Kaikki täysin luonnollisia tapahtumia.
Olin viikonloppuna häissä enkä häpeä myöntää etteikö tunne kirkossa olisi ollut erittäin vahva, jopa uskonnollinen. Istuin penkissä tippa linssissä lähes koko toimituksen ajan muttei tilanteessa oikeasti ollut minulle mitään uskonnollista. Vain mahtipontinen miljöö, rakkautta, hyvä puhuja, kauniita sanoja, kaunista laulua, hyvä porukka ja yleensäkin hyvä fiilis. Voin kyllä kuvitella minkälainen hurmoksellinen meininki uskonnollisissa tilaisuuksissa on kun osallistujilla on vielä vahvempi side toisiinsa.
Olet ilmiselvästi kokenut jonkin muutoksen ja sen jälkeen on tietysti ihan luonnollista että ihmiset vaistoavat käytöksessä jotain erilaista. Mutta ei se liity mitenkään uskontoon vaan siihen muutokseen. Edelleen kerrot, että jotain pahaa lähti pois ja jotain hyvää tuli tilalle. Tämä koko muutos lähtee sinusta itsestään eikä Jeesuksesta. Sanoisin näin että uskonnollinen kokemus on seuraus, ei syy. Useat viittavat jumalan puuttuneen peliin kun ovat kokeneet elämässään muutoksen mutta tässäkin on pieni harha koska ne ketkä eivät ole pystyneet elämänsä suuntaa kääntämään, eivät paljon jumalasta huutele. On tietysti helppo ottaa jumala mukaan muutokseen tueksi ja turvaksi, onnistuminen voi olla tällöin helpompaa. Mutta kaikki tapahtuu silti oman pään sisällä sekä tukiverkoston avulla, ei jumalan itsensä avulla.
Rukousvastaukset menee melkein todennäköisyyslaskennan puolelle. Minäkin rukoilin synttärilahjaksi Turbo II skeittilautaa pienenä ja sain sen. Ajatteletko että rukouksiini vastattiin vai oliko mutsi ja faija vaan päättäny sen mulle ostaa koska sitä kovasti toivoin? Tähän on johdettavissa kaikki rukoukset ja niiden mahdollinen toteutuminen. Toiset toteutuu, toiset ei. Asialla ei ole uskonnon kanssa sen enempää tekemistä kuin senkään kanssa että välillä saa toosaa ja välillä ei.
Olet oikeassa siinä että on useita tilanteita ja tilaisuuksia joissa ihmisen oma tunnemaailma kokee jotain hyvin herkästi. Täysin luonnollisia tapahtumia jotka eivät liity mihinkään uskonnolliseen tilanteeseen. Esimerkiksi juuri mainitsemasi häät, samoin hautajaiset, oman lapsen syntymä jne.
Kuitenkin useasti noissa hengellisissä tilaisuuksissa se on vielä jotain paljon suurempaa kuin omat tunteet.
Kerron esimerkkinä tilanteen joka sattui mulle vuosia sitten.
Olin vaikeissa selkäkivuissa. Illalla tunsin voimakkaan sisäisen kehoituksen lähteä seurakunnan kokoukseen. Ajattelin omalla järjellä että en varmasti lähde tässä kunnossa koska en pysty kunnolla edes kävelemään.
En kuitenkaan saanut rauhaa siltä, sanon sitä kehoitukseksi, joten menin sinne tilaisuuteen. Takapenkkiin istumaan ja miettimään että mikä järki tässäkin on.
Tilaisuuden loppupuolella puhuja, jota en tuntenut, sanoi rukoushetkensä päätteeksi että täällä jossain salissa on henkilö jolla on kovia selkäkipuja.
Oireet mitä hän kuvaili täsmäsi juuri siihen mita itse tunsin sillä hetkellä.
Kun tilaisuus oli päättynyt, hän pyysi vielä sinne eteen alttarille mikäli joku haluaa tulla vielä henkilökohtaisesti rukoiltavaksi.
En normaalisti koskaan mene tuollaisiin, sen verran löytyy suomalaista juroa jässikkää että rukoilen asiat hiljaa mielessäni enkä juuri tunteita näytä.
Nyt oli kuitenkin sen verran erikoinen tilanne että nousin ylös ja menin sinne eteen.
Pastori saapui mun luo ja kysyi että onko joku erikoinen asia mielellä?
Sanoin että mä olen se tyyppi josta hetki sitten sanoit että täälä on joku selkävikainen.
Hän alkoi rukoilla mun puolesta että selkä paranisi. Samantien tunsin kuin joku sähkövirta olisi kulkenut koko kropan läpi, se alkoi ylhäältä ja kulki kehon läpi varpaisiin saakka.
Pastori lopetti rukouksen siihen paikkaan ja kysyi multa että tunsinko mäkin sen? Sen verran olin ihmeissään että mitä nyt tapahtuu etten osannut edes vastata. Pastori kysyi että sattuuko selkään vielä. Kokeilin taivutella itseäni eri asentoihin ja huomasin että kipu oli poissa.
Lähdin kävelemään takaisin penkkiin ja siellä istuva tyttöystävä huomasi samantien eron mun kävelyssä.
Kun mennessä olin kävellyt hitaasti ja hieman kumarassa, takasin tullessa harpoin selkä suorana.
Muitakin tilanteita elämän varrelta löytyy. Myös niinpäin että minä olen rukoillut toisen puolesta ja olen kuullut jälkeenpäin että se auttoi.
Miksi jotkut rukoukset toteutuu ja toiset ei? Näin uskovana ajattelen että koska Jumalalta pyydetään, niin Hän vastaa joka kerta. Vastaus on joko myönteinen, kielteinen tai odota, ei vielä.
Ensinnäkin, jos rukoilet jotain mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista, vastaus on todennäköisesti kielteinen. Esim. jos et ole naimisissa, niin koska Raamatun mukaan ea seksi on syntiä, se toosa saattaa jäädä ainakin rukouksella saamatta.
Mikäli taas vilpittömästi rukoilet jotain asiaa joka ei sodi Raamattua vastaan ja rukoilet kuten Jeesus opetti että "tapahtukoon Sinun tahtosi", niin mikäli asia on sinulle hyväksi saatat yllättyä.
Tuohon lapsiasiaan, sitä tässä threadissa vissiin aiemmin sivuttiin muutenkin.
Lapset ovat synnittömiä, Raamattua lainaten lasten ja lastenkaltaisten on Taivasten valtakunta. Tästä syystä lienee hyvinkin mahdollista että kun pienellä vilpittömällä mielellä olet sitä skedelautaa rukoillut niin siihen on vastattu. God knows? ;)
Tässä mitä olen jutellut frendien kanssa niin se on ollut yllätys että löytyy todellakin niitä jotka lapsena on uskoneet Jumalaan ilman että sitä olisi opetettu missään. Sitten kun on alkanut koulu yms. ja opetettu muuta niin se lapsenusko on kuollut ja tilalle astunut aikuisten "järjellinen" evoluutio ym. teoriapohjainen ajattelu.
ja ilmeisesti fysiikassakin luonnonlait eivät ole täsmälleen samanlaisia joka puolella universumia ja jokaisessa tarkastelupisteessä ja voivat ehkä jopa muuttua(?) hieman.
Noitavainot varmaan Belgiaa alempana vielä aika yleisiä. Parhautta on kyllä noi suomalaisten pissisten kommentit. :D