- Liittynyt
- 9.5.2003
- Viestejä
- 2 534
Mielenkiintoinen kirjoitus Jussin vieraskirjasta:
Vasemmistolaisen perimmäinen tavoite on tasa-arvo, jossa ei ole mitään sellaista, jota vasemmistolainen voi kutsua sortorakenteiksi. Ihmisen kuitenkin ollessa sitä mitä on, eivät ihmiset pysty elämään tasa-arvoisesti, tai ainakaan järjestäytymään tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi, ilman yhteiskunnan aktiivista ohjausta. Tarvitaan siis vahva yhteiskunta. Kyynisempi voisi tähän vielä lisätä, että vahvaan yhteiskuntaan liittyy vahva vasemmistolainen eliitti sen huipulla. Ihmisillä on kyllä taipumus harjoittaa monenlaista yhteistoimintaa, mutta porvarillisessa järjestelmässä tuo yhteistoiminta on etupäässä samankaltaisten ihmisten keskenään harjoittamaa. He eivät huomaa sortorakenteita oman pienen ryhmänsä sisällä, eivätkä varsinkaan sen ulkopuolella. He ovat tyytyväisiä omassa pienessä ryhmässään, eivätkä tarvitse yhteiskuntaa välittäjäksi kanssakäymisiinsä.
Jotta tilanne saataisiin purettua ja kehitys etenemään kohti vasemmistolaisen ideaaleja, on olemassaolevia porvarillisia rakenteita horjutettava. Toisaalta ihmisiä on valistettava olemassaolevista sortorakenteista, jolloin osa heistä hämmentyy eikä enää osaa toimia kuten ennen. Toisaalta tulee pyrkiä sotkemaan ihmisten luonnollista kanssakäymistä. Kun ihmisten keskinäinen kanssakäyminen monimutkaistuu, tarvitaan entistä vahvempaa yhteiskunnan välittävää roolia, entistä useampi toiminto on hoidettava yhteiskunnan kautta.
Lisäämällä ihmisten luokkatietoisuutta saadaan aikaan epäluuloa luokkien välille. Duunari ryhtyy näkemään kaiken kapitalistin toiminnan riistona, ja kapitalisti joutuu pelkäämään vallankumousta. Tarvitaan yhteiskuntaa kertomaan kuinka työnteon suhteen menetellään.
Valistamalla ihmisiä patriarkaatista saadaan aikaan epäsopua sukupuolten kesken. Naiset ja miehet eivät enää tule toimeen keskenään, ja perhe, tuo instituutioista porvarillisin, vapisee.
Harmi vaan - vasemmistolaisen kannalta - että kapitalismista ei seuraakaan niin suurta kurjistumista että proletaari kautta maailman tekee vallankumouksen. Eivätkä uudet ajatukset sukupuolten välisistä suhteista saa kaikkia perheitä hajalle ja kommuuneihin. Ihmiset mokomat edelleen puuhastelevat keskenään, suunnilleen kaltaistensa parissa.
Tarvitaan vielä jotain. Jotta lopulliseen tavoitteeseen kaikkien ihmisten tasa-arvosta päästään, on ihmisryhmien keskinäinen samankaltaisuus murrettava. Heidän kulttuurinsa on hajoitettava, ja se tapahtuu parhaiten sekoittamalla ne keskenään. Tulkoon monikulttuuri!
Kun tarpeeksi erilaiset ihmiset pakotetaan elämään yhdessä, he eivät enää selviä siitä omin neuvoin. Tarvitaan monikulttuurikeskuksia kertomaan mikä se toinen on ja kuinka sen kanssa voisi yrittää toimia, ja viranomaisia ratkomaan käytännön kohtaamisia. Samalla havaitaan myös, että samankaltaisetkaan ihmiset eivät enää toimi yhtä paljoa keskenään (Putnamin diversiteettitutkimus). Tarvitaan entistä enemmän yhteiskuntaa ihmisten välille. Yhteiskunnan rooli kasvaa. Päästään hieman lähemmäs vasemmistolaista unelmaa.
Vasemmistolaisen perimmäinen tavoite on tasa-arvo, jossa ei ole mitään sellaista, jota vasemmistolainen voi kutsua sortorakenteiksi. Ihmisen kuitenkin ollessa sitä mitä on, eivät ihmiset pysty elämään tasa-arvoisesti, tai ainakaan järjestäytymään tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi, ilman yhteiskunnan aktiivista ohjausta. Tarvitaan siis vahva yhteiskunta. Kyynisempi voisi tähän vielä lisätä, että vahvaan yhteiskuntaan liittyy vahva vasemmistolainen eliitti sen huipulla. Ihmisillä on kyllä taipumus harjoittaa monenlaista yhteistoimintaa, mutta porvarillisessa järjestelmässä tuo yhteistoiminta on etupäässä samankaltaisten ihmisten keskenään harjoittamaa. He eivät huomaa sortorakenteita oman pienen ryhmänsä sisällä, eivätkä varsinkaan sen ulkopuolella. He ovat tyytyväisiä omassa pienessä ryhmässään, eivätkä tarvitse yhteiskuntaa välittäjäksi kanssakäymisiinsä.
Jotta tilanne saataisiin purettua ja kehitys etenemään kohti vasemmistolaisen ideaaleja, on olemassaolevia porvarillisia rakenteita horjutettava. Toisaalta ihmisiä on valistettava olemassaolevista sortorakenteista, jolloin osa heistä hämmentyy eikä enää osaa toimia kuten ennen. Toisaalta tulee pyrkiä sotkemaan ihmisten luonnollista kanssakäymistä. Kun ihmisten keskinäinen kanssakäyminen monimutkaistuu, tarvitaan entistä vahvempaa yhteiskunnan välittävää roolia, entistä useampi toiminto on hoidettava yhteiskunnan kautta.
Lisäämällä ihmisten luokkatietoisuutta saadaan aikaan epäluuloa luokkien välille. Duunari ryhtyy näkemään kaiken kapitalistin toiminnan riistona, ja kapitalisti joutuu pelkäämään vallankumousta. Tarvitaan yhteiskuntaa kertomaan kuinka työnteon suhteen menetellään.
Valistamalla ihmisiä patriarkaatista saadaan aikaan epäsopua sukupuolten kesken. Naiset ja miehet eivät enää tule toimeen keskenään, ja perhe, tuo instituutioista porvarillisin, vapisee.
Harmi vaan - vasemmistolaisen kannalta - että kapitalismista ei seuraakaan niin suurta kurjistumista että proletaari kautta maailman tekee vallankumouksen. Eivätkä uudet ajatukset sukupuolten välisistä suhteista saa kaikkia perheitä hajalle ja kommuuneihin. Ihmiset mokomat edelleen puuhastelevat keskenään, suunnilleen kaltaistensa parissa.
Tarvitaan vielä jotain. Jotta lopulliseen tavoitteeseen kaikkien ihmisten tasa-arvosta päästään, on ihmisryhmien keskinäinen samankaltaisuus murrettava. Heidän kulttuurinsa on hajoitettava, ja se tapahtuu parhaiten sekoittamalla ne keskenään. Tulkoon monikulttuuri!
Kun tarpeeksi erilaiset ihmiset pakotetaan elämään yhdessä, he eivät enää selviä siitä omin neuvoin. Tarvitaan monikulttuurikeskuksia kertomaan mikä se toinen on ja kuinka sen kanssa voisi yrittää toimia, ja viranomaisia ratkomaan käytännön kohtaamisia. Samalla havaitaan myös, että samankaltaisetkaan ihmiset eivät enää toimi yhtä paljoa keskenään (Putnamin diversiteettitutkimus). Tarvitaan entistä enemmän yhteiskuntaa ihmisten välille. Yhteiskunnan rooli kasvaa. Päästään hieman lähemmäs vasemmistolaista unelmaa.