Maahanmuutto

Meta title: 💥 Maahanmuutto – yksi aikamme kuumimmista yhteiskuntakysymyksistä ilman silkkihansikkaita, mutta faktoihin nojaten

Meta description: Keskustelua maahanmuutosta, integraatiosta, talous- ja turvallisuusnäkökulmista – näkemyksiä ja kokemuksia laidasta laitaan asialinjalla.


Trolli? En tod. Ihmettelen vaan, miten täälläkin tuomitaan esimerkiksi kaikki muslimit, joidenkin ääri-islamistien tekojen vuoksi. Eiköhän suurin osa muslimeista ole ihan normaaleja ihmisiä siinä missä mekin. Terrorismi on pelottava asia huolimatta vähäisistä uhrimääristään. Johtuu varmaan, että se voi periaatteessa kohdistua keneen vaan, missä vaan, milloin vaan. Jos Usa menee Irakiin tappamaan muutama miljoona ihmistä niin se on ihan ok, ku ei itse tarvi lontoon matkallaan pelätä.

Siellä briteissä onkin kaikin puolin mukavaa, kuten uutisista joita Halla-aho kirjoitukseensa liitti on pääteltävissä?

Montako miljoonaa ihmistä ne jenkit Irakissa tappoi? Käsittääkseni siellä on enemmän uhreja ihan paikallisten toimesta. Ei kannata unohtaa myöskään Saddamin uhreja. Shiiat ja sunnit eivät ilmeisestikään kovin hyvin tule toimeen keskenään.
 
Maailmassa on takulla miljoona asiaa, joista olla enemmän huolissan, kuin jotku terrori-iskut. :zzzz:

Tuo on ihan totta, varsinkin kun katselee vaikkapa raiskaustilastoja koto-Suomessa.

Jyväskylä
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 2,7 %
Osuus omaisuusrikoksista 7,3 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 6,3 %
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 12,5 %.

Tampere
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 3,2 %
Osuus omaisuusrikoksista 8,3 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 12,2 %
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 40,9 %.

Turku
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 4,5 %
Osuus omaisuusrikoksista 11,2 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 20,6 %
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 22,5 %.

Oulu
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 1,9 %
Osuus omaisuusrikoksista 5,9 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 10,7 %.
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 41,2 %.

Helsinki
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 6,4 %
Osuus omaisuusrikoksista 16,1 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 21,6 %.
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 46,2 %.

Lähde: Ajankohtainen kakkonen
TV2 Tiistai klo 21.00 22.1.2008
 
Tuo on ihan totta, varsinkin kun katselee vaikkapa raiskaustilastoja koto-Suomessa.

Jyväskylä
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 2,7 %
Osuus omaisuusrikoksista 7,3 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 6,3 %
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 12,5 %.

Tampere
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 3,2 %
Osuus omaisuusrikoksista 8,3 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 12,2 %
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 40,9 %.

Turku
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 4,5 %
Osuus omaisuusrikoksista 11,2 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 20,6 %
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 22,5 %.

Oulu
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 1,9 %
Osuus omaisuusrikoksista 5,9 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 10,7 %.
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 41,2 %.

Helsinki
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 6,4 %
Osuus omaisuusrikoksista 16,1 %
Osuus henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista 21,6 %.
Raiskaustapaukset, joissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen 46,2 %.

Lähde: Ajankohtainen kakkonen
TV2 Tiistai klo 21.00 22.1.2008
Jep eiköhän tämä kerro jo ihan tarpeeksi kaikille:curs:Tämä suuntaus on saatava loppumaan ennenkuin on ihan liian myöhäistä:( Emme tarvitse tälläistä rikkautta;)
 
Mitä raamatun sanaa tuo nyt on? Epäilen sivujen objektiivisuutta. Sorry.

Itse olen kyllä enemmän huolissani esimerkiksi perheväkivallasta kaikissa muodoissaan, kuin maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Itsekkään en kannata mitään holtitonta pakolaispolitiikkaa, mutta tällä hetkellä homma on ihan hyvin hanskassa.

Se noissa halliksen sivuissa onkin kivaa, että lähdeviitteet löytyy. Jos siellä on jotain virheitä niin kerro ihmeessä :eek:

Tuskin mamukriittisyys tarkoittaa sitä, ettei porukka täälläkin olisi huolissaan myös muusta maailman pahuudesta. En vaan jaksa kirjoitella jossain palstalla, ettei vaimon nalkutus saa olla peruste lieventäää tuomio törkeästä normaaliksi pahoinpitelyksi.

Tilanne on tällä hetkellä kohtuullisen hyvä, mutta suunta on varmaan selkeä?
 
Olis hauskaa nähdä "En ole rasisti, mutta..." -pakkotoisto debaatti livenä jossain auditoriumissa (sori en keksiny parempaa sanaan näin juuri herättyäni).
 
tuskimpa tuo sitä ihmeellisemmän näköinen olisi kuin mikä tahansa keskivertosuomalaisryhmä mihinkään ahtaaseen paikkaan tungettuna
 
tuskimpa tuo sitä ihmeellisemmän näköinen olisi kuin mikä tahansa keskivertosuomalaisryhmä mihinkään ahtaaseen paikkaan tungettuna

Sehän siinä olisikin hauskaa, kun ituhipit huomaisivat, ettei koko porukka olekaan kiljupöhnissä riehuvia kuulapäitä. Koska eikös kriittinen ajattelu rikastamista kohtaan ole perinteisesti ollut alempien sosiaaliluokkien "ne vie meidän naiset ja työt" huutamista.
 
Joo ja huomauttaisin vielä, etten ole mikään "ylisuvaitsevainen". Omastakin mielestäni pakolaispolitiikan tulee olla suht. tiukkaa, jotta homma pysyy hanskassa ja tiedän kyllä, että esim. sotatoimialueilta tulevat pakolaiset tekevät enemmän esim. juuri seksuaalirikoksia.

Lähinnä olen ottanut kantaa siihen, miten täällä suhtaudutaan muslimeihin, joita kuitenkin on maailmassa joka 5. ihminen. (Pakko niiden kanssa on tulla toimeen :D).

Ja maassa maan tavalla on ihan ok, mutta toisaalta Suomessa on uskonnonvapaus ja sitäkautta oikeus harjoittaa myös Islamin uskoa. (johon taas kuuluu erinäisiä säädöksiä mm. uimahallikäyttäytyminen ;)) Onhan täällä tämä romaniväestö, joka ei erityisemmin ole sopeutunut yhteiskuntaan vielä tänäkään päivänä, vaikka aikaa kyllä on ollut ihan riittämiin. Tiedä sitte mistä johtuu.
 
Kaveri lähetti minulle hauskan tekstin monikulttuurin synnystä:

Monikulttuurisuuden syyt ovat itse asiassa jo selvillä, mutta ne ovat päässeet unohtumaan nuoremmilta sukupolvilta, koska 1960-luvusta on kulunut jo niin paljon aikaa. Ajattelin laittaa ne nyt tännekin, ettei kukaan uusi lukija joutuisi ihmettelemään, että miksi kukaan ei kertonut.

Kaikki lähti siitä, että USA:ssa ja Britanniassa vasemmistoälymystö sai 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa päähänsä siirtyä ydinaseiden vastustuksesta mustien kansalaisoikeuksien puolustajaksi. USA:ssa tämä oli oikeastaan vain uusi iteraatio 1800-luvun alussa käydystä debatista joka oli johtanut John Brown -tyyppiseen eettiseen fanatismiin ja ollut jopa yksi polarisoitumisen aikaansaaman sisällissodan pinnallisista rationalisaatioista. 1950-luvun lopun Britanniassa (ja nopeutuen 1960-luvulla) sen sijaan mustien kansalaisoikeustaistelu oli uusi asia, koska maahan oli juuri muuttanut paljon karibialaisia Britti-imperiumin sisäisen liikkeen takia - "työvoimapulaa paikkaamaan" eli siis halpatyövoimaksi.

Vasemmistolla heidän keppihevosensa menevät ilmeisesti aika pitkälti tietynpituisissa sykleissä. Eli otetaan vanhasta pussista joku perusteema (sodanvastaisuus, rasismin vastustus, "emansipaation edistämisen" verukkeella kulkeva arvojen muokkaus, yms.) aina, kun radikaalipenskat ovat kyllästyneet hillumaan edellisen teeman puolesta. 1960-luvulla oli taas rasismin vastustuksen vuoro.

Siinä peruskuvio lyhykäisyydessään. Mutta tämä tuskin vielä vastaa kysymykseesi. Haluat varmaankin tietää, miten monikulttuurisuus sai nykyisen muotonsa.

USA:ssa vasemmistonuorisolle syntyi 1960-luvun alussa mm. Beat-esikuvien innoittamana oma järjestönsä SDS ja sen ympärille nopeasti kasvava keskiluokkaisten pullamössö-opiskelijoiden muodostama kulttiliikehdintä, jonka ensimmäisiä teemoja oli "Freedom Riders" -rasisminvastustuskeikat Etelävaltioihin yhdessä paikallisten mustien kanssa - tai joskus avun tyrkyttämistä mustille näiltä juuri kysymättä. Nopeiten pääset sen ajan vasemmistonuorison mentaliteettiin sisälle, jos katsot TCM:ltä leffan Strawberry Statement - siinä näkyy vasemmistointellektuellien monietninen anarkistinen utopia alkuperäisessä muodossaan, ja oikeastaan koko "monikulttuurisuus" lieneekin vain kattotermi sille, kuinka tuo vallattujen yliopistojen kommuunimalli saataisiin monistettua länsimaiden kaikkiin kolkkiin - ja lopulta myös kaikkiin kaveriporukoihin.

Koska kyseessä ei ollut pelkästään rasismin vastustaminen vaan laajempi yhteiskunnallinen herääminen, mustien parissa orgaanisesti syntynyt kansalaisoikeusliike sai utopistisia ja spirituaalisia muotoja, joita ajamaan syntyi spontaanisti erilaisia kulttivariantteja. Nation of Islam oli muhinut jo pitkään, ja uutena tulokkaana oli Black Panther Party. Yhteistä agendaa ei ollut, vaan homma oli tuossa vaiheessa järjestäytymätöntä visiointia, joka vaihteli mustien separatismista kiintiöajatteluun sekä mustien valkoisiin kohdistamasta täydellisestä välinpitämättömyydestä etniseen väkivaltaan. Mustien ja USA:n muiden vähemmistöjen oikeuksien edistämisestä tuli varsinainen muotivirtaus, kun hemmotellut valkoiset opiskelijat aristokraattisessa ylemmyydentunnossaan halusivat mustien keskushahmojen hang-aroundeiksi tai erillisiin tukiorganisaatioihin.

"In August, 1966, China's highest official political organ, Peking Review published a major speech by Robert Williams. Two months later, the Black Panther Party formed. A large portion of the SDS identified more closely with the BPP than the PLP."

1960-luvun alkupuolella tämä oli vielä spontaania kinaamista erilaisista oikeuksista kampuksilla, mutta myöhemmin järjestäytyi "rasisminvastaisten" radikaalien lakimiesten ja muiden juridisten tukihenkilöiden liikkeeksi, johon kuului mm. David Horowitz ennen järkiintymistään. Saamme nauttia tämän perinteen hedelmistä nykyäänkin esim. viimeisimpien vähemmistövaltuutettujen "humaanin" oikeuskäsityksen muodossa, joka on heidän noustessaan hierarkiassa jopa kanonisoitu "EU:n arvoiksi". Eli kun Brysselin poliisi pamputtaa valkoisia mielenosoittajia, kyseessä on EU:n arvojen - eli siis 1960-luvun vasemmistoarvojen - turvaaminen!

Vasemmistolaisilla oli tuolloin pitkällisen pohdinnan aiheena, missä muodossa he voisivat parhaiten sympata mustia ja kehitysmaalaisia - kuitenkin sukupolvikapinan nimissä poiketen perinteisempien liberaalien kannattamasta sananmukaisesta tasa-arvosta. Yksi 1960-luvun henkeen sopivampi versio perustui Fanonin katkeriin kirjoituksiin, joissa ainoastaan eurooppalaisten nujertaminen voisi auttaa kompensoimaan sorron uhrien kärsimykset. Toinen versio perustui ideaan, että "oikeistolaisten" - esimerkiksi perinteisen etnisen käsityksen kannattajien - kurkuttaminen auttaisi "ihmiskunnan edistystä". Tämän version kuuluisin esitystapa oli vanhoilla päivillään nuorisoradikaalien symppaukseen haksahtaneen vasemmistofilosofin Herbert Marcusen ajanhengestä poimima käsite "liberating tolerance":

"Liberating tolerance, then, would mean intolerance against movements from the Right and toleration of movements from the Left. As to the scope of this tolerance and intolerance: ... it would extend to the stage of action as well as of discussion and propaganda, of deed as well as of word."

Vastoin oikeistossa pitkään kiertänyttä myyttiä, Marcuse ja muut Frankfurtin koulukunnan vasemmistofilosofit EIVÄT kuitenkaan olleet monikulttuurisuuden ja vastaavien subversiivisten muotivirtausten suunnittelijoita. Perustelen tämän väitteeni jo sillä, että ensisijaisesti filosofeina Marcuse, Adorno ja Horkheimer keskittyivät henkisen emansipaation mahdollisuuden pohdiskeluun ja sen merkkien etsimiseen yhteiskunnallisista tapahtumista. Sen sijaan monikulttuurisuudessa nykymerkityksessään taas on kysymys puhtaasta sosiaalisesta insinöröinnistä, joka kuuluu aivan eri alalle eli yhteiskuntatieteisiin (tässä Habermasin kolmijakoa käyttäen). Suosittelenkin etsimään 1960-lukulaisen mädätyksen syyllisiä ensisijaisesti tuon aikakauden yhteiskunta- ja lakitieteilijöistä eikä filosofeista.

Sama vähemmistöjen palvominen levisi USA:sta pian myös Britanniaan:

"Through the late 1960s and early 1970s, the British state (laws, politicians and the press) seemed to become more closed, while the community organisations became more militant in reply. The radicalism of Martin Luther King, Malcolm X and the Black Panthers had an impression in Britain."

Ei kestänyt Britanniassakaan kauan, kunnes yltiöeettiset/anti-autoritääriset valkoiset pojat ja tytöt rupesivat ajamaan mustien asiaa kiihkeämmin kuin mustat itse. Tässä kuvaava tarina antirasistisen ydinporukan synnystä:

http://www.zmag.org/ZMag/Articles/nov01harewood.htm

"Talk about what was happening in British society at that point and what was happening in the world. Of course we know that the Black Panther party in the 1960s had had a tremendous impact on people."

Ranskassa taas oli vastaavasti Algerian sodan myötä osa laitavasemmistosta asettunut siirtomaista Ranskaan muuttaneiden ulkomaalaisten puolelle vanhemman polven patrioottista konsensusta vastaan. Saksassa taas ei ollut vielä paljoa maahanmuuttajia, mutta sen sijaan hyvin vilkasta vasemmistointellektuellien liikehdintää - alitajuisesti varmaankin hävityn sodan jälkeistä itsesensuuria vastaan (ilmeni esim. PLO:n tukemisella Israelia vastaan ja yleisemmin arabien symppaamisella - eli antisemitistä sukupolvikapinaa mutkan kautta).

Hullun Vuoden 1968 myötä nämä ideat levisivät sitten laajemmin koko sukupolven tietoisuuteen ja erityisesti sen vasemmistolaiselle ja liberaalille puoliskolle. Heittäisin lonkalta luvun, että saturaatio oli ehkäpä noin 30% ikäluokasta ja vaikutus useimmiten elinikäinen (esim. Mona Sahlin: Viet Congin tukeminen -> monikulttuurisuus).

"Monikulttuurisuus" käsitteenä syntyi, kun nämä 1960-luvun nuoret pääsivät urakehityksessään eteenpäin ja alkoivat vaatia oikeudenmukaisuuskäsitystensä toteuttamista lasten koulutuksessa. Kannaltamme katastrofaalinen käänne oli se, että aidon tasa-arvon sijasta "käänteinen sorto" sai lähes sattumalta etusijan kasvatusteorioissa. Eli vähemmistöille ei siis annettukaan pelkästään samoja oikeuksia vaan alkoi loputon "anti-rasistinen" tuputus kouluissa.

"However, multicultural education soon took a form more narrowly bounded. In 1976, the National Council For the Social Studies - the leading American professional organization for social studies teachers - published its "Guidelines on Multiethnic Education," one of whose principal authors was James Banks, a writer whose Influence on the development of multicultural education has been enormous. Banks tried to nip in the bud the newly emerging multicultural education movement, insisting that:

'The NCSS Guidelines should focus on ethnic pluralism and not on cultural pluralism. Cultural pluralism suggests a type of education which deals with the cultural contributions; of all groups within society. Consequently, that concept is too broad and inclusive to set forth effectively the boundaries of an area encompassing both the contributions of ethnic groups and the problems resulting from ethnic discrimination In American society. (NCSS. 1976, p. 6)'"

"For two influential multiculturalists, Carl Grant and Christine Sleeter, white students must take a back seat as multiculturalist teachers build coalitions Inside and outside the classroom "among various oppressed groups" (Sleeter, 1991, p. 12: Sleeter and Grant 1994, pp. 229-30). White students may support such "coalitions" as allies as long as they are willing to "take direction" from the "oppressed groups" and contribute their opinions "only when ... [they are] asked for" (Sleeter, 1991, p. 19)."

Samanaikaisesti eräät vasemmistolaiset yhteiskuntatieteilijät yrittivät laatia pohjapiirrustuksia "monikulttuurisen yhteiskunnan" käsitteelle, eli kuinka 1960-lukulainen tasa-arvokäsitys monistettaisiin kaikille elämänaloille siten, että "kaikilla olisi samat oikeudet etnisestä taustasta riippumatta".

"The days when the work of John Rex or Michael Banton were laying down generalisable theories of race and ethnicity that could be picked up in all kinds of contexts are long gone, notwithstanding the massive respect these two writers still hold abroad (Rex and Mason 1986)."

1980-luvulle tultaessa nämä ideat olivat saaneet kehittyä riittävän kauan siirtyäkseen massatuotantoon, joten heti sodan nähneiden realistisempien ikäluokkien väistyessä eläkkeelle, 1980-luvun ja 1990-luvun vaihteessa monikulttuurisuudesta tuli hillitön muoti-ilmiö intelligentsian ja virkamiehistön ydinpiireissä. Kun tähän vielä yhdistyi elinkeinoelämän hivuttama halpatyövoiman lisääntyvä maahanmuutto kehitysmaista, alkoi näyttää siltä, että monikulttuurisuudesta tulisi uusi johtava ideologia kommunismin tilalle.

Jos tarkastelemme nykyvasemmiston teemoja, niin ne ovat lähes kaikki 1960-luvun alkuperäisten teemojen matkimista: Vietnamin sodan vastustus -> Irakin sodan vastustus, kansalaisoikeusliike -> monikulttuurisuus, "liberating tolerance" -> suvaitsevaisuuskasvatus, Sierra Club -> ilmastonmuutos. Arhinmäen punavihreä sukupolvi saattaa siis olla eräänlainen vasemmiston vastine fiftarien retromeiningille.

Mutta miksi sitten me maahanmuuttokriitikot emme kannata monikulttuurisuutta, vaikka tämän EU:n valtionuskonnon kieltävästä kerettiläisyydestä voi joutua maksamaan kalliin hinnan? Veikkaisin sen johtuvan ensi sijassa siitä, että olemme luonteeltamme rationaalisia ja/tai uskomme empiirisiä todisteita, joten meillä on sitä kautta lahjakkuutta ymmärtää, mitä tällaisista utopistisista prosesseista lopulta seuraa.

Aiheen tarkastelu tasa-arvon eikä lopputuloksen kannalta kiinnostaa sen sijaan meille täysin vastakkaisia eli syntyjään eettisiä persoonallisuuksia. Tosin tarkemmin katsottuna monikultturistitkin ovat koalitio, johon kuuluu tämän eettisen ja empaattisen osaston lisäksi myös anti-autoritääristä porukkaa, joiden motiivina on "Resist to Exist", sekä lisäksi elämäntapafilosofeja, joista on hauskaa pyöritellä henkeviä käsitteitä ja visioida parempaa maailmaa (eli "emansipoitunutta utopiaa") hegeliläistä dialektiikkaa ja vastaavaa esoteriaa pyöritellen. Entä minne tämäntyyppiset ihmiset ovat perinteisesti menneet töihin? Papisto, lehtimiehet, juristit, opettajat ... Lisäksi pieni osa ihmisistä on sellaisia, että heille vain tulee jostain yläilmoista "korkeampi viesti", että kansan kohtalo on tietynlainen eivätkä he luovu tästä valaistuksestaan edes vastakkaisten empiiristen todisteiden takia (malliesimerkkinä Bilderberg-oikeistodemarien Mooses eli Paavo Lipponen: "Suomesta tulee monikulttuurinen yhteiskunta, koska yrittäjiä ja työntekijöitä ei tulevina vuosikymmeninä saada riittävästi").

Persoonallisuus ratkaisee kuulemma noin puolet poliittisesta kannasta. Lisäksi monikultturisteihin vaikuttavat myös sosiologiset ilmiöt eli demografinen ryhmä altistanee toiset enemmän muotivirtauksille kuin toiset - miten muuten selitettäisiin vasemmistovirtausten synty useimmiten juuri kampuksilla (tosin siellä myös normaaliväestöstä poikkeava persoonallisuusjakauma edistää asiaa).

Kun tähän yhdistetään vielä havainto, että monista porvareista on muodikasta käyttää vasemmistolaisia symboleja ikään kuin piristävänä ornamenttina haaliakseen itselleen omaa statusta parantavaa hyväntekijän sädekehää sosiaalisissa peleissä (tarkemmin altruismista evolutiivisena kilpailustrategiana Amotz Zahavin kirjassa "The handicap principle: a missing piece of Darwin's puzzle"), monikultturistien ydinporukan ympärille on muodostunut laaja oikeistolaisten hang-aroundien joukko kuten Neuvostoliiton aikanakin. Tosin läheskään kaikki monikultturisti-porvarit eivät ole liikkeellä pelkästään trendipohjalta, sillä 1960-luvun henki toi myös oikeistoliberalismiin mukaan ripauksen aitoa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ennen Reaganin käynnistämää vastareaktiota.

Luultavasti juuri sosiaalisten pelien nokitussiirroksi tarkoitetulla motiivilla olemme nähneet senkin äärimmäisyyden, että Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen menivät tekemään (tällä palstalla taitavasti ennakoidun) "eliitin petoksen" eli pettämään suuren osan puolueidensa äänestäjistä ja romuttamaan koko suomalaisen demokratian legitimiteetin sallimalla Suomensyöjä Astrid Thorsin pääsyn maahanmuuttoministeriksi, jättämällä Työministeriön demarituholaiset ratkaiseville paikoille avaamaan rajat selälleen ja muuttamalla yhteiskuntajärjestystä ylläpitäneen Sisäministeriön 1960-luvun henkeä punafasistisesti valvovaksi Maahanmuuttoministeriöksi.

Mutta eikö kansa antanut heille mandaatin tähän? Mielestäni ei. Väestön parissa tapahtuu luontaista polarisoitumista eli osa kansasta hyppää kysymyksestä riippumatta toiselle puolelle ja osa toiselle. Puoluejohtajat tietävät hyvin, ettei lyhytaikainen suostuvaisuus oikeuta EU:n tai massamaahanmuuton kaltaisiin mullistuksiin, jos äänestäjät eivät ole ehtineet miettiä valinnan seurauksia lottonumeroiden valintaa pidempään.

Mutta mistä polarisoituminen erilaisissa poliittisissa kysymyksissä sitten johtuu? Perusmekanismi ryhmänmuodostukseen erilaisilla verukkeilla on varmaan ihmislajilla jo geeneissä ja loppu opitaan lapsensa: toiset rupeavat Tapparan kannattajiksi ja toiset Ilveksen kannattajiksi ilman, että tähän on mitään rationaalista syytä - toinen vaan miellyttää enemmän kuin toinen tai sitten lähiympäristö kannustaa. Tämä selittää sen, miksi eettisen ydinporukan lisäksi myös monet tavalliset suomalaiset ovat valmiit äänestämään kansallisen itsemurhan puolesta.

Väestön luontainen taipumus polarisoitumiseen miettimättä järkiperusteita saa aikaan tilanteen, jossa valtaa käyttävät aina ne, jotka määrittelevät debatissa liikkuvat kysymykset. EU:ssa, Bilderbergissä, loputtomissa konferensseissa ja epämuodollisessa yhteydenpidossa valtaeliitti on saavuttanut 1960-luvun hengen levitessä meemiteorian mukaisen prosessin kautta sellaisen konsensuksen, että Euroopan tulevaisuudesta tullaan insinöröimään monietninen, jotta elinkeinoelämä saa orjatyövoimansa, monikansalliset yhtiöt enemmän asiakkaita ja vasemmisto 1960-lukulaisen monietnisen utopiansa. Mutta se, miksi Euroopan maiden poliisi ja armeija eivät ole viheltäneet hullutusta poikki, on minulle mysteeri - lieneekö syynä lamaantuminen, hyväuskoisuus vai konformismi tavan vuoksi?

Joka tapauksessa yllä esitin oman vajavaisen käsitykseni monikulttuurisuuteen johtaneesta historiallisesta prosessista lyhennettynä versiona. Kattavan monikulttuurisuuden historian laatiminen olisi sen sijaan sama kuin koko Euroopan historia tai vähintäänkin sukupolvikapinallisen liikehdinnän historia valistuksen alusta lähtien - ellei peräti lähdetä etsimään emansipaation teemoja renessanssista ja 1600-luvulla Amerikkaan muuttaneista puritaaneista asti.

Mainittakoon lopuksi, että vaikka olinkin yllä kriittinen vasemmistoa kohtaan, niin kyllä heidän näkökulmallaan on ripaus legitimiteettiäkin, sillä emansipaation tavoitteessa on pointtinsa ja maailmassa esiintyy myös aitoa rasismia, joka saattaa olla aika kuvottavaa massaliikehdintänä tai porvarillisessa "hyi hyi" -muodossaan. Mutta perusongelma on se, että heidän tapansa edistää asioita ovat nämä utopistiset muotivirtaukset, joilla käsiteltävästä teemasta luodaan heti reaalimaailmasta eriytynyt käsiteavaruus, jossa ensin luodaan teorioita, ja sitten laitetaan ne toteutukseen konformististen virkamiesten sosiaalisella insinöröinnillä.

Näin päädytään katastrofiin, jossa suomalaiset keskiluokkaiset opiskelijatytöt kuvittelevat, että on järkevää tuoda "humaanisuuden nimissä" miljoonia ei-eurooppalaisia kylmään Pohjolan kolkkaan, joka on mielettömällä onnenpotkulla saanut omaa luontaista keskinkertaisuuttaan paremman elintason muutamaksi vuosikymmeneksi ja joka voi muuttua Golf-virran kääntyessä lyhyessä ajassa asumiskelvottomaksi jääkentäksi.

Kyllä monikulttuurisuudessa on kysymys pohjimmiltaan samasta kuin pörssikuplassakin: useimpien ihmisten suhteellisuudentaju ei riitä miljoonien yksilöiden muodostamien systeemien ja niiden luontaisen aaltoliikkeen hahmottamiseen. Tämäkin hullutus menee ohi ennen kuin arvaammekaan, mutta valitettavasti alkaa jonain päivänä taas uudestaan. Kysymys on meidän kannaltamme siitä, kuinka hyvin onnistumme rajaamaan vahingon tämän syklin osalta.
 
Sehän siinä olisikin hauskaa, kun ituhipit huomaisivat, ettei koko porukka olekaan kiljupöhnissä riehuvia kuulapäitä. Koska eikös kriittinen ajattelu rikastamista kohtaan ole perinteisesti ollut alempien sosiaaliluokkien "ne vie meidän naiset ja työt" huutamista.

Tässä asiassa ainakin on menty eteenpäin. Tuntui, että n. 5 vuotta sitten "normaalit" kansalaiset olivat vain hiljaa (mutta samaa mieltä) näissä asioissa.

Mielestäni Halla-Aho on parempi tuomaan tätä asiaa esille kuin Rane, 25-vuotias työtön uusnatsi Karjaalta.
 
hs:n palautekeskustelusta

Hyva Astrid Thors
Johanna Maula | 7.2.2008 15:31

Suurin osa hyvin koulutetuista ja ylempaan keskiluokkaan kuuluvista suhtautuu myonteisesti maahanmuuttoon ja eri kulttuureihin. Ministeri Thors on lyhyessa ajassa ansiokkaasti ehdottanut paljon kaivattuja parannuksia ulkomaalaislakiin, mm ns. B-lupa kaytannon muuttamiseksi.

Kari Rajamaen, Tony Halmeen jne kannattajat loytyvat Suomessa (kuten samanlasiten poliitikkojen muuallakin) heikoimmin koulutetuista ja toimeentulevista, jotka pelkaavat oman heikon taloudellisen ja sosiaalisen asiamansa takia hyvinkoulutettujen, ahkerien ja kielitaitoisten, muualta tulevien tyontekijoiden tuomaa kilpailua tyomarkkinoilla (ja epailematta sosiaalisestikin). Kuvavaa tallaisille henkiloille on, etta edes omalla nimella ei uskalleta esiintya vaan uhoa kasvatetaan pelokkaasti nimimerkin suojissa.

http://www.hs.fi/keskustelu/Rajam%E4ki+ruttasi+%22Thorsin+lain%22/thread.jspa?threadID=99069&tstart=0&sourceStart=100&start=80

palutettahan saa aina lähettää

http://medianetti.helsinginsanomat.fi/Ota+yhteytt%C3%A4/1101979302405


Ihmettelen kyseistä kommenttia, Maula väittää tervettä järkeä peloksi. Käsittääkseni myös niin sanotuista hyvin koulutetuista ihmisistä osa vastustaa maahanmuuttoa. Omasta kokemuksesta ne jotka eivät asiasta mitään tiedä ovat maahanmuuton kannalla vain ja ainoastaan sen takia, että rasistikortti ei heilahtaisi.

EDIT

Tässä yksi kriitikko ja korkeakoulutettu, jonka kaikki tiedämme http://www.halla-aho.com/scripta/suomalaiset_ja_julkisen_sanan_neuvosto.html
 
No nyt on jopa Ruotsissakin näköjään kyllästytty mamujen meininkiin:

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli...iristämistä+mietitään+Ruotsissa/1135233888905

Tukholma. Avoimesta maahanmuuttopolitiikastaan tunnettu Ruotsi aikoo tiukentaa otteitaan huomattavasti.

Pääministeri Fredrik Reinfeldtin hallitus esittää, että maahanmuuttajan pitäisi ensin hankkia työpaikka ja asunto, ja vasta tämän jälkeen hän saisi tuoda perheenjäseniään Ruotsiin. Perheenjäsenillä tarkoitetaan niin puolisoa, lapsia kuin muitakin sukulaisia.

Hallituksen mukaan näin parannettaisiin tulijoiden integroitumista ja kohennettaisiin heidän työllisyyttään.

Reinfeldt ja siirtolaisministeri Tobias Billström esittelivät ajatustaan torstaina Tukholmassa. Heidän mukaansa hallitus aikoo nimittää selvitysmiehen valmistelemaan asiaa koskevaa lakiesitystä. Selvitysmiehen raportin olisi määrä valmistua lokakuun alkuun mennessä.

Uudet vaatimukset eivät tiettävästi koskisi kaikkia maahantulijoita. Lain ulkopuolelle jäisivät muun muassa YK:n sopimusten nojalla saapuvat pakolaiset, alaikäiset ja yli neljä vuotta maassa asuneet.

Hallituksen mukaan se haluaa myös rohkaista tulijoita asuttamaan maata entistä tasaisemmin. Nykyisin maahanmuuttajat keskittyvät muutamiin suuriin asutuskeskuksiin kuten Södertäljeen, minkä vuoksi näillä paikkakunnilla on ylitarjontaa työvoimasta ja pulaa asunnoista. Se puolestaan on lisännyt harmaata taloutta ja muita väärinkäytöksiä.

Monet kansalaisjärjestöt ovat jo ehättäneet moittimaan hallituksen aietta. Sen pelätään hajottavan perheitä ja polkevan lasten oikeuksia.
 
HYvä vertaus Marian blogista

http://marialohela.fi/blogi/

Astrid&co ovat kukin kuin SimCityn pelaaja. Pelaaja istuu omalla korkea-arvoisella pallillaan ja saa rahaa siitä, että keksii joko yksin tai muiden omia pelejä pelaavien kanssa mihin rakentaa koulun, luo työpaikkoja tai virkistäytymisalueita ja niin edelleen. Pelaaja pääsee asemaansa vakuuttamalla tarpeeksi suuren joukon ihmisiä siitä mitä hän pyrkii tekemään sitten kun hänet on valitettu asemaansa. Asemassa ollessaan hänen tekemisiään ei käytännössä horjuta kukaan eikä mikään. Riittää, että hänen tekemisensä miellyttävät vaikkapa vain 6 000 pelinappulaa, jotka seuraavissa vaaleissa päättävät antaa hänen jatkaa tehtävässään. SimCity-pelissä kansalaiset voivat ilmeisesti hermostua pelaajan itsevaltaisista ja huonoista päätöksistä niin kovin, että he alkavat mellakoida ja hajottaa paikkoja. Tässä vaiheessa pelaaja voi todeta, että homma meni päin p******ä ja aloittaa yhteiskuntansa rakentamisen kokonaan alusta tai jostain aiemmasta tallennuspisteestä. Mitenhän olisi asian laita oikeassa elämässä?
 
Lähinnä olen ottanut kantaa siihen, miten täällä suhtaudutaan muslimeihin, joita kuitenkin on maailmassa joka 5. ihminen. (Pakko niiden kanssa on tulla toimeen :D).
Se toimeentulo edellyttäisi pyrkimystä siihen molemmilta osapuolilta. Koraani ja hadithit vaan sattuu kieltämään varsin jyrkin sanoin olemasta kafiirin kaveri.

Edelleen: jotain täysin sekulaaria suuntautumista a'la tataarit vastaan mulla ei ole mitään, mutta nää mitä nykyisin maahan haalitaan on täysin toista maata ja se näkyy ja kuuluu joka tavalla.
 
Back
Ylös Bottom