Tähän jo joku vastasikin, mutta siis todisteeksi nyt kelpaa ihan vaikka se että minä en ole niistä kuullut. Jos täällä joku herättelisi kuolleita henkiin ja jakaisi meriä kahtia ajatuksenvoimalla, niin kyllä siitä nykyaikana aika nopeasti kuulisi.
Tässä, niinkuin melkein missään muussakaan asiassa, minulle riittää tietämisen perusteeksi se, ettei ole mitään syytä olettaa asian olevan toisin. Tiedän ettei jumalaa ole, koska en ole nähnyt mitään syytä olettaa toisin. Samasta syystä tiedän ettei yksisarvisia ole. Implisiittisesti kaikki tällainen tieto pitää sisällään sen pienen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä, mutta sitä on aivan tarpeetonta aina korostaa, kun se liittyy ihan kaikkeen mitä tiedän havaintojen kautta.
Sinulla on ihan hyviä pointteja, mutta argumentaatio ei ole hirveän vakuuttavaa. Sanot, että "tiedät, että jumalaa ei ole, koska et ole nähnyt syytä olettaa toisin". Eli argumentointi on laatua "teoria B on oikea, koska teoria A ei ole vielä saanut empiiristä tukea". Jokainen voi itse miettiä olisiko tuossa jokin virhe. Ontologia on kyllä mielenkiintoinen ala siinä mielessä, että siinä on luotu juurikin argumentoinnin perustat ja se mitkä ovat ehdot, että havainnoista voidaan tehdä johtopäätöksiä. Monista luonnontieteellisistä ilmiöistä kuten kvarkeista meillä on tietääkseni vain välillisiä havaintoja, sillä yksiköt ovat niin pieniä, ettei niitä voi varsinaisesti suoraan millään laitteilla nähdä, kuulla, maistaa, haistaa tai tuntea. Sitten meillä on kasa uskovaisia, joista osa kuulee Jeesuksen puhuvan heille, hän ilmestyy heille paahtoleivässä ja tortillassa, johdattaa täyttämään oikeat numerot lotossa, jne. Silti filosofiassa on päädytty siihen, että kvarkkien olemassaolo on vankemmalla ontologisella pohjalla kuin Jeesuksen olemassaolo.
Kuten sanoin jo edellä, järkevä ihminen suhtautuu kaikkeen tietoon kriittisesti. Tämä ei ole mikään agnostikon yksinoikeus, tai sitten melkein kaikki ihmiset ovat agnostikkoja. Paitsi tietysti uskovaiset, joilla ei ole mitään syytä epäillä yhtään mitään, kun absoluuttinen varmuus löytyy satukirjaa lukemalla.
Sekoitat nyt oman käsityksesi järkevyydestä siihen, miten asiat ovat. Ymmärrän mitä haet takaa ja siinä on oma logiikkansa eikä keskustelu siihen kaatuisi, vaikka agnostismi erotettaisiin käsitteistöstä. Väännän nyt kuitenkin rautalangasta oman pointtini vielä kertaalleen ja sitten en ota tähän aiheeseen enää kantaa.
Kuvittele mielessäsi ateismi-teismi - jatkumo janana, jolla on kaksi päätepistettä ja keskipiste. Jokainen ihminen voidaan asettaa tälle janalle sen mukaan, miten varmoja he ovat jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Jos asia tehtäisiin kyselytutkimuksena esimerkiksi seitsenportaisella likert-asteikolla, niin kysymyksenasettelu ja sen tulkinnat voisivat olla esimerkiksi seuraavat:
Onko Jumala olemassa?
1. Olen varma, ettei Jumalaa ole (vahva ateismi)
2. Olen erittäin vakuuttunut, ettei Jumalaa ole (keskivahva ateismi)
3. Luulen, ettei Jumalaa ole (heikko ateismi / ateistinen agnostismi)
4. En tiedä / en osaa sanoa (agnostismi)
5. Luulen, että Jumala on (heikko teismi / teistinen agnostismi)
6. Olen erittäin vakuuttunut, että Jumala on (keskivahva teismi)
7. Olen varma, että Jumala on (vahva teismi)
Kohtiin 1-2 vastanneet tulkittaisiin ateisteiksi, 3-5 vastanneet agnostikoiksi ja kohtiin 6-7 vastanneet teisteiksi. Itse tulkitsisin asian noin, mutta toki ainoastaan kohta 4 on ongelma-alue ja kaikki muut voidaan lukea joko teismin tai ateismin puolelle, mikäli näin halutaan tehdä. Kysymys on lähinnä siitä minkälainen varmuustaso halutaan, että kannanotto tulkitaan joko ateismin tai teismin puolelle. Sinä varmaan kannattaisit enemmän tuota jälkimmäistä tulkintaa.
Joka tapauksessa... jotta agnostismin käsite on täysin turha, niin kohdan 4 tulisi saada tilastollisesti merkittävän vähän vastauksia, sillä sitä voidaan pitää ongelma-alueena tässä kysymyksessä. Jos näin käy, niin käsitteet ateismi ja teisti ovat riittäviä käsitteitä kuvaamaan tätä ilmiötä. Esitän kuitenkin hypoteesin, että Suomessa on merkittävän paljon agnostisia ihmisiä, koska aika monella täällä on "kutina" korkeammasta voimasta, mutta ei sen kummempaa uskonnollista elämää eli vastaukset 3-5 olisivat täällä hyvin edustavia. Monissa maissa kuten Yhdysvalloissa kohdat 6-7 olisivat varmasti selkeästi dominoivia ja todennäköisesti häntä laskisi nopeasti, kun liikuttaisiin siitä alempiin numeroihin. Vielä jyrkempi lasku olisi, jos kysely tehtäisiin esimerkiksi Iraniin ja väittäisin, että kohta 7 saisi yli 95% kaikista vastauksista. Ranskassa kohdat 1 ja 2 saattaisivat saada muuhun maailmaan verrattuna todella paljon ääniä. Minusta tämä jaottelu parantaa eri ihmisten ja erityisesti erilaisten kansakuntien uskonnollisten käsitysten vertailtavuutta pidetään mitä tahansa asemoitumista järkevänä tai tyhmänä. Paremmin en osaa enää kantaani selittää tähän agnostismi-kysymykseen.