Nyt Heikki tuotat pienen pettymyksen :(
Quote miningia ja
argumentum ad auctoritatemia? Etköhän pysty parempaankin ;)
Sehän tukee luojan olemassaoloa, että elämää tosiaan on vain yhdellä planeetalla. Eihän ole syytä ripotella elämää miljoonien valovuosien päähän toisistaan.
Ilmeisesti näet tämän asian täysin vastakkaiselta puolelta, kuin minä. Jos perustelusi on "ei ole syytä ripotella elämää", voidaankin kysyä "mitä syytä on sitten luoda noita miljardeja aurinkokuntia?" Olivatko ne jotain harjoittelukappaleita? Mielestäni tuo perustelusi ei riitä kumoamaan väitettäni siitä, että olisime onnekas sattuma käsittämättömän kokoisessa universumissa.
Tämä lienee yksi niitä asioita, joka näkökulmasta riippuen todistaa sekä teismin, että ateismin puolesta. Ehdotankin, että unohdat tuon asian pohtimisen (ainakin teismiä puoltavana argumenttina) ja jääkäämme odottamaan elämän löytymistä muualta ;) Sitähän saattaa löytyä jopa Marsista tässä lähiaikoina. Nytkin sieltä on löydetty valtavia metaaniesiintymiä, jotka voivat olla peräisin vain joko jonkinlaisesta
geologisesta toiminnasta tai elävistä organismeista.
Mutta miksi täällä on kaikkea "ylimääräistä". Miksi elämä tällä pallolla on niin monipuolista, miksi meillä on esimerkiksi kauneus- tai moraalikäsitykset. Eihän niillä mitään tee. Yö ja avaruus näyttävät kauniilta täältä maasta katsottuna. Ihminen on myös luontaisesti tiedonhaluinen ja utelias. Sinäkin saat tyydytystä tutkimalla fysiikkaa ja avaruuden ilmöitä. Jumala-näkökulmasta avaruus on olemassa, jotta meillä tälläisinä tiedonhaluisina olioina riittäisi ihailtavaa ja tutkittavaa. Se, herättää jollain tavalla kunnioitusta, että avaruudessa on niin käsittämätön määrä "tyhjyyttä", avaruus on jollakin tapaa niin vastakohtainen maalle.
Itseasiassa täällähän ei varsinaisesti ole mitään "ylimääräistä". Eihän esimerkiksi "kauneus" ole mikään itseisarvo maailmassa. Se on vain mielemme tulkintaa tietyistä asioista. Moraalikäsitykset ovat todellakin hyödyllisiä, sillä ne edistävät esimerkiksi kädellisten (ihmiset, apinat, gorillat jne) yhteisöjen selviytymistä. Kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen, koko porukka menestyy paljon paremmin.
On totta, että ihminen on utelias olento ja asioiden oivaltaminen on miellyttävää toimintaa. Ateistisesta näkökulmasta tarkasteltuna avaruus
vain on ja sen tutkiminen on kaikessa kiehtovuudessaan todella mielenkiintoista puuhaa. Tässäkin ilmenee se teistien kummallinen taipumus kieltää minkäänlaisen sattuman olemassaolo. Jokaiseen asiaan pitää väkisin löytää selitys jostain korkeammasta.
Ajatteleppa tätä: kaadan sokeripussin lattialle ja siitä muodostuu hieno, kartiota muistuttava läjä. Tuota teistin ajattelumaailmaa voitaisiin verrata siihen että ruvetaan miettimään heti sitä, miten kaunis ja ihmeellinen asia on "kartio". Katsellaan sen mittasuhteita ja ihmetellään kuka sen on suunnitellut. Eihän jotain selkeästi kartioksi tunnistettavaa voi syntyä ilman suunnittelijaa! Ateistinen näkemys vastaavaan tilanteeseen on se, että siitä läjästä tuli kartio koska jokaiseen sokerimuruseen vaikuttaa samat voimat sekä tietty sattumanvaraisuus. Yhteisvaikutuksesta tuo kartio
ei voi olla muodostumatta.
Erittäin karkeasti yksinkertaistettu esimerkki mutta toivottavasti hoksaat pointtini. Miksi siis sinulle on niin vaikea ajatella, että jotain voi syntyä ilman mitään aktiivista suunnittelijaa tai tekijää? Varsinkin, kun kaikki sellaiseen viittaavat "todisteet" ovat peräisin vain ihmisen loputtomasta ihmettelystä. Olisi täysin eri asia jos tiedettäisiin, ettei esim. molekyylejä VOI syntyä ilman että joku liimailee niitä kasaan.
Elämän synty on tosiaan äärimmäisen epätodennäköistä. Sinulle on tietysti tuttuja nämä todennäköisyysargumentit, mutta laitanpa nyt kuitenkin antamaan vähän lihaa luiden ympärille. Sanottakoon, että pidän ongelmallisena sitä näkökulmaa, että koska elämää jo on, todennäköisyys sen synnylle on yksi. Todennäköisyys on myös yksi, jos oletetaan että jumala on luonut universumin. Tästä syystä tämä perustelu ei tuo mitään uutta keskusteluun.
Ihan hyvä pointti

Tuo todennäköisyysargumentti kumoaa kuitenkin vastavuoroisesti myös teistisen näkemyksen. Kuten edellä totesin, näet tästä kolikosta täysin vastakkaisen puolen kuin minä.
Tästä voidaan kuitenkin näppärästi siirtyä vääntämään siitä, mikä tämän maailmankaikkeuden oikein on luonut? Onko se Allah, Zeus vai (suosikkini) Lentävä spagettihirviö? Kenties kaikki yhdessä? Sinulle se tietysti on kristittyjen Jumala ja minulle ei mikään noista. TÄSSÄ vaiheessa sanoisin että tuo sinun puolesi kolikosta on aika heikoissa kantimissa sillä jos joku teistinen lähtökohta valitaan, joudutaan loputtomaan suohon perusteltaessa tuota luojan mallia, merkkiä, jne. Occamin partaveitsi sivaltaa tässäkin vaiheessa kaikki nuo ylimääräiset olettamukset pois ja päädytään siihen, että niitä on turha edes tehdä.
Lähde:
http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/design.htm
Kun puhutaan näistä todennäköisyyksistä, ei riitä että pyöritellään vain peukaloita ja odotellaan vain jotain oikeaa kombinaatiota. On evoluutioon liittyviä ongelmia, meillä on informaation syntyyn liittyviä ongelmia, meillä on loputtomasti kysymyksiä luonnon käsittämättömästä järjestyksestä.
Nyt alkaa kuulostaa kreationistiselta hömpältä
Ensinnäkään evoluutioon ei liity ongelmia (ainakaan siinä mielessä, missä sen idioottimaiset kriitikot ne esittävät). Piste. Todellisuudessa nämä evoluutioteorian kiistanalaisimmat kohdat ovat tyyliä "erosiko laji X lajista Y 10 000 vai 15 000 vuotta sitten".
Toisekseen, luonnon järjestyksestä ei ole "loputtomasti" kysymyksiä. Tekisi mieli sanoa tähän että tietämys karttuu päivä päivältä mutta sinulle se ei oikein tunnu kelpaavan ;) Luuletko tosiaan, että esim. biologiassa on olemassa kysymyksiä joihin emme KOSKAAN löydä vastausta? Tällä hetkellä tuo aukkojen jumala tuntuu olevan sinulla kovassa huudossa. Se kannattaisi unohtaa sillä et ole kovinkaan mittavasti perehtynyt luonnontieteisiin. Sinulle monet ihmeelliset tai tuntemattomat asiat ovat todisteita jumalasta vaikka esim. minulle eivät. Mikäli joku asia sinua ihmetyttää, voin kyllä ihan mielelläni kertoa lisää. Laita vaikka privaviestiä niin ei sotketa tätä ketjua
Niin, ja kun noita kirjavinkkejä on vaihdeltu niin
tässä sinulle oivaa lukemista. Luultavasti hälventää vähän tuota epätietoisuuttasi. Kirjassa käydään myös läpi hyvin yleistajuisesti universumin kehitys ja vallitseva käsitys elämän synnystä.
Lause "emme vielä tiedä, tiedoissa olevien aukkoihin ei ole syytä laittaa jumalaa" on vähättelevä. Emme vielä tiedä on äärimmäisen positivistinen väite ja nykytiedon mukaan elämän syntyminen ja kehittyminen itsestään on lähes mahdotonta. Toisekseseen, emme tunne elämän syntyprosessia, mikä itsessään tukee Jumalan olemassaoloa. Jumalahan olisi turha, jos universumi olisi ikuinen tai elämää syntyisi itsestään. En kutsuisi tällaista jumalaa aukkojen jumalaksi.
Tä? Juurihan olen sinulle perustellut, miten elämän syntyminen EI ole "lähes mahdotonta". Kerroin myös, että syntyprosessista ON olemassa hyvä käsitys. Boldattu kohta kiteyttääkin kaiken tässä keskustelussa. Sinä olet jo lähtökohtaisesti päättänyt, että Jumalan on OLTAVA olemassa sillä muuten maailmassa ei ole mielestäsi järkeä. Minä lähestyn asiaa objektiivisesti - mikään todiste ei vieläkään viittaa jumalan olemassaoloon joten turha olettaa sellaista olevaksi. Sitten kun löydän mikroskoopilla jumalan signeerauksen solusta, lupaan kääntyä uskoon ;) Tosin silloinhan se ei enää olisi uskoa vaan tietoa.
Aikaa tuskin voidaan kutsua tekijäksi tai luojaksi varsinkin, kun katsotaan koko prosessia alkuräjähdyksestä tähän päivään.
Kylläpäs voidaan. Jos tietyn asian todennäköisyys ajanhetkellä
t on 0,00000000001%, miljoonassa
t:ssä se on jo 0,00001%. Eli todennäköisyys sen kun kasvaa ajan vaikutuksesta.
Muotoilin huonosti tuon ajatuksen, totta kai voidaan sanoa, että elämän synnyn tutkiminen "etenee", mutta tämän hetken tiedon valossa näyttää siltä, että prosessin tapahtuminen itsestään alkuräjähdyksestä kohti ihmistä, tai näiden tapahtuminen luominen on käytännössä mahdotonta. Sekin kuvaa syy-seurausyhteyden merkityksellisyyttä, että ihminen ylipäänsä yrittää laboratorioissa luoda elämää. Siinähän ihiminen toimii eräänlaisena luojana. Elämän synnyn tutkimus on myös edennyt siten, että törmätään entistä monimutkaisempiin asiohin, joiden tapahtuminen ilman ohjaavaa vaikutusta on käytännössä mahdotonta. Tiede siis etenee, mutta voidaan myös sanoa tutkimus etenee kohti entistä suurempia vaikeuksia selittää maailmankaikkeus naturalistisella tavalla. Esimerkiksi:
Lähde:
http://www.teolinst.fi/j/index.php?...darvinistillekin-arvoitus&catid=1:latest-news
Tämä siis Matti Leisolan höpinöitä.
Noniin, niille jotka eivät tiedä: Matti Leisola on helluntailainen himouskova kreationisti. Samalla kuitenkin TKK:n bioprosessitekniikan professori. Hän yrittää jatkuvasti kumota evoluutiota toinen toistaan epämääräisemmillä argumenteilla, jotka on suoraan repäisty jenkkiläisten kreationistien ja IDioottinen höpinöistä. Leisola on moninkertainen Skepsiksen huuhaa-palkinnon voittaja ja on järjestänyt Suomessakin IDiotismia edistäviä seminaareja.
Noh, ei se mitään. Pitäähän tuohonkin ottaa kantaa ettei kukaan vahingossakaan pääse sanomaan ettei niin voitaisi tehdä ;) Nuo hänen höpinänsä ovat seurausta vakaumuksellisesta ja subjektiivisesta näkökulmasta. Hän näkee myös kolikosta sen uskovien puolen ja tulkitsee kaiken todistavan jumalan puolesta vaikka muu tiedeyhteisö näkee asiat objektiivisesti todisteena elämän monimuotoisuudesta (siis ilman mitään luoja-yhteyttä).
Valitettavasti tällä hetkellä ei minunkaan aikani riitä tuon artikkelin läpikäymiseen mutta lupaan palata asiaan hieman myöhemmin. Pikaisella silmäyksellä pomppaa esiin ihan järkyttävä typeryys: Leisola myöntää "uskovansa" mikroevoluutioon, eli lajien adaptaatioon senhetkiseen ympäristöön. Yksikään kretsu ei kuitenkaan ole koskaan osannut selittää, mikä estäisi tämän mikroevoluution kumuloitumisen makroevoluutioksi useiden sukupolvien saatossa.
Niin, mitä oli ennen alkuräjähdystä. Koko maailmankaikkeuden alkuhan kertoo jumalasta. Jos maailma olisi aina ollut, ei jumalaakan tarvittaisi.
Taas sama homma. Olet jo päättänyt etukäteen että jumala tarvitaan

Miksi pelkäät kyseenalaistaa oman näkemyksesi? Minä ainakin kykenen ajattelemaan maailmaa myös teistiseltä näkantilta mutta lopulta se kaatuu todisteiden puutteeseen ja loogisiin ristiriitoihin.
Tämä kysymys on mielestäni toisarvoinen, vaikka toki se ansaitsee tarkastelua. Olennaista on tehdä arvioita siitä, mitä voimme tietää tästä maailmankaikkeudesta. Mitä esimerkiksi jumala teki ennen luomista? Käsittääkseni aika syntyi alkuräjähdyksessä, joten on vaikea ymmärtää mitä on tapahtunut ennen alkuräjähdystä. Voimme kuitenkin tehdä päätelmiä tästä maailmasta ja se on tärkeämpää, koska se on mahdollista. Voimme siis päättelyn avulla tulla lopputulokseen, että jumala on luonut universumin, mutta meillä ei ole mahdollisuuksia tarkastella jumalaulottuvuutta.
Samankaltaisella päättelyllä voidaan tulla siihen tulokseen, että tämä maailmankaikkeus on ehkä syntynyt jostain toisesta samankaltaisesta. Mahdollisesti tällainen uusien universumien syntyminen on niiden luonnollista käyttäytymistä (viittaisin edellisessä postissanikin mainitsemaani multiversumiteoriaan). Meillä ei myöskään ole mahdollisuutta tarkastella näitä muita universumeja sillä niissä voi vallita jopa erilaiset luonnonvakiot. Nämä ovat mielenkiintoisia kosmologisia pohdintoja, joihin minun rahkeeni eivät riitä. Lueskelen niitä kyllä mielelläni aina kun mahdollista. Huomaan myös, että niiden tarkastelu vaikkapa matematiikan keinoin on huomattavasti mielekkäämpää kuin puhtaasti filosofinen haihattelu jumaluuksista.
Lopuksi pieni pala ihmiselämää. Entinen johtava ateisti, oxfordilainen filosofian professori Antony Flew kääntyi teistiksi vanhoilla päivillään. Tuossa joitain hänen perusteluitaan:
Pieni pala quote miningia

Haluatko, että etsin käsiini lainauksia kuuluisilta teisteiltä, jotka ovat menettäneet uskonsa? Heitä löytyy yhtälailla.