Matkakertomus Kreeta-Santorini-Folegandros-Naxos

[demos]

Vanhojen Kreikka-aiheisten matkakertomusteni (Kreeta sekä Amorgos-Astypalea-Naxos) innoittamana – ja juuri lomalta palanneena – ajattelin jatkaa aiheesta. Tällä kertaa reissasimme vaimoni kanssa ensin Kreetalle. Viikon verran Rethymnon ja Chanian aluetta nuohottuamme noin n:ttä kertaa lähdimme Irakliosta Santorinille. Santorinilla viivyimme vain puoli päivää. Sen verran kuitenkin, että tutulla saarella ehti rannalle ennen iltalautan lähtöä kohti Folegandrosin saarta. Folegandrosilla olimme viisi päivää ja palasimme Naxoksen kautta Pireauksen satamaan.

Koko supertour kesti siis parisen viikkoa. Alla olevasta kartasta saa käsityksen kaikista matkan avainpaikoista.

Kreetalla saavuimme ensin Iraklioon ja sieltä siirryimme Rethymnoon. Superfast Ferries ja Anek operoivat tänä kesänä joint venture –periaatteella Piraeus-Iraklio –linjaa. Ensi vuodesta ei ole tietoa. Kreetalta siirryimme sitten Santorinille Megajetillä.

Illansuussa jatkoimme Anekin Artemiksella Folegandrosiin.

Folegandrosin detaljit ja rannat näkee parhaiten Googlen karttapalvelusta. Viittaan näihin nimiin myöhemmin tässä kertomuksessa.

Folegandrosin päivien tultua päätökseen, lähdimme aamulla Sikinoksen ja Ioksen kautta kohti Naxosta Nelin Aqua Jewelillä. Naxoksella vietimme kuutisen tuntia ja ehdimme lyhyesti rannalle ja syömään ennen loppurutistusta Blue Starin Paros-laivalla Paroksen kautta takaisin Piraeukseen ja kotiin.

 

[demos]

Kreetasta voisin sanoa, että se ei ole saari lainkaan. Se on maa, jota Kreikan hallitus miehittää. Puolitotuushan tämä on, mutta ainakin se imartelee kaikkia tuttuja siellä. Sitä paitsi suurin osa kreikkalaisista ystävistäkin on samaa mieltä, vaikka eivät aina asiaa myöntäisikään.

Tällä kertaa kävimme Episkopissa uimassa varmaankin nelisen kertaa – tuossa Kreetan kartalla se on Rethymnonista seuraava piste vasemmalle Chanian suuntaan. Osana päivistä tuuli, osana päivistä ei tuullut lainkaan, mikä on sinänsä poikkeuksellista elokuussa.

Syömässä käytiin Vanhassa myllyssä Argiroupolissa n. 7km vuoristoon Episkopin liittymästä. Ruoassa ei ollut tälläkään kertaa valittamista. Savu sen sijaan tarttui kivasti tuulettomassa ilmassa puiden latvoihin.

Tuulisella säällä Episkopi on aika toivoton, ellei sitten satu pitämään henkensä kaupalla aallokossa leikkimisestä (kuten Demos). Silloin varteen otettava vaihtoehto Rethymossa lomaileville on Baja Beach, noin kymmenisen kilometriä Iraklion suuntaan vanhan tien varressa. Oikealla puolella tietä olevan Sissin tavernan jälkeiseltä EKO-huoltoasemalta vielä n. 50m eteenpäin, juuri ennen siltaa vasemmalle ja sieltä perille. Parkkialue on suuri. Uima-allas on hyvä ja lapsiystävällinen. Vesiliukumäki on pieni, mutta ilmainen ja auki kello viiteen.

Rannalla patjalla päällystetyt aurinkotuolit ovat maksullisia, mutta muuten paikka toimii periaatteella, että ruoan ja juomien kate riittää kulujen peittämiseen. Torstaina, perjantaina ja lauantaina illan päätteeksi rantabaarissa on bileet. Popula on kauniimpaa kuin muilla Rethymnonin rannoilla. Alla oleva kuva on rannalta Rethymononin kaupungin suuntaan.

Chaniasta minulla ei ole oikeastaan mitään uutta sanottavaa. Yhtään kuvaa ei tähän raporttiin ole myöskään Stavroksen rannasta, joka on se ylempi täplä Chanian kohdalla Akrotirissa. Aikaisemmassa raportissa kehuin muistaakseni Kalathan rantaa siellä. Stavros, jossa kuvattiin Zorbas-elokuva, ei ole yhtä hyvä kohde. On se siedettävä silti. Parasta siellä lienee se vastapäinen vuori, joka antaa jotensakin karun ulkonäön koko rannalle, joka muuten on vain pikkuinen lahdenpoukama.

Monet ovat varmasti olleet Falassarnassa, joka on parin kilometrin mittainen matala, hyvin lapsiystävällinen hiekkaranta kymmenisen kilometriä Kissamon keskustasta Gramvousan niemimaan toisella puolella. Kartalla se on viimeisin täplä vasemmalla. Falassarnassa rannat ovat organisoitu. Takaisin kohti sivistystä noustaessa on muutama kalaravintola. Ne ovat siedettäviä elleivät peräti hyviä vaihtoehtoja, jos hiukoo.

Rethymnonin eteläpuolta emme ehtineet tällä kertaa juuri kokeilla. Ajelimme ainoastaan Ligresin rannalle. Tämä oli reissu, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Mitään maata mullistavaa siellä ei ollut miltään osin. Ranta on organisoimaton, mutta siellä on pieni taverna ja vierastalo. Perille pääsee ajamalla Rethymnosta Agia Galinin suuntaan Spilin ohi ja suuntaamalla sitten kohti Agia Paraskevia. Ligresistä on näköyhteys Triopetraan, kun katsoo itään. Se auttanee suunnistamisessa.

Kreetan reissun varsinaine ruokasankari on Alekos, jonka taverna on tuon Rethymno-Agia Galini –tien varrella Armenoi-kylän kohdalla. Söimme nautaa tomaattikastikkeessa, possua papupadassa, luumukaritsaa, jänistä, etanoita jne. Kiinteää menua ei ole. Alekos tuo pöytään, mitä ikinä hänellä on sinä päivänä tarjolla. Hinta per asiakas on 15 euroa ilman ruokajuomia. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen osoite! Lisäksi paikallinen olut, joka tehdään saksalaisen kaavan mukaan, on kerrassaan erinomainen.

 

[demos]

Santorini on ihan oma maailmansa. Tästä näkymästä maksetaan paljon.

Itse asiassa siitä maksetaan 45 euroa (kaksi kahvia, yksi munakas ja yksi jugurtti hedelmillä ja hunajalla)... Vertailun vuoksi: Folegandrosilla illallinen kahdelle Kritikos-ravintolassa maksoi 43 euroa.

Mutta sitten ranta-asioihin. Meillä ei aika riittänyt kuin Perivoloksen mustan uimarannan vierailuun. Väri tulee volkaanisesta kivestä, lämpö tulee auringosta ja se kertyy hiekkaan. Olo voi olla tukalan hikinen, mutta vesi on vilvoittavaa.

Illalla siirryimme takaisin satamaan ja suunnaksi otettiin Folegandros. Lautta pysähtyi siinä vieressä oikealla puolella olevalla Sikinoksella – kuten se pysähtyi paluumatkallakin kohti Naxosta. Sikinoksen sataman vesi oli aika puhtaan oloista.

 

[demos]

Folegandros on mainio paikka. Pieni kuin mikä, vain yksi varsinainen kylä, Chora, jossa kaikki turistit oppivat tuntemaan toistensa kasvot muutaman päivän kuluessa, tai ainakin melkein. Kymmenen vuotta sitten turismia ei ollut edes nimeksi. Nyt sitä jo on, mutta se on edelleen pientä muihin Kykladien saariin verrattuna. Itse oli positiivisesti yllättynyt. Hinta-laatusuhde on saarella erinomainen. Ilmapiiri on rento, ehkä jopa ”vaihtoehtoinen”. Turistit ovat ns. hyviä turisteja, jotka eivät melua, räyhää tai muuten käyttäydy huonosti. Paikalliset ovat ystävälllisiä ja palveluhalukkaita.

Hotellit ovat kohtuuhintaisia. Me asuimme vasta pari kuukautta sitten avatussa Mar Inn hotellissa. Näkymä huoneemme terassilta oli suoraan kylään. Hintaa kahden hengen huoneella ilman aamupalaa oli 130 euroa/yö.

Jollei aamiainen ole aivan välttämätön, suositten sen jättämistä pois. Kylän keskustassa on muutamia kahviloita, joista saa n. kymmenellä eurolla aamiaispaketteja tuoremehuineen, munakkaineen ja jogurtteineen. Ja mikä parasta, niitä saa vielä yhden jälkeen iltapäivälläkin...

Alla muutama tunnelmapala Chorasta ja saarelta.

Ravintoloista minulla ei ole pahaa sanottavaa. Kaikkialla ruoka oli hyvää ellei jopa erinomaista. Itse söimme Kritikoksessa, To Sikissä, Zefiroksessa ja Eva’s Gardenissa. Lisäksi kävimme kokeilemassa Ano Meriassa Mimisin tavernaa, joka kilpailee Kyria Marian kanssa saaren parhaan paikallisen pastapaikan asemasta.

Kritikos on nimensä mukaisesti kreetalainen grillipaikka. To Sik (Chic) tarjoilee hieman enemmän konstantinopolilaiseen tai turkkilaiseen/arabialaiseen meneviä makuja. Eva’s Garden on erinomainen paremman kreikkalaisen keittiön ravintola ja Zefiroksen hummerispagetti oli viedä kielen mennessään. Zefiroksen ilta oli kallein, mutta hintaa nosti myös yli 20 euron viinipullo. Kahdelta hengeltä ensiluokkainen illallinen kustansi 120 euroa tippeineen.

Paikallinen jälkiruokaerikoisuus on karpuzenia, vesimelonipiiras. Se maistuu paremmalta kuin näyttää.

Yksikään uimaranta ei ole organisoitu. Ainoastaan Agalissa rannan tuntumassa on paikkoja, mistä hakea vettä, ruokaa tai muita tarvikkeita. Rannoille mentäessä on siis parasta varata kaikki tarvittava aurinkovarjoja myöten (jos sellaista tarvitsee) mukaan jo lähtiessä. Muuten päivästä voi tulla vaikea.

Folegandroksella ihmiset kävelevät. Kinttupolkuja menee saarella ristiin rastiin, ja suurimmalle osalle rantoja jalkapatikka tai vene ovat ainoa keino päästä. Autolla rannalle pääsee Agaliin, Karavostasiin ja Livadiin, Vorinaan sekä Abeliin. Karavostasista, joka on myös Folegandrosin varsinainen satama, lähtee vene tunnin välein Katergoon. Viimeisin paatti takaisin Katergosta lähtee n. 18.30. Matka kestää vartin verran suuntaan. Alla Karavostas.

Livadaki

Abeli

Agali

 

[demos]

Paluumatkalla Naksoksen kautta poikkesimme nopeasti Plakan rannalla ja siellä olevassa Meze Meze –ravintolassa, jonka laatu on ainakin viimeisen kolme vuotta pysynyt pinnalla.

Naksos

Meze Meze

Plakan ranta on muutenkin ihan kiva, joten näihin lokoisiin tunnelmiin lopettelen tämän kertomuksen.

 

[takomo]

Vaikutti mukavalta reissulta, hiukan ehkä turhan aktiivinen mun makuun, mutta kukin tavallaan.

Ajateltiin seuraavaksi, kun lomia taas on, suunnata Santoriniin. Viihtyyköhän tämmönen passiivilomailija siellä viikon tai kaksi, ehkä tehden jonkun reissun jonnekin muualle saaristoon? (en siis kaipaa juuri baareja, en kauppoja - kuhan on hyvää ruokaa, hyvä majapaikka ja hyvät rannat niin olen tyytyväinen.)

Niin ja kuinka paljon noihin matkoihin about paloi rahaa - jos saa kysyä?

 

[demos]

Santorinilla viettää viikon vaivatta, varmaan kaksikin. Itselleni viikko aikoinaan riitti. Rantoja riittää, mutta niille tarvitsee kulkuvälineet olettaen, että asuu Fira-Imerovigli-Oia -linjalla, ravintolat ovat hyviä, baarit eivät ole meluisia vaan rauhallisia enimmäkseen ja koko juttu on rakennettu auringonlaskun ja romantiikan varaan.

Hinnat Santorinilla ovat poskettoman kalliit. Venäläiset pitävät pystyssä sitä, minkä amerikkalaiset loivat.

Meidän loman matkabudjetti ei ole ihan selvä. Vaimon kanssa matkustamme lautoilla enimmäkseen ilmaiseksi, mutta tällä kerralla Megajetistä Iraklio-Santorini auton kanssa maksoimme yli 230 euroa. Kreetalle pääsee Piraeuksesta noin 30 eurolla ilman autoa edestakaisin. Naksos-Piraeus -väli kustantanee noin 50 euroa siivu/matkustaja. Autopaikoista joutuu maksamaan kalliimmin. Mar Inn Folegandrosissa maksoi 130 euroa yö. Kreetalla asuimme sukulaisten tyhjänä olevassa asunnossa. Ruokaan saa kulumaan 15-60 euroa/syömämies tai -nainen ateriaa kohti. Me ssyömme sekä paljon että yleensä hieman kalliin puoleisesti. Päiväbudjetti ruokailuihin meillä varmaan oli siinä 50 euron nurkilla per henkilö.

 

[takomo]

Kiitos tiedoista, oli arvokasta dataa kun suunnitellaan seuraavaks reissua.