Mä en nyt tiedä, miten analyyttisestä keskustelusta voi puhua, jos argumentit ovat kovin vammaisia.. Ainakin mun mielestäni analyyttiseen keskusteluun kuuluu se, että käytetyissä argumenteissa on jotain tolkkua
Tuliko väärä quote?? Kuitenkin olen samaa mieltä että kyseessä on määrittelykysymys, itse käytin wikipedian määritystä sairaudesta. Mielestäni on erittäin tärkeää keskustelussa määrittää avainsanat joilla keskustellaan, muuten teksti menee hyvin pian hakoteille. Jos määritelmään ei olla tyytyväisiä niin voidaan yrittää löytää yhteisymmärrys määritelmästä.
Esimerkiksi tässä käytetään mielestäni termiä aivan väärin, minkä tarkensitkin tuohon. Tosin jos joku ilmaisee käytöksen olevan sairasta, voi se myös tarkoittaa henkilökohtaisen moraalikäsityksen vastaisuutta tai yhteisön normien vastaisuutta.
Juu, yhteisön normit ja yksilön moraalikäsitys eivät aina vastaa toisiaan. Kyseisestä asiasta ei taida oikein vielä ollakaan kovin kattavaa jaettua tai yhteisesti hyväksyttyä moraalikäsitystä, ja siksi aihe herättääkin keskustelua. Tähän väliin vois joku heittää jonkun Jumalan sana- tai raamattu-kortin :D niin argumentaation taso paranee entisestään.
Toivoinkin, että joku tarttuisi tuohon täkyyn. Esittämäni väittämä ei kuitenkaan ole yhtään sen tunteikkaampi kuin se, että väitetään homouden olevan sairaus. Kyllä siinä implisiittisesti sisältyy ajatus siitä, että homoudessa on jotain vikaa ja homot pitää pyrkiä parantamaan tai heidät tulee pyrkiä eristämään yhteiskunnasta. Ei ole minkäänlaista mieltä määritellä jotain ominaisuutta sairaudeksi, jos siitä ei ole henkilölle itselleen tai muille haittaa eikä ole siten mitään tarvetta pyrkiä tuota ominaisuutta muuttamaan tai eristämään. Tämä on se pääasiallinen syy siihen, miksi homous on poistettu länsimaisen yhteiskunnan tautiluokittelusta, vaikka harva sitä minään ihailtavana ja tavoiteltavana ominaisuutena pitääkään. Ja siellä missä homous vielä luokitellaan sairaudeksi, niin siellä homoseksuaalit saavat nauttia kyllä kaikesta sen mukanaan tuomista mukavuuksista, kuten pakkohoidosta suljetulla osastolla tai esimerkiksi kemiallisesta kastraatiosta. Hurraa sille.
Tossa oli nyt kuitenkin kyse ihan eri asiasta. Hormonialtistus ei tässä liity perinnöllisyyteen, vaan sattumaan. Rotilla on useimmiten kohdussa useampia sikiöitä kerrallaan. Mahdollisen epätyypillisen sukupuolikäyttäytymisen (joka johtui kyseisen tumakkeen koosta) määräsi se, että minkä verran sikiö altistuu kyseiselle hormonille. Urospuoliset urosmaisesti käyttäytyvät saivat paljon altistusta, naaraspuoliset naarasmaisesti käyttäytyvät vähemmän. Jos kuitenkin urossikiö sai vähemmän hormonialtistusta, käyttäytyi se naarasmaisesti ja hakeutui toisen uroksen seuraan. Vastaavasti jos naaraspuolinen sikiö sai tavallista enemmän hormonialtistusta, käyttäytyi se urosmaisesti ja aggressiivisemmin ja hakeutui naaraiden seuraan. Todella tyhmää heitellä näitä tutkimustuloksia, kun en nyt kuollaksenikaan muista nimiä ja lähteitä, mutta koetan kotona penkoa sen tutkimuksen jostain esiin. Mutta summa summarum, en usko että se voi mitenkään olla perinnöllistä, että miten paljon mihinkin kohtaan kohtu hormonia jakaa. Hormonieerityksen määrä riippuu osittain myös ympäristöstä.
Suhtautuminen homouteen, varsinkin negatiivinen suhtautuminen, on yleensä jonkin maailmankatsomuksen sivutuote. Sinänsä koomista, että monet ihmiset jotka muuten näkevät itsensä rationaalisina ihmisinä ja ateisteina menevät täysin irrationaalisen hurmostilaan, kun homoista ruvetaan keskustelemaan, vaikka länsimaissa kaikenlainen homouteen kohdistuva kritiikki on käytännössä vain jäänne kristinuskon vaikutuksesta kulttuuriin ja arvomaailmaan. Järkisyillä homovastaisuutta (tai homousvastaisuutta) on kuitenkin vaikea perustella, joten kyllä siinä on siten aika pitkälti uskonasiasta kyse.
Vähän hypitään taas asiasta toiseen mutta minua ei millään muotoa haittaa, jos joku virkamies on tiedonannossaan niputtanut ateismin samaan kasaan uskontojen kanssa.
Eihan, vaan ateisti ei usko etta jumalia on olemassa, koska ei ole nahnyt mitaan mika siihen viittaisi. Samalla tavalla kuin se ei myoskaan usko etta yksisarvisia olisi olemassa, koska ei ole nahnyt mitaan mika todistaisi niiden olemassaolon puolesta. Kyse ei ole mistaan ideologiasta, vaan ihan vaan siita etta on omaa jarkea kayttamalla tullut siihen tulokseen, ettei ole mitaan syyta olettaa jumalan olevan olemassa. Jos se kerran voi muuttaa mieltaan, niin sehan on nimenomaan todiste tasta, etta kyseessa ei ole ideologia vaan ainoastaan parhaan saatavilla olevan tiedon valossa tehty paatelma.
Aika hyvin pähkäilty. Tykkään tästä ajatuksesta. Voisko agnostikoksi itseään kutsuva olla jonkinlaisessa välivaiheessa? Jos muistelen omalta kohdaltani, niin kutsuin itseäni jossain vaiheessa agnostikoksi (kun niin hienon termin jostain opin), mutta sittemmin on maailmankatsomus kyllä muuttunut reilusti ateismin puolelle, jopa antiteismiin asti. Sekin on tietysti seurausta siitä, kun aloin ajatella asiaa vähän enemmän. Agnostikko on ehkä vähän sellainen, joka ei vättämättä halua edes ottaa kantaa koko asiaan. Jumala on tai ei ole, niin agnostikkoa ei kiinnosta.
