Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

Eihän Okinawallakaan tunneta jumalia, miten se siis voi olla sisäsyntyistä? Ja edelleen väistelit kysymykseni sinusta ja pedofiliasta, huomaa että tiedät ettei logiikkasi toimi ja et vastaa siihen toivoen että se unohtuu.
Mielestäni jo se todistaa ettet itsekkään usko jumalaan ja typeriin jumalan lakeihin täysin, tiedostat alkukantaisesti että olet väärässä, mutta olet jo niin kauan väittänyt vastaan ettet pysty perääntymään. Olet kuin pikkulapsi.
 
Mä odotan niitä kaiken selittäviä todisteita yhä siitä jumalan olemassaolosta. Sössöttäminen siitä että "koko luomakunta huutaa jumalan luomistyöstä" ei ole mikään todiste. Se on vain idioottimainen väite vailla mitään pohjaa.
 
Edelleen odottelen varsinaisia todisteita siitä, että Jumalaa ei ole olemassa.

Edelleen todistustaakka on positiivisen väitteen esittäjällä.



Todisteet osoittavat pienen lapsen näkevän tarkoitusta ja kauneutta elämässä ja he myös näkevät Jumalan ihmisistä erillisenä olentona, myös kulttuureissa joissa ei lapsille opeteta luomista.

Usko Jumalaan on synnynnäistä. Ateismi taas on opittu emävalhe.

Vaikka tämä olisi totta, se ei missään nimessä vihjaa (saati todista) nimen omaan kristinuskon jumalan olemassaoloa. Samoin perustein voidaan väittää Allahin olevan olemassa, niin paska kuin tuo peruste onkin.


Raamatun mukaan jokaiselle on selvää Jumalan olemassaolo. Jos haluat selittää kaiken sattumalla ja miljoonilla vuosilla, ok.

Minulle ja monelle muulle se ei ole lainkaan selvää.



Universaali moraali on olemassa. Jokainen tietää, että esim. murhaaminen on väärin, selitti se murhaaja sitten vaikka mitä. Kerroit itse myös, miten et halua varastaa, koska tulee huono omatunto(vaikka kukaan ihminen ei olisi näkemässä). Jos Jumalaa ei olisi, tuskin tuntisit huonoa omaatuntoa siitä. Se varkaushan auttaisi sinua selviytymään ja pärjäämään paremmin "eloonjäämistaistelussa". Ei mitään järkeä, että tuollainen tunne olisi opetuksen tulosta.

Mutua ja yksinkertaistamista. Helvetin hienot perusteet. "Varastaminen auttaa eloonjäämistaistelussa." No ei tietenkään auta jos elonjäämisen ehtona on toimiminen ja selviytyminen yhteisössä.



Ateisti uskoo, että ei ole olemassa ketään suunnittelijaa.

Ateisti ei usko, että on olemassa suunnittelijaa. Ei uskominen on uskomisen vastakohta, ei luulis olevan liian vaikea käsittää.



Jokainen tietää, että raiskaus on väärin. Silti sitäkin tapahtuu paljon. Evoluution mukaanhan raiskauksessa ei ole mitään pahaa, se on vain suvunjatkamiskeino miehelle. Miksi kuitenkin tiedämme sen vääräksi ? Miksi suvunjatkaminen olisi väärin, eikö täällä olla vain selviytymässä ja lisääntymässä? Tai mitä pahaa on varastamisessa, jos kukaan ei näe, eikä jää kiinni ? Ateismin mukaan ei mitään pahaa.

Sun kanssa on aivan järkyttävän vaikea keskustella, kun teet väittämiä joissa ei ole yhtään mitään järkeä tai logiikkaa.



evoluutio on fakta

Kerrankin jotakin, mikä osuu oikeaan.
 
Sun kanssa on aivan järkyttävän vaikea keskustella, kun teet väittämiä joissa ei ole yhtään mitään järkeä tai logiikkaa.

:lol2::lol2: Joskus sitä on itekki niin saakelin tyhmä. En nyt huomioinut sitä, että kaikkien väitteidesi lähtökohta on oletus jumalan olemassaolosta. Olen idiootti...
 
Kerroit itse myös, miten et halua varastaa, koska tulee huono omatunto(vaikka kukaan ihminen ei olisi näkemässä). Jos Jumalaa ei olisi, tuskin tuntisit huonoa omaatuntoa siitä. Se varkaushan auttaisi sinua selviytymään ja pärjäämään paremmin "eloonjäämistaistelussa". Ei mitään järkeä, että tuollainen tunne olisi opetuksen tulosta.
Varkaus aina ja kaikkialla ei ole biologisessa mielessä stabiili evolutiivinen strategia sosiaalisten lajien keskuudessa. Evoluutio on kehittänyt tunteen, että varkaus ja petos ovat heikennyksiä ryhmän (ja omalle) selviytymiselle - eikä siksi rationaalista.


Me olemme eläviä olentoja ja tiedostamme olemassaolomme. Maapallo ja universumi ovat jotenkin syntyneet, mutta kukaan ihminen ei ole ollut sitä näkemässä. Teisti uskoo, että joku on suunnitellut tämän kaiken. Ateisti uskoo, että ei ole olemassa ketään suunnittelijaa.
Ateistien usko ei ole samanlaista kuin taikauskoinen usko kristinuskon Jumalaan, vaan enemmänkin tyyliä: "Havaittavissa olevien tosiasioiden valossa kallistun enemmän "väitettyä Jumalaa ei ole" -näkemyksen puolelle..."


Hän uskoo sattumiin ja ihmeisiin, esim. elävän solun synty. Ateistilla ei siis ole tietoa näistä tapahtumista, vain uskoa.
Sinä siis ihan oikeasti väität, että ateistilla oleva tieto solun rakenteesta ja toiminnasta on täsmälleen samanlaista ja yhtä arvokasta tietoa, kuin mitä raamatun kautta saa enkeleistä, taivaasta, helvetisti, Jumalasta ja ihmeistä.

Ateisti uskoo solujen kaksoislipidikerrokseen samalla tavalla kuin uskova taivaaseen.
Ateisti uskoo dna:n olemassaoloon ja rakenteeseen samalla tavalla kuin uskova enkeleihin.
Ateisti uskoo orgaaniseen ja fysikaalisen kemiaan, minimienergiaperiaatteeseen, pelkistäviin alkumaan olosuhteisiin ja rna:n katalyyttiseen luonteeseen samalla laillla kuin uskova Jumalaan.

Koska ateistilla ei ole, eikä voi olla mitään tietoa näistä asioista... :face:


Jokainen tietää, että raiskaus on väärin. Silti sitäkin tapahtuu paljon. Evoluution mukaanhan raiskauksessa ei ole mitään pahaa, se on vain suvunjatkamiskeino miehelle. Miksi kuitenkin tiedämme sen vääräksi ? Miksi suvunjatkaminen olisi väärin, eikö täällä olla vain selviytymässä ja lisääntymässä? Tai mitä pahaa on varastamisessa, jos kukaan ei näe, eikä jää kiinni ? Ateismin mukaan ei mitään pahaa.
Tahtoisin kovasti nähdä, että mistä ateistien "pyhästä kirjasta" olet näitä asioita lukenut tai kenen ateismin johtohahmon suusta olet tämmöisiä väitteitä kuullut? Mä olen lukenut kymmeniä ateistikirjoja ja kuunnellut satoja tunteja luentoja Dawkinssilta, Harrisilta, Dennettiltä, Hitchenssiltä, Kraussilta, Plaitilta, Randilta ja ties kuinka monelta muulta - enkä ole tämmöisiä väitteitä kuullut heiltä koskaan.

Mistä sä vedät näitä johtopäätöksiä?


Evoluutioteoriaa ei voi falsifioida,
Voi - monellakin tapaa. Osoita vaikka, että:

- Geenifrekvenssit eivät populaatiossa muutu ajan kuluessa
- Geenifrekvenssien muutoksella ei ole vaikutusta populaation selviytymiselle
- luonnonvalintaa ei ole olemassa
- DNA:ta ei ole olemassa
- DNA ei koodaa eliöiden fenotyyppiä
- mutaatioita ei ole olemassa
- DNA ei voi muuttua
- jälkeläiset eivät muistuta keskimääräisesti enempää vanhempiaan kuin muita populaation yksilöitä
- universumi tai maa on 6000 vuotta
- abiogeneesi on mahdotonta
- alkumaan olosuhteet olivat hapettavia
- fossiilikerrostumissa on kaikki lajeja sekaisin kaikilta aikakausilta (esim. jänisfossiili pre-kambrikauden kerrostumissa)
- todellisia kimeerisiä eliöitä on olemassa: kentaurit, merenneidot jne.
- havaintoja, että eliöitä luodaan tyhjästä nykypäivänä
- on olemassa vaihtoehtoinen selitys bakteerien antibioottiresistenssille
- Ihmisten kromosomi 2. ja suurten ihmisapinoiden kahden kromosomien yhtäläisyydet johtuvat jostain muusta kuin ihmisen kromosomin fuusioitumisesta, miten tarkalleen ottaen sentromeeri- ja telomeeriosat ovat päätyneet kromosomin keskelle?


Ateismi on totuus,
Kuka näin on väittänyt? En minä ainakaan tiedä absoluuttisen varmasti ettei Jumalaa ole olemassa.

evoluutio on fakta jne.
No niinhän se on, havaittu fakta, joka on voitu tuottaa esim. labrassa. http://en.wikipedia.org/wiki/E._coli_long-term_evolution_experiment
 
Ei ollut, kävin koko saitin läpi, en pettynyt, en uskonut niitä siellä alunperin olevankaan. Älä ole osku vihainen, olet vain sen verran yksinkertainen että nuo huuhaat menee läpi, et ole yksin vaivasi kanssa, kaltaisiasi on yli miljardi.

Hauskojahan nuo todisteet oli, tässä yksi esimerkki.

The Proof that God exists is that without Him you couldn't prove anything.

Täydellinen kehäpäätelmä, joka ei johda mihinkään ja joka ei todista mitään. Raamattua myös lainattiin joka käänteessä joka on myös kehäpäätelmä. Sori osku, nyt ei natsannut kyllä yhtään..
 
Mä annan sulle todisteita,mut sun täytyy itse kattoa ne tuon kautta -> http://www.proofthatgodexists.org/
Tuolla on vähän epätarkkoja juttuja esim.
- "painovoiman laki", jota ei tiede tunne. Vetovoimalaki kyllä tunnetaan ja painovoimateoria.

- Jos en usko absoluuttisia moraalilakeja olevan olemassa niin vasta-argumenttina käytetään "onko lastenraiskaus mielestäsi väärin?" Pidän sitä erittäin vastenmielisenä, kuvottavana ja karmeana kyllä mutta en ovatko henkilökohtaiset tuntemukseni ko. tapahtumaa kohtaan todiste absoluuttisten moraalilakien olemassaolosta? Tarvitsenko absoluuttisia moraalilakeja ja Jumalan pelkoa, jotta en kulkisi ympäriinsä raiskaamassa lapsia? En tee sitä nytkään, niin mikä olisi ero? Ja mistä Jumala ne absoluuttiset moraalinsa saisi? Keksisikö hän ne itse vai olisivatko ne jossain abstraktissa absoluutisten moraalilakien ideamaailmassa, josta Jumala ne sitten ottaisi?

Yleensä vastauksena tähän asiaan kuulee, että absoluuttinen moraalilaki kuuluu Jumalan persoonaan ja hänen ei tarvitse keksiä niitä tai saada niitä lakeja mistään. Tämähän ei itseasiassa vastaa kysymykseen millään lailla vaan pyrkii kiertämään. Miten lakien kuuluminen Jumalan persoonaan todistaisi väitetyt absoluuttiset moraalilait tosiksi? Jumalan moraalilaki argumentin surkeasta kertovat esim. vankitilastot, joissa kristityillä ja muslimeilla on selkeästi korkeampi edustus kuin ateisteilla.

- En myöskään usko moraalien universaaliuteen ennenkuin näen siitä selkeätä näyttöä avaruusolentojen taholta :hyper: ja ilmeisesti fysiikassakin luonnonlait eivät ole täsmälleen samanlaisia joka puolella universumia ja jokaisessa tarkastelupisteessä ja voivat ehkä jopa muuttua(?) hieman.

- Luonnonlait ja muut ovat sivuston mukaan immateriaalisia vaikka juuri fysiikan ja kemian lainalaisuudet ja vakiot ovat aina tiukasti sidottuja materiaan ja energiaan, koska ne loppukädessä kuvastavat havaitun maailmankaikkeuden ominaisuuksia. En tiedä mitään ns. lakia, teoriaa tai vakiota joka olisi immateriaalinen. Jos joku tietää niin kuulisin mielellään.

http://www.teologia.fi/tutkimus/etiikka/735-kuinka-jumalat-kiinnostuivat-moraalista
 
Turhan moni tuntuu ajattelevan käsitteenä Jumalaa monimutkaisesti, ja siinä samassa tulee todistettua Jumalaan uskomisen turhuus. Miettikää tätä. On olemassa yksi totuus kaikesta mahdollisesta - ja tämän "faktan" on pakko hyväksyä jos haluaa pysyä järkevän filosofisoinnin rajoilla. Niin mitäs jos se yksi Totuus onkin Jumala. Mitä jos me kaikki olemme osa tätä totuutta ja Jumala on myös osa meitä? Niinhän se raamatussa tosin sanottiinkiin.

Ei Jumala ole mikään pilvillä istuskeleva ukko joka kiduttaa ihmisiä huvikseen. Se on jotain suurempaa. Käsitteenä niin valtaisa että ei mikään ihmen että moni sitä ei pysty ymmärtämään, vaan hänelle kuvitellaan välttämättä ulkomuoto ja persoona.

Minkä takia sitten osa ihmisistä joutuu helvettiin? Osa kristityistä sanoo että pelastukseen riittää pelkkä uskominen, mutta eihän se näinkään ole. Jeesus hyvin selvästi sanoi toisin vuorisaarnassa. Suurin osa ihmisistä pakenee joka päiväisessä elämässä totuutta, oli se sitten alkoholin tai muitten huumeitten avulla. Totuutta pakenemista on myös se että ei pyri olemaan hyvä ihminen, tuhoaa Jumalan valtakuntaa tuhoamalla luontoa tai kiduttamalla eläimiä. Jeesushan näistä elämän perusarvoista kertoi vuorisaarnalla - harva tätä ottaa lukuun koska on helppo tarttua vanhan testamentin julmuuksiin. Vuorisaarnan sanoma itseasiassa löytyy lähes samanlaisena myös Buddhalaisuudesta ja varmasti myös monesti muusta uskonnosta.

Joskus tuli luettua kummastuneena jonkun buddhalaisen kirjoituksia, joissa kirjoittaja väitti buddhalaisuuden olevan hyvin lähellä kristinuskoa. Silloin buddhalaisuudesta kovasti kiinnostuneena ihmettelin miten voi kristinskon (jossa vaaditaan uskoa Jumalaan) rinnastaa millään tapaa buddhalaisuuteen (missä hylätään jumala-ajatus). Nyt myöhemmin asia tuli tajuttua. Molemmat uskonnothan pyrkivät ihan samaan, hyvän tekemiseen ja tietoisuuteen totuudesta.
 
Kyllä kristinusko on ollut usein hyvinkin kaukana siitä hyvän tekemisestä.
 
-Se tunne kun antoi elämänsä Jeesukselle, eli teki uskonratkaisun. Jotain pahaa lähti pois ja hyvää tuli tilalle.
-Siitä lähtien sisällä on ollut sellainen olotila, jotkut kutsuu sitä pelastusvarmuudeksi.
-Yliluonnollinen ilmapiiri mitä kokee uskovien tilaisuuksissa (en tarkoita tässä muotojumalista kansankirkkoa vaikka kai sielläkin Jumala toimii niiden joukossa jotka Häneen oikeasti uskoo).
-Rukousvastaukset.
-Se että jotkin ihmiset tulee sanomaan että vaistoavat mussa jotain erilaista.

Kaikki täysin luonnollisia tapahtumia.


Olin viikonloppuna häissä enkä häpeä myöntää etteikö tunne kirkossa olisi ollut erittäin vahva, jopa uskonnollinen. Istuin penkissä tippa linssissä lähes koko toimituksen ajan muttei tilanteessa oikeasti ollut minulle mitään uskonnollista. Vain mahtipontinen miljöö, rakkautta, hyvä puhuja, kauniita sanoja, kaunista laulua, hyvä porukka ja yleensäkin hyvä fiilis. Voin kyllä kuvitella minkälainen hurmoksellinen meininki uskonnollisissa tilaisuuksissa on kun osallistujilla on vielä vahvempi side toisiinsa.


Olet ilmiselvästi kokenut jonkin muutoksen ja sen jälkeen on tietysti ihan luonnollista että ihmiset vaistoavat käytöksessä jotain erilaista. Mutta ei se liity mitenkään uskontoon vaan siihen muutokseen. Edelleen kerrot, että jotain pahaa lähti pois ja jotain hyvää tuli tilalle. Tämä koko muutos lähtee sinusta itsestään eikä Jeesuksesta. Sanoisin näin että uskonnollinen kokemus on seuraus, ei syy. Useat viittavat jumalan puuttuneen peliin kun ovat kokeneet elämässään muutoksen mutta tässäkin on pieni harha koska ne ketkä eivät ole pystyneet elämänsä suuntaa kääntämään, eivät paljon jumalasta huutele. On tietysti helppo ottaa jumala mukaan muutokseen tueksi ja turvaksi, onnistuminen voi olla tällöin helpompaa. Mutta kaikki tapahtuu silti oman pään sisällä sekä tukiverkoston avulla, ei jumalan itsensä avulla.


Rukousvastaukset menee melkein todennäköisyyslaskennan puolelle. Minäkin rukoilin synttärilahjaksi Turbo II skeittilautaa pienenä ja sain sen. Ajatteletko että rukouksiini vastattiin vai oliko mutsi ja faija vaan päättäny sen mulle ostaa koska sitä kovasti toivoin? Tähän on johdettavissa kaikki rukoukset ja niiden mahdollinen toteutuminen. Toiset toteutuu, toiset ei. Asialla ei ole uskonnon kanssa sen enempää tekemistä kuin senkään kanssa että välillä saa toosaa ja välillä ei.
 
Kaikki täysin luonnollisia tapahtumia.


Olin viikonloppuna häissä enkä häpeä myöntää etteikö tunne kirkossa olisi ollut erittäin vahva, jopa uskonnollinen. Istuin penkissä tippa linssissä lähes koko toimituksen ajan muttei tilanteessa oikeasti ollut minulle mitään uskonnollista. Vain mahtipontinen miljöö, rakkautta, hyvä puhuja, kauniita sanoja, kaunista laulua, hyvä porukka ja yleensäkin hyvä fiilis. Voin kyllä kuvitella minkälainen hurmoksellinen meininki uskonnollisissa tilaisuuksissa on kun osallistujilla on vielä vahvempi side toisiinsa.


Olet ilmiselvästi kokenut jonkin muutoksen ja sen jälkeen on tietysti ihan luonnollista että ihmiset vaistoavat käytöksessä jotain erilaista. Mutta ei se liity mitenkään uskontoon vaan siihen muutokseen. Edelleen kerrot, että jotain pahaa lähti pois ja jotain hyvää tuli tilalle. Tämä koko muutos lähtee sinusta itsestään eikä Jeesuksesta. Sanoisin näin että uskonnollinen kokemus on seuraus, ei syy. Useat viittavat jumalan puuttuneen peliin kun ovat kokeneet elämässään muutoksen mutta tässäkin on pieni harha koska ne ketkä eivät ole pystyneet elämänsä suuntaa kääntämään, eivät paljon jumalasta huutele. On tietysti helppo ottaa jumala mukaan muutokseen tueksi ja turvaksi, onnistuminen voi olla tällöin helpompaa. Mutta kaikki tapahtuu silti oman pään sisällä sekä tukiverkoston avulla, ei jumalan itsensä avulla.


Rukousvastaukset menee melkein todennäköisyyslaskennan puolelle. Minäkin rukoilin synttärilahjaksi Turbo II skeittilautaa pienenä ja sain sen. Ajatteletko että rukouksiini vastattiin vai oliko mutsi ja faija vaan päättäny sen mulle ostaa koska sitä kovasti toivoin? Tähän on johdettavissa kaikki rukoukset ja niiden mahdollinen toteutuminen. Toiset toteutuu, toiset ei. Asialla ei ole uskonnon kanssa sen enempää tekemistä kuin senkään kanssa että välillä saa toosaa ja välillä ei.

Olet oikeassa siinä että on useita tilanteita ja tilaisuuksia joissa ihmisen oma tunnemaailma kokee jotain hyvin herkästi. Täysin luonnollisia tapahtumia jotka eivät liity mihinkään uskonnolliseen tilanteeseen. Esimerkiksi juuri mainitsemasi häät, samoin hautajaiset, oman lapsen syntymä jne.

Kuitenkin useasti noissa hengellisissä tilaisuuksissa se on vielä jotain paljon suurempaa kuin omat tunteet.
Kerron esimerkkinä tilanteen joka sattui mulle vuosia sitten.

Olin vaikeissa selkäkivuissa. Illalla tunsin voimakkaan sisäisen kehoituksen lähteä seurakunnan kokoukseen. Ajattelin omalla järjellä että en varmasti lähde tässä kunnossa koska en pysty kunnolla edes kävelemään.
En kuitenkaan saanut rauhaa siltä, sanon sitä kehoitukseksi, joten menin sinne tilaisuuteen. Takapenkkiin istumaan ja miettimään että mikä järki tässäkin on.

Tilaisuuden loppupuolella puhuja, jota en tuntenut, sanoi rukoushetkensä päätteeksi että täällä jossain salissa on henkilö jolla on kovia selkäkipuja.
Oireet mitä hän kuvaili täsmäsi juuri siihen mita itse tunsin sillä hetkellä.
Kun tilaisuus oli päättynyt, hän pyysi vielä sinne eteen alttarille mikäli joku haluaa tulla vielä henkilökohtaisesti rukoiltavaksi.
En normaalisti koskaan mene tuollaisiin, sen verran löytyy suomalaista juroa jässikkää että rukoilen asiat hiljaa mielessäni enkä juuri tunteita näytä.
Nyt oli kuitenkin sen verran erikoinen tilanne että nousin ylös ja menin sinne eteen.

Pastori saapui mun luo ja kysyi että onko joku erikoinen asia mielellä?
Sanoin että mä olen se tyyppi josta hetki sitten sanoit että täälä on joku selkävikainen.
Hän alkoi rukoilla mun puolesta että selkä paranisi. Samantien tunsin kuin joku sähkövirta olisi kulkenut koko kropan läpi, se alkoi ylhäältä ja kulki kehon läpi varpaisiin saakka.
Pastori lopetti rukouksen siihen paikkaan ja kysyi multa että tunsinko mäkin sen? Sen verran olin ihmeissään että mitä nyt tapahtuu etten osannut edes vastata. Pastori kysyi että sattuuko selkään vielä. Kokeilin taivutella itseäni eri asentoihin ja huomasin että kipu oli poissa.
Lähdin kävelemään takaisin penkkiin ja siellä istuva tyttöystävä huomasi samantien eron mun kävelyssä.
Kun mennessä olin kävellyt hitaasti ja hieman kumarassa, takasin tullessa harpoin selkä suorana.
Muitakin tilanteita elämän varrelta löytyy. Myös niinpäin että minä olen rukoillut toisen puolesta ja olen kuullut jälkeenpäin että se auttoi.

Miksi jotkut rukoukset toteutuu ja toiset ei? Näin uskovana ajattelen että koska Jumalalta pyydetään, niin Hän vastaa joka kerta. Vastaus on joko myönteinen, kielteinen tai odota, ei vielä.
Ensinnäkin, jos rukoilet jotain mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista, vastaus on todennäköisesti kielteinen. Esim. jos et ole naimisissa, niin koska Raamatun mukaan ea seksi on syntiä, se toosa saattaa jäädä ainakin rukouksella saamatta.
Mikäli taas vilpittömästi rukoilet jotain asiaa joka ei sodi Raamattua vastaan ja rukoilet kuten Jeesus opetti että "tapahtukoon Sinun tahtosi", niin mikäli asia on sinulle hyväksi saatat yllättyä.

Tuohon lapsiasiaan, sitä tässä threadissa vissiin aiemmin sivuttiin muutenkin.
Lapset ovat synnittömiä, Raamattua lainaten lasten ja lastenkaltaisten on Taivasten valtakunta. Tästä syystä lienee hyvinkin mahdollista että kun pienellä vilpittömällä mielellä olet sitä skedelautaa rukoillut niin siihen on vastattu. God knows? ;)
Tässä mitä olen jutellut frendien kanssa niin se on ollut yllätys että löytyy todellakin niitä jotka lapsena on uskoneet Jumalaan ilman että sitä olisi opetettu missään. Sitten kun on alkanut koulu yms. ja opetettu muuta niin se lapsenusko on kuollut ja tilalle astunut aikuisten "järjellinen" evoluutio ym. teoriapohjainen ajattelu.
 
Rukousvastaukset menee melkein todennäköisyyslaskennan puolelle. Minäkin rukoilin synttärilahjaksi Turbo II skeittilautaa pienenä ja sain sen. Ajatteletko että rukouksiini vastattiin vai oliko mutsi ja faija vaan päättäny sen mulle ostaa koska sitä kovasti toivoin? Tähän on johdettavissa kaikki rukoukset ja niiden mahdollinen toteutuminen. Toiset toteutuu, toiset ei. Asialla ei ole uskonnon kanssa sen enempää tekemistä kuin senkään kanssa että välillä saa toosaa ja välillä ei.
Rukousvastauksiin liittyy ennen kaikkea se, että rukouksessa ihminen joutuu jollain tapaa määrittelemään ongelman mihin pyytää muutosta. Suurin osa elämän ratkaisemattomista ongelmista minun kokemukseni mukaan johtuu siitä, että ihmiset eivät pysähdy missään vaiheessa pohtimaan mikä loppujen lopuksi onkaan pielessä ja silloin on turha mitään ratkaisuakaan odottaa. Hoetaan vaan, että elämä vituttaa ja kaikki on perseestä. Harva ongelma kuitenkaan on niin suuri, ettei siihen ratkaisua löytäisi. Yleensä kun lopulta istuu alas pohtimaan asiaa ja määrittelee tarkkaan mikä elämässä on pielessä, niin siihen yleensä löytää maalaisjärjellä toimivan ratkaisun. Sen voi tehdä rukoillessa jos se on se oma juttu ja silloin se salama kirkkaalta taivaalta luonnollisesti uskovan päässä tuntuu jumalien johdatukselta. Pohdiskelun voi tehdä myös bissen ääressä baarin nurkkapöydässä antamatta sille sen kummempaa merkitystä, mutta tärkeintä on, että näkee sen vaivan, että pohtii mikä mättää eikä vain tyydy rutisemaan siitä jokaiselle joka vaivautuu kuuntelemaan.
 
Hän alkoi rukoilla mun puolesta että selkä paranisi. Samantien tunsin kuin joku sähkövirta olisi kulkenut koko kropan läpi, se alkoi ylhäältä ja kulki kehon läpi varpaisiin saakka.
Pastori lopetti rukouksen siihen paikkaan ja kysyi multa että tunsinko mäkin sen? Sen verran olin ihmeissään että mitä nyt tapahtuu etten osannut edes vastata. Pastori kysyi että sattuuko selkään vielä. Kokeilin taivutella itseäni eri asentoihin ja huomasin että kipu oli poissa.
Lähdin kävelemään takaisin penkkiin ja siellä istuva tyttöystävä huomasi samantien eron mun kävelyssä.
Kun mennessä olin kävellyt hitaasti ja hieman kumarassa, takasin tullessa harpoin selkä suorana.
Muitakin tilanteita elämän varrelta löytyy. Myös niinpäin että minä olen rukoillut toisen puolesta ja olen kuullut jälkeenpäin että se auttoi.
Ja amputoidut taas kiittävät loogista jumalaasi. Koko maailmanhistoria ei tiedä yhtään tapausta, että ihmiselle olisi kasvanut jalka takaisin, mutta näitä "musta tuntuu, että mulla oli selkä niinQ tosi kipeä ennen kuin menin kirkkoon, mut enää ei olekaan, kiitos jeesuksen" tyyppejä löytyy hulvattomasti.

Älä aliarvioi ihmisen itsesuggestion voimaa. Olet jo valmiiksi niin menetetty yksilö, ettei ole mikään ihme, että koet jotain noin älytöntä ja utopistista. Ihmisen mieli kun rakentaa kaikenlaista kun oikein toivoo.

Eihän se jumalasti ole silloin paikalla kun pedofiili painaa lasta, sillä on kato kova kiire parantamaan jonkun pertin alaselän treenikipuja Kälviän kirkkoon. On se hieno jumala, voi että.
 
On uskomatonta, että joku ihminen on voinut harrastaa seksiä lampaan kanssa, Garba Aminu kauhisteli lehdelle.

Mutta näkymättömään taivasisään voi taas uskoa aivan helposti. Helppo uskoa, että joku panee lammasta. Paljon vaikeampi uskoa, että siitä olisi syntynyt mitään.
 
Ja amputoidut taas kiittävät loogista jumalaasi. Koko maailmanhistoria ei tiedä yhtään tapausta, että ihmiselle olisi kasvanut jalka takaisin, mutta näitä "musta tuntuu, että mulla oli selkä niinQ tosi kipeä ennen kuin menin kirkkoon, mut enää ei olekaan, kiitos jeesuksen" tyyppejä löytyy hulvattomasti.

Älä aliarvioi ihmisen itsesuggestion voimaa. Olet jo valmiiksi niin menetetty yksilö, ettei ole mikään ihme, että koet jotain noin älytöntä ja utopistista. Ihmisen mieli kun rakentaa kaikenlaista kun oikein toivoo.

Eihän se jumalasti ole silloin paikalla kun pedofiili painaa lasta, sillä on kato kova kiire parantamaan jonkun pertin alaselän treenikipuja Kälviän kirkkoon. On se hieno jumala, voi että.

Se on aina jännä näissä paranemisissa että ne on joitain mitä ei voi mitata, syövät eivät parane eikä mainitsemasi jalatkaan kasva takaisin, "kivut häviävät" Mikä tapahtuisi muuten placebo pillereilläkin näille samoille tyypeille.
Jumalaan on silti uskottava, se kun on muotia.
 
Back
Ylös Bottom