Tässä taas vähän mietiskelin omiani ja "löysin" tämän paradoksin, johon vastausta ei kuulu, mutta jota mielestäni pitäisi tivata enemmän:
Suvaitsevaiset kuulemma suvaitsevat kaikkea paitsi suvaitsemattomuutta, jota ei pidä eikä saa suvaita (heh). Miksi he siis suvaitsevat Islamin uskontoa ja sen opetuksia? Kovin paljon suvaitsemattomampaa kulttuuria ja käyttäytymismallia ei tällä planeetalla ole.
Suomalainen SOO:n kaljupää (suvaitsevaiston ääriesimerkki suvaitsemattomuudesta) on varmasti suvaitsevaisempi, kuin keskimääräinen muslimi, jos ruvetaan kyselyä pitämään. En usko, että SOO:n ukot olisivat tappamassa homoja, heidän jumalaansa (Odinia?)pilkkaavia, miestään pettäneitä naisia ja niin edelleen. Oikeastaan lista on liian pitkä kirjoitettavaksi tähän siitä, mitä jokainen suomalainen oletusarvoisesti suvaitsee (eli ainakin sietää katsomatta asiakseen puuttua siihen) verrattuna jopa paljon mainostettuihin maltillisiin muslimeihin. Maltilliset muslimit on muuten aivan samanlaisia yksisarvisia rehelliset mustalaiset. Niitä väitetään olevan sankoin joukoin, mutta korkeintaan joku on joskus yksittäistapauksen tavannut, joka sitten itseasiassa olikin vieraantunut omiensa joukosta.
Islamin usko on keskiajalle jämähtänyt paimentolaiskulttuurin tuote, jonka tarkoitus on pakottaa kaikki ihmiset tiettyyn malliin, eikä suvaita mitään poikkeamia. Kaiken muun väittäminen on tosiasioiden vääristelyä.
Tuo miksi suvaitsevat suvaitsevat islamia (ja yleensä täysin kritiikittä), on mielenkiintoinen kysymys. Itse olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on psykologinen puolustuskeino, jonka pohjimmainen vaikute on pelko. Mikäli islamia kohtaan esitetään pienintäkin julkista kritiikkiä, ovat kimpussa niin suvaitsevais-tiedostajat, kuin muslimitkin. Ja jokainen suvaitsevainenkin tietää, vaikkei myönnäkään, että tiettyjen muslimien taholta reaktio voi olla täysin barbaarinen älämölö, tappouhkaukset ja väkivalta. Joten on kivempi leikkiä vain mukana islam-on-rauhanuskonto-satupiiriä, ja esittää muita parempaa vaikka oikeasti on vain munaton lammas. Tällaista suhtautumista islamiin perustellaan usein sillä, että kritiikki muka "leimaa" ja loukkaa kaikkia muslimeja. Väite on yhtä älytön, kuin että kristinuskon kritiikki loukkaisi kaikkia kristittyjä ja natsismin kritiikki loukkaisi kaikkia saksalaisia. Toisaalta kristinuskon kritisointi tai suoranainen herjaaminenkaan ei yleensä aiheuta samoissa henkilöissä minkaanlaista reaktiota.
Mitä maltillisiin muslimeihin tulee, niin väittäisin, että kyllä heitä on varsinkin länsimaissa, jos maltillisuus määritellään niin, että eivät ole kiinnostuneita toteuttamaan uskontonsa oppeja islamin ylivallan levityksen sekä vääräuskoisten alistamisen ja tappamisen osalta. Monet maltillisista muslimeista eivät välttämättä edes tiedä tällaisten oppien olemassaolosta. Toisaalta ne maltilliset muslimit, jotka tietävät nämä opit, eivä haasta radikaalimpia uskonveljiään hylkäämään väkivaltaista tulkintaa islamista, vaan joko hiljaa hyväksyvät sen tai sitten pelkäävät seurauksia (apostaatiksi julistaminen ja mahdollinen hengen menetys, tai länsimaissa vähintäänkin yhteisön ulkopuolelle joutuminen). Eli siinä mielessä maltilliset muslimit ovat kyllä "yksisarvisia", koska heillä ei ole käytännössä merkitystä.
Ne muslimit, jotka tuntevat oman uskontonsa opit ja rehellisesti myöntävät islamissa olevan elementtejä, jotka johtavat väkivaltaan ja joita terrorijärjestöt käyttävät värväykseen muslimiyhteisöjen sisällä, ovat ylipäätään äärimmäisen harvinaisia. Yleensä ongelmien olemassaolo vain kielletään (ei mitään tekemistä islamin kanssa, ei "oikeaa" islamia), jolloin siihen ei voi myöskään ruveta pohtimaan ratkaisua. Vähän kuin alkoholisti, joka kieltää olevansa alkoholisti, pätee niin muslimeihin, kuin suvaitsijoihinkin.
