Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

- Aika täytyy maailmankaikkeutta mietittäessä käsittää vähän laajemmin kuin me sen käsitämme. Me teemme havaintomme ajasta niinkuin se tällä hetkellä on. Aina ei ole ollut näin. (Tämän maailmankaikkeuden) aika "alkoi" alkuräjähdyksestä.

Nimenomaan. Aika ei ole sekunteja, tunteja tai vuosia - aika on kausaliteettia.

Aika vaatii tilan joka muuttuu. Biljardipallo liikkuu biljardipöydällä pisteestä X pisteeseen Y. Todellisuus muuttui tältä osin ja ihminen päättelee, että pallon oleminen paikassa X tapahtui ennen kuin pallo tämän jälkeen siirtyi paikkaan Y. Ennen - jälkeen = aika. Ja koska todellisuus muuttuu kokoajan, kuluu aika kokoajan.

Ilman mitään materiaa ja tilaa jonka asiantila voi muuttua, todellisuus tai olemattomuus pysyy samanlaisena ajasta toiseen, koska mitään ei voi tapahtua. Aika kuluu, mutta mitään ei tapahdu. Kahden eri pisteen välillä ei ole havaittavissa mitään muutosta vaan asiantilat ovat samat. Ihmisen logiikalla tällöin ei ole aikaa.

Vaikka onhan stattisuuskin "aikaa" tavallansa. Tämä "maailmankaikkeus" on voinut olla staattisessa tilassa ties kuinka kauan ennen kuin kausaalisuhteita on alkanut tapahtua. Ajan kulumista ei tällöin voi vain todeta mistään. On hieman vaikea mitata mitään mittauskelvotonta.
 
En muista kuka sen täällä sanoi, mutta joku kirjoitti, että Raamatussa on paljon virheitä ja ristiriitoja. Mitä ristiriitoja Raamatussa on?
 
Kah kehveliä kun tuli nopeaa vastaus :D. Kiitoksia.
 
Will Reality of Extraterrestrial Life Shatter Religion?
http://www.ufodigest.com/news/0407/shatter.html
In the words of physicist and author Paul Davies, "The existence of extraterrestrial intelligences would have a profound impact on religion, shattering completely the traditional perspective of God's special relationship with man. The difficulties are particularly acute for Christianity, which postulates that Jesus Christ was God incarnate whose mission was to provide salvation for man on Earth. The prospect of a host of 'alien Christs' systematically visiting every inhabited planet in the physical form of the local creatures has a rather absurd aspect."1

Most Christians don't give much thought to the existence of extraterrestrial life, and if pressed for an answer, they usually either deny their existence, or suggest that there is an underlying deception that links them with fallen angels. According to Tariq Malik, staff writer for Space.com, a telephone poll, which questioned one thousand Americans, revealed that regular churchgoers were less likely to believe in extraterrestrial life (about 46 percent) than non-churchgoers (about 70 percent) …"2

Additionally, in May of 2005, a survey conducted by the National Institute for Discovery Science was given to pastors, priests, and rabbis across the United States, asking basic questions relating to extraterrestrial life.3 Out of all of the comments posted in the survey, not a single one formed the basic conclusion that angels, by definition, are intelligent beings whose origins are not from Earth. All of these people have been reading and studying the Bible most of their lives, and couldn't see the basic fact that one of the primary themes of the Bible is God's intervention in the affairs of humanity through extraterrestrial beings.

Furthermore, of the 42 percent that gave positive responses, most of them had theological questions they thought might be a struggle to deal with, reminiscent of Paul Davies statement above. My question is, WHY?

According to the Bible, God picked Earth to initiate his great plan of attack against Satan and to save all the casualties of sin who want to be saved. To do this, God undertook a two-part mission, which is still in progress: come to Earth in the form of a human being (Jesus) and die for everyone's sins-then after conquering death, ensure the spreading of the Gospel of repentance and salvation.

Concerning the first part of his mission, scripture states that Jesus suffered death on the cross once and for all (Hebrews 10:10).4 I personally see no reason he should have to suffer a similar fate anywhere else. Why would Jesus' dealing with sin and death be any different as another species on another planet? God defines sin and death with absolute definitions that pertain to all life. Therefore the cross is sufficient for all of it, even if it extends into the cosmos. Hebrews 10:10 (bold emphasis added)

By thee which will we are sanctified through the offering of the body of Jesus Christ once for all.
 
Nimenomaan. Aika ei ole sekunteja, tunteja tai vuosia - aika on kausaliteettia.

Aika vaatii tilan joka muuttuu. Biljardipallo liikkuu biljardipöydällä pisteestä X pisteeseen Y. Todellisuus muuttui tältä osin ja ihminen päättelee, että pallon oleminen paikassa X tapahtui ennen kuin pallo tämän jälkeen siirtyi paikkaan Y. Ennen - jälkeen = aika. Ja koska todellisuus muuttuu kokoajan, kuluu aika kokoajan.

Ilman mitään materiaa ja tilaa jonka asiantila voi muuttua, todellisuus tai olemattomuus pysyy samanlaisena ajasta toiseen, koska mitään ei voi tapahtua. Aika kuluu, mutta mitään ei tapahdu. Kahden eri pisteen välillä ei ole havaittavissa mitään muutosta vaan asiantilat ovat samat. Ihmisen logiikalla tällöin ei ole aikaa.

Vaikka onhan stattisuuskin "aikaa" tavallansa. Tämä "maailmankaikkeus" on voinut olla staattisessa tilassa ties kuinka kauan ennen kuin kausaalisuhteita on alkanut tapahtua. Ajan kulumista ei tällöin voi vain todeta mistään. On hieman vaikea mitata mitään mittauskelvotonta.

Mua on pitkään hämännyt tää kausaliteettiasia. Onko se niinkuin fakta vai onko se teoria? Onko jotain kaaosteoriaa tai vastaavaa(eikö joidenkin hiukkasten liike ole täysin ennustamatonta) olemassa, joka kumoaisi seuraavanlaisen kausalitteettiteorian, jota olen pikku päässäni (ja päissäni) funtsinut?

Alkuräjähdyksetä seuraa, että kaikki kappaleet liikkuu fysiikan lakien mukaan. Siitä on kaikki kama lähtenyt suuntaan ja toiseen ja tuloksena ovat esimerkiksi ihmiskunta ja bodarit. Teoriassa siis kaikki tulevat tapahtumat voidaan ennustaa, koska maailma perustuu kausaliteettiin. Eli mystinen "kohtalo" -sana on totta. Kausaliteetista seuraisi se, että kaikki mitä tapahtuu, on myös "tarkoitettu" tapahtuvaksi. Ihmisellä on tietyt, aina alkuräjähdyksestä lähtien "säädetyt" liikkeet, joita se seuraa orjallisesti(fysiikan lakien mukaan), vaikkei sitä itse tajuakaan. Eli se, että mä kohta aion käyttäytyä täysin irrationaalisesti todistaakseni, että mikään alkuräjähdyksestä lähtöisin oleva fysikaalinen, koko ajan jatkuva prosessi ei ole totta, ei voi koskaan onnistua, koska mun irrationaalinen käytös ja koko edellämainittu ajatusketju on alkuräjähdyksen peruja.:hyvä:
 
Raamattu ei todista eikä ennusta hevonvitun vertaa yhtään mitään, mikä liittyisi 2000 lukuun ja tähän päivään. Ainoastaan väkivalta on kasvanut Raamatun mukana suorassa suhteessa, sen se todistaa.

Kyllä se todistaa, tässäkin keskustelussa hyvin esille tulleen asian. Mm. allaolevassa Raamatun jakeessa on kerrottu ilmiöstä joka on hyvinkin totta näinä päivinä. Hyvänä esimerkkinä vaikka eroakirkosta.fi jonka olen bongannut useilla foorumeilla kirjoittajien siguna, täälläkin.
Alkuräjähdys ja evoluutioteoria ovat syrjäyttäneet Raamatun, ja sitä myötä suurimman osan "kristittyjen" uskosta.

1. Tim. 4:1 :
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta.

1.Korinttolaiskirje:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.
 
Mua on pitkään hämännyt tää kausaliteettiasia. Onko se niinkuin fakta vai onko se teoria? Onko jotain kaaosteoriaa tai vastaavaa(eikö joidenkin hiukkasten liike ole täysin ennustamatonta) olemassa, joka kumoaisi seuraavanlaisen kausalitteettiteorian, jota olen pikku päässäni (ja päissäni) funtsinut?

Alkuräjähdyksetä seuraa, että kaikki kappaleet liikkuu fysiikan lakien mukaan. Siitä on kaikki kama lähtenyt suuntaan ja toiseen ja tuloksena ovat esimerkiksi ihmiskunta ja bodarit. Teoriassa siis kaikki tulevat tapahtumat voidaan ennustaa, koska maailma perustuu kausaliteettiin. Eli mystinen "kohtalo" -sana on totta. Kausaliteetista seuraisi se, että kaikki mitä tapahtuu, on myös "tarkoitettu" tapahtuvaksi. Ihmisellä on tietyt, aina alkuräjähdyksestä lähtien "säädetyt" liikkeet, joita se seuraa orjallisesti(fysiikan lakien mukaan), vaikkei sitä itse tajuakaan. Eli se, että mä kohta aion käyttäytyä täysin irrationaalisesti todistaakseni, että mikään alkuräjähdyksestä lähtöisin oleva fysikaalinen, koko ajan jatkuva prosessi ei ole totta, ei voi koskaan onnistua, koska mun irrationaalinen käytös ja koko edellämainittu ajatusketju on alkuräjähdyksen peruja.:hyvä:

Tapailemasi sana on determinismi.

Sinänsä en menisi sanomaan, että kyse on "kohtalosta" tai "tarkoitetusta". Se, että jokin on tarkoitettu, edellyttää tekijää joka suorittaa tätä tarkoitetun suunnittelua ja se onkin jo huuhaata/rajatietoa.
 
1. Tim. 4:1 :
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta.

1.Korinttolaiskirje:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.
On muuten sen verran kovia ennustuksia, että näihin todellakin vaaditaan yliluonnollinen henkiolento. :jahas:

Eikös ole hauskaa miten raamatussa on väännelty asioita niin, että jos:
- Joku uskoo Jumalan olemassaoloon = Todistaa Jumalan olevanolemassa.
- Joku ei usko tai eroaa kirkosta = Todistaa oikeaksi väitetyn saatanan viekoittelevan vaikutuksen tai jonkun eroamisennustuksen

Hienosti on raamattua kirjoitettu 4000 vuoden aikana niin, että se antaa muka uskottavia vastauksia tämmöisiin epäuskon ja järjen pilkahduksen hetkiin.
 
Eikös ole hauskaa miten raamatussa on väännelty asioita niin, että jos:
- Joku uskoo Jumalan olemassaoloon = Todistaa Jumalan olevanolemassa.
- Joku ei usko tai eroaa kirkosta = Todistaa oikeaksi väitetyn saatanan viekoittelevan vaikutuksen tai jonkun eroamisennustuksen
Onhan se ja ei se sattumalta synny. Tämä on uskontojen evoluutiota. Parhaat selviytyy ja saa eniten kannattajia, jotka levittävät edelleen.

Niihin muodostuu aikojen saatossa huvittavia puolustuskeinoja, kuten nyt Lutherin keksimä ajatus, että äly on pirun työkalu. Uskonnot muodostuvat sellaisiksi, että kaikki mahdolliset tapaukset muka tukevat ja mikään ei falsifioi. Ne ovatkin tämän vuoksi ajatusrakennelmia, jotka estävät kehityksen ja sen voi nähdä historiastakin. Milloin yhteiskunta joutuu uskonnon valtaan, niin kehitys lakkaa. Näin kävi Euroopassa keskiajalla. Siitä sentään päästiin myöhemmin eroon. Arabimaailma ei ole vieläkään päässyt irti uskonnostaan, joka pysäytti arabitieteen kehityksen, kun se oli maailman parasta.
 
Kyllä se todistaa, tässäkin keskustelussa hyvin esille tulleen asian. Mm. allaolevassa Raamatun jakeessa on kerrottu ilmiöstä joka on hyvinkin totta näinä päivinä. Hyvänä esimerkkinä vaikka eroakirkosta.fi jonka olen bongannut useilla foorumeilla kirjoittajien siguna, täälläkin.
Alkuräjähdys ja evoluutioteoria ovat syrjäyttäneet Raamatun, ja sitä myötä suurimman osan "kristittyjen" uskosta.

1. Tim. 4:1 :
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta.

1.Korinttolaiskirje:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.

Joo tässä oli kyllä nyt selvät todisteet siitä, että raamatussa on osattu ennustaa :david:
 
Mielestäni on täysin ok että ateistit eivät pidä uskontoja loogisena ajatteluna, mutta yhteiskuntarauhan kannalta se on yhtä haitallista kuin radikaali "vain me pelastumme, muut ovat syntisiä" -ajattelu. Minulla menee hälytyskellot päälle siinä vaiheessa kun ateisti lähtee jakamaan oman uskontonsa taivaspaikkoja ja julistaa uskovat mielisairaiksi.
Tässä on muutamia harhakäsityksiä, joita oikaisen. Ensinnäkin kumpi on yhteiskuntarauhan kannalta mielestäsi tärkeämpi asia, älyllinen rehellisyys ja suoraselkäisyys luonnontieteellisten faktojen tunnustamisessa vaiko taikausko?

Toiseksi ateistit eivät jakele taivaspaikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että meidän mielestämme tämä elämä on ainoa, joka meillä on ja taikauskoon taipuvainen ihminen tuhlaa omaa elämäänsä kirjaimellisesti keskustelemalla mielikuvituskavereiden kanssa. Lisäksi tätä elämää ja elämänvalintoja ei välttämättä ota kovinkaan vakavasti, kun ajatuksissa on kuolemanjälkeinen toinen iankaikkinen elämä.

Kolmanneksi käytän uskovaisesta itse termiä taikauskoinen, koska se kuvaa heidän elämänkatsomustaan tarkasti. Voisin käyttää myös termiä älyllisesti rajoittunut, koska sellainen yksinkertaisesti ihminen on jos hän uskoo johonkin täysin utopistiseen asiaan, josta kukaan ei ole koskaan saanut mitään olemassaolon viitteitä.

- - vaan uskosta siihen että on olemassa "jotain suurempaa".
Mä hyväksyn itse täysin uskon "johonkin suurempaan." Panteistinen maailmankatsomus Hindujen ja Buddhalaisten tapaan on enemmän globaalia henkisyyttä kuin uskoa ukko ylijumalaan, joka vaatii ihmisuhreja tai täydellistä kuuliaisuutta. Jospa kaikki uskonnot olisivatkin näin rauhallisia mutta kun eivät ole.

Se että ihminen on kyennyt organisoimaan toimintansa globaalisti ja että ihmisellä on pitkälle kehittynyt moraali ja kyky hahmottaa abstrakteja asioita on usein uskovien mielestä seurausta jostain korkeammasta voimasta. Tai ainakin voi kysyä, että jos elämässä ei ole mitään tarkoitusta ja vain fyysinen on totta, miksi meillä sitten on näin rikas henkinen elämä?
Globaalinen organisointikyky on ymmärtääkseni ihan luonnollinen seuraus viestintävälineistä, en löydä tästä asiasta mitään yliluonnollista.

Heitän moraalikysymyksestä pallon sinulle, voitko selvittää miksi ihmisen moraalikyky olisi viitettä yliluonnollisesta henkiolennosta? Miksi se ei ole vain yksi ihmisen ominaisuus samalla tavalla kuin käden pihtiote?
 
Laitetaas tähän tällainen vertailu, jota ei näkynyt täällä ainakaan haun perusteella vielä olevan. Eli Russellin teekannu by Bertrand Russell vuonna 1952:

»Jos minun täytyisi esittää väitös, että maan ja Marsin välissä on kiinalainen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni huomattavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin kertomista teekannusta ja vaikka asiaa ei voisi todistaa vääräksi, on väistämätön johtopäätös ihmisten luonteenomaisen epäilyksen johdosta, että ihmiset ajattelisivat minun puhuvan hölynpölyä. Jos siitä huolimatta sellaisen teekannun olemassaolo myönnettäisiin muinaisissa kirjoissa, opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja istutettaisiin mieliimme jo koulussa, sen olemassaolon epäileminen olisi merkki normaalista poikkeavaisuudesta ja joutuisi käymään valaistuneella psykiatrilla tai ennen vanhaan Inkvisiittorilla.»
 
Mä hyväksyn itse täysin uskon "johonkin suurempaan." Panteistinen maailmankatsomus Hindujen ja Buddhalaisten tapaan on enemmän globaalia henkisyyttä kuin uskoa ukko ylijumalaan, joka vaatii ihmisuhreja tai täydellistä kuuliaisuutta. Jospa kaikki uskonnot olisivatkin näin rauhallisia mutta kun eivät ole.
Minä kommentoin nyt tähän saman sisältöisen asian, jonka laitoin tuonne Islam-threadiin. Eli mitä tarkkaan ottaen tuollainen usko tarkoittaa? Uskominen tarkoittaa jonkin asiaintilan totena pitämistä. Esim minä uskon, että autoni on parkkipaikalla jonne sen jätin, vaikka en sitä näe tällä hetkellä. Pidän siis totena väitettä "autoni on parkkipaikalla". Mikä on se asiaintila jota pidetään totena kun uskotaan "johonkin suurempaan"?

Jos se on väite "ihmiset eivät tunne kaikkia luonnonlakeja eivätkä osaa täydellisesti selittää miksi asiat ovat niin kuin ne ovat", niin kyseessä ei ole uskonto. Minä fyysikkona pidän tätä väitettä totena, ja olisin melko epäpätevä ammatissani jos en pitäisi.

Jos se on väite "on olemassa jokin voima, joka ohjaa asioiden kulkua", niin se voidaan jakaa kahteen eri tilanteeseen. Joko tämä voima ei ole mikään tietoinen olento, jolloin se ei itse asiassa ole olento ensinkään, vaan tuo uskomus palautuu siihen uskomukseen, että maailma noudattaa joitakin lainalaisuuksia eli luonnon lakeja. Tämä on siis luonnontieteellinen näkemys. Jos taas tuo voima on jokin tietoinen olento, niin silloin se pystyy siis omien päätöstensä mukaan muuttamaan asioiden kulkua. Se siis pystyy rikkomaan luonnon lakeja, eli tämä uskomus palautuu taikauskoon ja jumala-oppiin.
 
...Eli mitä tarkkaan ottaen tuollainen usko tarkoittaa?...

Mun mielestä Usko jumalallisessa, uskonnollisessa, tieteellisessä tai vastaavassa mielessä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että on olemassa asioita, joita ei pysty selittämään millään ihmisen keksimällä metodilla, vaikkapa uskonnolla, fysiikalla tai muulla tieteellä. Usko on sellainen kutina vatsanpohjassa tai hassu tuulen vire kasvoilla.. mitä ikinä.
 
Tosta "mitä usko on" oli joskus puhetta täällä, varmaan samassa ketjussakin. Uskominen ei edellytä sitä että asia on tieteellisesti todistettavissa. Uskovaisille ja ihmisille yleensäkin riittää se subjektiivinen usko. Jos joku uskoo että auto on punainen, vaikka olisikin sokea eikä voi sitä itselleen mitenkään todentaa, niin silloin sille henkilölle se auto on punainen. Vaikka pystyisikin lukemaan pistekirjoituksella laaditun tieteellisen artikkelin jossa todistetaan auton olevan vihreä. Ei se ole mitään epärationaalisuutta tai tyhmyyttä vaan osa ihmisluontoa.

Luonnontieteiden opiskelu kaventaa ihmisten maailmankuvaa ikävästi siten että ihmisille henkilökohtaisten subjektiivisten asioiden ymmärryskyky heikkenee. Vastapainona pitäisi aina lukea filosofiaa.

Mielestäni tämä uskomisen subjektiivisuus saa kaikki jumalan tieteellisestä todistamisesta vänkäävät vapaa-ajattelijat näyttämään vähän dorkilta.
 
Mielestäni tämä uskomisen subjektiivisuus saa kaikki jumalan tieteellisestä todistamisesta vänkäävät vapaa-ajattelijat näyttämään vähän dorkilta.

Uskon tieteellinen todistaminenhan on mitä suuremmissa määrin epäuskoista (ei siis epäuskonnollista vaikka se varmaan olisi oikea sana. Sillä on vaan se tietty leima). Toisaalta myös maallisten asioiden (muiden kuin subjektiivisten), ohjailu uskonnon varjolla on myös hyvin epäuskoista.
 
Tosta "mitä usko on" oli joskus puhetta täällä, varmaan samassa ketjussakin. Uskominen ei edellytä sitä että asia on tieteellisesti todistettavissa. Uskovaisille ja ihmisille yleensäkin riittää se subjektiivinen usko. Jos joku uskoo että auto on punainen, vaikka olisikin sokea eikä voi sitä itselleen mitenkään todentaa, niin silloin sille henkilölle se auto on punainen. Vaikka pystyisikin lukemaan pistekirjoituksella laaditun tieteellisen artikkelin jossa todistetaan auton olevan vihreä. Ei se ole mitään epärationaalisuutta tai tyhmyyttä vaan osa ihmisluontoa.
Ymmärsitköhän nyt väärin sen mitä sanoin? Koitin kysyä että minkä väitteen uskotaan olevan tosi, kun uskotaan "korkeampaan voimaan". Koska sitä uskominen tarkoittaa. Jonkin väitteen totena pitämistä. Tuon autoesimerkin ymmärrän oikein hyvin, ja annoin itse vastaavanlaisen esimerkin omassa viestissäni. Siinäkin esimerkissä esiintyi auto ja sitä autoa koskeva väittämä, jonka uskoin todeksi vaikka en ollut tälle väitteelle rigorista todistusta nähnyt. Se, jos uskoo väitteensä totuuteen, vaikka on nähnyt päinvastaista evidenssiä, niin se on kyllä jo epärationaalisuutta ja tyhmyyttä, joka on osa ihmisluontoa, valitettavasti.

Luonnontieteiden opiskelu kaventaa ihmisten maailmankuvaa ikävästi siten että ihmisille henkilökohtaisten subjektiivisten asioiden ymmärryskyky heikkenee. Vastapainona pitäisi aina lukea filosofiaa.
No voi lollero. Hankkimalla tietoa ympäröivästä maailmasta olen siis menettänyt jotenkin kyvyn ymmärtää sen asian, että ihmiset ovat kokevia ja toimivia olentoja, eli subjekteja. Siitä olen samaa mieltä, että filosofian opiskelu tekisi kaikille ihmisille hyvää. En tunne ainuttakaan ammattifilosofia, joka uskoisi jumalaan.

Mielestäni tämä uskomisen subjektiivisuus saa kaikki jumalan tieteellisestä todistamisesta vänkäävät vapaa-ajattelijat näyttämään vähän dorkilta.
Tällä et varmaan viitannut minun viestiini, koska siinä ei sanallakaan mainittu mitään "jumalan tieteellisestä todistamisesta", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Sanan vapaa-ajattelija voisi mielestäni korvata sanalla ajattelija, koska jumalaan uskominen osoittaa päinvastaista, eli ajattelemattomuutta.

Edit: Voisitko Dragon kommentoida, että mitä sinä tarkoitit tuolla "johonkin suurempaan uskomisella"?
 
Uskominen ei edellytä sitä että asia on tieteellisesti todistettavissa.
Pitää paikkansa mutta uskovaiset tekevät erittäin usein tieteellisiä väitteitä maailmakaikkeuden luonteesta, luonnontieteen sekä lääketieteellisistä faktoista ja omaavat kertomansa mukaan ainoan oikean moraalikoodiston. He myös väittävät tietävänsä asioita intuition perusteella ilman mitään perusteita ja kun tämänkaltainen perustelematon "tieto" liitetään sairastapauksiin, moraalisiin asioihin ja politiikkaan saadaan rumaa jälkeä aikaan ihan puhtaasti mielikuvituksen voimin. Näillä perusteilla minä vaadin uskovaiselta ihmiseltä perusteluita siitä, ettei toimita pelkän taikauskonsa varassa. Ihan reilua varmaan sunkin mielestä?

Uskovaisille ja ihmisille yleensäkin riittää se subjektiivinen usko. Jos joku uskoo että auto on punainen, vaikka olisikin sokea eikä voi sitä itselleen mitenkään todentaa, niin silloin sille henkilölle se auto on punainen. Vaikka pystyisikin lukemaan pistekirjoituksella laaditun tieteellisen artikkelin jossa todistetaan auton olevan vihreä. Ei se ole mitään epärationaalisuutta tai tyhmyyttä vaan osa ihmisluontoa.
Tämänkaltaisessa tilanteessa uskomisessa ei ole mitään ongelmaa. Ihmisen elämä tuskin muuttuu kovinkaan radikaalisti vaikka hän uskoo auton olevan punainen vihreän sijaan. Jääräpäisyyttä ja tyhmyyttä se silti on jos kerran kaverille rehellisesti vakuutetaan, ettei auto ole punainen.


Luonnontieteiden opiskelu kaventaa ihmisten maailmankuvaa ikävästi siten että ihmisille henkilökohtaisten subjektiivisten asioiden ymmärryskyky heikkenee. Vastapainona pitäisi aina lukea filosofiaa.
Olen luonnontieteilijä, jolla on sivuaineena filosofia (Rinkku innosti). Saanko anteeksi?


Mielestäni tämä uskomisen subjektiivisuus saa kaikki jumalan tieteellisestä todistamisesta vänkäävät vapaa-ajattelijat näyttämään vähän dorkilta.
Mielestäni tämä sun luonnontieteellisten faktojen unohtaminen ja liiallinen subjektiivisen uskon korostaminen saa sut näyttämään hieman dorkalta.


Edit: Voisitko Dragon kommentoida, että mitä sinä tarkoitit tuolla "johonkin suurempaan uskomisella"?
Tarkennuksena siis mä hyväksyn, en henkilökohtaisesti usko, mielummin panteistisen uskon, jossa oletetaan, että koko maailmankaikkeus, me ihmiset mukaan luettuna, on Jumaluus. Hyväksyn tämänkaltaisen taikauskon mielummin kuin juutalaisuuden, kristinuskon tai islamin, koska panteistinen usko ei näemmä johda uskonnolliseen väkivaltaan läheskään niin usein kuin nämä monoteistiset valtauskonnot.
 
Back
Ylös Bottom