Mies ja teoriapunttaaminen

[AnniW]

Mies haluaa laihtua ja kasvattaa lihasta. Hänellä on valtava teoreettinen tieto ruokavaliosta ja oikeanlaisesta treenaamisesta mutta jotenkin tuntuu että hän ei tee niinkuin tietää.

Hänen mielestään viikon vesipaasto on hyvä lahdutuskeino "no ainakin laihtuu", hän sanoo. Kun hän innostuu liikkumaan hän tekee kahden ja puolen tunnin lenkkejä vesisateessa ja punttsalilla treenaa niin paljon että viimeksikin pyörtyi, kaatui naamalleen lattialle ja tuloksena oli muutama tikki otsaan.

Nämä jaksot kestävät viikosta kolmeen viikkoon jonka jälkeen hän lopettaa. kilo tai kaksi on lähteny mutta ne tulevat seuraavien kahden viikon aikana takaisin. Minä ja minun mielitekoni kuulemma haittaavat hänen laihduttamistaan.

Haluaisin saada hänet ymmärtämään että laihduttaminen on elämäntapojen muutos eikä samoihin vanhoihin syömis ja liikuntatottumuksiin ole enää paluuta, jos haluaa painon pysyvän alhaalla ja yleiskunnon olevan hyvä. Olen yrittänyt sanoa mutta hän ei kuuntele, sama tyyli jatkuu. Olen huolissani.

 

[Gillyanne]

Lukekaa Pakkista, lukekaa sitä vaikka yhdessä, huolella ja ajan kanssa. Kyselkää lisää, jos asiat jäävät epäselviksi, ja lukekaa vielä vähän lisää sen jälkeen. Lukekaa lisäksi myös stumptuous.comia (joka sekin on tähän ketjuun jo kertaalleen linkitetty) ja Kutrin sivuja. Ja mikä tärkeintä: olkaa valmiita ottamaan tietoa vastaan, ja päästämään irti vanhoista, virheellisistä käsityksistä.

Ja siinä se. Mitään muuta sinä et voi tehdä, kuin hankkia tietoa ja jakaa sitä. Valitettavasti.

 

[huumor]

"Hänellä on valtava teoreettinen tieto ruokavaliosta ja oikeanlaisesta treenaamisesta mutta jotenkin tuntuu että hän ei tee niinkuin tietää."

"Hänen mielestään viikon vesipaasto on hyvä lahdutuskeino"

jo nämä kaksi kohtaa todistaa että sillä miehelläs tuskin on "valtava tietotaito" . sivarinlötkön aiemmin aloittamasta ketjusta sai kyllä käsityksen, että hän jotakin tietäisi näistä asioista mutta who knows??

Haluaisin saada hänet ymmärtämään että laihduttaminen on elämäntapojen muutos eikä samoihin vanhoihin syömis ja liikuntatottumuksiin ole enää paluuta, jos haluaa painon pysyvän alhaalla ja yleiskunnon olevan hyvä.

tässä asiassa olen samaa mieltä. molemmille voisi tehdä ihan hyvää vähän lueskella pakkista ja ottaa asioista selvää.

edit: gillyanne puhuikin jo asiaa.

 

[AnniW]

Noh, minulla ei ole mitään ongelmia roppani ja liikunnan kanssa. päinvastoin. Eikä nyt puhuttu minusta. Se on jo tehty. Juju on nyt siinä että kun tämä mieheke on jo näitä juttuja täällä lukenut. ei vaan tunnu uskovan, tahi sitten uskoo mutta... hankalaa. Miten parantaa asennevamma? Voisi olla kyllä kysymys jonka vastaus auttaisi niin lötköä kuin minuakin.

 

[Gillyanne]

Miten parantaa asennevamma?

Siihen pystyy vain yksi ainoa ihminen: hän, jolla se asennevamma on. Toistan edelleenkin samaa mantraa: Voit jakaa tietoa ja ohjata kumppaniasi tiedon luo, mutta ymmärtämään (saati sitten hyväksymään) et voi häntä pakottaa.

 

[Akkeli]

Noh, minulla ei ole mitään ongelmia roppani ja liikunnan kanssa. päinvastoin. Eikä nyt puhuttu minusta. Se on jo tehty. Juju on nyt siinä että kun tämä mieheke on jo näitä juttuja täällä lukenut. ei vaan tunnu uskovan, tahi sitten uskoo mutta... hankalaa. Miten parantaa asennevamma? Voisi olla kyllä kysymys jonka vastaus auttaisi niin lötköä kuin minuakin.

Eiköhän toi "vamma" parane aikanaan. Jossain vaiheessa on pakko oppia virheistään ja todettuaan sen "että ei se homma toimikaan ihan näin". Mutta hei, älä huoli. Pakkis on pullollaan porukkaa jotka tietävät laidasta laitaan kaiken näköistä nippeli tietoa (esim. GF-10:n erítystä lisäävät tekijät, tai jotain muuta yhtä hifiä), mutta käytännön kokemus ja sitä kautta tehdyt empiiriset havainnot oman kropan toiminnasta uupuvat täysin.

Ps. ehkä teidän ois parempi puida noita suhde-asioita kahden kesken

 

[Timba79]

Siihen pystyy vain yksi ainoa ihminen: hän, jolla se asennevamma on. Toistan edelleenkin samaa mantraa: Voit jakaa tietoa ja ohjata kumppaniasi tiedon luo, mutta ymmärtämään (saati sitten hyväksymään) et voi häntä pakottaa.

Näin tämä homma valitettavasti on. Voi vaikka verrata tupakoinnin lopettamiseen, siihen ei pysty kuin kyseinen henkilö itse, sitä ei kukaan voi toisen puolesta tehdä. Joten sen muutoksen on lähdettävä vain ja ainoastaan itsestä, toinen puolisko voi sitten olla tukena ja turvana.

 

[rahkanaama]

Mun näkemys on se, että teiän kannattais molempien keskittyä huolehtimaan omasta kunnosta ja hyvinvoinnista. Sen sijaan, että perustaisitte näitä ketjuja toisen tilannetta varten. :lol2:

 

[Hansu81]

Hmm, kyllä minun kokemukseni mukaan tyttökaverit manipuloivat poikakavereitaan jatkuvasti, oli kyse sitte vaateostoksista, ravintolavalinnoista, hiustyyleistä yms yms Miksei sitte liikuntatottumuksiin muka vois vaikuttaa?

Muistat vaan kultaisen kolmion: uhkailu, vittuilu ja katteettomat lupaukset.

 

[Pii]

Mies haluaa laihtua ja... .

Tuota saamaa laihdutustyyliä ovat...veikkaanpa miljoonat ihmiset vuosien saatossa koittaneet...ja epäonnistuneet...tälläiset dietit tunnetaan jojo painonpudottajina.
Muistellaanpa vaikka Mikko Kivistä ja hänen näkkileipä diettiään...oli jo jossain vaiheessa shutkot solakka, vaan onpa Mikko jälleen entisessä kuosissaan.

Tuollaiset "repäisevät" painonpudotus paastot laittavat elimistön aineenvaihdunnan vain sekaisin...ja syövät lihasta...ja ovat terveydelle paljon vaarallisempia kuin mitä esimerkiksi tasainen suurehko ylipaino on.

Painon pudottamiseen soveltuu samat metodit kuin lihaksen kasvattamiseenkin...kumpikaan ei onnistu viikossa eikä kahdessa, vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä.
Jotta tulokset olisivat pysyviä, tulee ravinnon liikunnan ja levon olla hallitussa tasapainossa...tarkoittaen elämäntapojen muuttamista.

kalorien ollessa -500 kcal putoaa paino viikossa n. 500g...alle 500 miinuskalorin ei kannata mennä...joutuu kärsimään vain turhaan nälkää ja elimistö rupeaa kytkemään itseään säästöliekille.

Sama juttu on myöskin liikunnan kanssa...äkkiseltään ei kannata sitä lisätä rajusti...ei mene kuin jälleen elimistö sekaisin...ja jos vielä kalorit ovat pahasti miinuksella ei laihtuminen ole todellakaan mitenkään terveellistä.

Pelkistäen...jos liikut ja kulutat paljon, niin syötkin "paljon" ja jos löhöät punkan pohjalla päivät pitkät, niin syöt "vähän"...siten että vuorokauden kalorit ovat keskimäärin maksimissaan -500 kcal.
Keskimäärin -500 kcal...tarkoitan sitä, että päivän syödyt kalorit ovat päivittäin suurinpiirtein saman suuruiset keskenään, mutta liikunta ja kulutus vaihtelevat eri päivinä...ja varsinainen kontrolli suoritetaan 2-4 viikon välein vaa'al...painon tulisi olla 2 viikon päästä n. 500 - 1000g alhaisempi...jos on pysytty tässä haarukassa, ovat kalorit sopivat.

Tästä on helppo laskea, että esimerkiksi tuollaisen 20kg painon pudottamissen kuluu aikaa minimissäänkin n. 40 viikkoa...eli melkeimpä vuosi...kannattaa lähteä liikkeelle sillä aseenteella että hitaasti hyvä tulee...oikotietä onneen ei ole.

 

[Pulla]

Minä ja minun mielitekoni kuulemma haittaavat hänen laihduttamistaan.

Ottamatta kantaa mihinkään muuhun kuin ylläolevaan, niin mikäli ukkosi (tai puoliso kenen tahansa muun parisuhteessa) kuitenkin aloittaa dieettaamisen ja näyttää siltä, että siitä voisi jotain tullakin, niin mielestäni on suhteellisen mukavaa tukea touhua pelkästään jo omallakin esimerkillä. Meillä kotona kun vaimokkeella taannoin oli dieetti, niin näki sen jo naamastakin, että koko touhu vitutti välillä ja rankasti, varsinkin loppuvaiheilla. Siinä kohtaa ei ole kauhean hienoa toista kohtaan raahata hesemässyä ja pitsaa samaan taloon samalla kun toinen mässää pakasteseitiä ja parsakaalia kolmattakymmenettä viikkoa. Tähänhän voi aina todeta, että "itsepähän haluaa dieetata" mutta omasta mielestäni em. toiminta on suoranaista vittuilua päin naamaa. Kyllä sitä tuli mätettyä vaikka mitä mutta mässytin ne kebut ja ateriat vaikka poikain kanssa ulkona tai duunissa lounaalla.

Hmm... Toisaalta en kyllä tiedä onko ukkosi puheissa totuuden häivääkään mutta ajattelin nyt kuitenkin jakaa tämän ainakin tälleen yleispätevänä vinkkinä pariskunnille!

 

[Janne]

Pakkis ilmeisesti toimii nyt parisuhteen riitelykanavana

 

[musclefarmer]

Tähän on kyllä pakko kommentoida että se sun ukkos saattaa tietää mutta ei ehkä ymmärrä että teitäminen ei oo sama ku osaaminen. Asiat oppii ja ymmärtää vasta kun tiedon on soveltanut käytäntöön.

 

[reinhardt]

Siinä kohtaa ei ole kauhean hienoa toista kohtaan raahata hesemässyä ja pitsaa samaan taloon samalla kun toinen mässää pakasteseitiä ja parsakaalia kolmattakymmenettä viikkoa.

Niinpä. Mielestäni tilannetta voi verrata siihen, että toinen on alkoholisti. Ei silloinkaan kannata raahata viinaa kotiin. Itse asiassa, jos toinen laihduttaa, kannattaisi toisenkin rukata ruokailutottumuksiaan, syödä vain vähän isompia annoksia kuin sen laihduttajan. (edellyttäen siis, että laihdutetaan järkevästi opettelemalla terveelliset ravintotottumukset, joita voi noudattaa lopun elämää.) Hesemätöt voi sitten syödä herkuttelupäivinä, kyllä se laihduttajankin dieetti kestää heseä kerran kuussa -enkä ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi syödä sitä sotkua sen useammin.

Treenaamisesta: vaikka tietäisi teoriassa kaiken, ja osaisi jopa apinoida käytäntöön, se ei paljoa auta, ellei osaa kuunnella omaa kehoaan. Toisilla toimii eri jutut kuin toisilla. Esim. minun kroppani ei tykkää jaetusta ohjelmasta jostain syystä ollenkaan. Ruokailujutuissakin täytyy hakea se kultainen keskitie, joka toimii juuri sinulla. Toisilla se on vähähiilarinen, toisilla vähärasvainen. Toiset jopa joutuvat rajoittamaan proteiinin määrää.

 

[NoPain]

Sama tilanne oli minullakin äskettäin tuon ruokapuolen suhteen. Laihduttaminen oli välillä todella vaikeaa, kun tyttöystävä kantoi joka päivä kaupasta vanukasta, karkkia ja suklaata kaapit täyteen. Kiusaus meinasi välillä käydä ylivoimaiseksi. Tietysti voit auttaa puolisoasi sillä, ettet herkuttele hänen edessään, mutta loppujen lopuksi kaikki lähtee miehesi itsekurista. Eihän voi olettaa, että sinunkin pitäisi vain syödä samoja ruokia kuin miehesi.

Tuosta liikunnasta sen verran, että ei ihme, ettei miehesi jaksa liikkua muutamaa viikkoa kauempaa, jos treenin jälkeen on veren maku suussa ja laatta odottaa pääsyä auringonvaloon. Ainakaan näin aloittelevalla liikkujalla ;) Liikunnan pitää olla siinä määrin mielekästä, että treenin jälkeen on hyvä olo. Sitten voi alkaa revittelemään enemmän, kun se liikuntakärpänen puree.