Miksi tyydyn olemaan "nössö"

[Vieraissa]

^Alkuperäisessä postissa ei muistaakseni mainittu, että muut toimisivat väärin, vaan että ei itse uskalla tulla esiin.

Mun selviytymiskeino on, että jos ryssii, kannattaa asialle nauraa itse ensimmäisenä, eikä sitä kannata yrittää salata. Jos kertoo asian omin sanon, ei muille jää työkaluja työstää sua ja sun "ongelmaa". (Ja on omakohaisia ryssimisiä niin paljon, että riittää. Osa niistä on varsin harmillisia - ja olisivat hyvinkin antaneet esim. koulukiusaamiselle ainekset - mutta en ole antanut niiden aiheuttaa enempää skeidaa mulle. Ilon kautta voittoon.;)) Ja kuten sanottua, kaikki ryssivät, ja osaa riepotellaan iltapäivälehdissä, joten kyllä tavallisilla on näissäkin hommissa todella paljon helpompaa, paisti tietenkin niillä piilossa kiusatuilla, jotka varmasti uivat todella syvisä vesissä.

Mitä se H-Habilis oikeasti haittaa, jos sulla on räkä poskella? Aivan varsin mahdollinen tapaus ihmisen elämässä, ei aiheuta suurta hämminkiä. Jos joku sille nauraa, niin ei muuta kuin kuoroon mukaan vain.

Tämän tapaisissa ongelmissa on ihan hyvä ajatella sen pahimman mahdollisen ikävyyden kannalta. Esim. tossa räkähommassa ei ole oikeasti mitään maailmanlopun meininkiä. Se ei ole optimaalinen tapahtuma ihmisen elämässä, mutta ei siitä kyllä mitään katastrofiakaan oikein pysty kuvittelemaan.

 

[Hazze]

En tälle aiheelle keksinyt muuta paikkaa kuin tämä yleinen. En myöskään aiheesta ole varsinaisesti aiemmin avautunut, joten be gentle.

Eli olen jo useamman vuoden tottunut olemaan se porukan hiljaisin henkilö joka seuraa johtajaa ja pitää mölyt mahassaan. Esimerkiksi töissä pääni pursuaa ajatuksia ja ideoita joita en palavereissa uskalla sanoa vaan kirjoitan ideani paperille ja koitan esittää asiaa vaivihkaa esimiehelle. En myöskään lähde sanomaan vastaan asioille vaan tyydyn asemaani.

Muutenkin oma olemuksen tuntuu viestivän selkeää arkuutta muita ihmisiä kohtaan. Tämä onkin mielenkiintoista sille teen työkseni BtoB myyntiä. Tässä alku on aina hankalaa mutta kun pääsen liikkeelle ja saavutan ns.flow tilan niin kehtaan olla oma itseni ja kaikki tuntuu paljon helpommalta.

Miten tämmöisestä arkuudesta ja nössö leimasta pääsee eroon ja kehtaisi/uskaltaisi vain olla oma itsensä? Tämä vaikuttaa parisuhteessanikin siten että olen auttamatta tossun alla. Pyrin miellyttämään ja olemaan mieliksi sekä valmis jättämään itseni taka alalle.

Pitkä viesti mutta tulipahan ainakin sanottua. Tämä asia tuntuu olevan elämäni suurin riippakivi joka estää olemasta oma itseni ja tuomaan parhaat puoleni esiin.

Oletko koskaan ajatellut, että ehkä sinussa ei ole mitään vikaa, vaan siinä ympäristössä jossa elät/vaikutat?
Ihminen pyrkii aina etsimään itsestään vikoja ja hyvin usein unohdetaan niiden kaikkien muiden asioiden pohtiminen kokonaan.

Itselläni oli nuorempana vähän samankataisia ajatuksia ja itsensä tutkimuksia ja tulin siihen tulokseen, että olen tyytyväinen itseeni ja se on se ympäristö mikä tekee pahan olon.
Vaihdoin pikku hiljaa asioita elämässäni ja samalla tuo tyytymättömyyskin hävisi.

 

[Homo habilis]

^Alkuperäisessä postissa ei muistaakseni mainittu, että muut toimisivat väärin, vaan että ei itse uskalla tulla esiin.

Mun selviytymiskeino on, että jos ryssii, kannattaa asialle nauraa itse ensimmäisenä, eikä sitä kannata yrittää salata. Jos kertoo asian omin sanon, ei muille jää työkaluja työstää sua ja sun "ongelmaa". (Ja on omakohaisia ryssimisiä niin paljon, että riittää. Osa niistä on varsin harmillisia - ja olisivat hyvinkin antaneet esim. koulukiusaamiselle ainekset - mutta en ole antanut niiden aiheuttaa enempää skeidaa mulle. Ilon kautta voittoon.;)) Ja kuten sanottua, kaikki ryssivät, ja osaa riepotellaan iltapäivälehdissä, joten kyllä tavallisilla on näissäkin hommissa todella paljon helpompaa, paisti tietenkin niillä piilossa kiusatuilla, jotka varmasti uivat todella syvisä vesissä.

Mitä se H-Habilis oikeasti haittaa, jos sulla on räkä poskella? Aivan varsin mahdollinen tapaus ihmisen elämässä, ei aiheuta suurta hämminkiä. Jos joku sille nauraa, niin ei muuta kuin kuoroon mukaan vain.

Tämän tapaisissa ongelmissa on ihan hyvä ajatella sen pahimman mahdollisen ikävyyden kannalta. Esim. tossa räkähommassa ei ole oikeasti mitään maailmanlopun meininkiä. Se ei ole optimaalinen tapahtuma ihmisen elämässä, mutta ei siitä kyllä mitään katastrofiakaan oikein pysty kuvittelemaan.

Mutta se että syy siihen pelkoon miksi ei uskalla tulla esiin ajattelee olevansa väärässä tekee itsestään pellen munaa kaikella mahdollisella tavalla 》 pelko siitä että omat kauhukuvat toteutuu, kun luulee tekevänsä itsestään pellen tms olemalla oma itsensä ei uskalla tulla esiin sellaisena kuin on.

Mua ahdisti joskus koulussa sanoa vastauksia koska pelkäsin et oon väärässä tai en osaa, pakkiksella räväytän mielipiteeni odotan että tulee joku fiksumpi joka on asiasta samaa mieltä etten yksin joudu "kamppailemaan" haen itse lohtua siitä että joku puoltaa ajatuksiani tms.. tää on sinällään jännä

Mutta pointti oli se että pelkäät tulla esille voi olla että pelkäät että muut ajattelevat että siinä omassa itsessä on joku negatiivinen juttu (väärässä oleminen tms..)

huh puutuu sormet kun kirjoittaa mobiililla.

E. Ja siinä ei oo mitään hävettävää olla räkä poskella (en tarkoita siis kännissä olemista ) mutta tietyssä tilanteessa sen ajattelee noloks tai hävettäväks

 

[Vieraissa]

Mutta se että syy siihen pelkoon miksi ei uskalla tulla esiin ajattelee olevansa väärässä tekee itsestään pellen munaa kaikella mahdollisella tavalla

Kyllä kai sen verran objektiivista ajattelua on oltava, että jos on palaverissa sitä mieltä, että jokin esitettyä menettelyä parempi keino on olemassa, on sen ajatuksen jollain perusteella oltava niin hyvä, että sen voin "munaamatta" tuoda julki. Jos näin ei ole, sitten mennään sinne esimiehelle kahden keksen sanomaan, että mitäs mieltä olet tästä. En ymmärrä, miten tuollaisessa voisi ns. munata totaalisesti. Idea ei ehkä kelpaa ja se on täysin normaalia yritys-/yhteisötoimintaa (ja se yhteisön enemmistön päätös voi olla vieläpä väärä tai jopa erittäin tyhmä). En näe sitä ongelmaa, mikä oman idean ehdottamisessa on. Jos yksittäinen ehdotus on huono, se unohtuu pian. Jos sama tyyppi tekee aina uusia tyhmiä ehdotuksia, se muistetaan. Jälleen palataan siihen omaan objektiivisuuteen, eli kova ääni ei ratkaise, vaan sisältö.

》 pelko siitä että omat kauhukuvat toteutuu, kun luulee tekevänsä itsestään pellen tms olemalla oma itsensä ei uskalla tulla esiin sellaisena kuin on.

Ehdotat perusteltua parannusta - olet pelle. Miksi?

Mua ahdisti joskus koulussa sanoa vastauksia koska pelkäsin et oon väärässä tai en osaa,

Kaikki sitä on koulussa pelännyt. Ja joskus menee väärin, eikä siitä elämä _saa_ ajautua hunnigolel.. Meillä oli laulukokeet luokan edessä. Pahinta mahdollista kidutusta ihmiselle, joka ei osaa laulaa. Tässä sitä ollaan, uskallan nykyään laulaa julkisesti - ja vielä väärin.

pakkiksella räväytän mielipiteeni odotan että tulee joku fiksumpi joka on asiasta samaa mieltä etten yksin joudu "kamppailemaan" haen itse lohtua siitä että joku puoltaa ajatuksiani tms.

Mitä jos tulee enemmän niitä tyhmempiä.;) Emmä tätä ymmärrä. Oletetaan, että olet jotain mieltä jostain asiasta. Jos joku riittävän fisku on samaa mieltä, olet tyytyväinen? Entä jos oletkin väärässä, enemmistö on eri mieltä, tai joku pystyy perustelemaan, miksi ajatustapasi ei ole toimiva? Ei pitäisi olla kohtuuttoman suuri ongelma, vai kuinka? Kaikki ryssii ja ajattelee joskus hassusti.

Mutta pointti oli se että pelkäät tulla esille voi olla että pelkäät että muut ajattelevat

Näin se menee, mietitään, mitä muut ajattelevat. Se on mun mielestä väärin. (En kai nyt aiheuta sulle ahdistusta olemalla eri mieltä? )

että siinä omassa itsessä on joku negatiivinen juttu (väärässä oleminen tms..)

.

Tää on sitten jotain korkeampaa hommaa.

Ja siinä ei oo mitään hävettävää olla räkä poskella (en tarkoita siis kännissä olemista ) mutta tietyssä tilanteessa sen ajattelee noloks tai hävettäväks

Höpsistä. Jos miehellä ei ole joskus vahindossa ollut (selvin päin) räkä poskelle tai sattunut muuta älytöntä, niin se ei ole oikea mies.

 

[Omskakas]

Tää kirja saattas auttaa hahmottamaan omia heikkouksia ja vahvuuksia. Luin sen tässä juuri.

 

[Naqqi]

http://manhood101.com/principles_101.pdf

Tässä mielenkiintoinen opus, joka käsittelee myös ap:n ongelmaa. Niille miehille, jotka ovat tossun alla tai vaikeuksissa naisten huomion ja arvostuksen saamisen kanssa, tämä on loistavaa luettavaa.

 

[Homo habilis]

http://www.adlibris.com/fi/kirja/tunne-lukkosi-9789510383124

Tämäkin voi olla hyvä, itse kiinnostuin joten saata harkita jopa itse laittaa tilaukseen.

 

[Deleted member 96894]

http://manhood101.com/principles_101.pdf

Tässä mielenkiintoinen opus, joka käsittelee myös ap:n ongelmaa. Niille miehille, jotka ovat tossun alla tai vaikeuksissa naisten huomion ja arvostuksen saamisen kanssa, tämä on loistavaa luettavaa.

Tuon lirpukan teksteillä saa varmasti naisten huomiota ja arvostusta samaan tapaan kuin nainen saa miesten arvostuksen lukemalla Tiina Rosenbergin tekstejä.

"Women also lack foresight because, like children, they focus on themselves to a dysfunctional degree. Even the way they argue reveals their love of appearance over substance."

"Discovering the painful truth is less important to a woman than maintaining her pleasurable delusions. Without male guidance, women invariably neglect to consider the viewpoint of others.

"However, this competitive dating philosophy actually hinders the development of romantic most essential feminine value - their submissive attitude."


.

 

[D.Yates]

Onhan noissa poiminnoissa tiettyä 'women, know your limits' -henkeä mukana.

Mutta kyllähän sitä yllättävän paljon naisissa on vielä nykyäänkin tuota "miehen pitää olla mies" ja "haluan miehen joka laittaa minut kuriin" -osastoa. Tai sitten ne vaan jotenkin pomppaavat erityisen hyvin silmille.

 

[Mopsy80]

http://manhood101.com/principles_101.pdf

Tässä mielenkiintoinen opus, joka käsittelee myös ap:n ongelmaa. Niille miehille, jotka ovat tossun alla tai vaikeuksissa naisten huomion ja arvostuksen saamisen kanssa, tämä on loistavaa luettavaa.

Ihanko tosissasi olet?:D

 

[Deleted member 96894]

Mutta kyllähän sitä yllättävän paljon naisissa on vielä nykyäänkin tuota "miehen pitää olla mies" ja "haluan miehen joka laittaa minut kuriin" -osastoa. Tai sitten ne vaan jotenkin pomppaavat erityisen hyvin silmille.

Kannattaa olla varuillaan, koska tuon luonnonilmiön taustalla saattaa olla myös käänteisdominoiva "Luin juuri Fifty Shades of Greyn ja nyt sun pitää pukeutua valkoseen kauluspaitaan ja pukuun, miksei sulla ei oo mitään kivoja vaatteita ikinä, kutsu mua lutkaksi, EI tollain vaan sillain seksikäällä matalalla äänellä, EI noin, eikun vedä mua tukasta, EI TOLLAIN vaan koko ponnarista, etkö sä tajua että toi sattuu ja mikset sä voi alistaa mua kun mä käsken???".

 

[Thonglong]

Miehelle parasta itsetunnon kohotusta on kamppailulajin treenaaminen.

 

[Thonglong]

Jos päähänlyöntilajit eivät auta, mitä tosin suuresti epäilen mutta kuitenkinn niin kognitiivinen terapia auttaa ainakin masentuneita ja paniikkihäiriöisiä. Terapiassa keskitytään ongelmia tuottaviin vääränlaisiin ja vahingollisiin ajatuamalleihin. Muut ihmiset tai asiat eivät tee masentuneeksi tai laukaise paniikkia, vaan sen tekee ihmisen omat ajatukset ja ajatusten synnyttämät tunteet. Veikkaisin että huonon itsetunnon taustalla on myös varsin outoja tapoja tulkita maailmaa esim. nyt jos esitän jotain kokouksessa, niin muut nauravat röhönaurut. Voihan tosin olla että näin onkin, jos kyse on työpaikkakiusamisesta ja henkilö on nössön ja hiirulaisen maineen saanut, silloin suosittelen ehdottomasti kamppailulajeja.

 

[Deleted member 43228]

Miehelle parasta itsetunnon kohotusta on kamppailulajin treenaaminen.

Tai kaikki jossa tuntuu että on kehittynyt paremmaksi kuin keskiverto tallaaja.

-Salilla käynti, tunnet olevasi paremmassa kunnossa kuin keskivertoihmiset. Näytät omasta mielestä hyvälle ja joku muukin on ehkä asiasta maininnut.
-Naisten pokailu baarissa. Ei tarvi päätyä petiin saakka tai lähteä edes yhdessä valomerkin vilahtaeassa. Mutta fiilis siitä että homma ois jatkunut ehkä pidemmällä, jos itse ei olisi viheltänyt pilliin. Tämä kehittää ehkä eniten niitä sosiaalisia taitoja. Oppii lukemaan toista eleistä ja sanoista.

Nykyään kun on jo bull mentulan kroppa ja tuleva vaimo valittu, niin pitää varmaan alottaa tuo kamppailuharrastus. Kun kaikki ilo on viety.

Edit: aloin pohtiin voiko rahalla ostaa itsevarmuutta. Voi ehkä ostaa kuoren suojaksi, mutta ehkä pohjimmiltaan saattaa silti olla kuoren alla se "epäitsevarma minä".

 

[Thonglong]

Edit: aloin pohtiin voiko rahalla ostaa itsevarmuutta. Voi ehkä ostaa kuoren suojaksi, mutta ehkä pohjimmiltaan saattaa silti olla kuoren alla se "epäitsevarma minä".

Varmaan jossain määrin, koska itsevarmuushan on omien ajatusten synnyttämä tunne. Varsinkin jos rahat on tienattu omalla duunilla tai yrityksellä, niin kyllähän se helposti luo uskoa omiin kykyihin ja tuo itsevarmuutta. Sitten jos on voitettu lotossa, niin ehkä siinä mielessä että pystyy uudella autolla jne. luomaan muiden mielessä sellaisen mielikuvan, että on menestynyt ja ehkä siitä joku saa ammennettua itsevarmuutta.

 

[naruman]

Edit: aloin pohtiin voiko rahalla ostaa itsevarmuutta. Voi ehkä ostaa kuoren suojaksi, mutta ehkä pohjimmiltaan saattaa silti olla kuoren alla se "epäitsevarma minä".

Varmaankin kaikki saavutukset elämässä nostavat itsevarmuutta. Raha myös ehdottomasti:

 

[Ahmed]

...

Eli olen jo useamman vuoden tottunut olemaan se porukan hiljaisin henkilö joka seuraa johtajaa ja pitää mölyt mahassaan. Esimerkiksi töissä pääni pursuaa ajatuksia ja ideoita joita en palavereissa uskalla sanoa vaan kirjoitan ideani paperille ja koitan esittää asiaa vaivihkaa esimiehelle. En myöskään lähde sanomaan vastaan asioille vaan tyydyn asemaani.
.

Tiedän tunteen. Jos kuitenkin pystyt käymään kaupassa yms. ilman vapinoita/jännityksiä, jännityksesi kuuluu sarjaan kahvikuppineuroosi + introvertti luonne (tarkkailet itseäsi, pohdit asioita sisälläsi jne.) Se ei vielä ole paha rasti, mutta hyvä, että olet tunnistanut.

Suosittelen lämpimästi ammattiauttajaa (ryhmä-/yksilöterapia), jos koet, että arkuutesi haittaa elämänlaatuasi/tulee välttelykäyttäytymistä. Saat siitä Kela-korvauksen ~50% taksasta, jos olet nuori ja 1. kertaa haet terapiaan. Tarvitset lekurin B-lausunnon myös Kela-tukeen. Jos ainoa ongelmasi on se, että et saa suuta auki palaverissa, vähän jännittää, niin veikkaisin, että terapia jo riittäis.

Kärsit varmaankin lievästä sosiaalisten tilanteiden pelosta, jolle löytyy selittäviä tekijöitä paljonkin. Meitä on itse asiassa aika paljon, mutta se on aikas tabu asia, eikä siitä hirveesti huudella. Pahimmat möllöttää himassa vapisten ja painuu kauppaan just ennen sulkemisaikaa hakee sen paketin safkaa, että ei ois paljon jengiä, jota kohdata. Se voi olla todella rampauttavaa.

Se ei ole häpeä, ja voi istua hel-vetin syvässä. Tutustu Googlen avulla (jollet niin ole jo tehnytkin). Laita "social anxiety" hakusanaksi ja alkaa tulla tavaraa. Tunnistat itsesi, tai sitten et. Hyvä juttu on se, että asian selvittely avaa ihan mielenkiintoisen matkan itseensä.

Lue kirjoja. Sama laulu: Amazoniin/Helmetin hakukenttään "jännitys, ujous, social anxiety" jne.

Parhain teho tutkimusten mukaan saadaan lääkkeillä (tyypillisesti SSRI) ja/tai terapialla. Ja seuraavaks joku kälättää, että "kaikkeen määrätään nykyaikana lääkettä". Mutta jos sitä helvettiä ei ole kokenut, ei tiedä mistä puhuu, joten kannattaa olla avoin. Toki kriittisesti kaikkea pitää miettiä, niin kuin elämässä kuuluukin, ei keltaista lunta suuhun ilman pohdintaa, vaikka on kivan väristä. Ollaan aikuisia.

Terapia useimmiten lähtee siitä, että pitäisi altistaa itsensä. Eli tosiaan sun tapauksessas, pienin askelin lärvi auki palavereissa tai ryhmässä. Lue, ja viisastu . Sitä mäkin olen tehnyt, ja ihan hyvää edistystä. Btw, minäkin olen myyjä, ja jopa ihan ansioitunut. Mitään järkeähän siinä ei ole muuta kuin, että se on jumalauta ihan pakko altistua ja olla aasin hattu päässä välillä. Siihen tottuu -oikeesti . Kun on tapittanut asiakkaan luona jotain helvetin härpäkettä tunnin, eikä tiedä mistään mitään, nyökyttelee vaan (näitäkin tilanteita tulee...) ja sieltä uunista kävelee ulos, niin alkaa se suun avaaminen ryhmässä olla pikku juttu :D.

Mutta voin vakuuttaa myös sen, että moottoriturpiakaan ei jaksa kukaan kuunnella koko ajan. Duunissa on joka vitun ajolähtöön sukan kuluttajaa: so be it. Ei sun tarvi olla samanlainen. Ei tarvitse hävetä sitä, että jos olet vähän hiljaisempi.

Hemmetin hyviä neuvoja jengillä kyllä tässä jo threadissä kyllä olikin. Oikeesti, aikuista jengiä ei kiinnosta vitun vertaa, heitätkö lipat ruokalassa tarjottimen kera, änkytätkö puhuessasi jne. Ethän sinäkään niin ajattele. No kaheleita on aina, mutta useimmiten se kuuluu kait sinne nuoruuteen, kun kasseissa ei ole karvoja.

Mutta kuten sanottu, tiedän tunteen. Itselläni pahimmillaan oli vaikeaa päästä ovesta ulos ostarille. Joten skaala ujoudesta fobiaan on aika leveä. Tsemppiä kovasti. Ota tavoite. Ja puske sitä kohti.

 

[Hercules666]

Nostellaapas vähän vanhaa ketjua ylöspäin!

Tuli luettua Linus Jonkmanin kirja "Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous" kirja, joka oli omasta mielestäni erittäin hyvä kirja. Pidän itseäni hyvinkin introverttinä ihmisenä ja kirjan avulla oppi ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja toimintaa hyvin paljon paremmin ja myös sitä, kuinka nyky-yhteiskunnassa tosiaan joka paikassa painotetaan ja jopa vaaditaan ekstroverttiyttä ihmiseltä. Tämän takia monet introvertit "kärsivät" työelämässä ja kouluissa, kun joka paikassa painotetaan ryhmätöitä ja muita vastaavia turhuuksia.

Itsellä ehkä aihe nousi esiin, kun tämän hetkisessä työssä pitäisi harrastaa todella paljon b-to-b myyntiä puhelimitse. Vaikka istun yksin kotona ja kukaan ei minua nää, vastapuoli ei minua tunne tai koskaan tule näkemään livenä niin silti ahdistaa tämä puhelujen soittaminen todella kovasti. Mutta tämäkin on yksi introversion yleisistä ominaisuuksista, että puhelimessa puhumista vältellään viimeiseen tippaan asti.

Introversiosta yleisesti voisi tehdä jopa oman ketjunsa pakkikselle, mutta kysellään nyt täällä, eli onko (tai tietysti on) muita introverttejä pakkislaisia ja mitkä asiat ovat teille erityisen vaikeita? Koetteko että joudutte esittämään ekstroverttejä töissä/koulussa/elämässä, koska sitä vain yksinkertaisesti "vaaditaan" nykypäivänä ihmisiltä?

 

[no-body]

mitkä asiat ovat teille erityisen vaikeita? Koetteko että joudutte esittämään ekstroverttejä töissä/koulussa/elämässä, koska sitä vain yksinkertaisesti "vaaditaan" nykypäivänä ihmisiltä?

Puhelimessa puhumisen pelosta olen vuosien varrella aika pitkälti päässyt eroon ja monessa muussakin asiassa sopeutunut, mutta small talk on edelleen tuskaa ja nykyajan vaatimus "verkostoitua", kerätä loputon määrä kontakteja, markkinoida itseään joka paikkaan ym. on minulle suoraan Kafkan maailmasta. Nykyisin tämä ei työelämässä juuri haittaa, kun olen ollut pitkään samassa paikassa ja tulen varmaan olemaan paljon pidempäänkin, mutta pelkään kyllä, että jos jostain syystä tulisi joskus uusien hommien etsintä eteen, niin asiaosaamisella, hyvällä uuden oppimiskyvyllä ja -halulla sekä "hiljaisilla" sosiaalisilla taidoilla, kuten kyvyllä muiden ihmisten kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen, ei olisi työmarkkinoilla enää mitään arvoa, jos taidot ja halu itsensä tuotteistamiseen joksikin kaikki tuntevat ja kaiken osaavaksi yli-ihmiseksi puuttuvat.

 

[darker]

Nostellaapas vähän vanhaa ketjua ylöspäin!
kysellään nyt täällä, eli onko (tai tietysti on) muita introverttejä pakkislaisia ja mitkä asiat ovat teille erityisen vaikeita? Koetteko että joudutte esittämään ekstroverttejä töissä/koulussa/elämässä, koska sitä vain yksinkertaisesti "vaaditaan" nykypäivänä ihmisiltä?

Sosiaali- ja terveysalan koulutus ja työt olivat aluksi introvertille it-nörtille aika paha rasti. En kokenut että olisi pitänyt esittää mitään, mutta välillä pelkästään päivän aikana kerääntynyt vuorovaikutuksen määrä uuvutti. Yllättävää kyllä, vaikken enää alalla olekaan, nykyisin keskustelu lähes kenen tahansa toisen ihmisen kanssa sujuu vaikeuksitta ja voi olla jopa antoisaa (small talk ei ole keskustelua). Jos muu työryhmä koostuu lähinnä ekstroverteistä, meinaa pää edelleen räjähtää. Puhelimessa puhumista inhoan jostain syystä edelleen, onneksi sitä on vähemmän kuin edellisessä työssä. Eli tiivistettynä, joissakin asioissa on varmaankin tapahtunut sisäistä liikehdintää introvertti-ekstrovertti-akselilla, joissakin ei.

Useimmilla introverteilla on kuitenkin ihan hyvät lähtökohdat opetella sosiaalisiakin taitoja, ja itse asiassa ekstroverttien voi olla vaikea opetella niitä taitoja joissa introvertit ovat lähtökohtaisesti hyviä. Kannattaa kuitenkin tehdä itselle selväksi ero taidon oppimisen ja henkilökohtaisen taipumuksen muuttamisen (joka ei ole realistista) välille.