...Näillä ryhmillä on täysin eri elämänarvot ja ne pyrkivät eri tavoitteisiin. Oikeastaan voisi sanoa että sosiaalinen luokka käy käsi kädessä vaikka Maslowin tarvehierarkian kanssa...
...Suomalaiseen amiskulttuuriin kuuluu, että kaikki tosielämää absktraktimpi leimataan heti hömpäksi ja on oikeastaan tosi naismaista on kiinnostunut mistään sellaisesta, mistä ei ole juuri sillä hetkellä jotain konkreettista hyötyä...
Kylli, haloo! Kuuluuko? Se on Nostokurki kun huutelee täältä Maslow’n tarvehierarkian alemmilta portailta. Oletko sattunut näkemään ylioppilaslakkiani? Se oli viimeks ihan siinä flyygelin päällä vai missä se oli, heh heh. Ei vais, vitsi vitsi... junttihjyymoria.
Tuli tässä mieleen, että tuo Maslow’n tarvehierarkia, johon just tutustuin wikipediassa, on siis oikeasti tarvehierarkia ei kykyhierarkia. Ihmisen sijoittuminen hierarkian tietylle tasolle ei johdu siitä, että ihmisellä olisi kykyjä kyseisellä tasolla, vaan että ihmisellä on tarpeita tällä tasolla. Se ei tarkemmin ajatellen edes tarkoita, että ihmisellä olisi mitään henkilökohtaisia kykyjä alemmillakaan tasoilla, vaan että ne alemman tason tarpeet vain on jollain tapaa tyydytetty (1. Fysiologiset tarpeet <-> varakas perhe, 2.Turvallisuuden tarpeet <-> turvallinen perhe/yhteiskunta/..., 3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet <-> Rakastava perhe, jne...) Elikkäs siis ihminen, jolla asiat ovat niin hyvin, että polttavimpia probleemeja elämässä ovat ns. henkiset arvot, ei kuitenkaan välttämättä omaa minkäänlaista kompetenssia pohtia, analysoida tai muutenkaan käsitellä näitä arvoja. Sitä vaan niinku kauheesti kiinnostaa ja siinäpä se, ei muuta.
Mutta mutta, tuossa kun luin tekstiäsi, niin tuli myös semmoinen juttu mieleen, että kenties kaikki monikultturisteista eivät olekaan monikultturisteja edes tarvehierarkian korkeimpien tarpeiden (itsensä toteuttaminen, moraali, ...) johdosta, vaan taustalla on astetta alemmat tarpeet (arvonannon tarpeet, muilta saatu arvostus). Pitää siis olla monikylturisti ensisijaisesti erottuakseen amiksista, junteista, rasisteista, maalaisista, kalapuikkoviiksista ja kaikista selkesti huonommista ihmisistä jotta saisi arvostusta. Monikylturistihan on aina vähän parempi ihminen. Bonuksena mokuilulla erottumisessa on vielä se, että sen maksaa yhteiskunta päinvastoin kuin taloudellisella statuksella erottumisen, josta päinvastoin joutuu maksamaan yhteiskunnalle ja joka vaatii monasti myös jotain kompetenssia. Jos munikulturistilla ei ole yhtään omaperäistä perusteltua ajatusta mokuilunsa tueksi, niin kyseessä lienee juurikin vain arvonantoa janoava hangaround.
Vielä koulutuksesta. Nyt kun Suomessa korkeakoulutetaan yhä enemmän ja enemmän ihmisiä, niin se taas tarkoittaa sitä, että yhä useampi henkisiltä kyvyiltään keskinkertainen on ah niin ylevästi korkeakoulutettu. Koulutuksessa itsessäänhän ei mitään vikaa ole, mutta paskasta ei vaan saa leivoksia edes yliopistotason koulinnalla. Arvostuksen janossaan ja keskinkertaisuudessaan ympäristöhaitaksi luokiteltavia akateemisia maailmanparantajia sen sijaan sikiää enemmän kuin suojatyöpaikat vetävät.
