Matkakertomus: Mopolla Monacoon ja takaisin

[TJJ]

Moporeissua keskisempään/eteläisempään eurooppaan tuli suunniteltua lähes vuosi ja nyt se on toteutettu.

5759km vajaan kolmen viikon aikana, vyöruusu takapenkillä. Aluksi oli tiedossa, että käydään Brysselissä serkun luona ja Pariisissa vietetään muutama päivä.

Lähtö tapahtui juhannusaattona Turusta, Turku oli entisensä kirkkonsa kanssa.

Silja Europa vei meidät Tukholmaan.

mistä pöristeltiin perkeleen kovassa tuulessa ja kylmässä ilmassa nopeinta reittiä Kööpenhaminaan, mistä oli varattu Zleep ketjun hotelli. Laiva oli ajoissa Tukholmassa ja köpikseen päädyttiin joskus klo 14 tienoilla. Mentiin sitä siltaa ja tunnelia pitkin.

Silta.

Tunneli.

Hotelli oli hintansa arvoinen, muutaman kympin. Muusta en valita kuin kylmähköstä suihkusta..

Kööpenhaminassa käytiin sitten kiertelemässä kaupunkia joka oli vähän niinku Tukholma, muttei sinnepäinkään.

Tivoli oli kaupungissa.

Joku tönö ja tori.

Paikallinen pubi.

Paikallinen kesäpaikan viettopaikka Nyhavn.

Ari Zväng piti tunnelmaa yllä.

Sai sieltä jäätelöäkin.

Päivä vierähti siellä ja seuraavana aamuna suunnattiinkin kohti Bremeniä.

 

[TJJ]

Aamulla lähdettiin kööpenhaminasta vesisateessa ajelemaan. On se mopoilu hienoa, kun pääsee kastumaan oikein kunnolla. Eipä siinä mitään Köpiksestä ajettiin kohtuullisessa sateessa Rödbyhyn, mistä lähti puolen tunnin välein lauttoja saksan puolelle. Lautoista tuli mieleen tunnin kestävä ruotsin risteily. Hirveää tahtia kaikki änkesi ensin syömään, sitten kauppaan ja sitten olikin jo aika poistua laivasta. Saksan puolella oli onneksi kuiva ja lämmin sää, että kamppeet kuivui ja Autobaanalla sai päästellä minkä sielu sieti.

Saksan motarit on ehkä hieman yliarvostettuja. Tai no, hyvässä kunnossa ovat, yllättävän suuri osa on nopeusrajoituksilla varustettuja ja vaikka ei nopeusrajoituksia olisikaan, niin meno ei ole niin hurjaa mitä kuulee puhuttavan. Isoa Kovaa ajavia on melko vähän, 3 kaistasella motarilla oikeanlaitimmainen on lähes katkeamatonta rekkajonoa, keskimmäisellä mennään 100-140km/h, vasemmalla sitten 140km/h ja siitä ylöspäin. Harvoinpa siellä vasemmallakaan kaistalla pitkiä pätkiä pääsi ajamaan todella lujaa, kun joku hitaampi oli aina edessä, jarrut kuluivat runsaasti kun sai jarrutella kun joku tyrkkäsi eteen ohittamaan sitä 120km/h kulkevaa autoa ja teki ohituksen 125km/h. Kaikesta huolimatta tuuppasin menemään 3 ison laukun, tankkilaukun ja akka tarakalla yhdistelmällä 160-200km/h siellä missä sai.

Bremeniin tultiinkin sitten kunnon sateessa ja ukkosessa. Onneksi se väistyi ja päästiin ihan vanhan kaupungin viereen hotelliin ja kun ukkoskuuro väistyi siirryttiin vanhaan kaupunkiin käppäilemään. Se olikin jo vähän komeampi.

Kohtuullisen iso kirkko.

Jonku talo saman kirkon vieressä.

Nämä elukat on kaikkialla Bremenissä, jonku lastensadun "Bremenin musikantit".

Bremenistäkin saa jonkinlaista jäätelöä.

Paikallinen hero, Roland.

Vanhan Bremenin pikkukatuja.

Toinen kohtalaisen iso kirkko.

Kaupunkin talo, melko vanha ja iso sekin.

Perusmallisia vanhan hansakaupungin taloja.

Seuraavana päivänä kohti hollantia.

 

[Mike]

Noi kirkot on kyllä makeita tuolla isommissa mestoissa.

 

[modified]

Siinä voi jo sanoo, että on tönö kirkon vieressä.

 

[TJJ]

Hollantiin mentiin tuurilla aivan pikkukaupunkiin nimeltä Waalwijk. Paikka valittiin hotellin hinnan perusteella. Formule1 ketjun hotelli noin 40e/yö. Huone, jossa parisänky+yläsänky ja lavuaari. Siinä se. Vessat ja suihkut käytävillä. Jiihaa.

Hollannissa (ja belgiassa ja ranskassa ja italiassa) motareilla rekat ohitteli innoissaan toisiaan, hidastaen muiden kulkua järjettömästi. Saksassa rekat onneksi pysyivät oikealla kaistallaan.

Muita huomioita moottoritieltä. Hollanti on lättänä kuin pannukakku.

Kaikki motarien vierustat on täynnä joko A) lehmiä B) lampaita C) maissia D) kasvihuoneita. Erityismaininan annan noin 800m pitkälle kasvihuoneelle.

Yllättävän siisti hotelli oli ja ikkunasta näkyi paikallinen mäkdonalds, jossa sitten syötiin kun ei jaksettu kauempaakaan ruokaa lähteä metsästämään.

Käytiin sitten kumminkin ajamassa kaupungin läpi ja tältä siellä näytti. Kuvat näpsitty mopon takapenkiltä liikkeessä, joka selittää ajoittaiset vinksallaan olevat horisontit ja muut mielenkiintoiset kuvakulmat.

Hupaisan näköinen talo.

Pikkukaupunkien kadut on päällystetty tuommosilla kivillä, ensisijainen kulkuväline täällä oli sykkeli.

Tyypillinen pikkukaupungin asuinalue.

Kirkkoja oli täälläkin.

Tämä on kai jonkinlaista huumoria.

Seuraavan päivän kohde oli Bryssel, missä oli tarkoitus viettää pari yötä.

 

[TJJ]

Brysseliin ajeltiin pikkuteitä pitkin. Hollannin pikkukaupungit olivat kuin kopioita toisistaan, kolmeakymppiä keskustojen läpi ja vähän isommilla teillä sitten 70-90km/h. Belgiassa meininki oli hivenen erilaista, pienien omakotitaloalueiden läpi ajeltiin reippaasti se 70-90km/h vaikka alue olisi suomessa vielä taajamaa.

Brysselissä viihdyttiin sitten pari yötä, kun ilmainen majoitus oli tiedossa. Ensimmäinen ilta otettiin siis rennosti.

Seuraavana päivänä lähdettiin kaupunkia katsomaan. Brysselin vanhakaupunki on yllättävän pieni, kohtuu siisti kumminkin, kun muu bryssel on himpun verran nuhjuisen näköistä.

Tietysti vanhasta kaupungista löytyy jonkinlainen markkinapaikka, kirkon tai muun ison tönön varjosta.

Paikallisella poliisilla oli joku juhlapäivä, joten iso markkinapaikka oli aidattu ja poliisit näyttivät ulkoiluttavan siellä koiriaan.

Grand Placea ympäröi yllätys yllätys, erilaiset isot ja vanhat tönöt.

Myös Manneken pis oli poliisien kanssa juhlimassa.

Belgiassa on muutamia herkkuja. Paikalliset tykkäävät oluesta joka oli ihan hyvää. Ranskalaiset potaatit ovat myös heidän herkkuaan, paksuja, suolaisia ranskalaisia, joita dipataan majoneesiin, oli myöskin varsin hyvää. Sitten on tietenkin belgialaiset vohvelit, kohtalaisen hyviä.

Jotakin simpukan tapasia ne popsii myös, mutta yök. Suklaa kauppoja on myös joka nurkalla.

Lähistöltä löyty yllättäen myös joku kohtalaisen iso kirkko.

Modernissa keskustassa ostoskadulla joku jannu teki lasille taidetta käyttäen värien levitykseen vain sormiaan ja kynsiään. Oli niin siistejä, että piti ostaa yks.

Käytiin myöhemmin illalla katsomassa Waterloon maisemia, nykyään lähinnä peltoja. Aidattu alue oli jo suljettu, joten kurkisteltiin pensasaidan läpi.

 

[Ex-Tavis]

Hauskan näköisiä paikkoja! Jatkoa odotellessa

 

[TJJ]

Pariisiin päädyttiin suunnitelmien mukaisesti. Pariisin kehätiet alkoi olemaa kohtuullisen jännittäviä ajettavia, liittymäkohdissa saattoi olla lähemmäs 10 kaistaa samaan suuntaan.. Liikenneympyrät joissa ajavien tulee väistää eikä päinvastoin kuten esim suomessa. Liikenneympyrät joissa alkaen 3-6 kaistaa. Joo, no hotelli löytyi mistä pitikin ja siitä alkoi 3 päivän pariisissa talsiminen ja metrosuunnistus.

Metrolla liikkuminen oli astetta enemmän tarkkuutta vaativaa kuin helsingissä tai vaikka brysselissä. Linjoja oli vaatimattomat 14 ja siihen vielä paikallisjunalinjat yms päälle. Karttoja metrolinjoista oli onneksi kaikkialla ja yhtäkään eksymistä ei tapahtunut.

Montmartrelle suunnattin ensin. Joku iso kirkko taas siellä.

Taiteilijoiden aluettahan tuo on. Joku eukko siellä sitten hoilotteli menemään.

Ihan kohtuulliset näkymät sen kukkulan päältä.

Lähistöllä sijaitsee myös Punainen Tuulimylly.

Jatkettiin matkaa ja siirryttiin Champs-Elyseelle. Melko pitkä katu, jonka varrella kauppoja laidasta laitaan. Huippu muotia, mäkdonaldssia, ruokakauppaa, ja esim Renaultin "galleria".

Champs-Elyseehän on about 5 kaistaa/suunta oleva katu ja liikenne sen mukaista. Jonossa Ferrarit, Bentleyt, Lambot ja vanhat paskaset Fiatit, sekä noin 3898427 skootteria. Skootteri on se oikea kulkupeli tuolla, vaikka meno niillä näyttääkin lähinnä itsemurhan yrittämiseltä.

Kadun päässä on riemukaari, joka sekin on aika iso.

Riemukaaren ympärillä on arviolta noin 6 kaistainen liikenne ympyrä, oikeastaan kaistojen määrän määräsi siinä olevien autojen koko, jos siihen viereen mahtui niin sitten mentiin. En haluaisi yrittää sitä ajaa. Saisin sydärin, vaikka siellä näytti olevan ehkä ranskan rohkein poliisi liikennettä ohjailemassa.

Seuraavana päivänä tutustuttiin Louvreen ja eiffelin tolppaan.

Louvrekin on melko iso. Ehkä parhaiten sen kokoa voi ajatella tästä Eiffelistä otetusta kuvasta.

Louvren sisällä on jos jonkin näköistä, kokoista ja muotoista kötöstystä.

Kyllä kauansittenkin jotku kävi salilla.

Jotain egyptiläisiä mirrejäkin siellä on.

Jostain syystä tämän eukon kuvaa moni halus nähdä, kun muualla sai käppäillä lähes yksin.

Monet on valittanu mulle että Mona Lisa on kauheen pieni. Mun mielestä se on ihan normaalikokoinen taulu.

Tämä taas on jo melko iso taulu.

Louvren pihallakin on jos jonkin näköistä pystiä ja patsasta. Kuten esim tämä kainaloitaan haisteleva jätkä.

Hieman kauempana tuliaisia egyptistä.

Illalla lähdettiin katsomaan sitä Eiffelin tolppaa. Yllättäen sekin oli aika iso. Huipulle pääsyyn meni jonottaessa reilu tunti. Ihan komeat maisemat.

Aurinkokin alkoi laskea kun tultiin alaspäin. 2 tasolta näytti tältä.

Sitten se tolppa alkoi vilkkua.

Lopulta vilkkuminen loppui, tolppa suljettiin, mutta valot jäi päälle. Klassisesti valot päällä, muttei ketään kotona.

Seuraavana päivänä jalat alkoi jo sanomaat sopimustaan irti. Rakkoja ja järkyttävää kipua. Päätettiin sitten tehdä vain lyhyt pyrähdys kaupungille. Isoissa tavarataloissa ja Notre Damella.

Menomatkalla opittiin kuinka saat pariisin metrossa, ruuhka-aikaan, itsellesi parin metrin vapaan tilan. Toiminta proseduuri on seuraava: 1. pukeudu kuin koditon 2. kuse metron lattialle 3. pasko housuusi 4. runkkaa täydessä metrossa.

Notre Dame on aika iso kirkko sekin. (kuvassa poseerava hupakko ei liity millään tavalla matkaan tai matkustajiin)

Myös Spiderman oli tarkkailemassa tilannetta.

Näihin oven karmeihin mahtuu hieman isommatkin ovet.

Sisällä oli mm. hyvin alkukantaista sarjakuvaa raamatun tapahtumista.

Isohko ikkuna.

Jollakin pyhäinjäänteellä on melko ilkeän näköinen kuluma lonkassaan.

Seine joki menee ihan vierestä.

Sekä kaupungintalo on lähistöllä. Iso tönö sekin.

Ai niin.. Kaupungissa oli samaan aikaan Gay Pride paraati, jonka huomasi lipuista ja noissa väreissä ruokakaupassa myydyistä Absolut Vodka pulloista.

Vielä olisi ollut paikkoja missä käydä, mutta jalat oli totaalisen sökönä ja aikakin kävi vähiin, ensi kerralla sitten jotain muuta pariisissa.

Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme siirtymisen Mont Blancin varjoon.

 

[TJJ]

Matka jatkuu kohti välimeren rantaa. Pariisista ajamalla reilut 1000km. Liikaa yhdelle päivälle, joten jaetaan kahtia ja päädytään Mont Blancin kupeeseen. Hotelleja varailtiin usein booking.comin kautta. Sieltä löytyi joku Les Houches (tjsp) paikka ja sieltä lähinnä kai talvisin laskettelijoita majoittava hotelli. Nyt tilaa löytyi mopoilijoille.

Matka oli enimmäkseen tylsää motaria, kunhan alkoi ensimmäiset vuoret näkymään horisontissa.

Satojen tasaisten kilometrien jälkeen nämä olivat jo melkein vuoria.

Motarikin nuoli rinteitä ja oli jo vähän hauskempaa ajettavaa. Pitkiä mutkia, joissa yhdestä joku linnunpönttö otti jopa meistä kuvan. Suhteessa siihen minkälaisia teitä myöhemmin tuli vastaan, nämä olivat ihan nössöjä.

Ensimmäiset näkymät Mont Blanciin, joka oli verhoutunut pilvien taakse.

Hotelli oli pienehkön alppikylän vierellä jossain noin kilometrin korkeudessa.

Ikkunasta/parvekkeelta näkymät olivat...sanoisinko jylhät?

Sää vuorilla vaihteli nopeasti, välissä satoi kaatamalla, välissä taas ei. Auringon lasku loi mont blancin rinteille ihan kivat näkymät.

Yö meni nukkuessa, seuraavana päivänä välimeren rannalle. Tarina jatkuu huomenna, liikaa kuvia selattavana..

 

[Colin]

Loistavaa settiä! Pistä vaan lisää tulemaan kun jaksat.

 

[Deleted member 48743]

Äkkiä luin threadin nimen, ja luulin että olette ajaneet Monacoon kirjaimellisesti mopolla

 

[Terminator2]

Hieno matkakertomus, kiitoksia tästä. Vaatinut hyvin aikaa näiden postien tekeminen.

 

[Dymond]

Jeps, todella mukavaa luettavaa/katseltavaa, siistiä kun jaksat vääntää. :kippis1:

 

[VBP]

Hienoo stooria ja hyviä kuvia. Ihan tajuttomia pytinkejähän tuolla maailmalla näyttää olevan

 

[hookoo]

Concorde aukion patsaasta tuli mieleen. Taisi olla yli 3000 vuotta vanha obeliski, joka siirrettiin egyptistä. Painoa n. 200 tonnia. Piti vaan sanoa kun ihmettelin millä h..vetillä ne on siirtänyt niinkin painavaa lastia.

Ja ylläoleva tarina tuskin menee kauheasti pieleen, ei ole pitkä kun kävin kiertoajelulla itsekin Pariisissa.

 

[TJJ]

Alpeilta on siis tarkoitus jatkaa välimeren rannalle. Kohteeksi oli taas valittu booking.comin hotellivalikoiman perusteella Mentonin ja Monacon välissä sijaitseva Roquebrune-cap-martin. Nyt oli päätetty ajaa suoraan läpi harmaan kiven, eli Mont Blancin tunnelia. Sitten Italian läpitte ranskan puolelle.

Eipä siinä. Aamulla Mont Blanc näkyi lähes pilvettömältä taivaalta. Tai no näkyi ja näkyi, se on tuo valkoinen huippu toisen takana..

Aamupala oli poikkeuksellisen jees tässä perhehotellissa. Täytyy muuten antaa erityismaininta tämän alppihotellin ruuille, paikallista juustoa monella eritavalla.

Täytyy myös vielä kertoa Pariisista. Käytiin yks aamu "aamupalalla". No brunssi se varmaan virallisesti oli, Champs-Elyseellä astetta siistimpi paikka nimeltä Laduree. Lauantaiaamun brunssi maksoi kevyet 35e/sierainpari, mutta ei kaduta yhtään. Munakkaat pekonilla, käsin puristettua greippimehua, teetä/kahvia ja lajitelma erilaisia pullia, leipiä ja pikkuleipiä. Ehkä en kaipaa sitä joka päiväiseksi aamupalakseni, mutta kyllä tuollaisen kerran eläissään maksaa ihan ilolla.

Mutta jatketaan. Lähdettiin siis matkaan ja tunneli oli muutaman hassun kilometrin päässä. Tunnelissa ajaminen on hieman outoa, rapiat 11km maisemia jotka eivät muutu yhtään.

Toisella puolella oltiinkin sitten Italian puolella. Tuolla alppien seudulla, enemmän ehkä Italian puolella oli suunnilleen joka paikassa, pienelläkin nyppylällä jonkinlaisen linnan jämät.

Oli aivan järjettömän kuuma päivä. Matka eteni kymmenien pidempien ja lyhyempien tunnelien läpi keskimäärin 110-130km/h ja hiki vain valui ajovarusteiden alla. Reilut +30 oli mittarissa. Italian puolella oli yllättävän vaikea löytää kevyesti viritetyn mopon kaipaamaa 98 oktaanista bensaa. Yleensä huoltoasemalla oli tarjolla 95 oktaanista, dieseliä, jotain superdieseliä ja biodieseliä. Italiassa oli vielä huoltiksilla palvelu mittarikentillä. Kunhan sopivaa tavaraa löytyi, niin itse ei tarvinnut kuin avata mopon tankki ja lyödä rahat kouraan.

No muutama sata kilsaa siinä tuskissaan kuumasta ajettiin ja päädyttiin sinne minne pitikin. Hotellilta oli korttelin verran rannalle, joka yllätyksekseni oli kiviä, eikä hiekkaa. No eipä se näyttänyt ketään hidastavan.

Lähi pitseria avautui illalla ja söin ehkä omituisimman pitsan eläissäni. Sipulia, perunaa, jauhelihaa ja Creme Fraisea. Kyllä se alas meni.

Illalla pohdittiin tekemistä ja päätettiin käydä vähän mopoilemassa. Lähistöllä oli Col de Turini niminen tienpätkä, joka tunnetaan ehkä parhaiten yhtenä Monte Carlo rallin erikoiskokeena. Melko vahva kokemus, ensimmäiseksi "alppitieksi". Lähdettiin illalla ajamaan ja pimeähän siinä ehti tulla, kauriit hyppi tiellä. Tien "aidat" olivat melko vaihtelevia, välissä ei mitään ja välissä kunnon aidat. Lohdutti runsaasti, kun alas oli kilometrin verran pudotusta jos tekisi ajaessa virheen. Selvittiin kumminkin huipulle 1,6km korkeuteen kunnialla ja päästiin vielä alaskin.

Tuon tien ajamisen jälkeen, nostan hattuani entistä korkeammalle rallikuskeille.

 

[TJJ]

Täällä rannalla oli määrä olla siis pari yötä. Ja niin tehtiin. Seuraavana aamuna käytiin vähän pötköttelemässä rannalla, joka oli suht rauhallinen. Koko kaupunki tuntui olevan enimmäkseen eläkeikäisten italialaisten ja ranskalaisten suosima mesta.

Kalpea pohjoisen ihminen ei tuollaista aurinkoa kauan kestä, joten lähdettiin sitten käväisemään Monacossa. Monaco oli ehkä karsein paikka ajaa niistä paikoista missä ajeltiin. Yksisuuntaisia, risteyksiä joista lähtee teitä vähän joka suuntaan ilman selvää viitettä kääntyykö tie kohta suunnilleen 180 astetta vai 45 astetta johonkin. Jopa navigaattorin kanssa ajaessa oli vaikeuksia.

Päädyttiin sitten monacon uima-altaan ja sataman viereen mihin pistettiin mopo parkkiin. Näyttipä sama tie olevan formula ykkösten lähtösuora, jatkuen tuosta oik ylös, yllättävän jyrkkää mäkeä pitkin.

Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt maksaa se muutama euro ja tulla tuonne uima-altaalle päivää viettämään.

Ympärillähän on Monacon satama, missä köyhät pitävät veneitään.

Köyhiä ovat myös paikallisten autot.

Oikeasti tuolla jos haluaa autollaan erottua, niin Porschella ei tee yhtään mitään, eikä Ferrarilla tai Bentleyllä. Lamborghini tai Aston Martini on parempi valinta. Oikeastaan kävi sääliksi kun vieressä jonossa mateli useampia ferrareita, V12 mersuja yms. Auto parat.

Palattiin omalle hotellille ja lähdettiin kävelemään rantakatua pitkin, reilun kilometrin päähän Mentonin kaupunkiin. Aika perus maisemia.

Täältä löytyi sitten italialaisten pitämä jäätelökoju. Mandariinisorbetti oli hyvää.

Mutta päivät vierivät ja pitää lähteä siirtymään takaisin kohti pohjoista. Seuraavana päivänä takaisin alpeille.

 

[TJJ]

Ja niin se paluumatka hitaasti lähtee käyntiin. Ajettiin taas pitkähkö veto alpeille Italian kautta. Matkalla ei sinänsä ihmeempiä, samoja linnojen raunioita mitä tullessakin.

Mutta nyt päätettiin välttää tunnelin läpi ajamista ja ajettiin sen sijaan Grand-Saint-Bernhardin alppitietä ja voi jumalauta mikä tie ja mitkä maisemat.

Tie itsessään nousee noin 2,5km korkeuteen ja matkalla kaikki mahdolliset mitä voi haluta nähdä. Lunta heinäkuussa, alppiniittyjä, alppipuroja jne.

Tie itsessään.

Toisesta näkökulmasta.

Tie oli ajoittain hieman paskassa kunnossa ja tietyöt oli meneillään.

Puro tien alkupäässä.

Puoli välissä.

Loppupäässä.

Tien huipulla oli Italian ja Sveitsin raja, ja joku pikkujärvi, siellä 2,5km korkeudessa.

Täytyy sanoa, että tuolla korkeudessa jo alkoi huomaamaan, että ilma on kovin ohutta. Pyörässä ei juuri potkua ollut, ja pienikin kävely/kiikkuminen pisti hengityksen aika lujille.

Sveitsin ja Italian raja tuolla oli tiukin tähän asti. Tuolla piti jopa pysähtyä, niin kauaksi aikaa, että tulliäijä katsoi rekisterikilvestä mistä ollaan. Passia ei tarvinnu, eikä kypärää ottaa pois päästä.

Hotelli oli taas pieni perhehotelli 1,6km korkeudessa. Samassa paikassa ollut joku hotelli ja Shell lähemmäs 50 vuotta. Huoneet ihan jees, sisustus suoraan 70-luvulta.

Illalla syötiin hyvin paikalliseen tapaan valmistettua lihaa. Joku valurautainen piikkipallo, johon oli törkitty lihapaloja ja koko hoito heitetty uuniin, tuotiin pyötään dippien kanssa ja tarjoilija vielä liekitti lihat. Liekitys tehtiin tyyliin "Anteeksi tarjoilija, mutta pöytä ja lautaseni ovat tulessa". Mutta hyvää oli.

Seuraavan päivän tavoite oli ranskan viinialue Alsace.

 

[TJJ]

Hotelli varattiin Ranskalaisesta pikkukylästä. Gueberschwihr :D, eikö kuulostakkin hyvin ranskalaiselta? No ollaan melko likellä saksan rajaa, mutta kyllä me ranskassa oltiin. Lähistöllä järkyttävän vanha kaupunki Eguisheim ja vähän vähemmän vanha Colmarin kaupunki.

Roinaa alkoi olemaan laukuissa enemmän kuin tarpeeksi ja päätettiin heittää osa tuliaisista ja turhaksi havaitusta kamasta postiin. Ranskan postissa asiointi on liian jännää. Ihme että se koko maa yleensäkkään pyörii. Mutta paketti saatiin postiin.

Kaupungin lähistöllä on jotain 1000+ vuotta vanhoja linnoja, yhteensä 5 kappaletta. 3 niistä oli yhdessä nipussa ja niitä mentiin katsomaan.

Olihan ne melko vanhoja, rempassa oli ainakin osittain.

Kukkulan päältä näki aika hyvin minkä verran tuolla on viinitarhoja.

Melko isoja nuokin tornit siitä vierestä katsottuna oli.

"Suht" vanha osa linnaa..

Alkoi satamaan ja siirryttiin vanhahkoon Eguisheimin pikkukaupunkiin. En tiedä kuinka vanha city se on, mutta joku paavi syntyi siellä vuonna 1002. Kuvassa näkyy paavin patsas ja vanhan kaupungin muuria, joka on nykyään osa kirkkoa.

Enpä ollut aiemmin nähnyt oikeasti haikaroiden pesivän talon katolla, mutta siellä niitä oli.

Jännää kuinka noissa tosi vanhoissa kaupungeissa kadut on melkoisen kapeita.

Lopulta palattiin hotellillemme, joka oli viinitilan hotelli. Melko rauhallista oli, ainoa kuuluva ääni oli sähkömuuntajan hurina.

Ilta oltiin rauhassa ja suuniteltiin seuraavaa päivää.

 

[TJJ]

Seuraava kohde oli sitten Trier, saksan vanhin kaupunki. Historiaa kaupungilla ilmeisesti reilusti 2000 vuotta. Ihan kunnioitettavan vanha kaupunki. Karl Marx on kuulema syntynyt täällä, jännää.

No yllätys yllätys mentiin vanhaa kaupunkia katsomaan. Porta Nigra on Unescon World Heritage site. Rakennettu joskus 180-200 vuoden tienoilla. Melko vanha ja kohtuu iso siis.

Paikallisella torilla oli joku patsastelija. Täytyy ihailla että jätkä seisoo tuolla täysin paikallaan (silmätkään ei liikkuneet) pitkiäkin aikoja...

..kunnes päätti säikytellä jotain pikkulasta ruikkimalla vettä sormestaan.

Wanhoissa kaupungeissa talot on korkeita ja kapeita.

Aikoinaan tässä talossa ei ole ollut ovea katutasossa, talon puolustus hoidettu ylhäältä ja ilmeisesti 2 kerroksessa näkyvälle ovelle on menny portaat jotka on voinu vetää ylös. Jännää.

Trierin kirkko oli iso. Ennen se on ollut vielä isompi, joskus vetänyt 12000 henkeä sisäänsä. :wtf:

Sisällä oli jännää.

Sitten joku saksalainen 3 metriä pitkä kaveri tuli meille selittämään suu vaahdossa kirkon historiaa ja detaileja. Esim tämä taideteos.

Tietysti Mooses on mukana.

Viimeinen ehtoollinen on myös mukana. Juudas pitelee rahapussia ja penkin alla lymyää paholainen.

Arkkienkeli Mikael teurastaa paholaisen. Jos katsoo tarkasti, huomaamme, että paholainen asuu naisen ruumiissa.

Jostain syystä katollisessa kirkossa on Roomalaisten sodanjumalan Marssin pää näkyvillä. Syy ilmeisesti siinä, että kirkon paikalla ollut aikoinaan jotain roomalaisten kötöstyksiä joita on käytetty kirkon runkona, vahvistettuna, joku vain jättänyt sitten tuon pään näkyville.

Kaiken tämän jälkeen otin Hupen suositteleman juoman.

Seuraavana päivänä tarkoitus körötellä pitkin Mosel jokea.