Lääke gastriittiin/mahakatarriin pitää sitten ottaa heti heräämisen jälkeen tyhjään mahaan! Siten tehoaa parhaiten. Itellä ensin lääkäri vastasi "Millois tää lääke pitää ottaa?" kysymykseeni "Ei väliä, ota milloin huvittaa." :jahas: ja sen takia meni muutama päivä hukkaan. Soitin sitten tutulle proviisorille, joka ohjeisti, että tiätysti otat heti herättyäsi tyhjään mahaan. Sitten toimi.
Pahimmillaan oli olotila, kuin olisi koko ajan tulipallo mahassa, korvensi todella pahasti. Vaikka makasin sängyssä täkkiin kapaloituneena, villasukat jaloissa ja pipo päässä, niin paleli pirusti, kauhea horkka. Juu ja se tulipallo mahan paikalla toki siihen lisäksi. Oli pahempi olo, kuin ikinä kuumeessa. Ehkä migreenissä on joskus ollut suunnilleen yhtä paha olo. :( En voinut oikein seistä suorana, sattui niin pahasti. Ehkä pahinta oli syömistä ja juomista kohtaan tullut pelko. Toisaalta oli todella heikko olo ja karmea nälkä, koska en ollut syönyt muutamaan päivään juuri mitään muuta, kuin vähän vedellä laimennettua maustamatonta jugua tai piimää, mutta toisaalta pelotti kovasti syödä mitään, etten vain ärsytä mahaani.
Somacia (tai jotain semmoista, mitä niitä nyt on, samaa kamaa eri nimellä) meni muistaakseni kuuden viikon kuuri. Se auttoi, mutta nämä olivat mielestäni vähintään yhtä tärkeitä:
1) Elämäni eka saikku, eli kunnolla lepoa, taisi tulla puoltoista viikkoa silkkaa makaamista.
2) Ruokavaliosta pois kokonaan ruis, alkuun kokonaan chili, makkara ja sipuli, myöhemmin olen ajoittain chiliä ja sipulia varovasti syönyt (hyvin kypsennettynä!) pieniä määriä. Ruis ja kuituinen/täysjyvä vehnä ovat pahoja, niitä ei voi syödä, heti ärsyttää. Alkoholinkäyttöä vähensin myös entisestään, terävät pois, viininä vain luomupunkkua (jostain syystä ei ärsytä mahaa läheskään niin pahasti, kuin muu punkku) ja vähähappoista valkkaria, olutta ajoittain ja hillitysti (sekin monilla ärsyttää). Myöhemmin vähensin tyydyttyneen rasvan määrää (ei sitä aiemminkaan paljoa mennyt, mutta vähensin edelleen, paitsi kananmunat syön aina keltuaisineen), koska sekin on suolistolle ja mahalle monella pahasta, myös mulla.
3) Tavallista suodatinkahvia meni ennen gastriittia lujasti, kuten myös teetä. Alkuun olin saikun ajan kokonaan ilman piristeitä, sitten lääkekuurin ajan pelkkää teetä, koska se ärsyttää mulla paljon vähemmän mahaa, kuin kahvi. Myöhemmin rupesin juomaan vatsakahvia, josta on vähennetty kovasti happoja. Sitä kärsii nykyäänkin juoda pari mukillista päivässä, mutta tavallista kahvia ei oikein uskalla, kuin ihan satunnaisesti ja maidon kanssa (en tykkää kahvista maidon kanssa, pilaa kahvin hienon aromin, mutta mahan takia on pakko).
4) Ennen gastriittia meni 50-60h viikoittaisen työmäärän oheen noin 30km juoksua noin 10km/h tahtia, spurtteja sinne ja tänne, kolmeen lenkkiin siis toi kilsamäärä sekä kolme niin kovaa punttireeinä viikkoon, kuin jaksoin. Tod.näk. olin lähes koko ajan miinuskaloreilla ja yritin paikkailla sitä vapaapäivinä mässäilemällä.
Järkeistin noita, eli vähensin juoksua noin puoleen ja kevensin punttireenejä kovasti, sitten kun niitä yleensäkään pystyi tekemään.
5) Kaikki sokerialkoholit pois. Eli aiemmin mässytin joka aterian jälkeen 100% xylitolipurkkaa pari palaa, josta kertyi helposti ainakin 50g päivässä xylitolia, eli sokerialkoholia. Sokerialkoholit monilla ärsyttävät mahaa (kandee lukea ravitsemusterapeutti Laatikaisen juttuja fodmap hiilareista ja ärtyvän suolen oireyhtymästä, eli mahavaivojen kaatoluokasta). Katson myös tarkasti, että en ikinä osta mitään maltitolilla, sorbitolilla jne. -oli päätteisillä aineilla, eli sokerialkoholeilla makeutettuja syömisiä tai juomisia.
Suosittelen kaikille akuutin vaiheen ja lääkekuurin jälkeen tai osin lääkekuurin aikanakin jo, kun pahin on ohi, katsomaan syömisiään ja juomisiaan kriittisesti, että mikä niissä on mahakatarria/gastriittia aiheuttanut. Mulla selvimmät mahan ärsyttäjät olivat aivan järjettömän stressin ja liian vähän levon lisäksi ruis, tavallinen suodatinkahvi ja rasvainen ruoka. Eipä ole uusiutunut gastriitti ja olen ollut iloinen, kun olen voinut jopa chiliä ja sipulia vähän syödä, tykkään niistä kovasti.
Mutta ei voi mitään, pieni pelko tästä vaivasta jäi. Aina sitä vähän jännittää, että tuleeko jutusta X tai Y se sama tulipallo mahan paikalle ja niin kamala olo, mitä siinä pahimmassa vaiheessa oli.
Tiedän, että moni haluaa lääkkeiden avulla jatkaa syömisiään, juomisiaan ja stressejään, kuten aina ennenkin. Mutta sitä kannattaa miettiä parikin kertaa, että kumpi on järkevää ja oikein: 1) jatkaa, kuten aina ennenkin, mutta lopun ikäänsä lääkkeitä nappaillen vai 2) tehdä semmoisia elämäntapamuutoksia, joiden myötä voi jatkaa elämäänsä normaalisti, ilman mahakatarria ja myös ilman lääkkeitä.
