Eri mieltä adrenaliinin ihmeellisestä vaikutuksesta
Vaikkei mulla hirveästi kokemuksia tappeluista olekkaan, niin olen kanssasi hieman eri mieltä. Viha eli agressiivisuus on hieman kaksinainen juttu. Adrenaliini antaa voimaan, mutta tosikamppailun tullen sen varaan ei kannata laskea paljoa. Itse olin esim jossain vaiheessa 190(centtiä) pitkä, ja peräti 120 kiloa painava ja kyllä oli yhtä HELVETTIÄ! Oon täällä kuullu, että isolla kaverilla on läskinalla yleensä jonkin verran lihasmassaa, mutta yleensä se on kyllä ehkä siellä rinnan ja perseen tienoilla. Suoraan sanottuna läski vie tehon suorituksista, ellei toinen oo ite niin hidas, ettei osaa väistää ajoissa. Kyllä tossa sun mainitsemassa tilanteessas saattais käydä kalpaten. Väkivalta on asia, johon kukaan meistä ei voi koskaan olla 100% varautunut. Voi olla, että selviät sinua tai läheisiäsi ahdistelevasta, mutta entäs jos sillä on kavereita? Entä jos saat kokonaisen jengin vastaasi, tai joku tulee, ja ampuu sinulta polvet puhki eräänä kauniina aamuna haulikolla? Näistä kauhuskenaarioista huolimatta voisi sanoa, että jos jotain vihapäissäsi vedät lättyyn, ja taidot ovat jo päässeet "ruostumaan" niin kyllä isku on hidas, ja kädet naksuu. Adrenaliini on minusta pikemminkin haitta kuin hyöty. Jos nyt aiemmin mainitsemaasi tilanteeseen joskus päädyt, niin silloin kannattaa edes yrittää ajatella selkeästi. Olisiko ehkäpä vaikka puukko vyöllä takin alle piilotettuna halpa hinta verrattuna epävarmaan kamppailuun? Jos vaan voi, niin kannattaa huijata. Jostain luin, että ennustamattomuus on yksi tosiottelijan lyömättömistä hyveistä. Jos esim saa isoakin miestä sormesta kiinni, niin se kipu on niin valtava, että kun vaikka keskisormen olet sen oikeasta kädestä katkaissut, niin se on sen jälkeen silkkaa mättöä. Televisiossoahan kamppailut ovat "reiluja", ja niissä aina hyvä jätkä voittaa lopuksi, kun on oikeus kerran puolellaan, vaikka olisi minkä kokoinen vastustaja vastassa tahansa:urjo:
Tähän ei kannata turvata, eikä MILLOINKAANaliarvioida vastustajaa! Kyllä jos minulle tuollainen tilanne sattuisi, niin pyrkisin ehkä hämäämään kaveria, ja alkaisin sitten mättää juuri noihin arkoihin paikkoihin. Turpiinhaan siinä tulisi ja pahasti, jos olisi joku kovastikkin treenannut. Niinkuin itse sanoit, psyykkisillä seikoilla on myös aika iso merkitys, suorastaan kouriintuntuva. Näyttelisin tuossa tilanteessa raivohullua sekopäätä, ja jos kaveri olisi suunnilleen minunpituinen, niin pistäisi "sohimiseni" nojassa ehkä potkua nivusiin ja polviin, mutta pääkohteena olisi kyllä kurkku. Varsinkin jos saisi sellaisen "terävän" nyrkin toisen kurkunpäähän, niin siinä alkaisi kovatkin kaverit jo pudota. No, varmaan oikeassa elämässä häviäisin vuodenkin treenanneella minua pienemmälle kaverille, muta itse en ainakaan usko adrenaliinin maagiseen voimaan. Jos on pakko tapella, niin silloin kyllä panisin parastani juuri kaverin vammauttamisessa, ja jättäisin tuon korkean etiikan sitten jollekin 4.danin mustalle vyölle, joka osaa taltuttaa kolmimetriset korstot pikkusormellaan:thumbs:
