Tutkimus sosiaaliturvan väärinkäytöstä valmistunut
Suomen sosiaaliturvaa käytetään vuodessa noin 25 000 tapauksessa väärin. Väärinkäytön kustannukset ovat 126 miljoonaa markkaa. Väärin perustein myönnetty sosiaaliturva ei kuitenkaan näytä ylittävän yhden prosentin tasoa kokonaisvolyymista, toimeentulotukea lukuun ottamatta. Eniten väärinkäytöksiä ilmeni kunnallisessa sosiaalitoimessa ja työvoimatoimistoissa.
Stakes tutki sosiaaliturvan väärinkäyttöä ja sen muotoja kuluvan vuoden keväällä ja kesällä sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta.
Tutkimus kohdistui keskeisten sosiaaliturvaviranomaisten - kuntien sosiaalitoimen, Kansaneläkelaitoksen paikallisorganisaation, työvoimatoimistojen sekä työttömyyskassojen - tietoon tulleisiin väärinkäytöksiin tämän vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Ilmitulleita sosiaaliturvan väärinkäytöstapauksia oli vuositasolle korotettuna noin 6 500. Kun huomioon otetaan lisäksi kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen määräytymisessä sekä taksikortin käytössä tapahtuneet väärinkäytökset, kokonaisluku nousee 7 400 tapaukseen.
Eniten väärinkäytöksiä tuli ilmi kunnallisessa sosiaalitoimessa, erityisesti toimeentulotuessa, sekä työvoimatoimistoissa. Väärin perustein myönnettyjen etuuksien kokonaismäärä vuositasolle arvioituna oli 34 miljoonaa markkaa.
Väärinkäytön piiloon jäävä osuus arvioitiin runsaaksi 19 000 tapaukseksi ja noin 93 miljoonaksi markaksi. Kokonaisuudessaan sosiaaliturvan väärinkäytösten laajuudeksi vuositasolla arvioitiin runsaat 25 000 tapausta ja 126 miljoonaa markkaa.
Kyse viranomaisten tietoon tulleista tapauksista
Tutkimus perustuu kyselyyn, joka tehtiin neljälle keskeisimmälle sosiaaliturvaa toimeenpanevalle organisaatiolle: kunnille, Kelan toimistoille, työvoimatoimistoille ja työttömyyskassoille. Tässä mielessä kysymys on nimenomaan viranomaisten tietoon tulleista väärinkäytöksistä.
Tutkimuksessa kyse on tapauksista, jotka ovat " tahallista ja tarkoituksellista toimintaa, jolla pyritään saamaan oikeudetonta taloudellista hyötyä antamalla vääriä tietoja tai salaamalla asian oikea laita".
Kun väärinkäytösten määriä ja väärin perustein maksettujen etuuksien markkamääriä suhteutetaan eri tahojen asiakasmäärien ja ulosmaksettujen etuuksien kokonaismääriin, ilmitullut sosiaaliturvan väärinkäyttö osoittautuu suhteellisen vähäiseksi.
Väärinkäytösten määrät suhteessa samassa ajanjaksossa tilastoituihin asiakasmääriin olivat sosiaalitoimessa (toimeentulotuki) 0,56 %, työvoimatoimistoissa 0,15 % ja työttömyyskassoissa 0,31 %.
Suhteessa samassa ajassa ulosmaksettujen sosiaaliturvaetuuksien kokonaismääriin olivat väärin perustein myönnetyt etuudet toimeentulotuessa 0,32 %, Kelassa 0,03 % ja työttömyyskassoissa 0,09 %.
Kokonaisuudessaan sosiaaliturvan väärinkäytösten laajuudeksi vuositasolla arvioitiin runsaat 25 000 tapausta ja runsaat 126 miljoonaa markkaa. Väärin perustein myönnetty sosiaaliturva ei näin piiloon jäävä osa mukaan luettunakaan näyttäisi ylittävän yhden prosentin tasoa kokonaisvolyymista, toimeentulotukea lukuun ottamatta.
Tuloja ja työssäoloa salataan
Väärinkäytösten yleisimmät muodot olivat työssäolon ja työtulojen salaaminen, näin erityisesti työttömyyskassoissa ja Kelan maksaman työttömyysturvan piirissä.
Toimeentulotuessa työtulojen salaamisen rinnalla yleisintä oli muun sosiaalietuuden salaaminen. Suhteellisen yleistä toimeentulotuen väärinkäytöstapauksissa on myös tosiasiallisen perhekokoonpanon salaaminen.
Työvoimatoimistoissa yleistä on niinikään yritystoiminnan salaaminen ja ulkomailla oleskelusta kertomatta jättäminen.
Sosiaaliturvan väärinkäytösten yleisin seuraamus on takaisinperintä. Kelassa ja työttömyyskassoissa tämä on pääsääntö. Tutkintapyyntö poliisille on myös yleistä. Yleisintä se on Kelassa, jossa aluekeskusten tutkimista, toimistojen niille lähettämistä väärinkäytösepäilyistä yli 80 % johtaa poliisitutkintaan.
Ahdinko aiheuttaa väärinkäytöksiä?
Sosiaaliturvajärjestelmän ja -lainsäädännön monimutkaisuudet nähtiin erityisesti Kelan ja työvoimatoimistojen edustajien arvioinneissa keskeisenä syynä väärinkäytöksiin. Valvonnan vaikeutta korostettiin kuntien sosiaalitoimistoissa samoin kuin työvoimatoimistoissa.
Kiinnostavaa on, että varsinkin työttömyyskassoissa ja työvoimatoimistoissa arvioitiin sosiaaliturvaetuuksien alhaisen tason ja siitä seuraavan asiakkaiden taloudellisen ahdingon selittävän väärinkäytöksiä. Kelan piirissä pidettiin moraalin heikentymistä verrattain yleisesti väärinkäytösten syynä.
Kaikki viranomaistahot pitivät väärinkäytösten toteennäyttämistä ongelmallisena. Väärinkäytösepäilyjä esiintyi kyllä jatkuvasti, mutta riittävän näytön saaminen oli hankalaa. Suurimpana syynä tähän nähtiin tietosuojasäännökset, joiden katsotaan vaikeuttavan viranomaisten välistä tietojen vaihtoa.
"Sosiaalisuunnittelua"
Oma sosiaaliturvan väärinkäyttömuotonsa on järjestelmän hyväksikäyttö eli sosiaalisuunnittelu. Se tarkoittaa käyttäytymisen tai aseman sopeuttamista etuuksien saamista koskevien sääntöjen mukaisesti.
Sosiaalisuunnittelu on sosiaaliturvan maksimointia muodollisesti laillisilta näyttävillä perusteilla, vaikka järjestelyjä voidaan epäillä keinotekoisiksi.
Näin ymmärrettyä sosiaalisuunnittelua pidettiin yleisenä ja ongelmallisena erityisesti Kelan toimistoissa, jossakin määrin myös työttömyyskassoissa. Sosiaalitoimistoista vain 5 % katsoi sosiaalisuunnittelua esiintyvän yleisesti.
IKK
17.9.1999
