Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

[Mike]

Uskovaisten outouksia.

Jumala laittaa uskikseen syövän, sen sijaan että uskis haistattais vitut, se alkaa rikoilemaan että jumala poistaisi syövän jonka itse laittoi. Jumala poistaa syövän, uskis ylistää jumalaa joka poisti itse laittamansa syövän. Kukkuu ja aamen.

 

[Pawiaani]

Mitäs kun joku lapsi jää auton alle ja halvaantuu, missä jeesus?

Me eletään tässä maailmassa jossa tollasta kaikkee käy, onnettomuuksia, sairautta, kuolemaa, pahuutta, vastoinkäymisiä, pelkoja. Mutta tätä tää nyt kuitenkin on, että tragediat kohtaa meitä jokatapauksessa uskomme Jumalaan tai emme. Jos itse aiheuttaa itselleen tai toisille vahingossa tai tahallaan pahan jutun, tai sellanen kohtaa itseä tai omaa läheistä. Niin kuinka siitä eteenpäin? Mun mielestä siinä on monella kokemus Jeesuksesta, että on voinut Hänen avulla saada syvän lohdutuksen ja pystynyt antamaan anteeksi, itselleenkin ja muille. Mun mielestä koko tähän ns pahan problematiikkaan ei oo mitään valmista vastausta eikä selitystä. Sitä on mahdoton hyväksyä ja käsittää. Mutta jos Jumalan maailmasta me saadaan rauha ja syvä luottamus meidän sisimpään tähän kaikkeen liittyen, niin eikö sekin ole jonkin sortin ihme. Ankaria ateisteja on yhdessä hetkessä tullu Jeesukseen luottaviksi..eikö tämäkin ole ihme, yliluonnollinen juttu. Ja mietippä sitä, että moni uskovainen edelleen säilyttää rauhan ja luottamuksen vaikka hän Jumalan lapsena kohtaa näitä onnettomuuksia, tai joitain uskonsa tähden tälläkin hetkellä kidutetaan vankiloissa jne. Niin onhan heillä oltava joku realistinen meitä itseä suurempi voima joka heistä pitää vaikeuksissa huolen? Jos he ei eläisi konkreettisessa yhteydessä Jumalaan ja kokisi sieltä todellista lohtua ja apua, niin ei kukaan uskova pahaa kohdatessaan edelleenkin jatkaisi Jeesuksen nimen tunnustamista ja luottamustaan Jumalaan. Pahan problematiikka pitäisi olla uskovaiselle vielä sietämättömämpi käsitellä kuin ateistille. Vaan ei ole, vaikka hetkellisesti siinäkin voidaan käydä äärirajoilla, että katkeroituuko Jumalaa kohtaan vai löytääkö luottamuksen ja rauhan jälleen.

 

[Kynäniska80]

Sulla on Mike ihan oma kuviteltu kuva uskovaisista kollektiivina - valtaosa tulkitsee maailmaa, vapaata tahtoa, pahuutta ja Jumalan roolia asioissa aivan eri tavalla.

Sulla vaan ei ole kiinnostusta tai aikaa kuunnella, kun mieluummin kerrot itse muille mitä mieltä he ovat etkä ota edes vasta-argumentteja vastaan, jotta voit pysyä omassa kuplassasi.

Ei toi sun "BLAA BLAA en kuuntele"-linja paljoa eroa eniten hihhuloivien uskovien katsomuksesta.

Kun et suostu avoimeen ja toista kunnioittavan dialogiin, niin aikamoista ajan hukkaa on sun kanssa yrittää keskustella.

Silti ei ton kuoren läpi ole vaikea nähdä - et säkään pinnan alla ole niin kova äijä ettet rakkautta tarvitse.

Jumalan rakkaus on jotain mitä et tulee ihmisiltä ikinä saamaan ja se on sitä mitä sun sisin eniten kaipaa.

Me kaikki tarvitaan sitä kun ei tunnuta mistään kunnon tyydytystä saavamme.

Mä tiedän tuon rakkauden - olen elänyt sen todeksi ja toivon myös, että sä saat sen kohdata.. silloin teorioilla ja vastaväitteillä ei ole enää mitään merkitystä.

 

[Pawiaani]

Tos muuten alle 5 minuutin video, jossa ikänsä Etelä-Amerikassa lähetystyössä ollut mies kertoo tilanteesta jossa hänen pieni tyttö jäi siellä auton alle ja kuoli, ja kuinka tilanne jatkui kaahariin liittyen. Ei ihan helppo tilanne, jatkaa vielä vuosikymmenet siellä maassa ja pystyä antamaan anteeksi sekä Jumalalle että kaaharille. Eikä moiseen kukaan pystykkään, omin voimin, vaikka olisi mikä vaan uskonto silleen ideologisena ohjeena mielessä. Loppuu ne limiitit kun tulee nää oikeesti vaikeat hetket...


View: https://youtu.be/zQfPUrFfWiY?si=O1Xdt4PnXneUpbbh