Eli aamulla 0630 ylös ja aamupalalle. Siitä sitten 0800 nappasi opas meidät autolla kyytiin ja lähdettiin ajelemaan jonkinmatkan päässä oleville Pura Batu Bolong temppeleille. Matkalla nappailin kuvia autosta ja tossa näki mukavasti vähän paikallista ns. maaseutua sekä tota päätöntä liikennettä, jossa skootterit menevät kuin maailmanlopun edessä.
Ajelua joku 40 minuuttia ja saavuttiin temppeleille, jossa olikin sitten aivan siis järkyttävän kuuma, mä valuin pahemmin kuin kuumimmassa saunassa, siis kuin hanasta olis valuttanut vettä.
Turistejahan tuolla oli sitten ihan helvetisti jo aamulla, lähinnä kiinalaisia. Tuolla olis pitänyt olla asiallisessa vaatetuksessa, mutta kuka siellä tolla kelillä kykenee olemaan edes vaatteet ylipäätänsä päällä? Olin myöhässä muutenkin, aurinko oli jo liian korkealla, joten meni metsään Nikonin kanssa, seuraava temppeli sitten kytätään just eikä melkein. Oli ihan mellevää olla Intian Valtameren äärellä ja katsella tosta kallioilta sitä merenkäyntiä.
Temppeliltä sitten ajelemaan kahviplantaasille, mielenkiintoinen Kopi Luwak-kahvia valmistava viljelmä. Matkalla taas kuvailua autosta ja ns. teollisuuttakin näkyi, etenkin noita pikku temppeleitä valmistavia paikkoja.
Sit saavuttiin kahviplantaasille. Eli kyseessä on helvetin kallista kahvia valmistava farmi. Luwak-kahvin papuja imeskelee ja paskoo outo näätäotus, jonka paskasta sitten pavut kerätään osaksi jo sulaneena.
Kahvi paahdetaan ja jauhetaan varsin alkeellisin keinoin ja nämä eivät tätä mitenkään merkittävää vauhtia saa duunattua.
Kun valmistusprosessi oltiin katseltu ja kuunneltu, jäätiin odottelemaan maistaisia.
´
Homma meni niin, että saatiin kupit kallista Kopi Luwakia 50 tonnilla / kuppi ja sitten kaikkia niiden muita kahveja ja tee-versioita maistiaiset. Jokaisesta oli selostukset selvästi ja johan oli mielenkiintoisia etenkin kahvit. Luwak on niin kallista, että siksi siitä kupista rahastivat sen reippaan 3 euroa / kuppi. Oikealla kuvassa meidän opas joka järjestyi matkan järjestäjän puolelta.
Näillä oli sitten ihan kattava kauppakin siellä, josta ostettiin teetä, kahvia ja nappasin Peterille kahvi-aiheisen XXL treenipaidan :D
Maksupäätteitä oli sitten melkoinen läjä, ei tietoa miksi.
Kahvimestoilta sitten seuraavaan paikkaan, jossa käsityöläisiä veistämässä ties mitä settiä puusta. Näitä pajoja tuolla oli perkeleesti ja kyllähän sitten oli aivan törkeen hienoa jälkeä mitä duunaavat. 35 eurolla saisi mukaansa semmoisen 30cm korkuisen patsaan, eli ei mitään hirveen kallista ottaen huomioon, että noin viikonpäivät kestää semmoisen duunaaminen.
Kaiverrusmestalta sitten syömään paikkaan, joka oli oppaan mukaan hygieeninen ja siellä uskaltaisi syödä. Jälkkäreineen maksoi alle 30 euroa. Pihalla oli papukaijaa ja sitten todella äkäinen mikä lie saatanan paholaislintu.
Safka oli varsin hyvää, mutta se pannari, WTF?? Meinasin ottaa tilauksen tuplana kun pannarit on aina ihan säälittäviä lättyjä, onneksi en ottanut, koska tämä oli isoin pannari mitä missään on tarjoiltu koskaan. Ja se maksoi alle 3 euroa.
Mesta oli rakennuksen yläkerroksessa ja sieltä oli näkymää sitten takapihalle.
Sit vielä tommoisen putouksen kautta hotellille takaisin, en todellakaan enää jaksanut kävellä tonne alas kuvaamaan kun aurinkokin oli keskellä ylhäällä.