Eipä niissä kyllä sen suurempaa eroa ole. Molemmat tarkoittavat jotain todeksi osoitettua asiaa, joka on totta niin kauan, kunnes toisin osoitetaan.
Minusta tää koko tiede versus uskonto -keskustelu kulminoituu siihen seikkaan, että ihmiset jostain syystä haluavat esittää kysymyksiä tyyliin miksi jotain on tapahtunut. Tiede ei taas tällaisiin kysymyksiin kykene vastaamaan, vaan se pystyy selittämään miten joku asia tapahtuu. Jos tyytyy siihen seikkaan, ettei jokaisen asian perimmäistä syytä tai olemusta saa välttämättä koskaan tietää, niin tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Totta, mutta teorian ja faktan välillä on kuitenkin selkeä ero. Vaikka mahdollisuus sille että teoria osoittautuisi vääräksi olisi äärettömän pieni, ei silti voida olla täysin varmoja asiasta.
Minun nähdäkseni se ero on siinä, että fakta (sikäli kun mikään asia yleensä voi olla varmaa tietoa) on luotettaviin todisteisiin nojaava havainto, kun taas teoria pyrkii selittämään syitä ja seurauksia. Meillä on esimerkiksi roppakaupalla todisteita, joiden perusteella voimme sanoa biologisen evoluution olevan fakta ja evoluutioteoria sitten kertoo, miten se tapahtuu. Kosmologiassa todisteet viittaavat hyvin vahvasti siihen, että universumi on saanut alkunsa äärimmäisen tiheästä pisteestä nopean laajenemisen kautta ja tämä on fakta. Alkuräjähdysteoria puolestaan selittää, miten tuo laajeneminen tapahtui, mistä aine syntyi jne. On olemassa myös kilpailevia teorioita, jotka pyrkivät selittämään maailmankaikkeuden kehitystä nykyiseen muotoon mutta ne eivät ole saaneet kovin suurta kannatusta kosmologien keskuudessa. Myös monet niistä perustuvat siihen, että jonkinlainen alkuräjähdys on tapahtunut.
Alkuräjähdysteoria ei selitä kaikkia havaittuja ilmiöitä mutta se ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi "pelkkä" teoria ja siten epävarmaa hutilointia. Se vain tarkoittaa sitä, että teoriaa pitää vielä kehittää. Tämä tapahtuu tekemällä uusia havaintoja, etsimällä todisteita ja sovittamalla niitä teoreettiseen viitekehykseen.
Totta, tavallisen ihmisen on edes turha alkaa kuvittelemaan jonkinlaista aikajanaa alkuräjähdykseen, saati sitten sitä edeltäviin tapahtumiin. Mutta mitä aika sitten on? Jotakin jolle voidaan määrittää selkeä alku- ja loppupiste, kuten tekstistäsi voidaan päätellä - vai pelkkä ihmisen keksintö, jolla pyritään ymmärtämään todellisuutta? Onko aikaa ylipäätään olemassa vai olemmeko kaikki vain osa suurta tapahtumasarjaa?
Tuo on ihan mielenkiintoinen aihe monenlaiselle filosofiselle pohdiskelulle. Joku fyysikko osaisi varmasti vastata paremmin mutta minun käsittääkseni aika on olennainen osa aika-avaruusjatkumoa. Klassisin yksinkertaistus tästä taitaisi olla se, että tila voidaan ymmärtää kolmiulotteisessa koordinaatistossa, johon aika on se neljäs ulottuvuus. Ainakin fysiikassa aika ilmeisesti on ihan todellinen ilmiö, eikä mitään ihmisen keksintöä. Sen suunta voidaan sitoa entropian muuttumiseen ja toisaalta Einsteinin suhteellisuusteorian pohjalta suunniteltujen kokeiden perusteella tiedetään että aika on myös suhteellista.
Kun tutkitaan ihmeitä Jumala ei ole mikään automaatti, joka on käskytettävissä silloin kun halutaan. Ja kun ihmeitä tapahtuu niin ateisti / uskonnoton kieltää sen kuitenkin, koska hänen maailmankuvansa menisi sekaisin muuten. Ei siis ole mitään keinoa vakuuttaa ateistia, jolla on suljettu maailmankuva.
Halleluja! Melkoinen HC-mies olet :D Ei muuta kuin ensi kerralla paljon todistajia mukaan (myös uskonnottomia) ja hyvä dokumentointi niin ei jää kenellekään epäilyksen varaa. Ja kyllähän se Jumala noissa tietyissä tapauksissa näyttäisi toimivan kuin purkka-automaatti, josta saa ulos ihmeitä. Tätähän harrastetaan paljon noissa herätysliikkeiden kokouksissa, missä ihmisiä kaatuilee ja reikiintyneet hampaat paikkaantuvat itsekseen. Jostain syystä tuota ei tapahdu muualla ja vaatii toimiakseen karismaattisen johtajan, joka mikrofoniin huutamalla käskyttää Jumalaansa.
Ja olet hyvin väärässä tuosta, ettei ateistia voi vakuuttaa. Ota yhteyttä vaikkapa Skepsikseen niin löydät joukoittain uteliaita ateisteja (mutta myös skeptisiä uskovia), joita kiinnostaisi kovasti nähdä tuollainen ihme. Siinä olisi myös tilaisuus ottaa 10 000€ puhtaana käteen!
Minä itse asiassa pääsin kesällä testaamaan tuota uskoon kääntymistä! :D
Eräillä festareilla sattui niin, että joku herätysliike oli pyyhkäissyt paikalle Jeesusbussilla ja oli valmis käännyttämään jumalatonta festarikansaa. Noh, itsehän en voinut olla poikkeamatta pienelle jutustelutuokiolle erään pienikokoisen naisihmisen kanssa. Hän vaikutti päällisin puolin mitä herttaisemmalta tyypiltä mutta lopulta paljastui pelottavan tuomitsevaksi ja ahdasmieliseksi ihmiseksi. Hänen mielestään niin homot, muslimit, hindut kuin juutalaisetkin kuuluivat iankaikkiseen kadotukseen. Jumala oli luonut ihmisen omaksi kuvakseen kutakuinkin 6000 vuotta sitten täsmälleen niin kuin Raamatussa kerotaan. Sain tästä jopa hienoja sarjakuvia todisteeksi ja ne ovat edelleen minulla hyllyssä tallella.
Noh, minähän ystävällisenä ihmisenä kuuntelin tuota juttua kohteliaasti keskeyttämättä. Mitä nyt silloin tällöin kysäisin jonkun tarkentavan kysymyksen ja vastaukset olivat melko ehdottomia "näin se vaan on kun Raamatussa lukee", "koska Jumala voi" tai "tutkimattomia ovat Herran tiet". Eipä näihin voi juuri mitään sanoa, joten kuuntelin kiltisti.
Jossain vaiheessa hän sitten halusi minun kääntyvän uskoon, jotta "näin mukava poika" (tarkka lainaus) ei joutuisi helvettiin käristymään. Minähän näin siinä tilaisuuden tehdä pientä kokeellista tutkimusta. Suostuin yhteiseen rukoukseen, jossa polvistuin ja pyysin Jeesukselta syntejäni anteeksi ja Häntä elämääni. Ajattelin että tuleepahan nyt testattua tämäkin ja annetaan Jumalalle mahdollisuus vakuuttaa paatunut ateisti.
Tulos? Ei mitään. Ei Pyhää Henkeä, ei täyttymyksen tunnetta, ei keventynyttä oloa. Ainoastaan pientä karkean soran aiheuttamaa kipua polvissa. Puolestani rukoillut nainen vakuutti kuitenkin, että syntini oli annettu anteeksi joten ei se ihan hukkaan mennyt Halasimme, kiitin rukouksesta ja poistuin paikalta. Olisi pitänyt ilmeisesti olla ArskaSälli mukana niin hänen HC-rukouksensa olisi toiminut paremmin.
Tai sitten sovellamme Wilhelm Occamilaisen partaveistä ja toteamme, että yksinkertaisin selitys on, että höpisin tyhjälle taivaalle.
Tuo on ihan mielenkiintoinen aihe monenlaiselle filosofiselle pohdiskelulle. Joku fyysikko osaisi varmasti vastata paremmin mutta minun käsittääkseni aika on olennainen osa aika-avaruusjatkumoa. Klassisin yksinkertaistus tästä taitaisi olla se, että tila voidaan ymmärtää kolmiulotteisessa koordinaatistossa, johon aika on se neljäs ulottuvuus. Ainakin fysiikassa aika ilmeisesti on ihan todellinen ilmiö, eikä mitään ihmisen keksintöä. Sen suunta voidaan sitoa entropian muuttumiseen ja toisaalta Einsteinin suhteellisuusteorian pohjalta suunniteltujen kokeiden perusteella tiedetään että aika on myös suhteellista.
Ajan, aineen ja energian luonnetta kun yrittää pohdiskella niin mulla ainakin pää enemmän sekoaa kuin saan mitään varmuutta tai vastauksia asioista.
Joku fyysikko tai muuten vaan fiksu ihminen voisi valaista, että:
Onko aikaa olemassa muuten kuin entropiaan sidottuna ja miten aika on määritelty ylipäätään?
Yleensä, kuulen argumentin "ennen alkuräjähdystä" on tyhmä kysymys, kukaan ei ole juurikaan selittänyt miksi. Vertauskuvallahan tuo yleensä pyritään selittämään, että asia on sama kuin Pohjoisnavalla seisova ihminen, joka kysyy miten pääsen pohjoisemmaksi. Mielestäni kyse ei ole yhtään samasta asiasta, kun me voimme selkeästi perustella miksi pallomaisella pinnalla tietyssä määritellyssä pisteessä seisova ihminen ei voi enää olla yhtään lähempänä sitä pistettä. Ajan kanssa asia on eri, kun onhan sitä spekulaatioita, että alkuräjähdys ei välttämättä ole ollut ainoa laatuaan ja viittaisi jonkinlaiseen sykkivään universumiin, joka puolestaan taitaa kuitenkin sotia litteän universumin mallia vastaan, joka olettaa maailmankaikkeuden kokonaisenergia on nolla. Toinen vaihtoehto kai olisi kuplamainen multiversumi, josta kuroutuu irti uusia universumeja.
Erittäin mielenkiintoista olisi myös tietää onko olemassa jotain absoluuttisesti pienintä mahdollista rakennepartikkelia olemassa vai onko matka pienimpään mahdolliseen partikkeeliin samanlainen ääretön ulottuvuus kuin mahdollisesti matka "ajassa taaksepäin". Mikä oli se ns. ensimmäinen syy Tuomas Akvinolaisen sanoin, joka loi maailman, kun molemmat pohdinnat äärettömyydestä ja luojaentiteetistä ovat ihmismielessä paradoksaalisia ja aiheuttavat vain sekaannusta. Paradoksaalisuuden tunne joudutaan kuitenkin hylkämään kvanttimaailman ilmiöiden tutkimuksen takia kun ollaan jo saatu selville, että makro- ja mikromaailmassa eivät noudata täysin samanlaisia lainalaisuuksia, esimerkkeinä vaikka "tyhjiön kupliminen", "Casimir efekti" ja painovoima + avaruuden kaareutuminen, jotka ainakin tämmöisen lukiotason fyysikkomaallikon viittaavat selkeästi sellaiseen suuntaan, että esimerkiksi aika-avaruuden luonteesta ollaan vielä aika pihalla.
Olisipa kiva, jos aikakone tosiaan olisi olemassa ja olisi mahdollista käydä tulevaisuudessa kurkistamassa josko mieltä polttaviin kysymyksiin olisi vastauksia. Kuinka mukavaa olisikaan omata absoluuttinen tieto asioista ja toisaalta kuinka pelottavan tylsää elämä mahdollisesti sen jälkeen olisikaan.
Minä itse asiassa pääsin kesällä testaamaan tuota uskoon kääntymistä! :D
Eräillä festareilla sattui niin, että joku herätysliike oli pyyhkäissyt paikalle Jeesusbussilla ja oli valmis käännyttämään jumalatonta festarikansaa. Noh, itsehän en voinut olla poikkeamatta pienelle jutustelutuokiolle erään pienikokoisen naisihmisen kanssa. Hän vaikutti päällisin puolin mitä herttaisemmalta tyypiltä mutta lopulta paljastui pelottavan tuomitsevaksi ja ahdasmieliseksi ihmiseksi. Hänen mielestään niin homot, muslimit, hindut kuin juutalaisetkin kuuluivat iankaikkiseen kadotukseen. Jumala oli luonut ihmisen omaksi kuvakseen kutakuinkin 6000 vuotta sitten täsmälleen niin kuin Raamatussa kerotaan. Sain tästä jopa hienoja sarjakuvia todisteeksi ja ne ovat edelleen minulla hyllyssä tallella.
Olen noissa helluntaiseurakunnan busseissa käynyt juttelemassa moneenkin otteeseen ja viimeksi eräs nuori jätkä (±16v) veti kunnolla herneet nokkaan, kun kävin seikkaperäisesti evoluutioteorian lävitse. Tiedä sitten mitä sille on kerrottu aiheesta aiemmin mutta tämä tyyppi kävi todella kuumana ja jos en olisi sitä useampaa kymmentä kiloa painavampi niin veikkaan, että se olisi käynyt päälle.
Kyseisessä teebussissa on esimerkiksi kerrottu, että maapallo on 6000 vuotta vanha ja kaikki tiede + tiedemiehet jotka muuta väittävät ovat saatanan manipulaation ja valheen alaisia ja tästä syystä väärässä.
Jossain vaiheessa hän sitten halusi minun kääntyvän uskoon, jotta "näin mukava poika" (tarkka lainaus) ei joutuisi helvettiin käristymään. Minähän näin siinä tilaisuuden tehdä pientä kokeellista tutkimusta. Suostuin yhteiseen rukoukseen, jossa polvistuin ja pyysin Jeesukselta syntejäni anteeksi ja Häntä elämääni. Ajattelin että tuleepahan nyt testattua tämäkin ja annetaan Jumalalle mahdollisuus vakuuttaa paatunut ateisti.
Tulos? Ei mitään. Ei Pyhää Henkeä, ei täyttymyksen tunnetta, ei keventynyttä oloa. Ainoastaan pientä karkean soran aiheuttamaa kipua polvissa. Puolestani rukoillut nainen vakuutti kuitenkin, että syntini oli annettu anteeksi joten ei se ihan hukkaan mennyt Halasimme, kiitin rukouksesta ja poistuin paikalta. Olisi pitänyt ilmeisesti olla ArskaSälli mukana niin hänen HC-rukouksensa olisi toiminut paremmin.
Tai sitten sovellamme Wilhelm Occamilaisen partaveistä ja toteamme, että yksinkertaisin selitys on, että höpisin tyhjälle taivaalle.
Onpa tuota tullut testattua itsekin mutta mitään valaistumista ei ole vieläkään tapahtunut, joten tästä syystä nykyään kieltäydyn näistä taikauskoisista rituaaleista. En mä vaadi mun luona käyvää Jehovaakaan ensin hyväksymään evoluutioteoriaa absoluuttisena totuutena ja totea, että vasta sitten hän on kyvykäs tutkimaan sitä.
Halpamainen keino kiertää väitteiden ongelmat on kertoa ettei väitettyjä ihmeitä tapahdu ateistin läsnäollessa tai että ateisti kieltää tapahtuneen kuitenkin joten hänelle ei ole järkeä tällaisia todisteita esittää. On yksi hyvinkin helppo keino vakuuttaa ateisti. Näytä tällainen tapahtuma edes yhden kerran. Sitten mietitään kimpassa mistä se voisi johtua ja jos ei mitään muuta porukalla keksitä niin ainakin itse olen vakuuttunut. Tämä tietysti vaatii sen että tällaista on alunperinkään todistettavasti tapahtunut, Arskan sana ei siihen vielä riitä. Minun maailmankuvani ei menisi sekaisin vaan tarkentuisi entisestään. Olisi muuten joskus kiva päästä haastattelemaan tällaista henkilöä kasvokkain. Mikä heidän fiilis on siitä mitä on tapahtunut ja miksi. Arskalta en halua kuulla selitystä tähän, tarkoitan nimenomaan esim johdatettua tai parannettua ihmistä.
Ihmeitä voi tapahtua ateistin läsnäollessa, mutta minä en usko ateistin avoimuuteen siinä tilanteessa. Vai uskotko (käsi sydämellä) sinä uskovaisen avoimuuteen vakuuttua siitä, että Jumalaa ei ole?
Ja olet hyvin väärässä tuosta, ettei ateistia voi vakuuttaa. Ota yhteyttä vaikkapa Skepsikseen niin löydät joukoittain uteliaita ateisteja (mutta myös skeptisiä uskovia), joita kiinnostaisi kovasti nähdä tuollainen ihme. Siinä olisi myös tilaisuus ottaa 10 000€ puhtaana käteen!
Minä itse asiassa pääsin kesällä testaamaan tuota uskoon kääntymistä! :D
Ihailen Paletaanin avoimuutta kokeilla jopa rukousta Jos tosiaan vilpittömästi etsit Jeesus lupaa, että tulet löytämään Hänet :D
Tein itse "empiirisen" kokeen: rukoilin, että Jeesus tulisi elämääni. En kokenut siinä hetkessä mitään erityistä ja petyin aika paljon. Aloin kuitenkin lukea Raamattua ja rukoilla ja vuoden päästä huomasin olevani uskossa! :D Ja kun katsoin taaksepäin niin tuo rukoushetki oli ollut lähtökohta. Että odotellaan nyt vuosi Paletaanin kanssa :D
Ote Skepsiksen sivuilta: "Skepsiksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoitus on: Edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta."
Tiede on lähtökohdiltaan ateistinen, eli ei tiedemies voi koskaan tulla johtopäätökseen, että Jumala olisi olemassa, koska tiede jo lähtökohtaisesti yrittää selittää kaiken luonnollisesti. Ateistinen lähtökohta on rakennettu sisään nykyiseen tieteen valtavirtaan ja tiedemiehet nauraisivat sinut pellolle jos muuta esittäisit. ID-ajattelun tiimoilta käyty keskustelu osoittaa, miten raivokkaan fundamentalistisesti tiedeväki yrittää vastustaa kaikkea mikä vähänkin haiskahtaa uskonnolle. Skepsiksen reaktio Puolimatkan juttuihin osoittaa, että mistä avoimuudesta ei ole kyse vaan ristiretkestä uskontoa vastaan.
Suurin osa ateisteista on ns. heikkoja ateisteja tai uskonnottomia, eli eivät usko taikauskoisiin satuihin todisteiden puutteen vuoksi. Jos tarpeeksi vahvaa todistetta laitetaan eteen niin eipä siinä olisi älyllisesti rehelliselle ihmiselle muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa ontologiseen totuuteen.
Yleensä vain uskonnolliset yhteisöt eivät tahdo suostua minkäälaiseen puolueettomaan testaukseen väitettyjen ihmeiden tapauksissa.
Ote Skepsiksen sivuilta: "Skepsiksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoitus on: Edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta."
Tiede on lähtökohdiltaan ateistinen, eli ei tiedemies voi koskaan tulla johtopäätökseen, että Jumala olisi olemassa, koska tiede jo lähtökohtaisesti yrittää selittää kaiken luonnollisesti. Ateistinen lähtökohta on rakennettu sisään nykyiseen tieteen valtavirtaan ja tiedemiehet nauraisivat sinut pellolle jos muuta esittäisit.
Ensinnäkin tiede ei ole ateistista. Tieteen metodologia on naturalistis-materialistista ja uskonnotonta. Tiede ei kiellä jumalan olemassaoloa mutta ei ota sitä ns. kovinkaan vakavasti tutkimuksessa, koska mitään selkeään määrittelyä Jumalasta ei ole, ei ole hypoteesia, eikä oikein mitään, koetta jolla Jumalaa voisi testata. Ei ole myöskään falsifikaation mahdollisuutta. On jo aikaisemmin sanottu monta kertaa, että tiede jättää Jumalat pois kuvioista täsmälleen samoista syistä kuin yksisarvisia, maahisia ja keijuja ei oteta tieteessä kovinkaan vakavasti - ennekuin joku kantaa pari kappaletta kyseisiä olioita johonkin yliopistoon.
Väitteesi: "Tiede on lähtökohdiltaan ateistinen", on olkinukkeargumentti ja pyrit tässä lähinnä semanttiseen kikkailuun.
Tiedemies voi tulla johtopäätökseen, että Jumala on olemassa jos on olemassa tapa selvittää onko Jumala olemassa? Mikähän tämmöinen keino mahtaisi olla Arskaseni?
ID-ajattelun tiimoilta käyty keskustelu osoittaa, miten raivokkaan fundamentalistisesti tiedeväki yrittää vastustaa kaikkea mikä vähänkin haiskahtaa uskonnolle.
ID on kreationismin uusi nimi, joka keksittiin kreationistien hävittyä oikeudenkäynnin Edwards v. Aguillard 1987 Yhdysvalloissa. Tämä päätös sinetöi kiellon uskonnollisten oppien opetuksesta yhdysvaltojen kouluissa, joten uskonnollisten tahojen piti keksiä toiminnalleen uusi nimi. Kreationismi muutettiin "älykkääksi suunnitteluksi" ja luoja korvattiin "suunnittelija" sanalla. Opppi ei ole muuttunut yhtään mihinkään vaan kyseessä on pelkästään juridisen porsaanreiän hyväksikäyttöyritys, joka sekin kilpistyi Kitzmiller v. Dover Area School District -oikeudenkäyntiin 2005, jossa tuomari totesi, ettei kreationismia voida erottaa ID:stä ja yksi puolustuksen todistajista(Fuller) jopa itse myönsi, että ID on kreationismia.
Ja mun mielestä on pelkästään hyvä asia, että tiedeväki vastustaa raivokkaan fundamentalistisesti yrityksiä ujuttaa taikauskoista soopaa tieteeseen ja kouluihin. Sinua se varmaankin vituttaa mutta voi voi.
Skepsis kutsui Puolimatkan jopa keskustelemaan aiheesta kanssaan ja esittämään argumenttinsa luentona - joka videoitiin - ja luentoteksti lähetettiin myös Skeptikko-lehteen - jossa se julkaistiin - numerossa 1/2009. Eikö tämä ole sitä avoimmuutta? Vai tätäkö kutsut ristiretkeksi? Saatko nukuttua yösi rauhassa vai pelkäätkö ristiretkellä olevien skeptikoiden murtautuvan yöllä kotiisi tappaen sinut ja perheesi ja samalla polttaen kaikki kirkot?
Ihmeitä voi tapahtua ateistin läsnäollessa, mutta minä en usko ateistin avoimuuteen siinä tilanteessa. Vai uskotko (käsi sydämellä) sinä uskovaisen avoimuuteen vakuuttua siitä, että Jumalaa ei ole?
Kerro nyt ihmeessa miten sait nama kaksi ihmista kaannytettya, jotka eivat uskoneet Jumalaan, jos kerta on mahdotonta olla avoin uskomatta? En usko, etta kukaan taalla mitenkaan raivokkaasti vastustaa Jumalan olemassaoloa. Itse en tata vastusta mitenkaan. Mita vastustan ovat tyhjat vaittamat ja huonot argumentit, jolla pyritaan loytamaan jumalaa jostain mille loytyy hyvin yksinkertainen selitys.
Tuollainen vuosia hajalla olleen kaden korjautuminen tai vastaava riittaisi minulle todisteeksi heti ja sanoisin, etta jokaiselle muullekin ateistille. Kuitenkin naita ei ikina tapahdu missaan dokumentoituna. Jos haluat tuoda keskusteluun jotain substanssia, niin miten olisi jonkun ihmeparantumisen kokeneen henkilon laakarinlausunnot ennen ja jalkeen? Talloinkin kyseessa saisi olla jotain muuta kuin rasitusvamma, joka oli 6kk paasta poissa ja valissa kaytiin valilla rukoilemassa ja muuten lepailtiin.
Tuollainen vuosia hajalla olleen kaden korjautuminen tai vastaava riittaisi minulle todisteeksi heti ja sanoisin, etta jokaiselle muullekin ateistille. Kuitenkin naita ei ikina tapahdu missaan dokumentoituna. Jos haluat tuoda keskusteluun jotain substanssia, niin miten olisi jonkun ihmeparantumisen kokeneen henkilon laakarinlausunnot ennen ja jalkeen? Talloinkin kyseessa saisi olla jotain muuta kuin rasitusvamma, joka oli 6kk paasta poissa ja valissa kaytiin valilla rukoilemassa ja muuten lepailtiin.
Totta Tähän aiheeseen voin suositella yhtä melkoisen hyvää kirjaa. Siinä kertoillaan noista kvanttifysiikan ilmiöistä ja niiden filosofisista tulkinnoista luultavasti niin kansantajuisesti kuin se ylipäätään tuollaisessa aiheessa on mahdollista.
Onko aikaa olemassa muuten kuin entropiaan sidottuna ja miten aika on määritelty ylipäätään?
Yleensä, kuulen argumentin "ennen alkuräjähdystä" on tyhmä kysymys, kukaan ei ole juurikaan selittänyt miksi.
Mä mistää mitää tiedä mutta mulla on tosiaan sellainen käsitys, että aika on juuri tuon aika-avaruuden yksi koordinaatti. Kun universumi saa alkunsa, myös aika-avaruus muodostuu. Tuo pohjoisnapavertaus on mun mielestä mielekäs, tosin jos pilkkua nussitaan, olen kuullut sen muodossa "mitä on pohjoisen pohjoispuolella?". Tällä pyritään selittämään se, että niin pohjoisella kuin ajallakin on joku nollakohta, josta edetessä päästään vain kauemmas siitä.
Mikäli taas universumimme on osa jonkinlaista multiversumia, jokaisessa uudessa universumissa olisi uusi aika-avaruusjatkumo, joka olisi syntymän jälkeen riippumaton edellisistä universumeista. Tällöin voitaisiin tavallaan puhua ajasta "ennen" kutakin yksittäistä universumia. En kyllä tiedä, kuinka tosissaan kosmologit ottavat tällaiset spekuloinnit.
Tällaiset ideat ovat myös alyllisesti huomattavasti haasteellisempia ja minun mielestäni "viehättävämpiä" kuin uskontojen tarjoamat "maailma tuli sotkan munasta" selitykset. Tämä ei toki ole ihmekään, sillä nehän ovat tuhansia vuosia vanhoja myyttejä. Tarkoitan vain sitä, että on aivan turha todeta että tiede olisi jotenkin tylsää tai mielikuvituksetonta verrattuna uskonnollisiin tarinoihin.
Erittäin mielenkiintoista olisi myös tietää onko olemassa jotain absoluuttisesti pienintä mahdollista rakennepartikkelia olemassa vai onko matka pienimpään mahdolliseen partikkeeliin samanlainen ääretön ulottuvuus kuin mahdollisesti matka "ajassa taaksepäin".
Kvanttifyysikothan ovat melkoisen hurjaa porukkaa myös. Siellä on ilmeisesti kehitteillä jos jonkinlaista säieteoriaa, jotka pystyisivät selittämään taas hieman enemmän. On jopa väläytelty sellaista, että nuo "säikeet" eivät olisi mitään varsinaisia hiukkasia vaan jonkinlaista todellisuuden "matemaattista alkuainetta". Siellä on myös odotettavissa jotain atomiydintäkin pienempiä ulottuvuuksia, joihin osa painovoimasta vuotaa ja siksi on niin paljon heikompi verrattuna muihin fysiikan perusvuorovaikutuksiin.
Kvanttifysiikasta on myös sanottu, että se alkaa olla jo kokeellista ontologiaa. Noissa kyllä viimeistään sekoaa pää jos kovin innokkaasti alkaa pohtimaan! :D
Tarvittaisiin Mattih3 tähän täydentämään mutta mies on tainnut hylätä pakkiksen :(
Olisipa kiva, jos aikakone tosiaan olisi olemassa ja olisi mahdollista käydä tulevaisuudessa kurkistamassa josko mieltä polttaviin kysymyksiin olisi vastauksia. Kuinka mukavaa olisikaan omata absoluuttinen tieto asioista ja toisaalta kuinka pelottavan tylsää elämä mahdollisesti sen jälkeen olisikaan.
Minusta tuntuu, että todellisuuden lopullinen rakenne tulee olemaan niin outo, ettemme osaa vielä kysyä edes oikeita kysymyksiä. Mutta mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin yrittäminen.
Aikakone ois kyllä hemmetin siisti! Sillä vois myös käydä kurkistamassa menneisyyteen. Vaikkapa vuosien 0-30 välillä tuolla nykyisen Lähi-Idän alueella...
Kyseisessä teebussissa on esimerkiksi kerrottu, että maapallo on 6000 vuotta vanha ja kaikki tiede + tiedemiehet jotka muuta väittävät ovat saatanan manipulaation ja valheen alaisia ja tästä syystä väärässä.
Samaa sanottiin myös tuolla. En ollut lainkaan yllättynyt kuullessani, että evoluutioteorian kritiikki perustui johonkin aivan muuhun kuin vallitsevaan teoriaan.
Onpa tuota tullut testattua itsekin mutta mitään valaistumista ei ole vieläkään tapahtunut, joten tästä syystä nykyään kieltäydyn näistä taikauskoisista rituaaleista. En mä vaadi mun luona käyvää Jehovaakaan ensin hyväksymään evoluutioteoriaa absoluuttisena totuutena ja totea, että vasta sitten hän on kyvykäs tutkimaan sitä.
Pakko kyllä tunnustaa, että festariolosuhteet huomioiden, myös alkoholilla oli pikkuriikkisen osuutta asiaan Mutta ei niin paljoa kuin voisi kuvitella.
Vastaavia tilaisuuksia tulee harvoin vastaan mutta saattaa olla, että tulen olemaan rähmälläni joskus vielä toistekin Minusta on mukavaa olla sellainen piristävä poikkeus kun näytti siltä että 90% ohikulkijoista kävi kusemassa bussin kylkeen ja 9% keskustelemaan pysähtyneistä keskittyi enemmän tai vähemmän vittuiluun.
Taidan kyllä olla aika toivoton tapaus kun minulle voidaan aina sanoa, etten ollut "vilpitön" tms.
Ihmeitä voi tapahtua ateistin läsnäollessa, mutta minä en usko ateistin avoimuuteen siinä tilanteessa. Vai uskotko (käsi sydämellä) sinä uskovaisen avoimuuteen vakuuttua siitä, että Jumalaa ei ole?
Sieltähän se vilpittömyys tuli :D Kerros mulle, miten sitä ollaan oikein vilpittömiä? Mitä jos vaan on luonteeltaan sellainen, että ei pysty heittäytymään mihinkään uskoon sokeasti, vaan kaipaa perusteluja/todisteita? Voiko silloin olla lainkaan vilpitön? Onko sellainen ihminen automaattisesti tuomittu helvettiin?
Tein itse "empiirisen" kokeen: rukoilin, että Jeesus tulisi elämääni. En kokenut siinä hetkessä mitään erityistä ja petyin aika paljon. Aloin kuitenkin lukea Raamattua ja rukoilla ja vuoden päästä huomasin olevani uskossa! :D Ja kun katsoin taaksepäin niin tuo rukoushetki oli ollut lähtökohta. Että odotellaan nyt vuosi Paletaanin kanssa :D
Odotellaan vaan Ei tosin hyvältä näytä sillä olen viimeiset 10 vuotta vain jatkuvasti vieraantunut uskosta. Ja kyllä, olin joskus lapsukaisena uskovainen.
En ole kannassani mitenkään ehdoton, sillä sehän olisi vain typerää. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu hyvin vahvasti siltä, että olen täysin kykenemätön minkäänlaiseen uskonnollisuuteen. Se uskonnollinen "leap of faith" sotii niin paljon ajatusmaailmaani vastaan, että en usko sellaisen koskaan onnistuvan meikäläiseltä.
Tiede on lähtökohdiltaan ateistinen, eli ei tiedemies voi koskaan tulla johtopäätökseen, että Jumala olisi olemassa, koska tiede jo lähtökohtaisesti yrittää selittää kaiken luonnollisesti.
Mieti elämää pelinä (esim. jalkapallo), minkä sääntöjä pelaajat eivät ymmärrä, mutta peli etenee siitä huolimatta. Tiedemiehet pystyvät seuraamaan peliä sivusta ja löytämään tämän pelin säännönmukaisuuksia ja syy-seuraus -suhteita tieteen avulla (milloin kyseessä on pilkku, mikä määrittää paitsion etc.).
Huom. Tiede on vain työkalu yhteiselle työskentelylle ja ymmärykselle.
Eikö tiede tällöin pelkästään selvitä tämän kyseisen pelin sääntöjä?
Edit: aasinsilta oikeaan maailmaan - fysiikan lait, luonnon lait, matematiikan lait.
Sitten päästäänkin jälleen muna-kana -paradoksiin sen suhteen, että kumpi oli ensin - peli vai pelin luoja?
Turun kaupunginkirjaston miesten vessassa, ovelta katsottuna ensimmäisen loossin ovesta löytyykin tähän sopiva lainaus; "Seek truth. Find faith."
Ota siis askel taaksepäin ja palaa sen jälkeen kun olet löytänyt vastauksen siihen kuinka monta tiedemiestä oikeastaan ovatkaan uskonnollisia ja uskovat luoja-jumalaan.
Olisipa kiva, jos aikakone tosiaan olisi olemassa ja olisi mahdollista käydä tulevaisuudessa kurkistamassa josko mieltä polttaviin kysymyksiin olisi vastauksia. Kuinka mukavaa olisikaan omata absoluuttinen tieto asioista ja toisaalta kuinka pelottavan tylsää elämä mahdollisesti sen jälkeen olisikaan.
Ja voi olla, että mukava olisi ehkä viimeinen sana mielessä.
Luulen, että se voisi olla ylitsepääsemättömän ahdistavaa mikäli sitä ei osaisi käsitellä. Kai sitä voisi sanoa henkilökohtaiseksi helvetiksikin.
Katsoisit maailmaa absoluuttisen tiedon näkökulmasta mikä antaisi samanlaisen näkemyksen kaikkeen ympärillä olevaan kuin mikä sinulla tällä hetkellä on lapsiin.
Kaikkeen. Se on aika paljon.
Kaikki ihmiset ympärilläsi vaikuttaisivat vähintäänkin hulluilta, koska heidän ajatustoimintansa poikkeaisi niin suuresti sinun absoluuttisesta tiedostasi.
Näyttäisi olevan mielenkiintoinen dokumentti tulossa ensi-iltaan:
Dokumentti haastaa keskusteluun kirkon hajoamisesta
Ylen Dokumenttiprojekti ja tuotantoyhtiö Aito Media järjestävät keskustelutilaisuuden kirkon nykytilanteesta tuoreen Sielunpelastajat -dokumenttielokuvan pohjalta. Yleisölle avoin tilaisuus järjestetään keskiviikkona 10.11. ja sen yhteydessä on mahdollisuus nähdä elokuva ennakkoon.
Sielunpelastajat -dokumenttielokuva seuraa puolentoista vuoden ajan entistä kirkkoherraa Markku Koivistoa, jonka unelmana on uuden, karismaattisen Nokia Missio -kirkon perustaminen. Dokumentti ikuistaa herätysliikkeen irtautumisen kirkosta tarkkaillen toimintaa arjen näkökulmasta: Miten järjestetään rahoitus? Miten hoidetaan kaste? Miten kirkkoon pääse jäseneksi?
Elokuva saa ensi-iltansa 26.11.2010 Helsingissä.
Elokuvasta järjestetään yleisölle avoin ennakkonäytös keskiviikkona 10.11.2010 klo 13 Suomen elokuvasäätiön auditoriossa. Sen jälkeen vuorossa on keskustelutilaisuus teemalla Onko kirkko hajoamassa.
Aiheesta ovat keskustelemassa Markku Koivisto Nokia Missiosta, Hanna Salomäki Kirkon tutkimuskeskuksesta, kirkkoherra Hannu Vapaavuori sekä seurakuntavaaliehdokkaita. Keskustelua johtaa elokuvan tuottaja Ilkka Hynninen.
Saku Pollarin ohjaama elokuva Sielunpelastajat on Yleisradion Dokumenttiprojektin ohjelmistossa, ja se kuuluu Dokumenttiprojekti Goes Cinema -sarjaan. Aito Media on tuotantoyhtiö, joka on erikoistunut dokumentaarisiin sarjoihin ja dokumenttielokuviin.
Selailin muutaman sivun täällä käytyä keskustelua ja yllätyin sen älykkyydestä. Usea nimimerkki esitti ja perusteli kantaansa hyvin ja useampi kuin yksi näkökulma sai fiksuja perusteluja. Haastankin teidät nyt pohtimaan elämän totuutta kanssani.
Oma rajallinen ajatteluni on viime aikoina yrittänyt käsitellä neljän eri uskonkäsityksen - kristinuskon/teismin, ateismin, deismin ja agnostisismin - keskeisiä ongelmia enkä ole millään keksinyt niihin itse vastauksia. Ehkä en ole tutkinut aihetta tarpeeksi. Vaikuttaa siltä, että moni tänne kirjoittava on perehtynyt uskoon, uskontoon ja totuuden etsimiseen liittyviin aiheisiin enemmän kuin minä. Olisin kiitollinen, jos voisitte vastata edes joihinkin alla olevista kysymyksistä loogisesti ja perustellusti.
KRISTINUSKON (TEISMIN) ONGELMIA
1. Jumalan hiljaisuus: "Miksi Jumala päättää puuttua joihinkin historian tapahtumiin, mutta jättää puuttumatta toisiin? Miksi Jumala sallii niin paljon pahaa tapahtuvan?"
2. Uskonvalinta: "Jos Jumala antaa uskon tai vähintään luo ihmismielen ja tämän ympäristön siten, että niillä on vahva vaikutus ihmisen uskoon, onko ihminen tarpeeksi vastuussa valitsemastaan uskosta/epäuskosta päästäkseen taivaaseen tai joutuakseen helvettiin?"
3. Jumalan selän taakse jääneet: "Miksi Jumala antaa itsestään suuremman todistuksen joillekin ihmisille, mutta vaikuttaa jättävän toiset huomiotta? Mitä tapahtuu niille ihmisille (enemmistölle?), jotka eivät ole koskaan kuulleet Kristuksesta?"
4. Helvetin olemassaolo: "Jos Jumala on kaikkivoipa ja täydellisen hyvä, miksi Hän lähettää osan ihmisistä helvettiin ja miksi helvetti on ylipäänsä olemassa?"
5. Raamatun näennäinen ristiriitaisuus: "Miksi Jumala käskee kansanmurhia Vanhassa Testamentissa, mutta sanoo silti kymmenessä käskyssä 'Älä tapa'? Entä miksi Vanhassa Testamentissa kuolemanjälkeisestä elämästä annetaan niin erilainen kuva kuin Uudessa Testamentissa?"
6. Raamatun tulkinta: "Onko Raamatun jokainen sana totta? Jos on, miten voidaan selittää sen keskenään näennäisesti ristiriidassa olevat kohdat? Jos ei ole, miten valita ns. oikeat kohdat Raamatusta? Voiko Raamattu olla Jumalan ilmoitus ja kristinuskon korkein auktoriteetti olematta kokonaisuudessaan tosi?"
7. Kristinuskon alkuperä (kuolemanpelko?): "Olemattomuuden ja kuoleman ajatukset saattavat tuntua ahdistavilta. Pohjautuuko kristinusko (ja muut uskonnot) ihmisen olemassaolemattomuuden pelkoon?"
8. Uskon alkuperä yksilössä (ympäristön vaikutus?): "Johtuuko jonkin tietyn henkilön usko/uskonto vain siitä, missä ympäristössä hän on kasvanut ja elänyt ja mitä vaikutteita hän on ympäristöstään omaksunut?"
9. Kristinuskon mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat: "Kristinuskoa (ja muita uskontoja) on käytetty perusteena sotiin (ristiretket), tieteellisen todistusaineiston vähättelyyn (Galileo Galilein oikeudenkäynti) ja esim ehkäisyvälineiden käytön tuomitsemiseen (katolinen kirkko). Olisiko ihmiskunnalle parempi hylätä uskonnot ja jatkaa olemassaoloaan ateistisena?"
ATEISMIN ONGELMIA
1. Maailmankaikkeuden synty ja kehitys tyhjästä: "Miksi mitään on olemassa? Miksi luonnonlait ovat sellaiset kuin ovat? Miten maailmasta tuli juuri tällainen, monin tavoin käsittämättömän epätodennäköinen, hämmästyttävällä tavalla yhteensopiva ja täydellinen elämän syntyä ja ylläpitoa varten?"
2. Elämän ja tietoisuuden synty: "Miten elämä ja tietoisuus voivat syntyä aineesta ja energiasta?"
3. Persoonan alkuperä: "Miksi minä olen minä? Miten juuri minun tietoisuuteni on liitetty juuri siihen aineeseen ja energiaan, josta fyysinen ruumiini koostuu?"
4. Eettisen koodin alkuperä: "Mikä saa meidät toimimaan vastoin vaistojamme ja omaa etuamme? Mikä saa meidät valitsemaan yhden tavan toimia ja hylkäämään toisen, usein helpomman ja itselle hyödyllisemmän? Miksei luonnonvalinta ole kitkenyt epäitsekästä käytöstä ihmislajista?"
5. Ateismin alkuperä (naturalistinen maailmankatsomus?): "Eikö naturalistinen maailmankatsomus vaadi yhtälailla uskoa ja olettamuksia kuin usko maailmankaikkeuden alullepanneeseen Luojaan ja ole siten ristiriidassa oman skeptisen, todistusaineestoon tukeutuvan luonteensa kanssa?"
6. Ateismin alkuperä yksilössä (ympäristön vaikutus?): "Johtuuko jonkin tietyn henkilön Jumalan kieltäminen (ateismi) vain siitä, että hän on elänyt ja kasvanut ateistisessa ympäristössä ja/tai omaksunut ympäristöstään ateismia tukevia näkemyksiä?"
7. Ateismin mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat: "Ateismista kumpuavia ajatusmalleja on käytetty epäeettisten agendojen levittämiseen (esim natsit ja eugeniikka; Hoxhan Albania). Voidaanko näin tehdä myös vastaisuudessa? Aiheuttaisiko ateismi vallitsevana näkemyksenä anarkiaa ja moraalittomuutta? Entä kumoaisiko täysateistinen maailmanjärjestys uskontojen hyvät vaikutukset? Olisiko ihmiskunnalle parempi jatkaa olemassaoloaan uskossa kuin ateismissa?"
8. Ateismin lähetyssaarnaamiseen (antiteismiin) liittyvät ongelmat: "Jos joku löytää onnen ja mielenrauhan uskostaan, onko oikein viedä sitä häneltä pois? Onko parempi tietää totuus vai elää elämäänsä rauhassa ja onnellisena?"
DEISMIN ONGELMIA (kohdat 2-6 pätevät jossain määrin myös teismiin ja kohta 5 ateismiin)
1. Maailmankaikkeuden tarkoitus: "Miksi Jumala tai jumalallinen olento loi maailmankaikkeuden?"
2. Vaihtoehtoiset selitykset universumin alkuperälle: "Tarvitaanko jumalallista olentoa selittämään maailmankaikkeuden synty vai pystyvätkö oskilloivat universumit, universumeja itsestään synnyttävä multiversumi tai ääretön määrä rinnakkaisia todellisuuksia selittämään maailmankaikkeuden alkuperän ilman Jumalan olemassaoloa?"
3. Alkusyyn tarpeellisuus: "Tarvitaanko jumalallista olentoa selittämään maailmankaikkeuden alkuperää, jos oletetaan, että maailmankaikkeus luonnonlakeineen on syntynyt tyhjästä itsestään? Jos aika syntyi samalla kuin aine ja energia, pätevätkö syyn ja seurauksen aikaan sidotut lait universumin syntyyn?"
4. Jumalan epätodennäköisyys: "Todisteet Jumalan todennäköisyydelle maailmankaikkeuden alkusyynä ovat vähäisiä ja ristiriitaisia. Mikäli universumin olemassaolon ja nykytilan sekä elämän olemassaolon sattumanvarainen alkuperä voidaan hylätä sen äärimmäisen epätodennäköisyyden vuoksi, eikö myös Jumalan tai jumalallisen olennon olemassaolo maailmankaikkeuden alkusyynä voida kyseenalaistaa sen epätodennäköisyyden vuoksi?"
5. Agnostinen vastalause: "Vedenpitäviä todisteita Jumalan suorittaman luomistyön puolesta tai sitä vastaan ei ole löydetty eikä kenties tulla löytämäänkään. Pitäisikö ihmisten pitäytyä siinä, mitä tietävät (jos ihminen ylipäänsä voi tietää mitään täysin varmasti) ja olla välittämättä kysymyksistä, joihin eivät voi saada vastausta?"
6. Deismin alkuperä (mytologia?): "Onko deismi (ja teismi) vain esi-isiltä peritty tapa yrittää selittää ympäröivää maailmankaikkeutta helpoimmalla mahdollisella tavalla?"
7. Deismin mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat: "Jos Jumala tai jumalallinen olento on suunnitellut ja luonut maailmankaikkeuden ja siis myös meidät juuri sellaisiksi kuin olemme, onko meillä todella vapaata tahtoa vai onko kaikki ennalta määrättyä? Jos kaikki on ennalta määrättyä, onko ihmisellä eettistä vastuuta itsestään? Aiheuttaako Jumalan tai jumalallisen olennon näkeminen maailmankaikkeuden suunnittelijana ja alkusyynä anarkiaa ja moraalittomuutta?"
AGNOSTISISMIN ONGELMIA
1. Agnostisismin puolueettomuus: "Riippuuko agnostisismin taso siitä, miten todennäköisenä/epätodennäköisenä henkilö pitää Jumalan tai jumalallisen olennon olemassaoloa? Ja ovatko agnostisismin eri tasot vain variaatioita ateismista ja teismistä tai portaita niiden välillä? Onko agnostisismi aina teististä tai ateistista?"
2. Käytännöllisen agnostisismin näennäinen mahdottomuus: "On väitetty, ettei ihminen voi elää elämäänsä kuin kahdella tavalla: joko siten, että Jumala on olemassa, tai siten, ettei Jumalaa ole olemassa. Voiko ihminen elää elämäänsä täysin välittämättä Jumalan olemassaolon kysymyksestä (eli kuin Jumala olisi olemassa ja kuin Jumalaa ei olisi olemassa samanaikaisesti)?"
3. Päättämättömyyden seuraukset: "Mitä jos jokin väite (esim että uskomalla Jeesukseen pelastuu) onkin totta? Olipa kyseinen mahdollisuus kuinka epätodennäkinen tahansa, eikö olisi joka tapauksessa parempi luovuttaa pieni määrä maallista (rajallista) nautintoa ja saavuttaa iankaikkinen (ääretön) onni / mitään ei tapahdu, kuin saavuttaa pieni määrä maallista (rajallista) nautintoa ja menettää iankaikkinen (ääretön) onni / mitään ei tapahdu?"
4. Kaiken epävarmuus ja tietämättömyyden paradoksi: "Jos Jumalan olemassaoloa ei voida myöntää tai kieltää todisteiden puutteen takia, voidaanko mitään ilmiötä myöntää tai kieltää? Antavatko aistihavainnot ja oma järkeilymme tarpeeksi todisteita, että voisimme tietää mitään varmasti? Ja jos mitään ei voi tietää varmasti, voiko tietää, ettei mitään voi tietää varmasti?"
5. Agnostisismin alkuperä (laiskuus ja pelko?): "Johtuuko agnostisismi ihmisen laiskuudesta tai yhteiskunnan tahdottomuudesta etsiä korkeampaa totuutta ja haastaa itseään älyllisesti/hengellisesti? Vai juontaako se kenties juurensa pelosta löytää totuus tai valita väärin?"
6. Agnostisismin mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat: "Jos Jumalan tai korkeamman tarkoituksen olemassaoloa ei voida tietää tai osoittaa, onko millään mitään merkitystä? Johtaako agnostisismin mukanaan tuoma tarkoituksettomuus eettiseen välinpitämättömyyteen? Aiheuttaako tiedon puute Jumalan olemassaolosta anarkiaa ja moraalittomuutta?"
...
En siis kyennyt vastaamaan yllä oleviin kysymyksiin siten, että olisin itse täysin hyväksynyt vastaukset. Päädyin kuitenkin pohdinnoissani yhteen loppuratkaisuun, joka on oma vastaukseni kaikkiin elämän ongelmiin ja olemassaolon tuskaan. Haluaisin kuitenkin ensin kuulla teidän mielipiteitänne aiheesta.
Nämä kysymykset eivät ole pelkästään ateismin ongelmia ja vaikka emme pystyisi kysymyksiin vastaamaan, niin se heikenne ateismia ja älyllisen rehellisyyden periaatetta. Pitää uskaltaa sanoa ettemme tiedä jos emme tiedä. Väitteet Jumalan, Allahin tai Shivan luomasta maailmankaikkeudesta ei vastaa mihinkään kysymykseen, se ei tuo yhtään uutta tietoa keskusteluun.
1. Maailmankaikkeuden synty ja kehitys tyhjästä: "Miksi mitään on olemassa? Miksi luonnonlait ovat sellaiset kuin ovat? Miten maailmasta tuli juuri tällainen, monin tavoin käsittämättömän epätodennäköinen, hämmästyttävällä tavalla yhteensopiva ja täydellinen elämän syntyä ja ylläpitoa varten?"
Me emme tiedä onko maailmankaikkeus kehittynyt tyhjästä ja onko sitä ennen mahdollisesti ollut jotain. Odotan myös, että joku fyysikko vetää herneet nokkaansa, kun käytän termiä: "ennen maailmankaikkeuden syntyä". Mun mielestä me emme myöskään ymmärrä aika-avaruuden luonnetta ja rakennetta niin hyvin, että voisimme absoluuttisesti sanoa kaiken syntyneet alkuräjähdyksessä. Jokin ennen alkuräjähdystä johtaa ikävä kyllä samanlaiseen paradoksiin, kuin "Jumala loi maailmankaikkeuden lause".
Jumala teki alkuräjähdyksen:
Nykyhetki --------------------alkuräjähdys <--- Jumala <= Mistä Jumala sai alkunsa?
Alkuräjähdys on normaali tapahtumasarja maailmankaikkeudessa:
Nykyhetki---------------------alkuräjähdys<-------------muita tapahtumia, ehkä aikaisempia alkuräjähdyksiä, ehkä ääretön määrä<= Mistä ne ovat lähteneet liikkeelle?
Selkeää vastausta ei ole, jos äärettömyyttä todella on olemassa luonnossa, niin ehkä se pelkästään selittää universumin luonnollisten tapahtumien seurauksena. Tässä väitteessä ei myöskään ole logiikkaa mutta ymmärtääkseni kvanttifysiikka on jo osoittanut meille, että syy-seuraus ja logiikka eivät välttämättä toimi samalla tavalla kaikilla todellisuuden tasoille - tyhjiö ei ole tyhjiö ja sitä rataa :jahas:
Täydellinen universumi elämälle sanot? Miksi kummassa 99,999999999% koko universumista on elämälle vihamielistä aluetta?
3. Persoonan alkuperä: "Miksi minä olen minä? Miten juuri minun tietoisuuteni on liitetty juuri siihen aineeseen ja energiaan, josta fyysinen ruumiini koostuu?"
4. Eettisen koodin alkuperä: "Mikä saa meidät toimimaan vastoin vaistojamme ja omaa etuamme? Mikä saa meidät valitsemaan yhden tavan toimia ja hylkäämään toisen, usein helpomman ja itselle hyödyllisemmän? Miksei luonnonvalinta ole kitkenyt epäitsekästä käytöstä ihmislajista?"
5. Ateismin alkuperä (naturalistinen maailmankatsomus?): "Eikö naturalistinen maailmankatsomus vaadi yhtälailla uskoa ja olettamuksia kuin usko maailmankaikkeuden alullepanneeseen Luojaan ja ole siten ristiriidassa oman skeptisen, todistusaineestoon tukeutuvan luonteensa kanssa?"
Ateisteilla on perustelemattomia uskomuksia ja olettamuksia myös ajatusprosessien pohjalla. Ymmärtäisin, että ateistien tavoite on seuraava: Mahdollisimman vähäinen määrä perustelemattomia uskomuksia korvaamassa tietoa.
6. Ateismin alkuperä yksilössä (ympäristön vaikutus?): "Johtuuko jonkin tietyn henkilön Jumalan kieltäminen (ateismi) vain siitä, että hän on elänyt ja kasvanut ateistisessa ympäristössä ja/tai omaksunut ympäristöstään ateismia tukevia näkemyksiä?"
7. Ateismin mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat: "Ateismista kumpuavia ajatusmalleja on käytetty epäeettisten agendojen levittämiseen (esim natsit ja eugeniikka; Hoxhan Albania). Voidaanko näin tehdä myös vastaisuudessa? Aiheuttaisiko ateismi vallitsevana näkemyksenä anarkiaa ja moraalittomuutta? Entä kumoaisiko täysateistinen maailmanjärjestys uskontojen hyvät vaikutukset? Olisiko ihmiskunnalle parempi jatkaa olemassaoloaan uskossa kuin ateismissa?"
Mitkä ihmeen ateismista kumpuavat yhteiskunnalliset ongelmat? Pohjoismaat ja Eurooppa ovat uskonnotonta aluetta maailmassa, ei täällä tunnu olevan valtavia yhteiskunnallisia ongelmia - varsinkaan ateismista lähtöisin olevia. En myöskään jaa ajatusta, että natsismi ja eugeniikka olisivat ateismista lähtöisin, koska yhden oppi kansankunnan ylivertaisuudessa ei millään lailla liity ateismiin, eiköhän ne nyt vaan ollut nationalismia korotettuna toiseen potenssiin.
Ylivertaisuus on pikemminkin dogmaattisten uskontojen käsite: tosiuskoiset vs. vääräuskoiset. Mun mielestä meillä on selkeää evidenssiä jo näyttää, että sekulaari maailmanjärjestys, joka sallisi maailmankatsomuksellisen vapauden olisi parempi kuin nykyinen uskonryhmien välinen kamppailu, jota näemme maailmassa.
8. Ateismin lähetyssaarnaamiseen (antiteismiin) liittyvät ongelmat: "Jos joku löytää onnen ja mielenrauhan uskostaan, onko oikein viedä sitä häneltä pois? Onko parempi tietää totuus vai elää elämäänsä rauhassa ja onnellisena?"
En siis kyennyt vastaamaan yllä oleviin kysymyksiin siten, että olisin itse täysin hyväksynyt vastaukset. Päädyin kuitenkin pohdinnoissani yhteen loppuratkaisuun, joka on oma vastaukseni kaikkiin elämän ongelmiin ja olemassaolon tuskaan. Haluaisin kuitenkin ensin kuulla teidän mielipiteitänne aiheesta.
No eipä mullakaan mitään absoluuttisia vastauksia ole noihin kysymyksiin, osa on puhdasta spekulaatiota ja suureen osaan voin sanoa suoraan etten tiedä.
Mietin itse ihan samaa. Mun mielestä ei ole mielekästä miettiä miksi juuri me olemme olemassa. Maailmankaikkeus on kuitenkin niin suuri paikka, että jos tämä maapallo ei olisikaan elämälle sopiva paikka, "me" miettisimme ihan samaa asiaa jossain muualla. Ja musta tuntuu, että tälläkin hetkellä joku muu tuolla jossain miettii samaa asiaa. Se ei ole mikääm ihme, että olemme olemassa, vaan kun otetaan ääretön määrä planeettoja, niin se on jopa todennäköistä.
Laumaeläimenä ihminen on jatkuvassa konfliktissa oman edun ja yhteisön edun välillä. Usein ryhmän ja yhteisön etu palvelee myös omaa etua.
Tähän sanoisin lisäksi, että lajin säilyminen on tärkeämpää, kuin yksilön säilyminen. Ja tällainen epäitsekäs käytös palvelee juuri sitä lajin säilymistä. Joskus se tapahtuu jopa yksilön säilymisen kustannuksella.
Ei tätä nyt voi pelkkänä totuutena pitää. On niitä varmaan ensimmäiseen ryhmään kulluviakin. Itse kuulun kyllä jälkimmäiseen. Olen tästä joskus puhunutkin, mutta laitetaan uudestaan, jos jotakin kiinnostaa.
Kasvoin perheessä, joka ei ollut mitenkään himouskovainen, mutta joitakin uskonnollisia asioita siellä tehtiin. Ruokarukoukset taisi olla joskus mukana ja pikkupoikana mulle luettiin aina iltarukous. Ei vanhemmat kuitenkaan ole ollenkaan uskonnollisia, mutta eivät myöskään ateisteja. Ennen koulua kävin joskus seurakunnan päiväkerhossa, joka on tietysti aikamoista aivopesua. Koulussa jatkui sama homma ja ala-aste oli jostain syystä varsin uskonnollinen. Ihan tavallinen koulu mutta, en tiedä miksi, siellä tuputettiin uskontoa. Joka aamu oli aamunavaus, joka oli ihan selvästi uskonnollinen. Hyvin usein veisattiin päätteeksi joku virsi.
En muista miten vanha olin, mutta todennäköisesti ala-asteen loppupuolella, kun aloin tosissaan miettiä Jumalan olemassaoloa. Se ei vain käynyt järkeen, että sellainen jossain olisi. Musta tuli vähitellen agnostikko, enkä oikeastaan miettinyt koko asiaa pitkään aikaan. Jotenkin vain koko ajatus Jumalasta alkoi vähitellen kuulostaa yhä naurettavammalta, ja mitä enemmän asiaa mietti, niin sitä varmempi olin asiasta. Nyt olin ateisti. Tästä vähitellen, kiitos uskontokeskustelujen sun muiden, Jumalan naurettavuus meni vielä pidemmälle ja musta tuli antiteisti, jumalankieltäjä joka ei voi ymmärtää ajatusta, että joku uskoo satuolentoon. Jotenkin surullista, että olen asettunut näinkin rankasti uskontoa vastaan. Yleensä pystyn ajattelemaan asioita monelta eri kantilta, jopa niitä joista olen eri mieltä. Tässä aiheessa se vain on mennyt ohi ja ikävä kyllä melkein halveksun uskovaisia.
Minusta nuo kysymykset on aseteltu jo perimiltään väärin, ainakin osaksi.
Kysymyset on sinällään samantekeviä, kutsutko niitä tietämykseksi vai uskoksi. Kyseessä on vain sen ihmisen ajatus maailma joka on kyseiset asiat hyväksyny todeksi. Se on saman tekevää millä näitä asioita perustelee uskolla, vai tiedolla. Riippumatta siis siitä tekeekö väittämän tietämyksestä vaiko uskomuksesta, tieto/usko jonka omaa voi osoittautua olevan väärässä. Tällöin kyseessä on sen asian todistaminen ja se on ainut millä on merkitystä. Eli se on olennaisempaa millä tämä tieto/uskomus on perusteltu ja tulisiko sitä siis pitää totena.
Lainaanpa tähän nyt tosta eroakirkosta ketjusta, kun nää aiheet nyt nivoutuu niin hyvin yhteen.
Minulle ateismi on enimmillään ainoastaan uskon puutetta, kun ihminen suhtautuu välinpitämättömästi uskonnollisiin ja elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin. Parikymppinen Onnela-kolli pillua metsästämässä voisi osua tähän määritelmään. Jos täällä esimerkiksi kysyttäisiin, onko ateismi sinulle tärkeää useimmat vastaisivat varmastikin kyllä, ainakin heistä jotka aktiivisesti osallistuvat uskontokeskusteluihin. Tässä joitain merkityksiä joita liittäisin ateismiin:
Hyvin sanottu toi Onnela-kolli Mutta miksi ateismi on tarvinnut näitä muita merkityksiä. Siksi koska uskonnolinen usko on ollut valtaa pitävää ja se on tarvinnut kumoutuakseen perusteluja. Muutenhan se olisi juuri tuota välinpitämättömyttä ko asiaa kohtaan. Jollei uskonnottomiin vaikuttaisi suoraan uskovaisten teot.
Esimerkiksi evoluutiota on tarvittu kumoamaan luomisoppia. Mutta sitä on turha ateismiin sinällään liittää. Sitä on tarvittu vain kumoamaan väite, todistamattomista asioista. Ja ylipäätäänsä toi kumoaminen on ollut väärän suuntainen, koska ennen sitä on pidetty uskoa tosi asiana. Eli sitä ei olisi tarvinnut tehdä, jos ensimmäinen väitös olisi pystytty todistamaan.
Se että jokku on käyttänyt evoluutioteoriaa, vaikkakin virheellisesti, oman rotunsa, agendansa ajamiseen ei tee siittä mitenkään ateistista. Evoluutio oli jo täällä ennen ihmistä. Tämä on ollut vain luonnonvoima, joka on osoittanut jonkun uskomuksen vääräksi. Ollaan aivan eriasiassa, kuin silloinkun päätetään kostaa jeesuksen kuolema jollekkin kansan osalle.
Halasimme, kiitin rukouksesta ja poistuin paikalta. Olisi pitänyt ilmeisesti olla ArskaSälli mukana niin hänen HC-rukouksensa olisi toiminut paremmin.
