parisuhteeseen, kun sen aika tulee jonain päivänä vastaan.

Työssäni olen päässyt aimoharppauksen eteenpäin nyt syksyllä. Stressaa en turhaa ja olen onnistunut vastuutehtävissäni. Nautin työstöni taas entisen lailla. Vuodenvaihde tuo minulle vakituisen työpaikan ja saan oman, vastuullisen ja erittäin haastavan työkohteen itselleni.

Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen koen olevani terve Osaan hallita ja hillitä tunteitani, osaan nauttia, rakastaa, antaa kritiikkiä, kiittää, olla oma itseni. Kiitos parantumisesta kuuluu monelle ihmiselle. Vanhemmat ovat rakastaneet minua vaikeina hetkinäkin, muutamat ystävät eivät ole hyljänneet, Inkeri on tuonut treeniin uudet, upeat ulottuvuudet, Faidran karkkilakko antoi pontta omaan karkkilakkooni (joka kesti muuten 4 kk 2 pvää, jouluna 2 päivää suklaata ja jonka jälkeen karkkilakko jatkuu)... Parasta muuten karkkilakossa on se, että olen alkanut syömään huomattavasti terveellisemmin ja voin paljon paremmin kuin "joka päivä karkkia" -elämässäni! :thumbs:

 

[sade]

Vuonna 2005 on tapahtunut todella paljon verrattuna aiempiin vuosiin. Jos aloitetaan ihan alkuvuodesta, niin laihdutin 8,5 kiloa. Seuraavaksi aloitin liikunnallisen elämän, mitä en ihan hetkeen olisi ennen uskonut. Tämän jälkeen lopetin vielä 6 vuotta kestäneen tupakoinnin, ja olen edelleen samalla tiellä

Jaksoin päntätä pääsykokeisiin koko kevään ja pääsin opiskelemaan alaa, josta olen aina unelmoinut. Muutin omaan kämppään. Tutustuin uusiin ihmisiin ja ympäristöön opiskelupaikan myötä. Tapasin myös ihanan miehen, jonka kanssa ollaan ainakin todella hyviä ystäviä ja suurta välittämistä on ilmassa. Joka tapauksessa olen häneltä oppinut, että hyviä ja kunnollisia miehiä on olemassa .

Muutenkin olen oppinut hitusen pääsemään eroon ujoudestani ja olen itsevarmempi ja paaaljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin aiempina vuosina. Välillä olen ihan miettinyt, että miten nyt kaikki tuntuu menevän loistavasti, kun aiempina vuosina on aina ollut jonkinlaisia katastrofeja (esim. läheisten kuolemia, sairauksia..)

 

[Naene]

Tämä on kyllä ollut tosi outo vuosi. Alkupuolisko oli niin paska ettei mulla ainakaan sanat riitä sitä kuvaamaan. Sitä ei enää koskaan, ei mitään tollasta. Se tulee potuttamaan vielä pitkään, PTSDkin tuli. Loppupuolisko oli sitten ihan ok! Vaikka tuo alkupuolisko sitä niin varjostaa. Dieetti pitkästä aikaa, taisi olla tarpeen, on ollut todella toimiva dieetti. En osaa oikein päättää olenko lopettanut dieetin vai en, nyt on kyllä aika huono fiilis kun pukki toi mulle suklaata lahjaksi ja muutenkin tuli syötyä kinkkua aika paljon vaikka maha pani vastaan. Mikähän ihme tekosyy tämä joulu on, kaikki urheilumahdollisuuskin on kiinni. Olen dieetannut sillälailla etten ole nähnyt mitään järkeä mennä ulos kavereiden kanssa, aina pitäisi laittaa jotain suuhun, joten en vaan ole mennyt. Sinänsä harvinaisen tylsä loppuvuosi. Mutta säästyipähän raha ja äänihuulet, ei tarvitse edes puhua kun on vaan yksin. heh. Opinnot sujuu paremmin ilman kanuunaa, kas kun en aiemmin antanut sen estää bilettämisiä.
Opinnot loppusuoralla siellä missä asun, kiinnostus täysi nolla. Ei nappaa enää olla siellä. Enää 6kk ja haistatan pitkät koko maalle! Vuoden aikana ollaan opittu yhtä sun toista elämästä ja tästä paskasta maailmasta, sekä ravinnosta, mikä onkin hyvä juttu! Pakkis on ollut apuna sen kanssa. Kiva mieskin on. Toivottavasti tämä vuosi on silti jo kohta ohi. Ensi vuonna kontrolloin kaiken ja jos se ei ole kontrolloitavissa, heitän sen hevon vittuun. Ehkä ensi vuonna samaan aikaan sitten voin sanoa että vuosi oli alusta loppuun hyvä, niinkuin se aina ennen on ollut!

 

[OmppuO]

Nyt ollaan asuttu kokonainen vuosi pienessä töllissämme, josta olen kiitollinen, mutta välillä niin kyrpiintynyt pieniin ja toimimattomiin tiloihin ja toivonut, että päästäisiin laajentamaan. Treenit on kulkenut kökösti, koska minkäänlaista motivaatiota ei ole ollut, mutta syksyllä otin itseäni niskasta kiinni ja heti alkoi tapahtua.
Yksityiselämän puolella taas on ollut ailahtelevaista, serkku kuoli 13-vuotiaana. Parisuhteessa on muuten ollut tasaista, mutta kesällä oli todella paha kriisi, joka johti eron partaalle, mutta siitäkin selvittiin. Nyt menee paremmin kuin koskaan ja tiedämme selviävämme isoistakin ongelmista, jos niitä eteen tulee.
Mä olen sitä ihmistyyppiä, jolla on taipumusta unohtaa omat vaikeudet, sitten kun ne on ohitettu. Joten tänäkin vuonna sanon, että vuosi on ollut hyvä, vaikka niin ei jatkuvasti ole ollutkaan.

 

[pikkupunttari]

En ole ajatellutkaan koko asiaa paljon. Mutta nyt kun miettii niin vuosi on ollut todella hyvä. Alkuvuoden olin töissä. Kesällä myös töitä mutta paljon ihania renteoutumispäiviä. Alku syksystä muutin rakkaani kans vihdoin yhteen ja sisustaminen ja kaikki on ollut mukavaa. Tosin vähän haikeaahan se on muuttaa vanhempien luota pois. Sitten sain haluamani koulupaikan ja ensimmäinen lukukausi on ollut upea! Treeni puolella olen alkanut treenaamaan ahkerammin ja asettanut tavoitteita itselleni.

 

[kaisa]

Merkittäviä tapahtumia vuoden 2005 aikana ainakin piisasi.

Positiivisia:
-minusta tuli äiti :haart:
-sain opinnot yliopistolla suurin piirtein valmiiksi (gradu huutaa viimeisiä rivejä)
-olin ensimmäistä kertaa "oikeissa" töissä
-muutin ulkomaille
-tapasin yhden parhaista ystävistäni

Negatiivisiakin:
-ensimmäinen kunnon aviokriisi
-treenit minimissä raskausajan runsaiden supistusten takia

 

[Sulimaani]

Mitähän tuosta viime vuodesta oikein jäi päällimmäisenä mieleen? Tuntuu, että koko ajan olen ainakin tehnyt tuota opinnäytetyötä. Teen opinnäytteen yhdessä kaverin kanssa ja aikataulujen yhteensovittaminen on aika vaikeaa, siksi tämä on tällainen aika pitkällinen projekti.

Toukokuusta elokuuhun asuttiin evakossa yksiössä, kun meidän omassa asunnossa tehtiin putkiremonttia. Kyllä oli ihana muuttaa syksyn alkaessa takaisin omaan kotiin

Treenipuolella kävin jonkin sortin henkistä kriisiä, kun lopetin futiksen pelaamisen korkealla tasolla ja jouduin miettimään näitä treenijuttuja uudelleen, loppuvuodesta sain kuitenkin tästä kuntoilun ideasta kiinni ja loppuvuosi meni treenin suhteen mukavasti viimeisiä kolmen viikon sairasteluja lukuunottamatta.

Kaiken kaikkiaan 2005 oli aika kiireinen vuosi, kun koulunkäynti vaihtui työssäkäyntiin, vapaa-aika opinnäytteen tekemiseen... Ensi vuodeksi taidan suunnitella enemmän irtiottoja arkeen ja huomioida omaa kultaa paremmin :haart:

 

[Wendy]

Mulla on vuosi 2005 mennyt aika vaihtelevasti. Tosin näin jälkeenpäin ajatellen ei tunnu yhtään niin pahalta kuin välillä on tuntunut, eli kyllä tästäkin vuodesta on selvitty.

* Tätä vuotta on hallinnut eniten sairastuminen kesällä, joten syksy on mennyt enemmän täi vähemmän toipuessa.

* Opiskelun/töiden kannalta vuosi on sujunut hyvin. Kevään olin työharjoittelussa. Samasta paikasta tarjottiin kesätöitä ja täällä jatkan edelleen. Koulussa sain valmistumiseen vaadittavat kurssit tehtyä syksyllä, joten enää puuttuisi "vain" opinnäytetyö.

* Treenin suhteen ei ole oikein kehumista. Etenkin loppuvuodesta kertyi läskiä luvattoman paljon. Salilla kävin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti koko vuoden.

* Ahkera matkustelu on jatkunut edelleen, siitä on tullut jo lähes rutiinia. Varmaan 20+ edestakaista lentoa on tullut lennettyä.

* Erityisen mukavina asioina on jäänyt mieleen ystävän polttarit ja häät, elämäni ensimmäinen tunturivaellus, rentouttavat risteilyt ja muut ihanat hetket :haart: kanssa.

 

[Helly]

Tammikuussa muutettiin poikakaverin kanssa yhteen - ihan mukavasti mennyt, vaikka oikeastaan vähän harmitti luopua tosi mukavasta kämppiksestä ja meidän kimppakämpästä, joka oli ihan mielettömän upea. No, vastineeksi sain oman nallekarhun viereen joka yöksi :haart:!

Vuoden alussa aloitin myös dippatyön vääntämisen. Olin nähnyt mm. parhaan kaverin stressaavan itsensä dipan takia puolikuoliaaksi ja päätin itse ottaa homman rennommin. Tein työn koululla pääainelabrassani ulkopuolisen firman rahoituksella. En uhrannut työlle yhtään iltaa/viikonloppua, vaan otin homman kahdeksasta neljään -duunina, siltähän ajalta mulle palkkaakin maksettiin. Työ meni kansiin kesän lopulla, joten hyvinhän se meni! Tämän jälkeen myös luonnollisesti valmistuin :kippis1:.

En missään vaiheessa oikein tosissani ajatellut työnhakua, joten kävi niin että jäin koululle tutkijaksi, "työnkuvaan" kuuluvat myös jatko-opinnot. Opiskelu on aina ollut tosi kivaa, joten mikäs siinä että siitä saa nyt oikein palkkaakin! Itse tutkimusosa on välillä kieltämättä aika tylsää, kun on projektin ainoa tutkija - aika yksinäistä hommaa. Tavoitteena on nyt alkuun tehdä lisuri eli lisensiaattityö, mietitään sitten uudestaan. Mies saa varmaan oman tutkintonsa siihen mennessä valmiiksi, joten voitaisiin tehdä ehkä jotain radikaaliakin :lol2:. Ensi vuonna hommaan tulee kyllä mukavaa vaihtelua, nimittäin syksyksi pitäisi lähteä ulkomaille "vaihtoon".

Pakkiksen löytäminen taas mullisti mun vapaa-ajan. Salilla olin toki käynyt jo aiemmin, mutta se treenaaminen oli - no, vähän mitä sattuu. Samalla myös ruokavalio muuttui jonkun verran.

Mitäs vielä? No, viime vuosi oli myös ensimmäinen kokonainen vuosi ilman tupakkia sitten sen, kun olin 15-vuotias. Tästä voisin melkein olla eniten ylpeä koko viime vuodessa.

 

[Gillyanne]

Vuoteen 2005 sisältyy kolme suurempaa juttua, joista näkyvimpänä muutto Helsingistä Ouluun alkuvuodesta. Elämäni ensimmäistä kertaa muutin ihan puhtaasti miehen :haart: perässä (tosin ajatus päästä pois pääkaupungista oli kytenyt jo jonkin aikaa), enkä ole päivääkään katunut!

Hyvänä kakkosena muutoksissa on siirtyminen puhtaaseen voimanostotreeniin ja sen myötä hiljalleen syttynyt kilpailuinnostus. Ekoissa kisoissani kävin syyskuussa, ja uudet ovat jo tähtäimessä ja innostus kova!

Kolmantena sitten se, että pyrin vuoden 2005 aikana kouluun kaksi kertaa, ja kummallakin kerralla jäin rannalle - mikä osoittautui pelkästään hyväksi jutuksi, sillä asiaa perusteellisesti pohdittuani tajusin olevani pyrkimässä (taas) täysin väärälle alalle.

Ikävämmistä asioista tulee mieleen vanhimman kissamme sairastelu keväällä/alkukesästä :( Onneksi kyse ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut mistään vakavasta, ja karvakuono on taas kunnossa ja oma virkeä itsensä. :haart: