- Liittynyt
- 14.9.2004
- Viestejä
- 1 303
Huh huh, onpas äärimmäisen viihdyttävä ja omalta tuntuva ketju 
Kyl siinä ois jotain todella lohduttavaa, että jos sais kuolla tosiaan jossain maailmanlopun tyylisessä setissä, jossa kaikki elämä tuhoutuis samaan aikaan, joten ehkä se ois mieluisin.
Jos tulis tilanne, että itsensä pitäis tappaa niin pystyisin siihen korkeintaan just (lääke- tai muilla) aineilla ja ylipäätään itsemurhaa lähtisin tekemään vasta, jos täydellinen lohduttomuus ilman toivon pilkahduksia ois jatkunu yhtäjaksoisesti vuosia tai ainoana akuuttina syynä, että olis sietämättömät kivut. Tuskin koskaan kannattaa siihen lähteä minkään "Vituttaa niin paljon kun viime viikolla..."-syiden takia. Samalla tavalla kuin jotain aivan ääretöntä paskaa tapahtuu yhtäkkiä ja yllättävästi, myös hyviä asioita voi sellasen jälkeen kokea yhtäkkiä ja yhtäläisen yllättävästi. Monesti oon miettinyt, että on suorastaan kiehtovaa et minkälaista mielentilaa, luonteen lujuutta ja päättäväisyyttä vaatii vaikka rautatiekiskoille selvin päin asettautuminen niin että ei siitä nouse junan lähestyessä, myöskin itsensä ampuminen tuntuis tarkkaan mietittynä aika vaikealta. Jos noihin pystyy ni sitten voikin jo heti lohduttautua sillä, että taatusti pystyy paljon muuhunkin kunhan suuntaa pyrkimyksensä paremmin.
Varmaan muilla samaa, että itsemurha- tai kuolema-ajatuksien pyörittelyyn liittyy usein toive tai tietynlainen oletus asioista, jotka tapahtuu sen kuolemahetken jälkeen. Joko tyyliin "Sit sekin varmaan tajuais, että.." tai että itse jatkais olemassaoloa "jossain muualla" tms, sais alkaa uudestaan tms. Sen tyyppiseen tulokseen oon päätynyt, että jos itsemurhaa käyttäis muiden rankaisemiseen tai opettamiseen niin siitä ei ole mitään hyötyä tai apua kun ei ole enää siitä lainkaan missään muodossa hyötymässä, lopultahan se on meinaan niin, että vaikka ne tapahtumat ja ajatukset koskis muita ihmisiä niin itsensä takia sen tekis (=tietoisuus siitä, että nyt kävi näin ja niille seuras sitä ja tätä vaikka sitä tietoisuutta ei sitten yksinkertaisesti olis olemassa kuitenkaan niin se tekee sen teon tyhjäksi).
Olisin hermostunut jos joku muu ois kirjoittanut näin vakavamielisen viestin näin hauskan ketjun keskelle, joten parempi ku tein sen itse :D
Jatkakaa!
Kyl siinä ois jotain todella lohduttavaa, että jos sais kuolla tosiaan jossain maailmanlopun tyylisessä setissä, jossa kaikki elämä tuhoutuis samaan aikaan, joten ehkä se ois mieluisin.
Jos tulis tilanne, että itsensä pitäis tappaa niin pystyisin siihen korkeintaan just (lääke- tai muilla) aineilla ja ylipäätään itsemurhaa lähtisin tekemään vasta, jos täydellinen lohduttomuus ilman toivon pilkahduksia ois jatkunu yhtäjaksoisesti vuosia tai ainoana akuuttina syynä, että olis sietämättömät kivut. Tuskin koskaan kannattaa siihen lähteä minkään "Vituttaa niin paljon kun viime viikolla..."-syiden takia. Samalla tavalla kuin jotain aivan ääretöntä paskaa tapahtuu yhtäkkiä ja yllättävästi, myös hyviä asioita voi sellasen jälkeen kokea yhtäkkiä ja yhtäläisen yllättävästi. Monesti oon miettinyt, että on suorastaan kiehtovaa et minkälaista mielentilaa, luonteen lujuutta ja päättäväisyyttä vaatii vaikka rautatiekiskoille selvin päin asettautuminen niin että ei siitä nouse junan lähestyessä, myöskin itsensä ampuminen tuntuis tarkkaan mietittynä aika vaikealta. Jos noihin pystyy ni sitten voikin jo heti lohduttautua sillä, että taatusti pystyy paljon muuhunkin kunhan suuntaa pyrkimyksensä paremmin.
Varmaan muilla samaa, että itsemurha- tai kuolema-ajatuksien pyörittelyyn liittyy usein toive tai tietynlainen oletus asioista, jotka tapahtuu sen kuolemahetken jälkeen. Joko tyyliin "Sit sekin varmaan tajuais, että.." tai että itse jatkais olemassaoloa "jossain muualla" tms, sais alkaa uudestaan tms. Sen tyyppiseen tulokseen oon päätynyt, että jos itsemurhaa käyttäis muiden rankaisemiseen tai opettamiseen niin siitä ei ole mitään hyötyä tai apua kun ei ole enää siitä lainkaan missään muodossa hyötymässä, lopultahan se on meinaan niin, että vaikka ne tapahtumat ja ajatukset koskis muita ihmisiä niin itsensä takia sen tekis (=tietoisuus siitä, että nyt kävi näin ja niille seuras sitä ja tätä vaikka sitä tietoisuutta ei sitten yksinkertaisesti olis olemassa kuitenkaan niin se tekee sen teon tyhjäksi).
Olisin hermostunut jos joku muu ois kirjoittanut näin vakavamielisen viestin näin hauskan ketjun keskelle, joten parempi ku tein sen itse :D
Jatkakaa!
