Milloin olet tyytyväinen treeniin? Mieleenpainuvin tyytyväisyyden aiheuttaja?

Ensimmäinen leuanveto tuntui ihan uskomattomalta! Siitä on nyt kolmisen viikkoa aikaa. Eilen tein sailla leukoja ensin ylätaljassa 6x50kg, sitten ihan OIKEITA leukoja 3x3 ja lopuksi vielä sama 650kg taljassa. Kyllä tuntuu mahtavalta!
 
Onpas teillä analyyttisiä hyviä oloja. :) Mun tyytyväisyys treenikertaan tulee ihan sen fyysisen hyvän olon kautta minkä siitä saa, lähinnä korvien välissä mutta muutenkin. Hyvin sujunu, treeni, ei ruuhkaa, ei jonottelua, hyvä keskittyminen, laatuviihdettä korvanapeista, hieman huterin jaloin suihkuun ja ah.. ai että sitä on taas uusi ihminen. Mahtavia fiiliksiä saa monesti myös vaikka jonkun uuden jutun tai lajin kokeilu.

Kiukkupotku tulee taas niillä kerroilla kun pukkarissa on Hullut Päivät ja salin puolella täysistunto, puolet kamoista on unohtunu kotio, päässä pyörii työjutut tai joku muu turha, napit unohtuu kotio ja salin radiosta raikaa Bieber. Sitä kertaa on enää minkäänlaisilla treenipainoilla paha pelastaa...
 
Rankan työpäivän jälkeen kun raahautuu salille vähän kiukkusena ja väsyneenä, silti vetää treenin kunnialla loppuun asti. Saa olla taas ylpeä itestään ja lähteä hymy korvissa salilta! :)
 
Mää koitan hakea jokaisesta treenistä jotain positiivista. Eihän sellaisia asioita kannata tehdä, joista ei saa jotain nautintoa. Usein mulla se tyytyväisyys tulee tosin vasta vähän myöhemmin (jos siis ei liikunnasta saatua hyvää oloa ajatella). Esimerkiksi viimeksi tein etukyykkyennätyksen 80kg ja treenin lopussa olin vain harmissani, kun 85kg ei tullut (vaikka oli lähellä). Myöhemmin osasin kuitenkin olla tyytyväinen, kun paransin edelliseen enkkariin sen 5kg - eiköhän 85 ja jopa 90 ole kuitenkin realistisia tälle vuodelle. :)
 
Hyvään treeniin kuuluu jokin iso liike (kyykky, mave, penkki), jossa haen omia rajojani. Joskus hyvän treenin tuo onnistuminen myös jossain heikoissa liikkeissä (selkä, vatsat).
Hyvä treeni on sellainen, kun sujuu, tekniikka on kohdillaan ja rauta kulkee nätisti.
Hyvä treeni on sellainen, jonka jälkeen joutuu oikeasti pitämään kaiteesta kiinni, kun nousen portaita pukuhuoneeseen.
 
Mää koitan hakea jokaisesta treenistä jotain positiivista. Eihän sellaisia asioita kannata tehdä, joista ei saa jotain nautintoa. Usein mulla se tyytyväisyys tulee tosin vasta vähän myöhemmin (jos siis ei liikunnasta saatua hyvää oloa ajatella). Esimerkiksi viimeksi tein etukyykkyennätyksen 80kg ja treenin lopussa olin vain harmissani, kun 85kg ei tullut (vaikka oli lähellä). Myöhemmin osasin kuitenkin olla tyytyväinen, kun paransin edelliseen enkkariin sen 5kg - eiköhän 85 ja jopa 90 ole kuitenkin realistisia tälle vuodelle. :)

Hieno etukyykky tulos sulla! Itsekin olen alkanut huomaamaan jo treenin aikana, että nykyisin tsemppailen itseäni positiivisesti eteenpäin. Positiivisuus rules :dance:
 
Kipeät ja jumissa olevat lihakset seuraavina päivinä tuo aina erittäin hyvän fiiliksen, silloin tietää että siellä salilla on tosiaan tapahtunut jotain (: Sekä tietysti kun saa tehtyä kyykky ja käsisarjoja isommilla painoilla!
Parhaimman olon saa yleensä siitä kun on vetänyt juoksu/intervallitreenin kovemmalla temmolla kuin ennen ja sen jälkeen sitten jalat täristen hoippuu pukuhuoneeseen :hyvä: Sekä peiliin katsoessa sen näkee myös kokonaan punaisesta naamavärkistä kun on repäissyt treenin täysillä :D
 
Minä olen kanssa niin masokisti, että sitten kun koskee ns.terveellä tavalla niin AH <3. Ja tietysti ulkopuolinen palaute, sitä on vain niiin hirmuisen kiva kuulla aina.
 
Kiipeilyyn rakastuin, kun ekan yrityksen jälkeen palatessani autolle en meinannut saada ovea auki. Sormet eivät vaan suostuneet tarttumaan ovenkahvaan. Ja se seuraavan aamun lihaskipu :haart: Salilla kai se on ylipäätänsä se tunne, että tuntee tekevänsä jotain.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom