Mielenkiintoista settiä, Welluxx, kiitos aatosten ruokinnasta.
Jos päätät tarttua kahvikuppiin nyt heti, näkyi tämä tekosi jo puoli sekuntia aikaisemmin aivokuvassa. Olit päättänyt toimia puoli sekuntia ennen kuin itse tiesit päätöksestäsi. Eli et voi haluta sitä mitä haluat.
Sen lisäksi, että viimeinen lause on sisäisesti ristiriitainen eikä siis voi olla tosi, kaksi edellistä eivät millään muotoa todista sitä, ettei päätös olisi oma. Me emme ole eläessämme kehostamme erillisiä, ja aivot ovat osa tätä. Miksi tahto ja sen fyysinen ilmenemismuoto sulkisivat toisensa pois?
Mutta vaikka fysikaalinen todellisuus ei sisälläkään tahdonvapautta, niin voi olla monessakin mielessä järkevää ajatella, että meillä sellainen olisi esim. juuri moraalin ja vastuunonton kannalta.
Tässä päästään aika lähelle sitä, miksi en pidä determinismistä. Se on silkkaa
post facto rationalisointia joka sitten postuloidaan eteenpäin - siinä samalla mitätöiden niin vapauden, vastuun kuin merkityksellisyydenkin. Sitä sinänsä on mahdotonta todistaa todeksi tai vääräksi, mistä syystä oma näkemykseni onkin, että kaikki menneet tapahtumat on lyöty lukkoon, mutta mitään, missä on tahtova komponentti, ei ole, ennen kuin se todella tapahtuu. Kyseessä on uskonnollinen näkemys, mutta yhtä lailla sitä on determinismikin.
Myös minusta on ensiarvoisen tärkeää, että käsitteet määritellään tarkoin keskustelussa. Ja tässä tapauksessa juuri "vapaa tahto". Oma määritelmäsi (joka hieman tosin muuttuu myöhemmin) kuuluu: tahto, jonka omaava henkilö suuntaa itse. Tämä on ihan hyvä määritelmä, mutta ongelma on vain se, että sen väittämä ei pidä paikkaansa todellisuuden kanssa.
Viimeisen lauseen väittämä on tainnut jäädä toteennäyttämättä.
Ei ole nimittäin olemassa sellaista asiaa kuin "tahto" ja jota voisi vielä itse suunnata. Kuten alussa esitin "tahto/halu/tunne jne." on vain aineen sähköinen ja kemiallinen prosessi, viime kädessä vain sitä "atomien tanssia".
Tämä ei poislue sitä, että tietoisuus voisi vaikuttaa "atomien tanssiin". Se väite edellyttää premissiä "materialismi on totta" eli sitä, ettei mitään materian ulkopuolista ole olemassa, mikä on jälleen väite, jota on paitsi mahdoton näyttää toteen, myös suorassa ristiriidassa inhimillisen kokemuksen kanssa.
Atomit kivessä ja puussa eivät tahdo mitään ja samalla tavalla atomit aivoissasi eivät tahdo mitään.
Mistäs
tiedät?
Kaikkia näitä atomeja ja niiden prosesseja ohjaavat yksin luonnonlait ja kausaalisuus. Tämä prosessi synnyttää sinulle "ajatuksia" ja "tahtotiloja", kuten samantapaiset prosessit rapauttavat kiveä ja lahottavat puuta. Mitään perustavanlaatuista eroa näiden välillä ei ole. Ihmisen tietoisuus on vain äärettömän monimutkainen aineellinen prosessi.
Ilmaisu "vain äärettömän monimutkainen" on kyllä riemastuttava, mutta ihminen on havainnut valtavasti tilanteita, joissa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa - siinä mielessä, että
osat eivät yksinkertaisesti selitä kokonaisuutta. Käsite nimeltä elämä on tällainen asia. Mekanistinen materialisti tietysti sanoo, että "elämää" ei ole olemassa, vaan kaikki on "vain tapahtumista", mutta hänen väitteensä ei tarkkaan ottaen todista itseään tai selitä mitään - se toimii vain autistisena cop-outtina, jonka modus operandi on mitätöidä merkityksellinen kieli.
Lisäksi jossain vaiheessa ketjua puhuttiin matematiikan käsitteistä ja minua onkin viime aikoina kovasti mietityttänyt millä tavalla kysymys "matemaattisten olioiden" ontologisesta olemassaolosta sopii yhteen materialistisen todellisuuskäsityksen kanssa.
Saa myös tehdä aika paljon töitä, että saa jotenkin ninjailtua yhteen materialismin, taiteen ja uskonnon.