Miksi tyydyn olemaan "nössö"

[soutaja88]

En tälle aiheelle keksinyt muuta paikkaa kuin tämä yleinen. En myöskään aiheesta ole varsinaisesti aiemmin avautunut, joten be gentle.

Eli olen jo useamman vuoden tottunut olemaan se porukan hiljaisin henkilö joka seuraa johtajaa ja pitää mölyt mahassaan. Esimerkiksi töissä pääni pursuaa ajatuksia ja ideoita joita en palavereissa uskalla sanoa vaan kirjoitan ideani paperille ja koitan esittää asiaa vaivihkaa esimiehelle. En myöskään lähde sanomaan vastaan asioille vaan tyydyn asemaani.

Muutenkin oma olemuksen tuntuu viestivän selkeää arkuutta muita ihmisiä kohtaan. Tämä onkin mielenkiintoista sille teen työkseni BtoB myyntiä. Tässä alku on aina hankalaa mutta kun pääsen liikkeelle ja saavutan ns.flow tilan niin kehtaan olla oma itseni ja kaikki tuntuu paljon helpommalta.

Miten tämmöisestä arkuudesta ja nössö leimasta pääsee eroon ja kehtaisi/uskaltaisi vain olla oma itsensä? Tämä vaikuttaa parisuhteessanikin siten että olen auttamatta tossun alla. Pyrin miellyttämään ja olemaan mieliksi sekä valmis jättämään itseni taka alalle.

Pitkä viesti mutta tulipahan ainakin sanottua. Tämä asia tuntuu olevan elämäni suurin riippakivi joka estää olemasta oma itseni ja tuomaan parhaat puoleni esiin.

 

[joason]

Suosittelen ammattiauttajaa, koska he ovat ammattilaisia ja osaavat auttaa.

 

[Deleted member 43228]

Voihan itseään kehittää myös tuolla saralla. Kirjastosta vaikka kirjoja messiin Eiköhän sieltä osata auttaa, kun pyytää apuja ja sanoo että sosiaalisia taitoja haluaa kehittää.

 

[Homo habilis]

Jos on syvällä tilanteesa, siitä on vaikea löytää itseään ulospäin. Suosittlen hakemaan apua, mutta pidä mielessäsi että avun hakeminen ei ole häpäeä.

Muutoin jos jää yksin asiansa kanssa, eikä löydä siihen ratkaisua tilanne pahenee siitä on silloin vaikea päästä pois, samaten jos ei halua apua niin masennus iskee kahta kovemmalla teholla.

 

[kaseiini]

En suoraan sanoen ymmärrä missä se ongelma on. Sulla on työpaikka ja parisuhde, kaikki on hyvin, mutta pitäisi päästä jotenkin enemmän pullistelemaan että pääsi "nössön leimasta" eroon?
Sitä itseluottamusta yleensä tulee lisää siinä vaiheessa kun sille on jotain katetta, eikä sillä tavalla että kysellään netissä vinkkejä.
Itselläni homma on täysin toisinpäin, ja toivoisin joskus että olisin osannut olla rivissä hiljaa, mutta sitä taitoa en ole vielä oppinut.
Toivottavasti olin riittävän gentle.

 

[Homo habilis]

Olettaisin kuitenkin että voi olla myös huonosta itsetunnosta kyse, alitajuntaisesti ajattelee että omalla mielipiteellään ei ole merkitystä tai että olet väärässä. Muut eivät hyväksy sinua, ja pelko syrjäytymisestä/ hyväksyttömyydestä jos ei miellytä muita. Itselläni on ollut halua tulla hyväksytyksi, omat saavutukset tuntuvan laimeilta ja mitättömiltä muiden saavutuksiin, kyllä nykyäänkin ajattelen näin mutta osittain olen oppinut elämään sen kanssa.

Ongelmien välttely ja niiden pelko aiheuttaa kuitenkin sen että ne ei poistu jos niitä ei hoida pois alta, vähän ku siivois asuntonsa tunkemalla kaikki roskat piiloon näyttää siistimmältä mutta kuitenkin kaikki on sikinsokin ne on vaan piilotettu.

Epäonnistumiset ja niiden pelot höystettynä itse kriittisyydellä ja huonolla itsetunnolla, lisäävät pelkoa entisestään, yrittäminen käy tukalemmaksi kun ei usko itseensä.

Tässä vaiheessa ei kuitenkaan uskalleta hakea apua, koska ajatellaan myös että omat ongelmat eivät ole ongelmia muiden ongelmien rinnalla.

 

[MTM1977]

Itse kuulun siihen ryhmään joka esimerkiksi työpaikan palavereissa on se, joka ensimmäisenä avautuu, kun on aihetta. Tai ei ole.
Joten en nyt osaa kokemuksen pohjalta mitään neuvoja antaa, mutta ehkä sellainen toimisi, että yrittäisi löytää sitä rohkeutta ensin jossain vähemmän hankalissa tilanteissa? Eli aloittaisi jostain ihan pikkujutuista, joissa ei ole vaaraa "mokata" ja sitä kautta rakentaa sitä itseluottamusta hankalampiin tilanteisiin?

 

[Crrc]

Komppailen tässä kaseiinia ja sanon että ei kannata ajatella että se omien ideoiden heitteleminen ilmaan jatkuvasti olisi mikään autuas asia. Se että on eri mieltä sen takia kun uskoo että oma idea on parempi ei välttämättä ole hyvä asia. Toisaalta taas silloin kun tietää että on oikeassa jossain asiassa niin ei edes mieti sitä että uskaltaako tätä sanoa.

Paras vinkkihän tohon on että avaa sen perkeleen suunsa sitten. Ihan sama onko tilanne hyvä vai huono niin aukaiset sen suusi. Sillä tavalla pääsee tuollaisista peloista yli kun ottaa tilanteen sen yhden millisekuntin ajaksi haltuun ja aukaisee suunsa. Sitten kun tajuat että et kuollutkaan siihen että aukaisit suusi niin uskallat tehdä sen toistekkin.

Mutta kuten tuossa aikasemmin totesin niin yritysmaailmassa se ei välttämättä ole paras asia.

 

[soutaja88]

Olettaisin kuitenkin että voi olla myös huonosta itsetunnosta kyse, alitajuntaisesti ajattelee että omalla mielipiteellään ei ole merkitystä tai että olet väärässä. Muut eivät hyväksy sinua, ja pelko syrjäytymisestä/ hyväksyttömyydestä jos ei miellytä muita. Itselläni on ollut halua tulla hyväksytyksi, omat saavutukset tuntuvan laimeilta ja mitättömiltä muiden saavutuksiin, kyllä nykyäänkin ajattelen näin mutta osittain olen oppinut elämään sen kanssa.

Ongelmien välttely ja niiden pelko aiheuttaa kuitenkin sen että ne ei poistu jos niitä ei hoida pois alta, vähän ku siivois asuntonsa tunkemalla kaikki roskat piiloon näyttää siistimmältä mutta kuitenkin kaikki on sikinsokin ne on vaan piilotettu.

Tämä osu ja upposi. Sama asia mitä itse yritin sanoa muttá tässä puettuna oikeilla sanoilla. Asia on juurikiin niin, että pyrin kyllä hakemaan hyväksyntää niin itselleni kuin saavutuksilleni jotta voisi tuntea olevani hyväksytty muiden silmissä. Tiedän myös etten voi vaikuttaa siihen mitä muut minusta ajattelevat mutta silti jatkuvasti elän olettamuksessa kuin jokaista liikettäni ja sanaani arvostellaan.

Enkä yksinomaan sijoita tämä "nössöyttä" työelämän piireihiin vaan elämän joka osa-alueelle. En yksinkertaisesti osaa olla oma itseni vieraiden ihmisten seurassa vaikkapa tuttavan järjestämissä juhlissa. Tarkemmin sanottuna en USKALLA olla oma itseni.

 

[Mopsy80]

No jos haluat alkaa uskaltaa, mieti mikä on pahin mahdollinen skenaario joka voisi seurata siitä, että olet oma itsesi jossakin tilanteessa ja valmistaudu kohtaamaan se. Sen jälkeen ei ole mitään pelättävää siinä uskaltamisessa.

 

[mansii]

Kaikki lähtee pienestä liikkeelle. Aloita siis jostain aivan pienestä ja mitättömästä asiasta mistä olet erimieltä ja sen kummemmin miettimättä ilmaiset ääneen sen mitä ajattelet. Sanot joku päivä naisellesi ei, laita sinä ne astiat. Toisena päivänä juot sen kaljan keskiviikko iltana jos siltä tuntuu. Kolmantena sanotkin siellä palaverissa että hyvä idea mutta mulla olis tässä vielä parempi ja jne. Asiat ei ehkä edisty viikossa mutta pikkuhiljaa opit tuomaan myös omaa mielipidettäsi esiin.

Omalla kohdalla tuli huomattua että paras tapa omantunnon kohottamiseen on löytää itselle jokin harrastus josta todella nauttii. Oli se sitten punttisali, lenkkeily tai postimerkkien keräily, kunhan se tuo onnistumisen ja riemun/voittamisen tunteita, alkaa se myös rakentaa ja vahvistaa itsetuntoasi. "Jes! Enkat tänään salilla!", "juoksin 5km pidemmälle kuin viimeksi!". Näistä hetkistä ja ajatuksista se lähtee.

 

[Kaapeli]

Miten tämmöisestä arkuudesta ja nössö leimasta pääsee eroon ja kehtaisi/uskaltaisi vain olla oma itsensä? Tämä vaikuttaa parisuhteessanikin siten että olen auttamatta tossun alla. Pyrin miellyttämään ja olemaan mieliksi sekä valmis jättämään itseni taka alalle.

Iän ja kokemuksen tuomalla itsensä hyväksymisellä.

Minä olen vuosien varrella muuttunut kokoajan vain entistä rohkeammaksi sosiaalisissa tilanteissa ja puheissani. Teininä olin vielä aika arka ja vetäytyvä tuntemattomien ihmisten porukoissa, mutta nyt kolmekymppisenä en enää osaa pelätä olla oma itseni ja sanoa mitä mielessäni on.
Jossain vaiheessa huomasi, että ei siitä mitään pahaa seurannutkaan, jos oli äänessä isommassakin porukassa sekä rohkeni olla (eri)mieltä asioista tai jopa tehdä itsestään välillä naurunalaisen.

Tosin naisia pokaillessa olen edelleen samanlainen arkajalka kuin aina ennenkin, joten aivan kaikkee tuo ikä ja elämänkokemus ei ole näemmä auttanut. Muutoin olen kyllä avoin ja puhelias oma itseni naisten seurassa, mutta jos pitäisi lämpätä jotain mielenkiintoista yksilöä, niin se arka teini tekee paluun.

 

[Seagram]

Ota muutama epäterveellinen harrastus, sillä on hintansa vaan eipä enää nössötä.

 

[Deleted member 43228]

Tosin naisia pokaillessa olen edelleen samanlainen arkajalka kuin aina ennenkin, joten aivan kaikkee tuo ikä ja elämänkokemus ei ole näemmä auttanut. Muutoin olen kyllä avoin ja puhelias oma itseni naisten seurassa, mutta jos pitäisi lämpätä jotain mielenkiintoista yksilöä, niin se arka teini tekee paluun.

Kokemuksella tuostakin pääsee eroon. Eli ei kun naisia pokaileen :D

 

[Deleted member 122304]

Pakko kertoa oma muuntautumiseni. Itse olin aikanaan varsin nössykkä. Urheilin kovaa ja en ollut huono lajeissani. Elin omissa oloissani arkisin. Hiljainen ja ujo kaikinpuolin. Olin kyllä silloin jo parisuhteessa, tosin tyttö oli myös ujo joten ei ollut tarvetta ujoudesta luopua.

Sitten yhtenä päivänä päätin tehdä niin päättömän teon että lähdin puhelinmyyjäksi. Tämä päätös muutti aikalailla elämäni suunnan. Kyseinen työpaikka oli järkyttävä kokemus alkuun mutta kun päääsi vauhtiin niin lähti 17 vuoden kestoiset ujoilut yms pois. Siitä lähtien ollut varsin haipakkaa menoa ja jotenkin aina päätyy tilanteiden keskiöön ja nautin siitä. Silloinen parisuhdekkin loppui kun itsevarmuus hyökkäsi katosta läpi. Voitte arvata millaista menoa oli kun leijona pääsi häkistä irti.

Tehkää jotain itselle rohkeaa ja häipykää mukavuusalueelta pois niin tapahtuu ihmeitä.

 

[omegauros]

soutaja88:lle

Niin, mikä nyt sitten on tätä "nössöyttä" ja mikä ei. Kannattaa huomata, että muut ihmiset saattavat nähdä sinut kovin eri tavalla kuin itse näet itsesi. Tätä hoetaan itselleni paljon. Itse ihailen paljon enemmän eräänlaista rauhallista ja hiljaista itsevarmuutta kuin sitä, että yrittää tuoda itseään esiin joka käänteessä. Ja olen varma siitä, etten ole tämän kanssa yksin. Ne jotka saavat itsensä aina esille ja ovat ulospäinsuuntautuneita, eivät automaattisesti ole ihailun ja arvostuksen kohteita!

Eli sinuna miettisin asiaa myös tästä näkökulmasta. Esimerkiksi esimiehesi saattaa arvostaa sinun hiljaista panostasi enemmän kuin arvaatkaan. Se mikä sinulle itsellesi on nössöyttä saattaa muiden silmissä olla harkitsevuutta, rauhallisuutta ja jopa itsevarmuutta. Jos olet oikeasti hyvä työssäsi ja sinulla on ns. homma hallussa niin arvostus seuraa. Ja jos et tätä arvostusta saa, niin se on enemmän työyhteisösi ja esimiehesi kuin sinun ongelmasi.

EDIT: Eli lisään vielä. Älä anna muiden määritellä niitä raameja, jotka sinun pitäisi omalla käyttäytymisellä ja olemuksellasi täyttää. Todellista itsevarmuutta on se, että uskallat määritellä ne itse. Tarkastele muiden mutta myös omaa arvomaailmaasi kriittisesti ja ole valmis tarvittaessa myös valitsemaan seurasi sen mukaan.

 

[sporteme]

Itsellä meni vielä armeija-aikakin muita seuraillessa ja en päässyt porukoihin kunnolla mukaan. Olin se hiljainen/ujo tyyppi. Sitten aloitin uudella paikkakunnalla ja täysin vieraassa opiskelupaikassa opinnot ja PÄÄTIN, että nyt saa riittää. Aloin vain puhumaan ihmisille ja menin joka paikkaan mukaan. Aloitin opiskelijahallituksessa ja menin moneen urheiluporukkaan mukaan.. Ja PÄÄTIN olla sosiaalinen.

Esim. järjestimme hallituksessa sinkkubussireissun toisen paikkakunnan opinahjoon/baariin eli sininen numerolappu rinnassa piti löytää toisen paikkakunnan daami samalla pinkkinumerolla. Se daami ei iskenyt, mutta kaverin "daami" kyllä. Olin ainoa, joka ei tullut bussilla takaisin.. Loppu olikin historiaa, koska se oli elämäni parasta aikaa.. Ensimmäinen vuosi meni hurjastellessa ja PÄÄTIN, että isken uusista opiskelijoista sen kauneimman näköisen. Viisi vuotta myöhemmin menimme naimisiin..

 

[temze]

Eräs henkilö antoi minulle aikanaan mielikuvaharjoituksen, joka on auttanut minua pääsemään ujoudenpuuskista eroon:

Ajattele tilanne, että olet lukion (tai vastaavan) ruokalassa ja tiputat tarjottimen maahan. Ruuat leviää ympäriinsä ja maitoa räiskyy koulun kauneimman tytön housunlahkeille. Koko ruokala tuijottaa. HIRVEÄ HÄPEÄN TUNNE!! Tai sitten ei... Kukaan ruokalassa tuskin ajattelee, että "vittu mikä dorka", ei edes se kaunein tyttö. Jos joku niin ajattelee, sen kaltaisen ihmisen ajatukselle ei kannata uhrata sekunnin murto-osaa. Ethän sinäkään ajattelet niin, jos jollakulla tippuu tarjotin? Ihminen hyväksyy muiden virheet helpommin, kuin omansa.

Itselle tuon soveltaminen on auttanut monesti, oli kyseessä sitten puheen pitäminen, ryhmätyöskentely tai naisten nauratus:D Ja komppaan kyllä Kaapelia siinä, että itsensä hyväksyminen on se tärkein juttu. Ei ihan suora vastaus ekan postin kysymykseen, mutta myötäileminen, ujous ja häpeä kulkevat aika lähekkäin

 

[Vieraissa]

Eli olen jo useamman vuoden tottunut olemaan se porukan hiljaisin henkilö joka seuraa johtajaa ja pitää mölyt mahassaan. Esimerkiksi töissä pääni pursuaa ajatuksia ja ideoita joita en palavereissa uskalla sanoa vaan kirjoitan ideani paperille ja koitan esittää asiaa vaivihkaa esimiehelle. En myöskään lähde sanomaan vastaan asioille vaan tyydyn asemaani.

Mun korvaan tuo kuulostaa siltä, ettet halua missään tilanteessa tulla torjutuksi, mikä on tiettyyn pisteeseen asti ihan ymmärrettävä ja normaali elämänasenne.

Muutenkin oma olemuksen tuntuu viestivän selkeää arkuutta muita ihmisiä kohtaan. Tämä onkin mielenkiintoista sille teen työkseni BtoB myyntiä. Tässä alku on aina hankalaa mutta kun pääsen liikkeelle ja saavutan ns.flow tilan niin kehtaan olla oma itseni ja kaikki tuntuu paljon helpommalta.

Eli saat sen verran hyväksyntää, että pystyt jatkamaan eteenpäin?

Miten tämmöisestä arkuudesta ja nössö leimasta pääsee eroon

Vain tietoisesti pyrkimällä siitä eron. Onko joku sanonut, että olet nössö?

ja kehtaisi/uskaltaisi vain olla oma itsensä?

Olet luultavasti nykyiselläsi oma itsesi, mutta haluaisit olla toisenlainen. Vaatii muutoksen eli duunia. Pitää siis vain ryhtyä työhön. Se ei ole kaikilta osin miellyttävän tuntuista, mutta se hyvä puoli siinä on, että se on täysin tehtävissä. Ja vain sinä voit sen tehdä eli pallo on sulla. Tavoitetta pitää haluta riittävästi!

Tämä vaikuttaa parisuhteessanikin siten että olen auttamatta tossun alla.

Se ei luultavasti ole kummankaan kannalta pitkällä tähtäimellä hyvä asia. Pitäisi olla suunnilleen tasavertainen.

Pyrin miellyttämään ja olemaan mieliksi

Miksi ihmeessä? Eikä tämä tarkoita sitä, että on aina sanottava eriävä mielipiteensä. Voi olla hiljaakin, sekin on monessa tilanteessa erinomainen tapa toimia. Turhalla änkyttämisellä ei yleensä saavuta mitään hyvää.

sekä valmis jättämään itseni taka alalle.`

Tässä ei suoranaisesti ole mitään väärää, paitsi jos et sitä halua.

Tämä asia tuntuu olevan elämäni suurin riippakivi joka estää olemasta oma itseni ja tuomaan parhaat puoleni esiin.

Se mitä haluat tuoda itsestäsi esille, ei muiden mielestä välttämättä ole parasta itseäsi. Eli sun pitäisi tietää millainen haluaisit olla omista lähtökohdistasi, ei muiden (oletettamiesi) ajatusten takia.

 

[Homo habilis]

Jos joku sanoo vitun homoks, okei hän pitää mua ilmeisesti homona entä sitten, jos olisinkin homo mutta hyväksyn itse ei siinä on mitään jos olisin epävarma homouteni kanssa se vaivaisi minua. Periaatteessa se mikä itseään vaivaa heijastaa sen muidenkin näkökulmaksi, tämäkin voi johtua negatiivisista tilanteista olet nolannut itses monta kertaa julkisesti, joku on haukkunut sua sua on kiusattu kaikki vaikuttaa siihen mitä olemme ja mitä itsestämme ajattelemme.

Huonossa itsetunnossa ei oikein nää niitä hyviä ominaisuuksia itsestään, ja ajatellaan esim että oon ujo pidän itseäni ujona ---》muutkin pitää.

Oikeasti kaikilla on varmaan jotain kokemusta jostain epämiellyttävästä tunteesta itsensä nolaaminen itsensä tai jonkun muun toimesta, itse kerran aivastin järkyttävät räkä klimpit koulun ruokalassa mua alko nolottaa kukaan ei huomannut , vaikka luulin että kaikki tuijottaa.

Tai että iso porukka nauraa kun kävelee mun ohi luulen että nauraa mulle, kunnes ohi mennen kuulen että me nauraa jollekin muulle asialle. Kato siinä sitte samalla kännykän näytöstä et eihän mulla valu räkää nenästä

Mutta edelleen tietenkin kannatan kuten edellä mainitsin ammattiauttajaa, jos nyt vaikka tapauksesi tuntuu astetta vaikeammalta tai takana piilee jotain syvällisempää, koulukiusaamista siitä aiheutunutta masennusta. Jos se on lievää tai koitat erilaisten itsehoito vinkkien avulla päästä ujoudesta niin voi sekin toimia.

Tähän loppuun vielä vaikka ujouteen ei liity mutta kaikki mokaa.

Nimim. Kokemusta on