Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kari Kärkkäisen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 52/2010 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että kansalaisille ja eduskunnalle selvitetään Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kokonaishinta esimerkiksi viimeisten 10 vuoden ajalta, jolloin maahanmuutosta ovat vastanneet ministerit Astrid Thors, Kari Rajamäki ja Tarja Filatov?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Maahanmuuton kustannuksista vuonna 2009 voidaan alustavasti todeta seuraavaa: sisäministeriön pääluokassa vuonna 2009 paluumuuttajista (entisen Neuvostoliiton alueelta tulleet paluumuuttajat), pakolaisista ja turvapaikanhakijoista aiheutuivat yhteensä 136,247 miljoonan euron kustannukset. Tämä koostuu entisen NL:n alueelta tulleiden paluumuuttajien toimeentulon ja heimoveteraanien palvelujen järjestämisestä (kunnille korvattiin vuonna 2009 noin 4,96 miljoonaa euroa), pakolaisten vastaanotosta aiheutuvista kustannuksista (kunnille korvattiin vuonna 2009 yhteensä 45,26 miljoonaa euroa) sekä turvapaikanhakijoiden vastaanotosta aiheutuvista kustannuksista (vuonna 2009 noin 86,02 miljoonaa euroa). Luvut ovat alustavia eivätkä tilinpäätöslukuja.
Puhuttaessa maahanmuuton kustannuksista on tärkeä muistaa, että maahanmuuttajien osalta tulonsiirtojen perusteet korvausajan jälkeen ovat samat kuin kansalaistenkin. Perus- ja muiden palvelujen järjestämisestä aiheutuu kuntakorvausajan jälkeen kustannuksia, samoin syntyy verotuloja. Ainoa merkittävämpi tutkimus, joka aiheesta on tehty on VATT:n tutkimus 1990-luvun maahanmuuttajien työllisyys, tuloverot ja tulonsiirrot. Siinä arvioitiin 1990-luvulla Suomeen muuttaneiden maahanmuuttajien osallistumista työmarkkinoille sekä heidän maksamiaan välittömiä veroja ja saamiaan tulonsiirtoja. Päätulos oli, että maahanmuuttajien työllisyyden todennäköisyys - ja siten taloudellinen hyvinvointi - kasvaa voimakkaasti Suomessa asutun ajan kuluessa. Näin ollen, humanitaarisista syistä Suomeen tulevia maahanmuuttajia lukuun ottamatta, maahanmuuttajat maksavat välittömiä veroja enemmän kuin mitä saivat suoria tulonsiirtoja jo kuudennen maassaolovuoden jälkeen. Humanitaarinen muutto mukaan luettuna maahanmuuton suora vaikutus julkisen sektorin rahoitukseen kuitenkin säilyi negatiivisena koko tarkasteluajanjakson eli vuoteen 2000 saakka, joskin neljännen vuoden jälkeen negatiivinen tase alkoi nopeasti pienetä. Huomattava on kuitenkin, että tutkimuksen kohderyhmänä olivat 1990-luvulla Suomeen saapuneet maahanmuuttajat, joiden työllistyminen hidastui merkittävästi laman vuoksi.
Vuonna 2006 tehtiin Suomessa työministeriön Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta ja Stakesilta tilaama tutkimus, jossa selvitettiin ensimmäistä kertaa tarkemmin maahanmuuttajien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käyttöä Suomessa. Tutkimuksessa selvisi muun muassa, että maahanmuuttajat käyttävät suomalaisväestöä vähemmän terveydenhuollon palveluita. Heidän ja suomalaisväestön julkiselle sektorille aiheuttamat lastenhoidon kustannukset ovat suunnilleen yhtä suuret. Alle 3-vuotiaat maahanmuuttajalapset ovat harvemmin päivähoidossa, mutta heidän vanhempansa saavat useammin kotihoidon tukea.
Maailmanpankki puolestaan julkaisi vuonna 2009 laajan tutkimuksen EU-maiden maahanmuuttajataustaisen väestön kontribuutiosta kansalliseen verokertymään sekä sosiaalietuuksien käytöstä. Tutkimuksessa vertailtiin maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten kotitalouksien keskituloja ja veroja sekä sosiaalietuuksien käyttöä. Tutkimuksessa ei saatu näyttöä siitä, että maahanmuuttajat maksaisivat vähemmän veroja tai että he käyttäisivät merkittävästi enemmän sosiaalietuuksia. Päinvastoin, tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat tuovat EU-maille miljardien eurojen nettokertymän.
Edellä olevaan viitaten on todettava, että maahanmuuton kustannusten laskeminen ja vertailu on erittäin hankalaa, ja aikaisempien aiheesta tehtyjen tutkimusten tulokset ovat vaihdelleet voimakkaasti käytettyjen menetelmien, tehtyjen oletusten, aineistojen sekä mukaan laskettujen julkisten palveluiden mukaan.
Uuden kattavan selvityksen laatiminen vaatisi runsaasti resursseja. Kansainvälisen taloustilanteen heikentyessä ei ole näköpiirissä, että Suomessa ryhdyttäisiin laatimaan kattavaa tutkimusta, jossa maahanmuuton kustannuksia selvitettäisiin. Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2010
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
