Mites uskontofenomelogia? Eiks se olekin ihanan objektiivista.
Uskontofenomenologia on yksi uskontotieteen menetelmistä ja samalla tietysti teologian.
On kyllä!
Minäkin osaan noita termejä, miltä kuulostaa neuroteologia? Sekin on todella hienoa ja puolueetonta tutkimusta. Selvitellään, mikä ihmisen aivoissa on vinksallaan kun koetaan uskonnollisia ilmiöitä.
Pappiskoulutus on jossain määrin harvaanjohtava käsitys, koska kirkolla on oma pastoraalikoulutus teologian maistereille ja kirkko vihkii papit eikä yliopistolla ole mitään tekemistä näiden kanssa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tehty kirkon sisällä ja poliittisella tasolla päätös, että papin virkaan vaaditaan teologian maisterin tutkinto, ja yksi tärkeimmistä syistä on ollut papin asemaan liittyvien haittapuolien hallinta. Tämäkään ei sitten kelpaa suurimmalle osalle ateisteja vaan kirkkoon halutaan lisää sekoilua. Toisekseen teologian maisterin tutkinto sisältää suhteellisen vähän varsinaiseen ammatinharjoittamiseen liittyvää koulutusta, se on laajan yleissivistävä ja kannustaa tieteelliseen ajatteluun, jolla voi olla suht vähän tekemistä papin työn kanssa, kuten sanoitkin. Tosin, hyvä Raamatun tuntemus auttaa tietysti työssä, mutta sekin tulee akateemisena eikä hengellisesti rakentavana.
Otan tähän kantaa tuossa alempana kun kiteytän argumenttini.
Tuosta papin työharjoittelusta vielä, mikä tapahtuu yliopistossa. Voishan sen poiskin siirtää, mutta ei eipä sen niin väliä. Onhan oikeustieteellisessäkin ja muissakin tiedekunnissa työharjoittelua.
Ethän nyt tosissasi vertaa esim. papin ja lääkärin työharjoittelua keskenään? Papin työ on rituaalien oikeaoppista suorittamista ja ihmisille mukavien jutustelua. Lisäksi uskonnollinen subjektiivisuus tekee sen, että samoihin kysymyksiin saa joka papilta erilaisen vastauksen riippuen siitä, millä tavalla he pettävät itseään säilyttääkseen uskonsa (väitän edelleen, että leijonasosa papeista todella uskoo omiin juttuihinsa). Pappien työharjoittelu palvelee myös ainoastaan kristittyä kirkkoa (ja silti maksetaan ei-kristittyjen verorahoilla) mutta tästä enemmän tuolla lopussa.
Se on eduskunnan sanelema asia, että papin virkaan vaaditaan teologian maisterin paperit.
Olkoon sitten eduskunnan moka mutta on silti väärin, että sekulaarissa valtiossa kirkko pääsee tunkemaan näppinsä yliopistojen koulutusohjelmaan.
Ei tätäkään voida pitää teologista tiedekuntaa puoltavana argumenttina sillä "because we CAN" ei vapauta kirkkoa siitä, että sen tulisi pysyä omalla tontillaan.
No yllättäen siellä on uskonnollisia ihmisiä, kun kerran papin ammattiin vaaditaan TM:n paperit. Kuitenkin papeiksikin valmistuu vain kolmasosa, joten läheskään kaikki eivät ole uskonnollisia. Se että suuri osa opiskelijoista on tunnustuksellisia ihmisiä ei vaikuta opetuksen akateemisuuteen tai tutkimuksen tieteellisyyteen. Onhan tiedekunta on valittu valtakunnallisesti korkealaatuisen opetuksen yksiköksi 2007-2009 ja tutkimus on todettu korkealaatuiseksi kansainvälisissä vertailuissa. Nämä ovat merkittäviä akateemisia tunnustuksia ja kertovat tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tasosta.
Katsotaanpa vähän tätä tutkimusta. Gradujen aiheita:
-Ihmisen kokoinen tehtävä : Tutkimus lähetysharrastuksesta ja lähetyskasvatuksesta Opiskelijain Lähetysliitossa (OL)
-Kategoriat oppaina Jumalan olemuksen ilmaisuun Lutherin teologiassa
-Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? : Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana
-Jeesus Nasaretilainen - Jumalan Poika - Markuksen evankeliumissa
jne..
Laitos on valittu Suomen Akatemian Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksiköksi. Eli jossain tuolla seassa lienee muutamia tärkeitä etiikkaan liittyviä tutkimuksia mutta tämähän on samaa mitä tehdään myös muissa laitoksissa.
Väität jatkuvasti, että kristinuskon tutkiminen auttaa ymmärtämään suomalaisen yhteiskunnan muovautumista ja historiaa. Evankeliumien syynääminen mikroskoopilla ei todellakaan ole tätä, enkä haluaisi että sitä tehdään minun rahoillani.
Jotakuinkin näin. On ihan sanontakin, että "tuli hengessä, lähti Helsingissä" tarkoittaen, että usko jäi sinne tiedekuntaan. No oli tuo sinun kuvauksesi liioiteltu, mutta vähän tuohon suuntaan, paitsi että usko nyt on tuskin järkähtämätön vaan se on prosessi, johon kuuluu ainakin jonkinasteinen epäily ja varsinkin yliopistossa.
Mutta yliopiston oheistoimintana on sitten hengellistäkin aktiviteettia ja hengellistä tukea pappeuteen, kuten tuo mainisemasi teologinen instituutio ja sen mainos.
Näin. Jälleen kerran kirkko ja hengellinen yhteisö tunkee näppinsä akateemiseen maailmaan pitääkseen lampaansa laumassaan. Mitä uskonnolla on pelättävää jos se kerta on niin oikeassa ja mahtavaa? Taitaa olla niin, että ilman tuota kirkon jatkuvaa kannustusta ja aivopesua, kriittinen uskonnontarkastelu johtaisi pelkkien ateistien valmistumiseen (vika voi olla myös opetuksen laadussa, kts. alempana)
Siihen on yksinkertainen syy, että kristillisyyden tutkimus on niin merkittävässä asemassa suomalaisessa yliopistossa. Syy on se, että kristillisyys on ollut niin tärkeässä roolissa suomailaisessa yhteiskunnassa ja länsimaisessa kulttuurissa. Ei ole oikein järkeä, että resursseja aletaan jakamaan tasapuolisesti jonkun hipitihop-heimon uskonnon tutkimukseen, kun me olemme jo kieliseikkojen takia ainoita, jotka pystyvät tutkimaan suomalaista uskonnollisuutta, joka sattuu olemaan kristillinen.
Vai että hipitihop-heimo :D Entäpä juutalaiset, muslimit tai kristittyjen lukuisat lahkot?
Vielä tuosta uskontotieteeseen siirtymisestä. Sehän olisi aivan sama, vaikka teologisen tiedekunnan nimi olisi uskontotieteellinen tiedekunta, tai jos teologista tutkimusta tehtäisiin uskontotieteen laitoksella. Kaikki jatkuisi käytännössä ennallaan, koska tutkimusmenetelmät ovat aivan samat. Ainoastaan se muuttaisi opetusta jonkin verran, jos pappeja ei enää koulutettaisi tiedekunnassa. Kuten on tullut ilmi, vain tutkimuskohde eroaa. Teologia tutkii kristinuskoa ja uskontotiede kaikkia maailman uskontoja (voi tutkia myös kristinuskoa). Teologia ja uskontotiede eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka teologialla on oma menneisyyden suhde kristinuskoon ja uskontotieteellä oma identiteettinsä.
Kyllä sä voit nukkua yösi rauhassa, Suomessa uskontoja tarkastellaan objektiivisesti ja vertaillen.
Voidaan varmaan lopettaa tuo uskontotieteen ja teologian keskinäisistä suhteista kiistely sillä kumpikaan meistä ei ole alan asiantuntija. Kun sysätään termit sivuun, voin kiteyttää keskeisimmät argumenttini seuraavasti:
1)
Uskonto ei kestä kriittistä ja tieteellistä tarkastelua. Kuitenkin teologisesta tiedekunnasta valmistuu uskovaisia ihmisiä. Tämä on selkeä viite siitä, että opetuksessa on jotain vikaa. Ehkä se johtuu tuosta em. hengellisestä oheistoiminnasta, professorien puolueettomuudesta tai jostain. En tiedä syitä mutta näen seuraukset.
2)
Suomessa tapahtuva teologinen opetus on sitoutunut 100%sesti palvelemaan kristityn kirkon tarpeita. Vai väitätkö, että tuolla tiedekunnassa saa pätevyyden suorittaa islamistisia rituaaleja tai juutalaisten ympärileikkauksia? Tämä ei ole linjassa puolueettoman valtion yliopiston tavoitteiden kanssa. Se tarkoittaa myös sitä, että kristillisiä rituaaleja koulutetaan ei-kristittyjen varoilla.
Suomen ei-kristilliset uskontokunnat joutuvat omin varoin kustantamaan oman henkilöstönsä kouluttamisen. Kristityillä ei tulisi olla tähän mitään etuoikeutta.
Se, että kristinuskolla on ollut suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja historiassa, on heikko argumentti sillä a) se on tuotu tänne miekalla ja väkivallalla ja b) yhteiskunta ja kansa muovautuu tuhansien tekijöiden summana.
Huomaa myös, että ei-kristittyjä alkaa olla lähes 1 000 000 ihmistä joten puhutaan suhteellisen merkittävästä vähemistöstä. Luultavasti myös suurta osaa jäljelle jäävästä 4 000 000 ihmisestä ei kiinnosta pätkän vertaa teologisen tiedekunnan tapahtumat eikä niistä ole heille mitään suoranaista hyötyä (vrt. esim biokemiallinen tutkimus, mikä johtaa väistämättä uuden tiedon syntymiseen ja uusiin sovelluksiin). Luultavasti moni veronmaksaja ohjaisi verorahansa muille aloille jos saisi valita.
3)
Teologisen tiedekunnan tutkimus on päällekkäistä muiden tiedekuntien kanssa. Raamattua tulisi tutkia yhtenä kirjana muiden maailmanhistorian merkkiteosten joukossa. Tätä voisi tehdä esimerkiksi filosofian laitos. Uskontojen leviäminen on historian laitoksen hommaa (ja todisteita etsivät arkeologit). Uskonnollisten kokemusten tutkiminen puolestaan kuuluu neurologeille ja ennen kaikkea psykologeille.
Pakko tunkea vielä yksi lause tähän väliin. Kristinusko on kehittynyt uskonto ja sen perinpohjainen tutkimus vaatii laaja-alaisuutta, mihin tarvitaan resursseja --) iso tiedekunta.
Saapa nähdä, miten käy yliopistolain muutoksen jälkeen kun yliopistot joutuvat lähes autonomiseen vastuuseen taloudestaan. Voipi olla heikoilla nämä teologiset laitokset.
