Moikka. :-) Täällä heitellään ja puhutaan mm. jo kauan aikaa sitten täysin kumottuja logiikkavirheisiä ateistimyyttejä, jotka perustuu ensinnäkin väärään historialliseen tietoon tmv., että melkeimpä pakotetusti tänne jotain nyt skriiva på skriivade. Btw. Kirjotan ulkomuistista, ni välillä mainitsen, etten muista ihan satatarkkaan detailia.
Ensinnäkin kun puhutaan tieteestä, niin puhutaan varmaan mieluusti empiirisestä tieteestä, joka ei ole samaa kuin tiede-ismi, mitä helposti sekoitetaan ja limitetään toisiinsa. Teoriat jotka perustuu hypoteetteihin ei ole todistettua tiedettä. Tiedeismi on usko, että tiede pystyy vastaamaan "filosofisiin" (esim. mitä se edes tarkoittaa, että jokin toimii) kysymyksiin todellisuuden luonteesta jne., kun sitä ei ole siihen tehty. Vasaralla ei maalata taidetta. Tieteellä tutkitaan asioiden toimintaa (esim. miten joku toimii) jne... pitäiskö iskee tähän lista tohtoritason tiedemiehistä (löydätte varmasti itsekkin), jotka ei nää mitään ongelmaa teistiselle (persoonallinen Jumalusko) kreationismille (usko luojan luomiseen), älykkäälle suunnittelulle ja kuinka moni heistä on tunnustavia kristittyjä... lista on pitkä. On sivuja joihin voi tutustua, kuten answersingenesis, taikka creation research ministries, tai suomalainen luominen.fi(kö se oli). Turhaan heittää mielestäni tähän vasta-argumenttina, että "viisaatkin voivat olla hulluja", koska toi taitaa aiheuttaa ensinnä olkiukko-argumentointivirheen, että usko Jumalaan olisi jotenki perustavanlaatuisesti hulluutta. Oliko se -70 luvulla kun psykologit (ehkä jenkeissä?) pohtivat uskon luonnetta mielenterveyteen nähden, ja päätyivät siihen, että sitä ei voida luokitella mielenterveys-asiaksi. Se siitä. Btw. Raamattu nimenomaan sanoo jumalankieltämistä hulluutena, että kumpi tässä nyt on kampi? Kumpi voitti? Sama koskee tohtoreita esim. filosofian alalla, jotka taas pohtii todellisuuden luonnetta (epistemologia, teleologia, axiologia jne.), ja jotka näkee kristinuskon - niinkuin ystävämme Justinos Marttyyri pythagorealaisuudesta-platonismin oppien huipulta - olevan SE ainoa vaivanarvoinen filosofia (hän marttyyrikuolemaan asti, kun Rooman pakotuksesta ei kieltänyt omaa elämää suuremmin rakastamaansa Kristusta). Mainitsen nyt esim. vaikka etiikkaan ja moralismiin erikoistuneen Paul Copanin, joka puolustaa (apologia/apologetiikka; Kristinuskon järjellinen puolustaminen) Raamatun V.T. tapahtumia, joita tulkitaan helposti väärin, eikä ymmärretä niiden luonnetta, siinä kulttuuri-historiallisessa kontekstissa, jossa Jumala toimii. Teologit tutkii ja pohtii myös (jo opiskelun aikana) kirkkohistoriaa, tekstikristiikki (käsikirjoituskopiot, mistä, milloin jne.) kuuluu sen piiriin, kuten eksegetiikka (kirjaimellinen, kontekstuaalinen historiallis-kulttuurillinen hermeneutiikka: Raamatun tulkintatiede).
Lampaita me ollaan kaikki, vajavaisia ja heikkoja, usko tai sano ihan mitä tahansa. Omavoimaisuus on illuusio. Ihminen on esim. helposti manipuloitavissa ja suggestoitavissa, ihan jo omasta tunne-kokemuksellisuudesta käsin. Hyvä puu tunnetaan hedelmistä, niinkuin Jeesus Herra sanoi, ja jos rupeen tutkimaan vaikka maiden tilastoja, tai kattomaan historiaa, niin mistä luulette hyvinvoinnin olevan peräsin? Juutalais-kristillinen arvopohja loi länsimaiden hyvinvoinnin, johti Valaistuksen aikaan, tota ei kiellä ateistitutkijatkaan. Lasten arvo, tasa-arvo, sosiaalijärjestelmät jne. -kiitos kristityille, siten ensinnä kiitos Raamatun Jumalalle. Kristinusko on kehittänyt tiedettä (mainitaan nyt tässä yhteydessä Nobel palkinnoista: kemian 72,5%, fysiikan 65,3%, lääketieteen 62%), siten siunannut koko ihmiskuntaa "sekuläärisestikkin"; esim. kristinuskon myötä ei tarvinnut enää suomen "alkuperäis"uskontojen mukaan pelätä luonnon henkiä. Luomakunnan taustalla oli rationaalinen ja Jumalallinen äly ja viisaus, Logos (Raamatun mukaan lihaksi tullut Herra Jeesus, Jumalan Kolminaisuuden toinen, iankaikkinen Poika/Sana persoona, Jumalan itseisilmoitus, johon, jonka kautta kaikki on luotu ja ylläpidetään), joka myös tarkoitti vakioiden ja rationaalisuuden olevan osa luomista, jota voi tutkia jne. Puserran tässä valtavia aikoja nyt yhteen ja yksinkertaistan historiaa toki. Onhan tää foorumi, ei pro gradu tutkielma, joten pahoitteluni, bare with me! ;-) Tilastollisesti kristilliset valtiot voivat paremmin, kuin esim. intia raiskaustilastoiden kärjessä, naisten turvallisuuden puutteesta muslimimaita mainitsematta jättämättä, tai piikkiä muslimimaista tulleiden turvapaikanhakija-miesten länsimaissa aiheuttaneen rikos-raiskaus piikin. Kristinuskon vähentyminen, uskon, näkyy myös lasten hyvinvoinnin heikentymisenä, sillä uskovien perheen lapset voivat paremmin, sekä avioliitot; tilastotutkimuksen mukaan esim. seksikin on tyydyttävämpää. Avioeroissa valitettavasti otetaan kiinni ei-uskovien liittojen hajoamiset, ja Raamattuhan tämmöisenkin kehityksen profetoinut, että ei mitään yllättävää. Taas ateistinen rationalismi ja filosofia johti mihin? Esim. kommunismiin, joka johti sadan miljoonan kuolemaan. Uskonnot tappaa? 7% sodista uskonnollisia, tästä taas yli puolet Islamilaisia. Rationalismi ei myöskään vastannut ihmisen hengelliseen kaipuuseen; tämä nähdään -60 luvun "jäykkyyden" vastapallona uushenkisyyden syntyyn, ja suosioon sekoittaen esim. idän uskontojärjestelmiä okkultiikka-esoteriikkaan. Vähä off-topic, sori. Pointti: Ihminen kaipaa olemuksellisesti yhteyttä Jumalaan, ihminen ei synny ateistina, hänet aivopestään siksi. Uskon btw. vain yhden Jumalan olevan totta, sillä uskonnot ovat ristiriidassa toisiinsa nähden, sekä eksklusiivisia (pois-sulkevia). Jos me osataan rakastaa (vaikka vajavaisesti), niin Jumalan, Luojan täytyy olla tämän lähde, jolloin ainoa looginen Jumala joka täyttää rakkauden kriteerit, if i may say, on kristinuskon Jumala; Jumala joka tyhjensi (kenosis) itsensä, tuli ihmiseksi, sovittaakseen ihmisen itsensä kanssa, on täydellinen rakkauden työ, säilyttäen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen.
Todistettu tiede ei ole Raamattua vastaan, vaan tiede vahvistaa, monien minun ja minua (LOL, että edes mainitsen itseni) todellakin pätevämpien ja alan asiantuntijoiden mielestä, Raamatun todistuksen luomisesta, arkeologia puoltaa Raamatun tapahtumia, (nyt hypin aiheesta ja ajasta toiseen) kristinusko ei levinnyt ristiretkillä pakottamalla eurooppaan vaan levisi sinne lähi-idästä, sen natiivista alueesta lähetystyöllä, joista historiantutkimus viittaa valtaviin ihmeisiin, selittäen niin nopean levityksen ja massakääntymiset. Skipataan ja hypitään, esim. Harald Bluetooth kääntyi kristilliseen uskoon ilman pakottamista, suomeen kristinusko tuli esim. ennen katolisia lähetystyöntekijöitä venäjän puolelta ortodoksimunkkien kautta, ristiretkeläisiin liittyen: (Templars / Crusaders) olivat ensinnä puolustusjoukko jotka suojelivat pyhiinvaeltajia heitä vastaan hyökkääviltä joukoilta, jotka ryösti ja tappoi heitä, sitten puolustusjoukot eurooppaan tunkevaa islamilaista uhkaa vastaan. Pitää varoa myös sekoittamasta historiassa poliittis-geologisia agendoja uskonnollisiin. Jos joku, niin Islam on miekkalähetysuskonto, ei kristinusko. Jne. Kristityt sieti satoja vuosia muslimien ahdistelua, ennen kuin kristinuskolle vielä tuntematon "pyhä sota" julistettiin; kristityiden maita valloitettiin takaisin yms. Kannattaa ehdottomasti historiaa lukea ja tutkailla et minkä tasoisesta lähteestä. Uskon, että monet ei etsi totuutta, vaan vahvistusta heidän olemassaolevalle ateistiselle harhalleen, joka ei ole maailmankatsomus vaan psykologinen ilmiö, mielentila. En tarkoita pahalla tai loukaten, kun sanoin, että harha.
Jeesuksen todellista olemassaoloa ei taida kieltää yksikään historijoitsija joka on mitenkään uskottava alallansa. Kysymys ihmeistä on sitten toinen juttu. Meillä on tekstihistoriallinen jatkumo, satojen, jopa tuhansien silminäkijöiden todistuksia joiden elinaikana syntynyt ja levinnyt uskonto ja usko ylösnousseeseen messiaaseen, jonka (uskon) syntymä- ja elinaikana valheet ja väitteet oltaisiin voitu kumota, saatika, että tuskin kukaan on valmis marttyyrikuolemaan (huom!) tietämänsä valheensa vuoksi, kun rahallista tai muutakaan "maanpäällistä" hyötyä ei ole luvattu (tradition mukaan kaikki paitsi Johannes kuoli marttyyreinä). Mikään historiallinen kirjoitus ei haasta todellisesti ylösnousemuskertomuksen historiallisuutta. Kristityistä ja heidän uskostaan ja Raamatun tapahtumista, Raamatun ulkopuolelta, esim. Room. historijoitsija Josephus Tacitus(ko oli), kuten Suetinus, Pliny, siis vahvistaa kristittyjen historiallis-kirjaimelliset uskomukset; kristinuskon kohde on objektiivinen; Apostoli Paavali sanoi, että jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turhaa on meidän usko... ja olemme säälittävimmät, ja jatkaa vahvistamaan kirjeessään uskovia, tapasihan hän itsekkin ylösnousseen Herramme. Kysymys Jeesuksen olemuksesta, jumalisuudesta, ja tehtävän tarkoituksesta, eli teologiset kysymykset toki haastoivat ortodoksista kristinuskoa sen alkuvaiheilla, suurimpana porukkana varmaan gnostikot. Sekin vain vahvistaa uskoani, että maailma (sen antikristillinen henki) todella näyttää olevan Jeesusta vastaan, kun kattoo elokuvia jne. Tulee "valtamedian" aivopesua esim. Jeesuksen suhteesta Magdalenaan, ja vaikutteet haettu gnostisista teksteistä, jotka myöhempää perua, helposti kumottavissa. Toki, jälleen, tämäkin edeltä kerrottu, että näin tulee käymään. Meillä on opetuslapsien ns. jatkumo, traditiota, teksti- ja dogmihistoriaa seuraten tähän päivään asti: alkup. esim. Apostoli Johannes oli Polykarpoksen opettaja, joka taas Irenaeus, joka taas Hippolytuksen jne. Ignatius eli Apostolien aikaan jne.
Meillä on niin kuolleenmeren kääröt, arameankieliset parafraasilliset targumit, kirkkoisien tekstit (joista voi rekunstroida U.T.) ja lainaukset, samarialainen pentateukki, septuaginta, sitten codexit, esim. sinaiticus, jne... valtava määrä historiallisessa tutkimus-määritelmässä todella varhaisia tekstilähteitä, joita verrata, tutkia ja rekonstruoida. News flash! Alan tutkijat voi todistaa, että mitään selvää korruptiota ei ole tapahtunut, vaikka kopiointivirheitä löytyy toki (suurin osa pilkku, piste ja sana - tasosia virheitä) jne. kukaan ei ole väittänytkään, että Raamattu olisi tullut (niinkuin islamin väittämä koraanista) tyyliin taivaasta ihmisen syliin, vaan puhutaan pyhän hengen inspiraatiosta, sen henkeyttämästä sanasta ja johdatuksesta ihmishistoriassa - ja huom. voimme siis luottaa Raamattuun ja siihen, että Jumala on pitänyt siitä (totuudesta) huolta. Raamattu ei myöskään käske sokeaan uskoon, taikka kehäpäätelmään, vaan haastaa esim. epäjumalat kertomaan tulevan, taikka ylistää jaloiksi juutalaisia jotka TUTKIVAT oliko Paavalin todistus Kristuksesta totta jne.
Tuli mieleen tästä Lee Strobel (Nobel palkittu journalisti), joka halusi todistaa (oliko) -90 luvulla, kristinuskoon kääntynelle vaimolleen, kristinuskon historiallisesti valheeksi, ja päätyi lopulta "luovuttamaan" ja uskomaan Jeesukseen. Samankaltainen tarina kävi ystävälleni, joka pyrki todistamaan New Age uskosta kristityksi kääntyneen vaimonsa vääräksi ja päätyi itsekkin uskoon.
Oli miten oli... mun omat (kyllä, subjektiiviset, toki kokemus-realistisesti objektiiviset) kokemukset ihmeistä, rukousvastauksista ja samaten läheisteni, jota en pysty mitenkään selittämään pois "valistuksen ajan realismilla" (heh) tai "tieteellä", vaan ovat käsittämättömiä asioita: ilmestyksestä - tarkkoihin profetioihin ja tiedonsanoihin joista sanoja ei olisi voinut tietää tuntemattomasta ihmisestä. Uskon Raamattuun, en vain tutkimisieni perusteella, joka on lähinnä vahvistanut uskoani, vaan puhun Raamatullisista ihmeistä, sekä Raamatun kyvystä selittää maailmanaikamme ilmiöt, historian liikkeet (jo edeltä) ja ihmiskunnan tilan tyhjentävästi.
Raamattu on täynnä (ainakin n. 2500) profetiaa, joista jo parituhatta toteutunut, todistettavasti käsikirjoituskopioita tutkimalla, etukäteen annettu, Danielin kirjan ennustus messiaan tulosta, annettua aikaa myöten, joka toteutu Jeesuksessa, ja Jeesus itse täyttää n. 200+ko se oli, ennustusta messiaasta.
'nuff said.
PS. Kysymys miksi Jumala sallii pahuuden, taikka miksei rankaise heti pahuuden tekijää, taikka estä tätä, on ikivanha, johon on älytömän diippejä vastauksia, jos vaan haluaa niitä lukea ja tutkia. Raamattu käsittelee tätä myös, mutta ei anna mitään "joo", "ei" - vastausta, ymmärtäen sen luonnon; Raamatussa ihminen kohtaa itsensä kohtaamassa Jumalan, opettaa miettimään ja laittaa etsimään syvemmältä. Se ei ole tieto-tiede kirja, vaikka sisältää tieteellisiä faktoja, joita ei olisi kirjoitusaikaan mitenkään voitu todistaa, vaan vasta esim. 1900 - luvulla tieteellisesti, teknologian kehittyessä, eli puhutaan tässäkin ihmeestä. Ehkä lyhyesti, yksinkertaistaen voisi sanoa asioiden olevan kuitenkin monimutkaisessa kytköksessä toisiinsa, eikä meidänkään tieto tai ymmärrys ole kovin suurta lopulta vs. Kaikkitietävän Jumalan. Ajatuksia: a) meillä ei ole tarpeeksi tietoa ihmisen elämästä, eikä tulevasta, että voisimme esim. tietää hänen pahoista teoista seuraavan kääntymyksen tuottavan enemmän hyvää, b) kaikki pahat teot tullaan tuomionpäivänä tuomaan julki, oikeus tulee siis tapahtumaan, c) vapaan tahdon/valinnan ja Jumalan kaitselmuksen (providence) jännite ja mysteeri c) vapaa tahto/valinta (prelapsarisesti, eli ennen lankeemusta) tuo mukanaan vapauden myös tehdä vastoin Jumalaa, jota rakkaus vaatii. Btw. supralapranisesti, eli lankeemuksen jälkeen, uskon sidottuun tahtoon ("ylhäällä olevissa asioissa"), kollektiivisessa-ihmisyydessä-luonnossa, eli ihminen on syntiinlangennut, taipuvainen pahaan, hengellisesti kuolleessa tilassa, eikä kykene rakastamaan Jumalaa tai lähimmäistä ja tarvitaan Pyhän Hengen vaikutuksen ontologinen muutos, "uusi sydän" c) Raamatun mukaan Jeesus kantoi kaikki maailman kärsimykset, eli on ns. integroinut ne myös, täten pystyen myös lohduttamaan aidosti jokaista kärsivää, ja ihmisenä (kollektivinen olemus, mutta poikkeuksena, Hän on "uusi Adam" heb. "ihminen", joka ei tiennyt synnistä, sillä siintyi Pyhästä Hengestä, eikä jatka langenneen Adamin sukulinjaa) käynyt kaiken läpi meidän kanssa (sekä kaikessa koeteltu), viit. ristintyöhön (viaton otti rakkaudesta ja armosta kaiken syntimme päällensä, sijais-sovittaja/syntiuhrina), joka läpäisee ajan ja historian, KJV. kään. "Karitsa teurastettu ennen maailman alkua", d) Sen sijaan, että Jumala poistaisi pahuuden - ja kuka sitä tekee? ihmiset, eli ihmisen - Jumala kärsivällisesti odottaa, että pakanoiden luku tulee täyteen (btw. ennaltatietämys ei johda ennaltamääräykseen pahoissa asioissa: Jumalassa ei ole syntiä, pahuus ei ole Hänestä) ja tämä tuo esiin Jumalan suuren rakkauden ja kärsivällisyyden ihmistä kohtaan. Esim. Lapsiraiskaajakin, vaikka kyse on todellakin äärettömän kauheasta asiasta, on kuitenkin tekijä myös ihminen, rikottu, syntinen, rikkinäinen, jonka Jumala tahtoo pelastaa, parantaa ja armahtaa ja tahtoo tämän kääntymystä. Jeesus toki sanoi itsekkin, että joka tekee pahaa yhdelle näistä pienimmistä, on parempi hukuttautua kuin kohdata Jumalan viha, mutta tämä ei poista mahdollisuutta kääntymykseen ja parannuksen tekoon. Kohtaamani ihmisen oikeudentajun tyyli: "saunan taakse", on armottomampi, ja liian lyhytkatseinen. Laki on, ja tämmöiset tottakai vankilaan ja hoitoon, mutta Jeesus oli ristillä heidänkin vuoksi. Ihmistä suurempi radikaali rakkaus. "Miksei Jumala tee mitään?", onkin: "Miksei Jumala tee niinkuin minä ihminen näen oikeaksi", vs. Jumala tekee, muttei niinkuin lyhytkatseinen, vajavainen ja hyvin vähän tietävä ihminen, kuten minäkin, eli vastauksenikin ovat vajavaisia.
p p s. Kihlattuni todistusvihko (n. 20 sivua) rankasta elämästään ja uskoontulostaan:
https://www.dropbox.com/scl/fi/5dfs...-SIN.pdf?rlkey=4myfbef0jzd3r8te2c60rcb20&dl=0
- Sunnuntai mystologi (hehe).
