- Liittynyt
- 22.1.2013
- Viestejä
- 63
Vai voiko otsikon kysymykseen oikeaa vastausta edes antaa?
Sairastin/sairastan anoreksiaa. Syömättömyyteni ja pakkoliikunta meni ihan niihin rajoihin asti, että lopulta päädyin sairaalaan osastolle (n.7kk sitten). Kroppa alkoi käyttää sydänlihasta energianlähteenä, kun ei muuta enää ollut jäljellä ja meinas pumppu antaa periks.
Nyt asiat alkaa kuitenkin olla jo onneks paremmin. Oon saanut pahimmasta painoa nostettua noin kymmenisen kiloa ja kohta puoliin aletaan olla taas terveissä rajoissa. Hommaa on toki vielä edessä paljon. Uskon että omalla tavallaan mörkö tulee aina oleen osana mun elämää, mutta pakko oppia elään sillain ettei tottele sairaita ajatuksia ja sääntöjä. Tietää kyllä mihin se johtaa.
Tällä hetkellä mulle on sairaalalta annettu lupa yhteen hölkkälenkkiin ja kahteen ohjattuun salituntiin (pilates, bodybalance- ja pump) viikossa. Rakastan pilatesta mutta oon alkanu haaveille bodypump tuntin myötä myös saliharjottelusta. Haluisin terveen, lihaksikkaamman, normaalipainosen naisen vartalon. Kysymys onkin, millon on aika alottaa treenaus? Miten tiedän että psyyke ja fyysinen puoli kestää? Olisi hirveetä jos homma luisuis taas sen järkyttävän pakkoliikunnan ja syömisen kontrolloinnin pariin. Vielä edelleen kun tiedän sitä jäljellä olevan. En silti malttaisi odottaakkaan. Kehon kuvan normalisoiduttua oon vihdoin tajunnu miltä näytin/näytän ja haluun terveempää ilmettä vaikka huomattavasti paremmassa kondiksessa näin fyysisesti oonkin.
Tällä hetkellä kropalla on vielä korjausprosessi käynnissä. Koittaa elimistö saada kaiken sen takas mistä jäi paitsi ja aineenvaihdunta kävi varsinkin alussa niin ylikierroksilla, että lääkäritkin vähän ihmetteli miten paljon mä sitä energiaa painonnostamiseen tarviin. Ei meinannut lähtee suunta ylöspäin sitten millään. Sen takia liikunta oli aluks kokonaan rajattu pois ja pienin lisäyksin sitä on uskallettu vähitellen antaa, tosin ensin sillä tuloksella että paino lähti taas laskuun. Se on ihan kiikun kaakun koko ajan...
Osaisko kukaan auttaa ja tukea tän asian kanssa? Ehkä täältä löytyy saman läpikäyneitä/samantapasia kokemuksia omaavia.
Oon tosi kiitollinen kaikista vastauksista!
(pistin nyt tännekkin kun punttimimmien osiossa ei oikein vastauksia kuulu)
Sairastin/sairastan anoreksiaa. Syömättömyyteni ja pakkoliikunta meni ihan niihin rajoihin asti, että lopulta päädyin sairaalaan osastolle (n.7kk sitten). Kroppa alkoi käyttää sydänlihasta energianlähteenä, kun ei muuta enää ollut jäljellä ja meinas pumppu antaa periks.
Nyt asiat alkaa kuitenkin olla jo onneks paremmin. Oon saanut pahimmasta painoa nostettua noin kymmenisen kiloa ja kohta puoliin aletaan olla taas terveissä rajoissa. Hommaa on toki vielä edessä paljon. Uskon että omalla tavallaan mörkö tulee aina oleen osana mun elämää, mutta pakko oppia elään sillain ettei tottele sairaita ajatuksia ja sääntöjä. Tietää kyllä mihin se johtaa.
Tällä hetkellä mulle on sairaalalta annettu lupa yhteen hölkkälenkkiin ja kahteen ohjattuun salituntiin (pilates, bodybalance- ja pump) viikossa. Rakastan pilatesta mutta oon alkanu haaveille bodypump tuntin myötä myös saliharjottelusta. Haluisin terveen, lihaksikkaamman, normaalipainosen naisen vartalon. Kysymys onkin, millon on aika alottaa treenaus? Miten tiedän että psyyke ja fyysinen puoli kestää? Olisi hirveetä jos homma luisuis taas sen järkyttävän pakkoliikunnan ja syömisen kontrolloinnin pariin. Vielä edelleen kun tiedän sitä jäljellä olevan. En silti malttaisi odottaakkaan. Kehon kuvan normalisoiduttua oon vihdoin tajunnu miltä näytin/näytän ja haluun terveempää ilmettä vaikka huomattavasti paremmassa kondiksessa näin fyysisesti oonkin.
Tällä hetkellä kropalla on vielä korjausprosessi käynnissä. Koittaa elimistö saada kaiken sen takas mistä jäi paitsi ja aineenvaihdunta kävi varsinkin alussa niin ylikierroksilla, että lääkäritkin vähän ihmetteli miten paljon mä sitä energiaa painonnostamiseen tarviin. Ei meinannut lähtee suunta ylöspäin sitten millään. Sen takia liikunta oli aluks kokonaan rajattu pois ja pienin lisäyksin sitä on uskallettu vähitellen antaa, tosin ensin sillä tuloksella että paino lähti taas laskuun. Se on ihan kiikun kaakun koko ajan...
Osaisko kukaan auttaa ja tukea tän asian kanssa? Ehkä täältä löytyy saman läpikäyneitä/samantapasia kokemuksia omaavia.
Oon tosi kiitollinen kaikista vastauksista!
(pistin nyt tännekkin kun punttimimmien osiossa ei oikein vastauksia kuulu)
