Nyt en ole aivan varma haluatko tahallaan trollata tai esittää lukutaidotonta. En ainakaan haluaisi niin uskoa.
Ei tässä ainakaan pyritä trollaamaan, tiedä sitten että miltä se näyttää. Kun syvällisemmän keskustelun osapuoli lähestyy asiaa eri premisseistä kuin itse, vaikuttaa se helposti joko typerältä tai höyrähtäneeltä, ja aukeaa vasta kun lähtökohdat on selvitetty.
Yritän vielä kerran suomentaa. Kun sinä juuri tällä hetkellä päätät tietoisesti valita sinisen kynän punaisen sijaan näkyi tämä "päätöksesi" aivojen prosesseina jo puoli sekuntia aikaisemmin ennen kuin "teit tietoisen päätöksen". Voit sanoa, että tahto toimii nopeammin kuin tiedostaminen, mutta sinun tulee ymmärtää että tämä "tahto" (eli prosessit aivoissasi) ei ole sinun ohjailtavissa tai päätettävissä mihin se suuntautuu.
Minun nähdäkseni tekemäni päätös on ollut minun päätettävissäni, vaikka aivokemiallinen reaktio aktivoituu ennen kuin voin tietoisesti tajuta tehneeni päätöksen. Muttajoo, luulisin, että sain nyt kiinni siitä mistä kenkä puristi: sanoin aikaisemmin, että kaikki tietoinen toiminta on vapaan tahdon alaista, ja tulkitsit, että tarkoitan tilanteita, joissa erikseen ajattelee ennen toimimista. My bad siltä osin, oma vikani etten puhunut ymmärrettävästi. Tarkoitin tietoista toimintaa lähinnä oppositiossa tajuttomuuden (uni tmv) tilaan.
Sinä tiedostat "tahtosi" liikkeet vasta puolisekuntia jälkijunassa. Eli "et voi haluta mitä haluat", koska tahtosi "on tehnyt" jo valinnat puolestasi. Rupeat haluamaan raapia korvaa siinä vaiheessa kun aivosi ovat tämän päätöksen jo tehneet puolestasi. Asia ei tästä muutu vaikka miten yrittäisit kiemurrella.
Minä ja tahtoni eivät ole kaksi erillistä asiaa. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä.
Metafysiikalla ei ole mitään annettavaa keskustelulle siitä millainen todellisuus on.
Metafysiikalla on paljonkin annettavaa (esim. pohdintaa aiheesta miksi maailmankaikkeus ylipäätään on olemassa), mutta fyysisen maailman mekanismeja se ei käsittele. Niitä käsittelee fysiikka.
Käteen jää vain pelkkää jossittelua ja puhdasta sanahelinää, jota emme ikinä pysty millään tavoin todentamaan.
Ehkä. Kyseinen jossittelu ja puhdas sanahelinä ovat kuitenkin asioita, joiden pohjalta rakennamme maailmankuvamme niiltä osin kuin fysikaaliset tieteet eivät niihin pysty vastaamaan. Koska tämä sisältää muun muassa moraalin, on kyseinen jossittelu ja sanahelinä yhteiskunnallisesti välttämätöntä.
On aivan mieletöntä edes yrittää sanoa jotain sellaisesta josta meillä ei voi olla mitään tietoa.
Eikö tieto ole vain läjä uskomuksia, joita ei ole (toistaiseksi) osoitettu virheellisiksi? Ymmärtääkseni tieteellä on melkoisen pitkä
track record jatkuvasti ja melko tarkkaan joka alalla ilmenevästä korjailutarpeesta.
Teologinen filosofia, jota olen myös aika paljon lukenut, on nykyään kyllä hyvinkin matalatasoista ja keskittyykin lähinnä semanttiseen debattiin uskonoppien tulkinnoista.
Mistä sitä olet lukenut?
En aivan päässyt kärryille miten tämä todistaisi sielun olemassaolon puolesta, mutta kuten yllä sanoin, metafyysinen (yliluonnollinen) todellisuus ja sen olemassaolo jää ainoastaan pelkäksi jossitteluksi.
Elämän aikana ehkä. Jos vaikkapa kristinusko on tosi, tällöin sen moraalin hylkääminen tai pyrkimys noudattamiseen saa paitsi melkoisesti lisää painoarvoa myös konkreettiset seuraukset elämän jälkeen. Tässä on tietysti se jos, mutta niin kauan kuin se on
jos eikä
ei, on otettava huomioon se mahdollisuus, että se onkin totta. Ja jos selviää, että se
on totta, kysymyksestä tuleekin kullekin meistä se kaikkein tärkein - huomattavasti tärkeämpi kuin mikään tieteen löydös ikinä.
Mitenkään tästä (antrooppisesta periaatteesta) ei kuitenkaan suoraan seuraa esim. jumalan olemassaolo tai muuta metafyysistä spekulointia.
Ei niin.
Se mikä jää näiden inhimillisten ominaisuuksiemme ulkopuolelle on siellä, emmekä voi siitä mitään mielekästä sanoa.
Emme ainakaan pelkän oman päättelymme pohjalta. Sen sijaan jos vaikkapa on saatu ilmestyksiä tunnetun systeemin ulkopuolelta (MMORPG-ohjelmoija ilmoittaa NPC:n tmv. kautta uudesta päivityksestä tjsp), on mahdollista, että jotkut niistä ovat olleet aitoja ja täten vakavasti otettavia.
Sielu ja muut vastaaavat substanssit ovat metafyysisiä käsitteitä. Ne jäävät pelkän puhtaan uskon varaan. Emme voi perustella niitä mitenkään muuten. Meidän aineellisessa todellisuudessa (fyskaan tällä puolen) niitä ei ole ikinä voitu havaita, mitata todistaa ym. Tosin jos empiirinen tiede joskus sellaisen havaitsee ja todistaa niin perun näkökantani. Todistustaakka on sillä joka väittää jotakin olevan olemassa.
Niinpä. En voi puhua kovinkaan monen muun uskonnon puolesta, mutta evankeliumien kirjoittajat tarjosivat ainoan aikaa kestävän todistuksen jonka sen ajan keinoin pystyi tuottamaan.
Näihin heittoihin tarvitsisin kyllä edes jotain perusteluja tuekseen.
Fysiikka ei voi vastata kysymykseen "onko vapaata tahtoa olemassa", koska se ei tunne käsitettä.