Vastaan tässä samalla myös Crusaderille ja muillekin joiden mielestä Kanada ei käy hyväksi esimerkiksi humanitäärisen maahanmuuton vastaanottajamaasta. (Korjatkaa jos olen ymmärtänyt tämän yleisen mielipiteen väärin.)
Jos nyt hetkeksi unohdetaan se seikka ettei meillä ole oikeita lukuja pistää pöytään, niin kuitenkin on tullut selväksi että Kanada ottaa maahanmuuttajia määrän K, joista työperäisiä on määrä Kt ja humanitäärisiä määrä Kh. Suomi ottaa maahanmuuttajia määrän S, joista työperäisiä on St ja humanitäärisiä Sh. Vaikka normalisoidaan K ja S per capita, niin silti K>S, Kt>St, ja Kh>Sh.
En ymmärrä mikä mättää väitteessä että jos kerran Kanada pystyy hoitamaan tuon oman osuutensa Kh, niin miksei Suomi voisi jopa kasvattaa omaa osuuttaan Sh? Vai onko ongelma tuo että Kanadan kohdalla Kt on paljon suurempi kuin St, melko itsestäänselvistä syistä? Pidetään mielessä se että internetin mielestä määrä St ei tuota kenellekään ongelmia, koska nehän ovat vaan ahkeria virolaisia rakennusmiehiä ja muita ei-muslimeita valko- tai keltaihoisia.
Ensin perustelet että Kanadassa on enemmän maahanmuuttajia. Ok.
Sitten menet suoraan aivan toiseen aiheeseen: miksi määrää ei voida kasvattaa? On aivan selvää että Suomi valtiona ei lakkaa olemasta ainakaan siltä istumalta, vaikka humanitääristen määrä kymmenkertaistettiin. Tämän perusteluksi ei kuitenkaan riitä se, että jossain maassa on enemmän maahanmuuttajia. Tuo "voidaan ottaa" on nimenomaan ruotsin malli, jolla sitä väkeä tulee, ja vielä niistä kolkista mitkä todennäköisesti pärjäisivät aika heikosti jos tulijoita alettaisiin pisteyttämään. Tämä maa voitaisiin kuormittaa ottamalla vaikka 100 000 somalia tai vaikkapa romania maahan esim. kerran kuukaudessa, ja jossain vaiheessa tämä mitä todennäköisimmin romahduttaisi hyvinvointiyhteiskunnan, jossain vaiheessa maan kulttuuri vaihtuisi tulijoiden mukana, jossain vaiheessa kenties valtio nimettäisiin uudestaan uusien asukkiensa mukaan. Ennen kutakin romahdusta, viimeisenä päivänä tuo perustelu "miksei voitaisi ottaa, kun kerran tähänkin asti on toiminut" olisi teknisesti ottaen validi, vaikka sen seuraukset olisivat luultavasti nähtävissä jo kauan ennen.
Kyse on hiukan samantyylisestä asiasta kuin jos naapurisi joisi metanolia. Ymmärtäväisenä ja uusille asioille avoimena ihmisenä kenties katselisit kateellisena naapurin metanolin juomisesta, ja ehkä jossain vaiheessa uskaltautuisit itsekin maistamaan hiukan. Naapuri olisi kuitenkin juonut metanolia jo mahdollisesti viikkoja, joten mahdollisesti kysyisit itseltäsi ja lähipiiriltäsi "En ymmärrä mikä mättää väitteessä että jos kerran naapuri pystyy juomaan tuon oman osuutensa metanolista, niin miksei meikäläinen voisi jopa kasvattaa omaa osuuttaan metanolista?" Saattaisit tulla myöhemmin toisiin ajatuksiin naapurisi hautajaisissa, mutta siinä vaiheessa saattaisit olla tehnyt itsellesi peruuttamatonta vahinkoa.
Tarkoitus ei ole a) saada sinua juomaan metanolia, älä siis juo sitä b) rinnastaa jotain ihmisryhmää metanoliin. Kuitenkin siinä vaiheessa kun jostain toiminnasta on nähtävissä suoranaisia haittoja, mutta hyödyt ovat vähäisiä, kyseenalaisia tai olemattomia, niin kysymys olisi ehkä mieluummin syytä asettaa muotoon "miksi kyllä?" kuin "miksi ei?".
Kanadasta hyvänä/huonona esimerkkinä humanitaaristen vastaanottajana: en ota kantaa tähän kun en juuri tiedä Kanadan systeemistä.
