Maraton 06 treeniseuraa Nurmijärvi

[JohannaK]

Hyvää lomaa vaan, kuulostaa hyvältä tuo merellinen lenkki. Voi kun itse pääsisi tuohon tilanteeseen, että saa tehdä pitkiä lenkkejä. Ottaa pattiin tämä sairastelu. Oliskohan se elimistön singnaali? Ajatko muuten sisään uusia lenkkareita HCM:lle?

Mielenkiintoisia asioita tapahtui tällä viikolla. Kävin jalkaterapeutilla, joka tutki jalkani. Raskaudet ovat levittäneet jalkaa kuin ankan räpylää, mikä heijastuu kantapäälle ja päkiälle tulevana rasituksena. Pottuvarvas kuulemma myös kuopii ylöspäin ennen askellusta eli tekee tahatoman koukkauksen ylöspäin, mistä johtuu kenkien kuluminen pottuvarpaan kohdalta. Istuin siinä hölmistyneenä terapeutin penkissä ja kysyin, onko 'tämä maallinen kauneus sitten aivan mennyttä kun on lapsia pyöräytellyt?'. Ja kyllä siihen on tottuminen. Tilannetta voi parannella tukipohjallisilla ja kaarituilla. Minulla on hyvin korkea jalkakaari, jonka tukemattomuus saattaa olla penikkataudin ja reisivaivojen osasyy. Että tuli hyvä mieli, kun asialle tuli selitys. Terapeutti vaan sanoi, että pronaatiotuelliset kengät ovat toisinaan aivan turhia, monesti on kyse niin lievästä pronaatiosta. On kuulemma myös hyvä, jos kävelee joskus lepruilla kengillä jalkojen lihasten voimistamiseksi.

Totta, että sykerajat ovat yksilöllisiä ja perimällä on osuutta asiaan. Samanikäisen miespuolisen tuttavani maksimi on edelleen yli 200, mutta leposyke on taas suhteellisen korkea. Oma leposykkeeni huiskii kunnosta riippuen 48-52 välillä, niin mahdottomalta kun se kuulostaakin. Se on isäni peruja. Ratkaisevaa kuulemma on, mikä on lepo- ja maksimisykkeen pelivara. Itse olen saanut nousemaan maksimisykkeen vain 180 saakka, luulen että pari pykälää nousisi, jos hanattais. Mutta miksi, kuntoilustahan on kyse, vaikka maratonille tähtäämmekin. Vastaavasti raahaan mukanani suhteellisen isoja reisilihaksia varastoimaan maitohappoa. Muutenkin taitais oll apaikallaan vähän tarkistaa ruokavaliota (=ei karkkia), kilon ja parin pudotus tekisi hyvää.

Hyvää syyslomaa vaan sinne merimaisemiin ja mukavia lenkkejä. Meillä alkaa loma vasta ensi viikolla, jolloin suunnataan pohjoiseen mökkeilemään. Palataan linjoille.

 

[Eevanen]

Jalkaterän leviäminen on tosiaan lastenteon huonoja puolia. Jouduin itse uudistamaan kenkäkantani kokonaan toisen raskauden jälkeen. Lapsi oli isokokoinen ja muutakin lisäpainoa siinä taisi jotenkin tulla tupsahtaa. Tosin, nyt vuosien jälkeen, tilanne on mielestäni palautunut. Nämä uudet lenkkarit, joita tosiaan sisäänajan maraton mielessäni, ovat vain puolisen numeroa isommat kuin käyttämäni koko ennen raskauksia. Omat kenkähankintani tekee haasteellisiksi molempien jalkojen ylipitkä kakkosvarvas, se "akkavarvas". Oikeassa jalassa on kynsi vaihtunut jo monta kertaa. En voi ostaa niin isoa kenkää että varvas mahtuisi kivuttomasti jollen halua muita, isompia vaivoja.

Toivottavasti omat ongelmasi helpottavat pian, jotta pääset harjoittelemaan niin usein kuin haluat. Onneksi vielä on runsaasti aikaa, etkä aloita ihan nollasta. Eivät ongelmat ole mikään signaali, huonoa onnea vain. Tässä on itselläkin vielä varjoja häilymässä, voi olla että haaveet jäävät haaveiksi osaltani. En silti osaa pitää jo kertyneitä harjoittelukilometrejä turhana ponnisteluna, voisinhan käyttää saman ajan paljon huonommin. On tässä nimitätin tullut kipiteltyä jo vuosikaudet ilman mitään tavoitetta.

Parin, enimmillään neljän kilon pudotukseen pyrin niinikään. Olen pyrkinyt jo kaksi kuukautta, mutta vaaka prkle näyttää sitkeästi samoja lukemia. En ole mikään kovin raskasrakenteinen, enkä oikeastaan edes pullea, mutta ihan harjoittelun keveyden ja mielekkyyden takia ajattelin, että noista muutamasta kilosta voisi ihan hyvin luopua. Nyt olisi hyvä aika, keväällä nimittäin laihduttaminen voi muun harjoittelun lomassa olla turhan rankkaa. Toisaalta, sen minkä nyt saisi alas, tulisi taas joulunpyhinä takaisin. En voi vastustaa jouluherkkuja, en ruokia enkä juomia. Ajattelin muuten pitää joulukuulla muutaman viikon juoksutauon.

Leposykettä en ole mitannut aikapäiviin. Olisi varmaan hyvä tietää se. Maksimisykkeen mittaaminen on vaikeata jollei mahdotonta omin päin, olen ymmärtänyt. Sykemittarissani on sellainen söpö kuntotesti, jonka mukaan olen erinomaisessa kunnossa. Testi perustuu sykevälivaihtelun mittaamiseen lepotilassa, älä kysy mitä se sitten tarkoittaa. Minulle riittää, kun mittari sanoo, että excellent.

Merellinen lenkkini muuten oli hämmentävä kokemus. Perjantaina oli rannassa kova tuuli ja aamusta asti satoi rankasti. Yhdeksän jälkeen sää yllättäen selkeni ja päätin sittenkin lähteä matkaan. Otin suunnan rannan sijasta Helsinkiin menevää tietä pitkin erääseen tiettyyn risteykseen, johon meiltä on n. 9 km. Ajattelin juosta sinne ja takaisin. Menomatka sujui kuin lentäen, ihmettelin vain kun syke oli aika korkea. Tutkailin mennessäni maaston profiileja ja totesin, että reittini oli pääosin hyvin loivaa ylämäkeä. Mikäs siinä, ajattelin, onpahan paluumatka sitten alamäkeä.

Pääsin käännekohtaani ja pam. Vastaani iski niin kova tuulenpuuska, että vauhti oli pysähtyä. Siinä paluumatka sitten meni, vastatuuleen painiessa. Ei ollut alamäestä hyötyä. Kotiin päästyä olin aivan loppu ja maitohapoilla hartioita myöten.

Hauskoja lomia teillekin sinne pohjoiseen. Ruska taitaa olla jo ohi, mutta hiihtokelit alkamassa. Palaillaan asialle.

 

[JohannaK]

Terve taas!

Pieni huomio näin alkuun. Lienet huomannut, että dialogiamme seurataan, mutta keskusteluun ei heittäydytä. Hmm. MItä siitä voi päätellä? Alun aiheestahan on ajauduttu jo asemalle ula, mutta ei se estä muita osallistumasta keskusteluun ja aloittamsta uutta.

Loma meni sairastaessa, pääosin. Muutaman lyhyenlännän lenkin ehdin loppupuolella heittää ja kankeasti kulki, jokseenkin. Muutaman kerran jälkeen kulkenee taas. Jos tämä säännöllinen treenailu jotain opettaa niin malttia. Vaatii pinnaa uskoa omaan kykyyn, vaikka treenailu katkeaa.

Keskivertosuomalaisnainen kun olen, raskaudet levittivät jalkaa 0.5 numerolla/lapsi, so. räpsät ovat levahtaneet 1.5 numeroa alkutilanteesta (vihkikengistä - eihän niitä muutenkaan kehtais käyttää!).

Ja nyt vie Matti.

 

[Eevanen]

Hello!

Juu, lukijoita tuntuu riittävän. Ei minullakaan olisi mitään sitä vastaan että kommenteilla heitettäisiin. Asemalla ulakin on ihan hyvä ja sallittua välillä käydä, kaikesta huolimatta. Ja juoksuharjoittelustahan me kuitenkin enimmäkseen puhumme. Juoksu vain on osa elämää. Ja meillä molemmilla taitaa olla muutakin elämää kuin juoksu...

On tässä ollut pieni juoksutauko itselläkin. Vanha "sotavamma" häiritsee, eli aika ajoin aktivoituva vatsavaiva on äitynyt kivuliaaksi asti ja vienyt voimia. Pari yötä meni loppuviikosta aika lailla valvoessa. Eilen illalla olin kuitenkin taas lenkillä ja olipa aika heikkoa menoa. Valvominen ja kivuliaisuus kostautuivat, ei voi mitään. Onneksi vatsa on jo parempi. Jalat pelaavat, saisi vielä pään pelaamaan. Tuo mitä sanoit maltista pitää paikkansa. On vain jaksettava aloittaa uudelleen. Eiköhän tämä tästä.

Sait näköjään apua nastaongelmiisi tuolta toisaalta. Hienoa. Itse en nastoja ole ajatellut hankkia, täällä Helsingissä ovat tiet auratut ja jotkut jopa sulana koko talven. Ulkoilutiet eivät ole tavallisesti talvikunnossapidettyjä, mutta kaikenlaista hiekoitettua pikkutietä riittää. Tuolla joku mainitsi, että usein juostaan tuiskussa ilman apuvälineitä. Näin teen itsekin. Kevyt kerros lunta on oikein mukava alusta juosta. Tietenkin joskus lumen alle kätkeytyy jäätä, ja silloin on lippailu lähellä. Minusta tärkeintä talvijuoksussa juuri alustan epäluotettavuuden ja kylmän sään takia on pitää riittävän hiljaista vauhtia. Talvi on siksikin sopiva peruskuntokausi. Puhtaan lumisilla keleillä voi sitten myös kiihdytellä.

Olen muuten ruvennut valmistautumaan talven jääkeleihin eli kovaan alustaan hölkkäämällä etupäässä asfaltilla.

Tuli muuten mieleen noiden flunssien kannalta. Oletko aiemmin juossut pakkasilla? En tiedä onko tässä mitään perää:

Viime talvena hölkkäilin pakkasella kuin pakkasella. En sairastanut yhtään ainutta flunssaa koko talvena vaikka muu perhe sairasteli koko ajan. Pohdiskelin, olisiko kylmä ilma vaikuttanut jotenkin keuhkoihin ja limakalvoihin, pitänyt ne puhtaampina, vahvistanut tms. Tai sitten homma piilee korvien välissä. Jos uskon tähän niin se tepsii.

Nämä uudet lenkkarit, joita sisäänajan, ovat muuten aika näpsäkät. Vähän ovat vielä jäykät, mutta suurempia jalkavaivoja en ole saanut. Välillä kipeytyvät jalkaterien ulkosyrjät, mutta arvelen tämän johtuvan siitä, että sidon nauhat toisinaan liian tiukalle. Kestää aikansa ennen kuin oikea tiukkuus löytyy.

 

[JohannaK]

Terve taas.
Onko sotavamma pysyvät vai pääseekö siitä hoidoilla eroon? Itsellekin tuli sunnuntaina kuvaamanlaisesi kokemus. Vaikka tunsin oloni terveeksi ja lähdin kevyesti liikkeelle en jaksanut tunnin lenkkiä normaalisti. Olo oli suhteellisen hyvä lenkin jälkeen, mutta illalla sydän pamppaili normaalia tiheämmin. Ihmettelin nukkumaan mennessä omaa levottomuuttani ja tajusin sitten, että lenkki lienee ollut sairastelun jälkeen liian pitkä ja lopussa taisin taas kiihdytellä liikaa (vinttikoirasyndrooma).

Sikäli meilläkään olot eivät ole kuin Vaahteramäessä, että kevyenliikenteenväylät pidetään putsattuina (ja katuvalotkin on...). Nykytalvet ovat vain niin kummallisia (vai onko sitä ikääntynyt, hmm): pyryttää - sataa vettä - pakkastaa - sataa vettä -pakkastaa - pyryttää. Siinä on semmoinen sääkoktail, että luut poikki. Yhtä paha kuin jääliukkaat ovat kevyenliikenteenväylät, jonka aura on liipannut kirkkaanliukkaiksi. Tästä minula on kokemusta itse asiassa juuri Helsingistä, jossa aikoinaan asuin ja työskentelen (sitten taas joskus).

Remmeillä on psyykkinen merkityskin. Pimeän ja kylmyyden edesssä sisätilat houkuttelevat ja silloin tulee keksittyä erilaisia verukkeita, kuten hankalat sääolosuhteet. Tämä on niin monesti koettu, että haluan eliminoida sen mahdollisuuden kokonaan.

Pakkasensieto on varmaankin sinun kohonneen peruskunnon ansiota. Itse pesen ahkerasti käsiä, aina kun tulen ulkoa, kaupasta jne. Se on hieman vähentänyt sairasteluani, mutta meillä flunssat jyllää, kun lapset ovat niin pieniä. Kun on räytynyneen väsynyt, vastuskyky laskee.

Itse asiassa juoksen aina asvaltilla. Vuosia sitten juoksin mieluummin maastossa ja pientareita, mutta se on raskaampaa kuin kovalla alustalla juokseminen. Lisäksi polvea tukevien lihasten treenaaminen on pitänyt polven nivelkivut poissa (etureidet esim. istut pöydällä ja nostat säären polvesta ylöspäin pöydän tasolle). Näin neuvoi aikanaan urheilupolin liäkär.

Nyt yksi elämöntarkoitus nojaa jääkaappia vasten ja puskee pääpunasena. taitaa olla duunia edessä. Karkuunkaan ei voi juosta.

 

[Eevanen]

Sotavammat ovat pysyvät niin kauan kunnes äityvät tarpeeksi ja sitten varmaan leikataan jos on ihan pakko. Ruokavaliolla pitäisi homman pysyä kasassa. Tuli tuossa syyslomalla varmaan maistelluksi hieman epäsopivia ruokia ja juomia. Tai yksi epäilyksenalainen on urheilujuoma. En ehkä oikein siedä noita makeutusaineita. Onko sulla kokemuksia? Vai vaikuttaisivatko makeutusaineet jo heti juomisen jälkeen, vatsalaukusta käsin, minulla ongelmakohta on alempana. Se on alun perin ressiperäinen vaiva mutta ärhentelee myös väärälle ravinnolle.

Voimaton oloni johtui tuosta masuoireilusta, oli tosiaan parina päivänä aika paljon asiaa vessaan. En osaa nyt epäillä ylikuntoakaan. Kuvaamasi pampatukset johtuvat varmaan tuosta mitä sanoit.

On vaikea olla ahnehtimatta pitkän tauon jälkeen. Maanantai-iltakin oli niin kutsuva, hiukan sumuinen ja suht lämmin keli. Menin ihan rauhallisesti mutta silti tuntui ettei jaksaisi. Harvoin joudun vetämään sisulla.

Väsymys muuten myös nostaa sykettä. Pienokaisesihan valvottaa. Unenpuutehan muistuttaa kuulemma tarpeeksi pitkälle vietynä pahaa tulehdustilaa elimistössä. Unenpuute yhdistettynä flunssakierteeseen ja sippi on valmis.

On tämä pimeyskin toisinaan aika voimillekäypää. Tulisi jo lunta.

Olen säästynyt noilta nivel- ja lihasvaivoilta ihan ihmeellisen hyvin parina viime vuotena. Mitään vakavampaa ei ole ollut koskaan. Vaivani keskittyvätkin tuonne sisuskaluihin. Niitä on vaikea jumpata. Ainoa tapa on tosiaan katsoa mitä syö. Positiivista ajattelua soveltaakseni, sehän taas sopii tähän juoksuharjoitteluun, että on vältettävä rasvaista ja makeaa ja syötävä runsaasti kuitua ja sen semmoista. Orjan ruokavalio, heh.

Nyt pitäisi keskittyä opiskeluhommiin ennen kuin ipanat saapuvat koulusta tänne mölyämään ja möykkäämään. Illalla aion yrittää taas lenkille.

 

[JohannaK]

Terve taas.

Mieltäni kaihertaa nyt PK-treenin riittämätön määrä omassa valmentautumisessani. Juoksetko pelkästään vai harrastatko jotakin muutakin?

Minulla PK ei juoksemalla tahdo onnistua, on juostava niin uskomattoman hitaasti eikä tahdo siten motivoida (siis peruskesävyyteni ei olekaan niin hyvä, kun syke nousee liian helposti?). Eilen, ilmeisesti väsymyksestä ja täydestä vatsasta johtuen syke oli koko ajan koholla vaikka kuinka hiljaa juoksin.

Tällä viikolla ajattelin tehdä kevyemmän viikon, jotta paranemaan lähtenyt penikka ei ärtyisi uudelleen. Juoksun sijasta taidan uida ja käydä reippaalla (vaunu)kävelyllä, jotka molemmat yllättäen nostavat sykettä sopivasti. Täytyy kyllä myöntää että PK treenin jälkeen fiilis on tosi makee ja euforia kestää pitkään. Kuntosalitreenin vaihtoehdoksi olen ajatellut karatea, voisi olla monipuolinen laji.

Hierotatko jalat säännöllisesti?

 

[Eevanen]

Päiviä vaan.

Enpä surisi tuota pk-harjoittelun puutetta vielä, onhan sinulla aikaa. Eikös Tukholman maraton ole toukokuussa?

Mitä sykkeisiin tulee, luepa nimim. Pattismurffiinan kommentit Hengitys vaikeaa -ketjussa. Hän kertoo asiallista asiaa sykealueista. Ehkä se vähän motivoi.

Hidas meno myös säästelisi jalkoja, noilta penikoilta ja muilta...

Mutta lajeja piisaa tässä maailmassa. Uinnista tulee heti mieleen vesijuoksu, joka on hyvä korvaava laji. Ja vaunukävelyt muistan hyvin. Ylämäkeen vaan ja hiki roiskuu. Mielikuvitusta peliin. Entäs porrasnousut? Sienimetsässä rämpiminen?

Luin jokin aika sitten erään kirjan, nimeä en valitettavasti enää muista, taisi olla amerikkalaista tuotantoa, jossa käsiteltiin veriryhmän vaikutusta liikuntalajin valintaan. Minulle A-ryhmäläiselle (!) suositeltiin siinä mm. taistelulajeja ja joogaa. Kestävyyslajeja ei suositeltu lainkaan. Liekö ihan humpuukia koko kirja, mutta aika moni asia osui myös kohdalleen, ravitsemuksen ym. suhteen.

Hierojalla en ole käynyt. Yläkroppa huutaisi jotakin sellaista. Pitäisi varmaan mennä.

Juoksuista sen verran, että massu on taas tolallaan ja olen tehnyt pari aika tuimaa lenkkiä. Eilen vetäisin vähän vauhtikestävyyttä ja kipitin kymmenisen kilsaa hieman yli tunnissa.

 

[Eevanen]

Niin vielä hei kysyit noista muista harrastuksista. Enpä juuri muuta varsinaista urheilua ehdi harrastamaan, kotona heilun telkkarin edessä satunnaisesti jumppavideoiden tahdissa, ja sitten pidän niitä venyttelysessioitani. Kerran viikossa harrastan itämaista tanssia. Se on hyvää vastapainoa hikiselle huhkinnalle, liikehdintä on tyystin toisenlaista kuin juoksussa, kuten voit varmaan kuvitella. Itämainen tanssi sitä paitsi aktivoi eri lihaksia hyvin lempeällä tavalla hartioissa, olkapäissä, selässä, ristiselässä, lantiossa ja myös jaloissa koko pituudeltaan. Se on perustaltaan silkkaa lihastekniikkaa, mutta mukaan tulee sitten jossain vaiheessa myös ilmaisu. Jos liikkeet tekee hyvin, tunnin jälkeen paita on hikinen. Ja onhan se ihan kivan seksikästäkin! :thumbs:

 

[JohannaK]

Joo, kuten edellisellää foorumilla noteerasitkin,tässä on juoksun suhteen kovin apeat tunnelmat. No, jalka kestää cross-trainer treenit, onpa lähillä lajiharjoittelua. Joka tapauksessa kun on pk:ta pääasiassa koko treeni, niin voihan sitä tehdä kaikkea muuta sopivalla sykkeellä. Hinku ois vaan ratalle. Muutenkin minulla on TAAS flunssa eli se on niin kuin kolmas kuukauden sisällä. Nyt mä ..kele istun paikallani, kunnes olen aivan terve. Jahka nuorimmaisen korvakierrekin hellittää kun uudet putket saadaan laitettua. Jos jalka kuitenkin on murtunut, edessä on reipas 2 kk tauko, josta tosin olen jo kuluttanut kaksi viikkoa.

 

[Eevanen]

Jep, ymmärrän sun tunteet. Tai luulisin ainakin.

Tämä tästä vielä oikenee, sanoi Hui Lai Lee.

Kirjoitellaan taas jahka jaksetaan.

 

[Gwyneth]

Hei Eevanen & JohannaK!

Mukava löytää Mara-henkistä porukkaa. Tavoittenani Tukholma 2006 ja harjoittelu tällä hetkellä ainoastaan peruslenkkejä (1h). Ajattelin aloitta M:ohjelman mukaisen harjoittelun joulukuun alussa. Olen aikaisemmin juossut 2kpl Maroja mutta siitä alkaa jo olla aikaa...

Ikää löytyy 26 ja vaikutan Helsingissä. Olen hieman kateellinen lenkkeilymahdollisuuksistanne. Keskuspuisto olisi ihanteellinen ympäristö, itse joudun juoksemaan aika paljon ihmisten seassa asvaltilla (toisaalta hyvää harjoitusta M:ia varten).

 

[Eevanen]

Morjens vaan Gwyneth!

Tervetuloa mukaan. Anteeksi ettei vastausta ole kuulunut mutten ole ehtinyt tällä palstalla käymään vähään aikaan.

JohannaK:n tavoitteena lienee myös Tukholma. Oma tavoitteeni on matkan varrella muuttunut, en ehkä jaksa odottaa elokuun HCM:ia vaan harkitsen osallistumista Forssan maratoniin joka juostaan kesäkuussa.

Olet meistä kolmesta kokenein, huomaan. Ja sori vaan, mutta omasta näkökulmastani katsoen jos 26-vuotias on juossut kaksi maratonia jo aikaa sitten, ei niistä nyt niin kauheasti voi olla vielä vierähtänyt aikaa, etteikö jotain hyötyä kokemuksista olisi yhä tallessa. Itse olen harjoitellut maratonmaisesti jo aika pitkään, mutten ole vain tullut menneeksi maratonille.... liekö ollut henkisen kantin puutetta. Taidan olla varman päälle pelaaja.... tai sitten en.... riippuu kai taas näkökulmasta.

Noista harjoittelumaastoista; jos asuu keskustassa, ei tietenkään paljon muita maastoja ole kuin kadut, jollei sitten hyppää autoon tai bussiin ja ajele vähän loitommalle. Itse olen suunnitellut pitkää lenkkiä varten uuden talvireitin, joka kulkee kotoani Pasilan läpi Töölönlahdelle ja takaisin. Nämä paikalliset lenkkipolut nimittäin muuttuvat talveksi hiihtoladuiksi, tai sitten jos luntasaadaan. Eli ennen pitkää on palattava katujen ja teiden varsille.

Mitä ohjelmaa muuten noudatat? Onko sinulla jokin valmis tai räätälöity ohjelma?

 

[Gwyneth]

Kiitos tervetulotoivotuksista!

Mitä ohjelmaa muuten noudatat? Onko sinulla jokin valmis tai räätälöity ohjelma?

5.12 alkaa tukholman virallinen harjoitusohjelma. Ajattelin kokeilla miltä se ainakin näin alussa tuntuu, lähinnä tuota 4h tähtäävää. Tavoitteeni tuo aika ei kuitenkaan ole, kunhan maaliin päästään suht ok kunnossa...

Voi olla että siirrän osan talviharjoittelusta sisätiloihin, olen aika onnettomuusaltis ja inhoan kylmää ja märkää (ja pimeää...) mutta toisaalta raikas ilma on yksi lenkkeilyn parhaista puolista. Ajattelin hankkia jonkinlaiset nastasysteemit lenkkareihin (ei kuitenkaan pysyvät), mutta saas nyt nähdä miten tämä talvi tästä kehittyy...

Tänään aika ihana ilma (ei sadetta tai räntää)!!! Pakko päästä lenkille!

 

[Eevanen]

Anteeksi, muistin väärin JohannaK:n tavoitteen, joka on tietenkin Kööpenhaminan maraton eikä Tukholman.

Eikös Tukholman maratonin kotisivuilla ole monenlaista ohjelmaa eri aikatavoitteille? HCM:n kotisivuilta löytyy myös juoksuasiaa ja harjoitteluohjeita.

Itse en ole aikatavoitteita asettanut. Yritän näin ensimmäisellä kerralla vain juosta loppuun asti. Tai tiedä tuota, jos ultrajuoksusuunnitelmat toteutuvat, niin silloinhan kesäkuun maraton on vain tavallista hiukan pidempi harjoituslenkki...

Pimeys rajoittaa kieltämättä näin talvisaikaan harjoittelumotivaatiota. Varsinkin jos ei edes saada lunta. Itse kyllä pidän talvijuoksusta, koska talvella ei koskaan tule liian hiki.

Nastoitetuista lenkkareista minulla ei ole kokemusta enkä näillä näkymin aio hankkiakaan, koska reittini ovat hiekoitettuja. Joku jossain kehui sellaisia tossuihin kiinnitettäviä liukuesteitä. Ne eivät ole yhtä kestävät kuin nastat mutta tekevät kuulemma tehtävänsä.

Sanoit että harjoittelet toistaiseksi tunnin lenkein. Tuon ohjelman myötä varmaan lenkkisi pitenevät. Omat harjoittelumäärät ovat nyt jo kohdallaan maratonharjoittelun kannalta, mutta vauhtia yritän saada lisää. Ja määrät varmaan vielä kasvavat talven mittaan. :D :whip: :whip: :whip: :whip: