Maraton 06 treeniseuraa Nurmijärvi

[JohannaK]

Suunnitelmissa on ensi keväänä ensimmäisen maratonin juokseminen. Juossut olen on-off -tyylisesti vuosia, mutta nyt olen innostunut treenaamaan säännöllisesti. Lenkkeilen 2-3 krtaa viikossa, päälle 1-2 krt. kuntosalia. Yksi lenkki viikossa on ollut n. 1,5 tunnin lenkki, vauhti 55-60 min/10km riippuen miten kulkee. Löytyykö Nurmijärven seudulta treeniseuraa. Ajattelin Köpiksen maratonia toukokuun loppupuolella. Tukholman ajankohta ei minulle sovi, Helsinki on liian myöhään.

 

[Eevanen]

Maratonille olen minäkin lähdössä ensi kesänä ja ensimmäistä kertaa, mutta asun Helsingissä joten lenkkiseuraksi minusta autottomasta ei taida olla. Sitä paitsi pidän lenkeillä aika paljon hitaampaa tahtia kuin sinä, useista syistä. Mutta jos kaipaat juttukumppania muuten vain treeniasioista tai fiiliksistä, niin täällä olen

Harjoittelen ihan itsekseni ja kaiken lisäksi liikuntaa harrastamattomien ihmisten parissa, joten olisi mukava joskus vaihtaa ajatuksia toisen harrastajan kanssa, ehkä jopa naispuolisen. Tämä Pakkotoisto vaikuttaa aika miesvoittoiselta. Ei siinä kuitenkaan mitään.

 

[JohannaK]

Näin on, miesvoittoista on täällä palstalla ja miesten näkökulmasta katsottuna vauhti on tosi hidas. Myös minun ystäväpiiri on vähemmän urheiluun hurahtanutta ja siten juoksentelen yksikseni. Itse olen urheilut aivan pikkutytöstä lähtien ja nyt on mittarissa vuosia 38. Lastenteon (3) myötä kestävyys on noussut ja räjähtävien lajien sijaan olen löytänyt kestävyyslajit. Kunhan vain malttaisi kuunnella kroppaansa, so. kun lihakset ovat kipeät malttaisin levätä. Tuo unipuoli kun on hieman hapoilla, nuorin lapsi täyttää juuri 1 v. Mutta kerro, millaista vauhtia itse pidät lenkillä ja minnepäin olet menossa juoksemaan maratonia? Köpiksen vaihtoehtona on Wien.

Maratonille olen minäkin lähdössä ensi kesänä ja ensimmäistä kertaa, mutta asun Helsingissä joten lenkkiseuraksi minusta autottomasta ei taida olla. Sitä paitsi pidän lenkeillä aika paljon hitaampaa tahtia kuin sinä, useista syistä. Mutta jos kaipaat juttukumppania muuten vain treeniasioista tai fiiliksistä, niin täällä olen

Harjoittelen ihan itsekseni ja kaiken lisäksi liikuntaa harrastamattomien ihmisten parissa, joten olisi mukava joskus vaihtaa ajatuksia toisen harrastajan kanssa, ehkä jopa naispuolisen. Tämä Pakkotoisto vaikuttaa aika miesvoittoiselta. Ei siinä kuitenkaan mitään.

 

[Eevanen]

Nuoruudesta asti on liikunta ollut osa minunkin elämääni. Teininä tanssin ja juoksin välillä myös. Tanssilaji muuttui klassisesta jazziin ja sitten etnoihin kun ikää tuli lisää. Välillä pelasin ihan himona kössiä. Lapsia syntyi kaksi, nyt 11- ja 9-vuotiaat. Innostuin hölkkäämisestä uudelleen muutama vuosi sitten, ja olen jopa hieman kehittynyt vaikka ikää on 41 vuotta. Mutta eikös kestävyysjuoksu olekin tällaisten tasaantuvien ihmisten hyvä laji? Omassa harjoittelussa korostan peruskestävyyttä, koska en oikein kovaan vauhtiin pysty, piilevien jalka- ym. vaivojen takia. Sykettä pitää myös hiukan tarkkailla. Tähtään pääasiassa hyvään juoksuun ja tasapainoiseen oloon niin harjoittelussa kuin siinä ensi kesän maratonissani, joka on siis HCM. Ajattelin osallistua myös City Runiin toukokuussa ja katsoa onko kondista ja mihin. Ulkomaiden maratonit joudun rahatilanteen takia unohtamaan. Kiinnostavia olisivat kyllä myös Ruskamaraton ja Ahvenanmaan maraton, ehkä jonakin toisena vuonna sitten.

Uni olisi tärkeätä, hyvä ja syvä uni. Liian valvomisen huomaan itse heti sykelukemissa. Pienen lapsen kanssa tietenkin mennään ihan eri ehdoilla.

Koska panostan peruskestävyyteen, sipsuttelen tosi hitaasti, 6 - 7 km/min, eli tarkoittaa, että 15 km lenkkiin tuhraan joskus jopa 1 h 45 min. Aina en tietenkään malta mennä niin hitaasti. Välillä sitten irrottelen, jos olo muuten sallii. Olen huomannut, että ristiselkä tykkää kovasta menosta enemmän kuin sipsuttelusta.

Ajattelin aloittaa varsinaisen maratontreenin vasta ensi keväänä. Nyt syksyllä ja talvella ylläpidän nykyistä kuntoa ja hilpaisen lenkille kolmesti viikossa.

Käytätkö muuten sykemittaria? Onko sinulla kokemusta Polarin juoksutopista, johon sykemittarin lähettimen saa jotenkin "rakennetuksi sisään"?

 

[JohannaK]

Käytän joo sykemittaria, lähinnä lenkin suunnittelun vuoksi (paljonko on vielä aikaa jne)Seurailen myös syketasoa ja kaasuttelen sen mukaan. Mulla on tapana juosta yleensä liian lujaa, joten siksikin sykemittari on hyvä olla jarruna. Toisaalta taas kuvailemasi spurttailu tekee hyvää kunnolle, nostaa vauhtikestävyyttä ja aukoo paikkoja. Päästelen toisinaan oikein urku auki, jolloin seuraava lenkki tuntuu useimmiten kevyeltä.

Uutta Polarin mittaria ei ole. Saan aina miehen vanhat mittarit, nyt käytän Sigman mittaria, joka karvalakkiominaisuuksistaan toimii vallan mainiosti. Miehellä taitaa olla Polarin mittari, joten josko sitten...

Lenkkeilyn ohella teen kuntosalilla muutamia lihaskuntoharjoitteita, jota voi kyllä myös kotioloissa tehdä, kuten vuoroaskellus eteen ja taakse (pakara ja takareisi vahvistuvat). Olen huomannut, että se auttaa pitämään juoksun kasassa eli lantio ei lösähdä liikaa (myös vatsalihaksia teen). Samoin teen aktiivisesti käsilihaksia, sillä pitkillä lenkeillä kädet väsyvät. Oletko kokeillut? Samaten venyttely on ollut heikko lenkki ja nhyt yritän venytellää edes minimit. Nyt on haussa paksummat juoksuhousut, olisiko vinkkejä?

 

[Eevanen]

Jaa-a, täytyy myöntää, että panostan hölkässä enemmän väline- kuin tekstiilipuolelle. Ostin hiljattain uudet lenkkarit sekä sykemittarin, joten vaatehankintoja täytyy vielä miettiä. Olen talvisin pärjännyt oikein hyvin urheilukerrastolla (ihoa vasten kuivana pysyvällä) sekä tuuliverkkarilla. Jos on oikein kylmä, puen vielä poolopaidan väliin. Yleensä hölkkäilen niin pitkään kuin mahdollista shortseissa, tai nyt vuorottelen polvipituisten juoksutrikoiden ja ohuiden verkkahousujen välillä vuorokaudenajan mukaan. Niin ja T-paita, pitkähihaiselle on mielestäni vieläkin liian lämmin. Tykkään jostain syystä hölkätä myöhään illalla tai jopa öisin! Yölenkeille puen T-paidan alle hihattoman topin, joka pitää ihon pinnan kuivana.

Lihaskuntoa pitäisi tosiaan parantaa ainakin yläraajoissa. Käsivarret muistuttavat epäonnistuneita syömäpuikkoja tällä hetkellä. Käsivarsien lihaskunnollahan on tietääkseni runsaasti merkitystä viimeistään siinä vaiheessa kun juoksuun haetaan lisää vauhtia? Vatsalihaksia treenaan säännöllisesti, mutta eivät nekään koskaan ole liian hyvässä kunnossa. Punttisalille pitäisi varmaan mennä hakemaan opastusta, mutta minulla on jokin psyykkinen este sitä touhua kohtaan, niin kuin kaikkea sisäliikuntaa. Kävin aikoinani aerobic-tunneilla, mutta väsyin tunkkaiseen ilmaan ja nenän edessä heiluviin takapuoliin. :wanha:

Venyttelyssä en lintsaa, tuo muu liikuntatausta on opettanut miten tärkeätä on venytellä. Ja ikäkin painaa, eli pitkän tai tuiman lenkin jälkeisenä aamuna voi olla aika jäykkä olo jos ei ole kunnolla oikonut jäseniään. Tai liekö tuo edes iästä kiinni. Luin muuten hiljattain jostain, muistaisinpa taas mistä, että lihasten pitäisi antaa palautua tunnin verran ennen venyttelyä?!

 

[JohannaK]

Vaatekysymykselä on tausta: koen urheilupukeutumisen ongelmalliseksi. Mä olen kansankielellä kuumaverinen ja siitä johtuen puen päälle aina vain minimin. Kun ulko-ovella on kylmä, vaatetta on luultavasti sopivasti. Tämä vaateongelmani on perheenkeskeinen vitsi.

Talvella, oli pakkasta kuinka paljon tahansa, minullakin on vain polyprop kerrasto alla, ja ohuen ohut tuuliasu. Muutoin kymmenen minuutin juoksun jälkeen tulee kuuma-aalto, mieletön tuska, ja pilaa koko homman. Nyt haluaisin paksummat juoksuhousut, en tavallisia trikoita, mutta ei taida löytyä tavan urheilukaupoista.

Kun vaatelinjalla ollaan, pakko sanoa, että paras tekemäni hankinta on kuitenkin tukevat juoksuliivit. Olivat minusta yllättävän kalliit, mutta yhdellä parilla selviää kun muutenkin pesee pyykkiä usein. Kun on imettänyt kolme lasta, se näkyy ja tuntuu (> rinnat kuin Herttoniemen hyppyrimäki). Toinen sijoitus oli viime keväällä oikeat juoksusukat, eipä tule rakkoja kuin puuvillasukilla.

Itse juoksen mieluiten joko aivan aamulla tai sitten illalla ennen kello kahdeksaa. Punttisalilla käyn monesi sunnuntaiaamuisin, jolloin siellä on hiljaisempaa. Kuvaamani harjoitteet voisi tietty tehdä kotonakin, mutta salille pääsee lapsia karkuun. Toisinaan otan heidät mukaan, koska sali on aamuisin apposen ammollaan tyhjä.

 

[Eevanen]

Joo perhe osaa sitten vitsailla.

Hölkkä on myös minulle tietynlaista pakenemista. Pakenen kotiväen vitsejä ja muuta hälinää pimeille kaduille ja panen korvanappiradiot pauhaamaan, jotta voin mietiskellä rauhassa, heh heh.

Hölkkä tavallaan tukee toista mieleistä harrastusta, joka on laadultaan henkisempää. Kestävyydestä on apua siinä, kun on jaksettava vaihdella henkistä vireystilaa, osattava vaihtua nopeasti tunnelmasta toiseen. Fyysinen harjoittelu on myös hyvää vastapainoa ansiotyölle, jota teen tietokoneen ääressä istuen.

Tuolla toisessa ketjussa käytävän keskustelun innostamana rupesin miettimään, miksi oikein haluan juosta maratonin. Tulin tulokseen, ettei maratonin juoksemiselle pidä miettiä mitään syitä. Maratonin joko juoksee tai ei juokse. Selvä peli, eikä oikeastaan peliä ollenkaan. Yksi hyvä syy voisi olla tietenkin, että täytän vuodenvaihteeessa 42, joten voisin 42:n vuoteni kunniaksi vaikka juosta 42 kilometriä.

Liivit on tärkeä, jollei tosiaan tärkein urheiluasuste. Käytän yleensä kaksia liivejä päällekkäin. Kun alemmat hikoavat ja löystyvät, toisista on lisätukea. Liiveihin uppoaa euro poikineen, mutta hyviä voi sitten käyttää, pestä ja pitää vuodenkin päivät. Huonompilaatuiset tulevat kalliimmaksi kun joutuu ostamaan uudet puolentoista kuukauden välein. Tuolla toisaalla hiukan tunnustelin keskustelua tähän liittyvästä aiheesta, mutta aiheutin kiusaantuneen hiljaisuuden. Tahtoisin povea pienemmäksi, ja ajattelin sen tähden laihduttaa muutaman kilon. Voi tietenkin olla että sitten kannan mukanani kahta paistettua kananmunaa, jotka yhä rullaan niihin tukeviin D-kuppeihin.

No niin, meni perjantaipölinäksi tämä. Toivotan hauskaa viikonloppua. Aion tehdä lauantaina oikein kunnon lenkin. Sunnuntain olen varannut palautumiseen. Päätin muuten myös sittenkin siirtää hyvin alkaneen spurttiharjoitteluni kevääseen. Keskityn vauhtikestävyyden kehittämiseen keskiviikkolenkeilläni. Toissapäivänä vedin 12,3 km aikaan 1.23. Mitä siitä nyt tulee, 6,7 min/km. Olo oli parempi kuin spurttailuiden jälkeen.

 

[JohannaK]

Kuinkas sujui pitkä lenkki? kuinka pitkä on pitkä lenkki sulle?

Säännöllinen harjoittelu on ollut hieman hankalaa, sillä olen potenut oikeassa jalassa penikkatautia, joten olen yrittänyt hoitaa sitä levolla ja venyttelyllä. Lisäksi loppuviikosta vaikutti, että saan flunssan, joten maltoin mieleni ja olin aloillani 3 pvää, mikä tepsi. Josko taas pääsisi aloittelemaan, tänään taidan tehdä vain palauttavan treenin. Ja kun mies lähtee vielä työmatkalle, edessä on joka tapauksessa lepoa. Ehkä se tekee hyvää. Nuorimmainen kun tykkää hoitajista tosissaan kyttyrää.

 

[Eevanen]

Kiitos kysymästä, hyvin se meni. Kilsoja lenkillä oli hiukan alle parikymmentä, kovin tarkkaan en ole kyennyt mittaamaan. Aikaa kului 2.17. Vauhti oli rauhallista, arvelisin muuten, että lähellä tulevaa maraton-vauhtia!

Tunnetko Helsinkiä miten hyvin? Juoksentelin tuolla Keskuspuiston tienoilla. Haltiala-Pitkäkoski-Pirkkola -akselilla on hyvät maastot. Sääkin oli mitä hienoin. Ajattelin tässä syksyn ja talven aikana tehdä vastaavia lenkkejä suurin piirtein kolme kertaa kuukaudessa. Keväämmällä sitten ehkä joka viikko. Entä itse? Nurmijärvellä on varmaankin loistavat lenkkeilymahdollisuudet.

Flunssat ovat sitten harmillisia! Niitä tulee meillekin säännöllisesti, lapset tuovat koulusta. Itse liikun työmatkat julkisilla, joissa pärskitään aika estottomasti. Ei flunssaan auta muu kuin lepo, flunssahan kestää jos alkuun pääsee joko kaksi viikkoa tai 14 päivää.

Omat lapset protestoivat aikoinaan erityisesti jos jompikumpi vanhemmista oli jo matkoilla tms ja toinenkin tahtoi lähteä jonnekin. Lapset vaistoavat perheen olevan hajaantunut. Nyt ei noita ongelmia enää ole, lapset osaavat olla hyvin muutamia tunteja keskenään.

 

[JohannaK]

Vastasin jo eilen, mutta ilmeisesti jokin meni mönkään. Minä ilmeisesti. Nurmijärvellä on hyviä maastoja, sopivan vaihtelevia eikä liian kovia korkeuseroja. Pitkillä lenkeillä suuntaan pienemmille teille, sielä saa jousta traktorin kanssa kahdestaan. Vallakin näin ihanana syksynä on luksusta juosta maanteitä, jossa kultaiset viljapellot jopa häikäisee silmiä, nyt tosin ne on jo puitu. Mä olen asunut kaupungissa, Helsingissä, Oulussa ja Euroopan kaupungeissa, joten omalta kohdaltani voin sanoa, että arvostan maaseutua. Tosin Helsingissä asuessani olin enemmän metsän ja vihreyden kanssa tekemisissä kuin esimerkiksi Oulussa.

Pitkiä lenkkejä en ole päässyt tekemään, mutta nyt on sellainen nousujohteinen treenaus menessä, että kyllä niille taas pääsee. Ongelmana on ollut penikkatauti , ilmeisesti en ole antanut sen parantua rauhassa. Fysioterapeutti tosin sanoi, ettei se välttämättä mene ohi kuin hoidolla. LIsäksi, kun näihin vaivoihin menen, juoksua rajoittaa hieman refluksiovaiva eli ruokatorven sulkija valskaa ja suolahappoa pääsee ruokatorveen, mikä heijastaa yleiskipuna. Täytyy siis levätä ja pitkille lenkeille voi mennä vain hyvin levänneenä. Pitkien lenkkien lopussa nesteet alkavat nousta ja jos oikein kuohahtaa, lenkiltä ei pääse kotiin kun autolla (joten puhelin on aina mukana).

Huomasin muuten muutamia palstoja lukiessani, että juoksemiseen liitetään (liekö miesten ongelma) oksettava olo, huimaus ja heikotus. Mä en ikinä juokse niin kanttu vee (täytyy kuitenkin olla sopankeittokunnossa kun lenkkarit saa otettua jalasta). Täytyy toki kevään korvalla ottaa muutama tyhjennysharjoitus, mikäli ruokatorvi on ojossa. Muuten, kipeytyykö sulla lonkankoukistajan lihakset lenkillä?

 

[Eevanen]

Terve taas. Pääsi tekniikka pettämään, eli nettiyhteys katkesi kotona, ja töissä en ole ehtinyt kuin vilkaisemaan näitä ketjuja. Toivottavasti saavat korjatuksi vian pikapuoliin.

Täällä meillä päin lenkkipolut ovat paikoitellen turhan tasaisia. Mäkeä on vain parilla metsäisellä pururadalla, ja niille päästäkseen on ensin hölkättävä puolisen tuntia. Mikäs siinä toisaalta, pitkän lenkin voi tietenkin joskus vaihtelun vuoksi tehdä vauhdilla leikitellen.

Sulla näkyy tosiaan olevan kokemusta monenlaisista maastoista. On tämä juoksu siitä hyvä harrastus, että lenkille voi lähteä ihan missä vain. Tarvitaan vain tossut ja jotain rihmankiertämää ja menoksi.

Toivottavasti pääset penikkataudistasi. Oli minullakin ongelmana kun aloittelin taas juoksua silloin muutama vuosi sitten, mutta kun se helpotti niin ei ole palannut. Ehkä silloin opin vihdoin reenailemaankin oikein, omalle kropalle sopivalla tavalla. Penikkatauti ei kai kuitenkaan aina ole harjoittelusta kiinni, vaan voi olla vain tavallista suurempaa alttiutta? Pitkillä lenkeillä, joita varten täytyy tosiaan syödä ja levätä, tuosta refluksiovaivasta on harmia. Nykyäänhän on tosin olemassa erinäisiä geelejä, jotka eivät täytä mahaa mutta joista saa energiaa. Olisiko niistä hyötyä sinun tapauksessasi?

Joo miehet vetää aina viimeiseen hengenvetoon. En ymmärrä sitä touhua. Ei ole itsellä mitään mahdollisuutta riskeerata tuolla tavalla. Tässä elämäntilanteessa ei kerta kaikkiaan voi esim vammautua harrastuksen tähden. Eikä tuo tohtoritätikään kovin lämpimästi suositellut kovin korkeilla sykkeillä tapahtuvia reenejä, kun viimeksi asiasta kyselin. On vähän perinnöllisiä vaivoja nimittäin. Hiljaa hyvä tulee, ja kovaakin saa mennä, kunhan nostaa sykettä maltin kanssa. Usein päätän pitkät lenkit pieneen kiihdytykseen.

Lonkankoukistajan lihakset kipeytyvät aika harvoin, vain jos juoksen pitkään asfaltilla. Kipeytyvätkö sinulla? Treenaatko kenties vatsalihaksia istumaannousuilla? Siinä kuulemma voivat lonkankoukistajat rasittua. Itse teen niitä nylkytyksiä, eli nostetaan hartiat lattiasta ja niin poispäin, jotka harjoittavat sisempiä vatsalihaksia. Sillä tavalla selkä pysyy aika vetreänä.

 

[JohannaK]

Toivottavasti pääset penikkataudistasi. Oli minullakin ongelmana kun aloittelin taas juoksua silloin muutama vuosi sitten, mutta kun se helpotti niin ei ole palannut. Ehkä silloin opin vihdoin reenailemaankin oikein, omalle kropalle sopivalla tavalla. Penikkatauti ei kai kuitenkaan aina ole harjoittelusta kiinni, vaan voi olla vain tavallista suurempaa alttiutta? Pitkillä lenkeillä, joita varten täytyy tosiaan syödä ja levätä, tuosta refluksiovaivasta on harmia. Nykyäänhän on tosin olemassa erinäisiä geelejä, jotka eivät täytä mahaa mutta joista saa energiaa. Olisiko niistä hyötyä sinun tapauksessasi?

 

[JohannaK]

Sekoilin tossa edellisessä, taidan olla tumpelo tässä. No penikkatautiin ostin eilen Oru....s-voidetta, joka tehosi jopa niin että nyt pystyn seisomaan. Juostessa se tuntuu aluksi, ennen kuin kipu puutuu. Aamulla kävin kuitenkin aavesumulenkillä - olin päättänyt, että juoksen jokatapauksessa , sillä seuraava mahdollisuus on aina arvoitus - eikä kipua ollut ollenkaan. Ei voi olla totta!

Geelit on tuttuja palautumishommassa, viikonloppuna pitää sujauttaa muutama mukaan pitemmälle lenkille. Juon yleensä etrukäteen pitkin päivää, jotta ei tarvitse kantaa paljoa että mukana.

Viimeiseksi vielä varustelukysymys, tiedätkö mistä talvitossuja saa, so. nastotettuja? Viime talvena rojahdin muutaman krran kunnon kaljamakelillä ja se ei saa toistua. Ostan siis nastatossut talveksi. paradoksaalista, mutta Nurtsissa on todella talvista talvella. Mulla on duuni Helsingissä, ero maaseutuun on valtava.

 

[Eevanen]

Ai niin pahana on ollut, ettet ole pystynyt edes seisomaan! Voi raasua. Ja silti lähdit juoksemaan? Toisaalta, tiedän mainiosti mikä houkutus on edes kokeilla, vaikka järki sanoisi mitä. Sitä vain uskoo ja toivoo, että tämä tästä yhtäkkiä hellittäisi. Nyt taisi niin käydä sinulle että hellitti. Hieno juttu.

Olen tankkaamaan taipuvainen itsekin. Omistan hienon juomavyön, mutta pidän juomia mukana vain harvoin. Pitkillä lenkeillä tosin aina.

Nastoitettuja tossuja saa hyvinvarustetuista liikkeistä, joita ei tietenkään saa mainostaa, mutta käsitykseni mukaan esim. siitä yhdestä liikkeestä, joka sijaitsee Erottajan tienoilla ja jonka nimessä on numero 4, kannattaisi kysellä.

Olen itse tässä pohdiskellut, että mitenköhän sitä rautaa oppisi rakastamaan? Olen vähän laiska noita kotikuntopiirejä pitämään, vaikka omistan kaiken maailman kuminauhat ja videot. Jos kävisi salilla, sieltä saattaisi löytää aivan uutta motivaatiota lihaskuntoharjoitteluun. Säännöllinen venyttely on nimittäin ollut petollisen tehokasta tähän asti, elän ilmeisesti harhassa, että lihakseni ovat aivan kunnossa. Harha voi pettää milloin vain...

 

[Voitto Kotiin]

miesten näkökulmasta katsottuna vauhti on tosi hidas

Ja kysymyksessä oli siis pitkällä lenkillä vauhti 5:30 - 6:00 min/km. Kaikki on suhteellista ja sukupuolissa on eroja. Kestävyysjuoksu on tosin harvinaisen tasa-arvoinen laji, eikä vauhdeissa ole oleellisia eroja suuntaan tai toiseen. Sen minkä naiset hieman hapenottokyvyssä häviävät, he voittavat kevyemmällä painolla.

Jos juokset pitkät lenkit peruskestävyysalueella, on maratonvauhtisi selvästi tuota yllä mainittua nopeampaa. Jossain viiden minuutin hujakoilla tai allekin. 5 min/km antaa lopputulokseksi maratonille n. 3,5 tuntia, joka meikäläisen näkövinkkelistä on jo aikamoista haipakkaa.

Mutta sukupuolten eroihin palatakseni, minkä takia naiset aina meikkaavat ennen lenkillä lähtöä?

 

[Eevanen]

minkä takia naiset aina meikkaavat ennen lenkillä lähtöä?

Näyttääkseen paremmilta tietenkin, senkin hupsu!

 

[Eevanen]

Johonkin katosi eilinen, myöhempi viestini...

Yritän kirjoittaa uudelleen sen minkä muistan.

Eli tarkoitukseni oli kysyä, että oletko Johanna menossa maratonille ensimmäistä kertaa, ja nyt huomasinkin, että olet. Mutta oletko pitänyt tapanasi tehdä jonkinlaista strategiaa pitkille lenkeille? Itse tein puolimaratonille aika tarkan, mutta se ei tuntunutkaan hyvältä itse tilanteessa ja juoksin aivan fiilisten mukaan. Maraton on kuitenkin sen verran pitkä matka, että juomiset ja vauhdinjaot on varmaan mietittävä etukäteen. Ehkä ei kuitenkaan ole vielä strategioiden suunnittelun aika?

 

[JohannaK]

Terve taas!
Aika on mennyt päätyössä eli pyllynpesussa ja muonittamisessa, jotta en ole langoille ehtinyt. Samalla röhä sitten paukahti päälle, viikon sinnitelyjen jälkeen. NO, samalla levolla näyttää penikkatautikin hellittävän, joten jotain positiivistakin. Onneksi on aikaa treenata kevään koitosta varten koko talvi.

'VoittoKotiin' ihmetteli vauhtiani. Niin sofistikoituneesti en ole oikeastaan treenannut koskaan tai vielä, olkoonkin että juoksuvuosia on kertynyt, että olisin ajatellut mikä on pk, vk ja mk alueen vauhtini ovat. Yleensä juoksen kympin alle tunnin, lopussa hurmoksen kourissa napsahtaa minuutteja veke(pk+vk samassa). Minä olen vain juossut tuntemuksieni mukaan. Kestän kovaa vauhtia aika pitkään ilman hapotusta, se on varmaankin lapsuus- ja teini-iän harrastusten ansiota. Luultavasti treenaan liian korkealla sykealueella, ainakin kotoväki siitä motkottaa. Ka sykealue on 130-140 hujakoilla, ilmeisesti liian korkea maratonia ajatellen.

Humanisti kun olen, en aivan tajunnut laskukaavaasi maratonajaksi. Olen jtkin käsittänyt, että maratonilla ei kympin harjoitteluvauhti päde vaan se hiipuu. (mutta juuri niillä jotka eivät ole harjoitelleet?). Vaikka virallista tavoitetta eka maratonille ei ole, voisin kuvitella realsitisena neljää tuntia. No mutta jos olen väärässä niin "sehän kuulostaa oikein hyvältä".

Kuinkas Eevasen juoksujalka? Strategioita ei minulla vielä ole, on pakko perehtyä lisää treenauksen saloihin. Niihin palannen vielä, vaikka jokin aavistus minulla on. Sen verran tunnen itseäni.

Ja eikun höyryä hengittämään.

 

[Eevanen]

Niinpä, lapsiperheessä mennään pyllynpesujen mukaan. Eipä hätiä, täällä ollaan. Pukkaa itsellekin syysloma päälle ja poistumme kaupungista sekä yhteyksien äärestä muutamaksi päiväksi tuonne Hangon suuntaan. Siellä on mainiot lenkkipolut. Meinasin kokeilla merellistä parikymppistä tämän iänikuisen pusikkomaiseman sijaan.

Noilla kuvaamillasi ominaisuuksillasi en yhtään ihmettelisi vaikka noin neljässä tunnissa selvittäisit maratonin. Eräs ystävättäreni juoksee maratonin neljään tuntiin ja hänellä taitaa olla jokseenkin samanlaiset fyysiset edellytykset kuin sinulla, voimaa ja kestävyyttä hyvässä suhteessa.

Jos sykkeesi tuolla vauhdilla on 130 - 140, niin sinulla on vain tosi hyvä kunto ja vahva sydän, taitaa olla isokokoinenkin. Oma sykkeeni olisi jos siis edes yrittäisin pysyä kannoillasi todnäk jotakin 165:n luokkaa!

Hyvä esimerkki näistä sykkeiden yksilöllisyyksistä lienee maanantain lenkkini, jolla oli pituutta n. 15 km (autolla mitattu), aikaa tuhrasin taas sen 1.45 ja keskisyke oli muistaakseni 144 (otin tosin pari ylämäki- ja suoraspurttia, joissa nostin sykettä reippaasti). Mutta ei tullut paha olo eikä mitään. Tuolla toisessa ketjussa näistä keskusteltiin, ja mielestäni tultiin tulokseen, että varsin tavanomaiset ovat nämä sykkeeni, vaikka esimerkiksi sinulle olisivat korkeat. Jaa, ehkä uudet lenkkarit hiukan vaikuttivat asiaan. Sisäänajo on vielä vaiheessa.

Mutta hauskaa syyslomaa, linjoilla taas tavataan.