Mä väitän, että pienistä unista on hyötyä. Onhan se totta, että niiden jälkeen on ihan seis, mutta siinä vaiheessa kahvia koneeseen enemmän kuin virtsarakossa on tilaa, niin lopputulos on parempi, kuin sama ilman unia.
Rekkamiehillä (kuulemma) on tapana ottaa pikkutorkkuja sopivissa levähdyspaikoissa niin, että mennään tuoliin löffäämään ja roikotetaan kättä ja avaimia. Kun torkahtaa, avainnippu kolahtaa lattialle ja mies herää. Sopiva pikkurentoutuminen.
Lisää kuultua. II maailman sodassa amerikkalaisilla oli alkusi liian vähän lentäjiä lentokoneisiin nähden Tyynellämerellä. Lentäjät joutuivat tekemään pitkiä päiviä ja kaikki lepohetket olivat hyödynnettävä. Lentäjät opetettiin rentoutumaan tukialuksen kannella samalla kun huoltajat tankkasivat ja latasivat konetta uutta lento varten. Rentoutuminen piti aloittaa raajojen päistä ja sen jäkeen sen tuli antaa levitä koko kehoon. Loppulta pilotti vaipui kevyeen uneen, joka ei ollut pitkä, auttoi kummasti keskittymisessä seuraavan lennon aikana. Jokainen voi kuvitella minkälainen meteli jossain lentotukialuksen kannella on kymmenien lentokoneiden noustessa ja laskeutuessa yhtä mittaa, raskaita tavaroita liikutellaan, jättimäiset hissit nostavat koneita älyttömän paksun teräskannen alta, käskyjä yritettän huutaa ja kuuluttaa, eivätkä laskuonnettomuudetkaan olleet harvinaisia. Tähän vielä taistelujen luoma pelko itsestä ja kavereista. Saa olla aika sälli keskittymän, jos siinä meinaa tirsat vetästä.
