- Liittynyt
- 9.4.2005
- Viestejä
- 744
Taidat olla rautalanka miehiä...
Itseasiassa aika kaikkiruokainen. Metalli ja rock ovat lähimpänä sydäntä. Ja kun kuitenkin jo pari revittely skebaa löytyy niin ei oo enää sellaisille tarvetta
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Taidat olla rautalanka miehiä...
Ei kai otelaudan radius muuta kaulan leveyttä suuntaan saatika toiseen.
Kaarevampi kaula
on nopeampi soittoinen ja vaatii vähemmän liikettä soittaessa.
Oppiiko päälle kakskybäsenä vielä rämpyttelemään kitaraa? Ei käytännössä mitään kokemusta kitaran soitosta. Joskus olen miettinyt, että tuollaista akustista olisi kiva soittaa. Pianoa osaan jonkin verran soittaa, mutta siihen loppuu meikäläisen musiikilliset lahjat.
Ite aloitin soittamaan 18 vuotiaana. Kyllä sitä oppii ihan hyvin vanhemmallakin iällä, auttaa jos treenaa 6-10 tuntia päivässä muutaman vuoden
Ite aloitin soittamaan 18 vuotiaana. Kyllä sitä oppii ihan hyvin vanhemmallakin iällä, auttaa jos treenaa 6-10 tuntia päivässä muutaman vuoden
Jos nyt pitäis lähtä alusta treenaamaan, niin varmaan ottaisin soittotunteja joltain hyvältä/järkevältä opettajalta (ei opiston humppakomppikitaristilta). Muuten alussa tuppaa jäämään toi teoriapuoli/oppii alussa oikeat tekniikat (ite joutu vaihtamaan muutaman vuoden jälkeen plekutekniikan). Opettelisin varmaan jonkun helpon biisin ja jammailisin stereoitten avustuksella. Bändin perustaminen ja bänditreenit on kanssa aika opettaivaisia ja suositeltavia, eteenkin rumpalin kanssa.
Kuitenkin tärkeintä on se että soittaminen on hauskaa ja mielekästä, jos se ei ole niin ei sitä kauaa jaksa panostaa kunnolla.
No niin nyt on kolmisen viikkoa renattu tuon Ibanezin kanssa ja nyt rupeaa jo hieman sormetkin tottelemaan. Tänään pystyi ensimmäisen kerran soittamaan suoraan levyn päälle siten, että se kuulosti menevän sinnepäin. Kipale oli äärimmäisen vaativa Kotiteollisuuden "Helvetistä Itään".:D
Pakko sanoa, että on kyllä hieno fiilis. :thumbs:
Varmasti kuka tahansa pystyy harjoittelemalla oppimaan jonkun instrumentin ihan kohtuullisella tasolla. Ei tässä meikäläiselläkään tavoitteet kovin korkealla ole, kunhan pikkuhiljaa opettelee eri jutuja ja omaksi ilokseen (ja naapureiden :D ). Mitään kummoista soittajaa minusta ei varmaan koskaan tule, mutta ajan kanssa varmasti pikkuhiljaa kehittyy näin vanhemmallakin iällä. Vielä kun sitä aikaa saisi haalittua jostain lisää.Varmasti on:thumbs: perhana ku ei ite taivu tollaseen, siis noihin soittimiin, tuntunu aina ettei kykene/oppis ikinä soittaan.
Varmasti kuka tahansa pystyy harjoittelemalla oppimaan jonkun instrumentin ihan kohtuullisella tasolla. Ei tässä meikäläiselläkään tavoitteet kovin korkealla ole, kunhan pikkuhiljaa opettelee eri jutuja ja omaksi ilokseen (ja naapureiden :D ). Mitään kummoista soittajaa minusta ei varmaan koskaan tule, mutta ajan kanssa varmasti pikkuhiljaa kehittyy näin vanhemmallakin iällä. Vielä kun sitä aikaa saisi haalittua jostain lisää.
Nyt harmittaa ainostaan se, että tuosta kitarasta tuli haaveiltua monia vuosia, mutta aina sitä sai itselleen vakuutettua, että en minä sitä kuitenkaan ikinä opi soittamaan.
Itsellä on n. 7-8 vuoden soittokokemus kitarapuolelta. Olen myös opettanut pari vuotta.
Kun ostat ensimmäisen kitaran, hintahaarukka pyörii n. 500 eurossa, jota halvemmalla en uutena ostaisi minkäänlaista kitaraa. Markkinoilla on halpoja kitaroita mm. kaikenlaisten pakettien mukana, mutta totta puhuen ne Squierit yms. ovat aika kamalia tapauksia. Jos olet tosissasi hankkimassa kitaraa/ aloittamassa soittoharrastusta, kehoitan sinua panostamaan jo ensimmäiseen kitaraan. Itse ostaisin Ibanez- merkkisen, Rg-sarjan kitaran uutena. Uutena nimenomaan sen takia, että kitaralla on silloin takuu. Käytettynä saa halvemmalla, mutta et voi ikinä olla varma ostamastasi soittimesta. Kitaran lisäksi tarvitset vahvistimen, joksi suosittelen Line6 spider2- sarjan 30wat- vahvistinta.
Valitsin tuohon suosituksiksi hinta/ laatu-suhteeltaan hyvät kamat..