- Liittynyt
- 27.5.2007
- Viestejä
- 61
No niin, sama kehitys jatkuu Euroopassa. Inhimillisyyden nimissä, avoimista ovista ja ikkunoista lappaa rajojen sisäpuolelle porukkaa, joiden olemuksesta, taustoista ja vaikuttimista tiedetään hyvin vähän, jos sitäkään. Ääri-islamistit käyvät uskonsotaansa kaikkia erilaista arvomaailmaa edustavia vastaan. Elintasopakolaiset hyväksikäyttävät avuliaita yhteiskuntajärjestyksiä ja lisäävät turvattomuutta sekä taloudellista rasitusta vastaanottajamaissa. Kuinka kauan menee ennen kuin kaikkien silmät avautuvat vallitsevaan tilanteeseen ja voimme todeta kollektiivisesti, että metsään mentiin ja nyt on uusien keinojen vuoro.
Jussin kirjoituksissa on se hyvä puoli, että ne kestävät aikaa hienosti. Linkitän tähän erään näistä menneiltä vuosilta.
http://www.halla-aho.com/scripta/sarvikuono_olohuoneessamme.html
25.8.2006
Sarvikuono olohuoneessamme
Kun muslimit räjäyttivät madridilaisen junan ja tappoivat satoja syyttömiä ihmisiä, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ilmaisivat huolensa ... koventuvista asenteista muslimeja kohtaan. Tapahtumia ei saanut käyttää islamofobian lietsontaan, sillä islamofobia vain lisää terrorismia.
Kun muslimit räjäyttivät busseja ja metrojunia Lontoossa ja tappoivat kymmeniä syyttömiä ihmisiä, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ilmaisivat huolensa ... koventuvista asenteista muslimeja kohtaan. Tapahtumia ei saanut käyttää islamofobian lietsontaan, sillä islamofobia vain lisää terrorismia.
Kun muslimit yrittivät räjäyttää brittiläisiä lentokoneita ja tappaa satoja syyttömiä ihmisiä, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne.
Kun Lontoon poliisin tutkimus osoitti muslimipoliisien syyllistyvän kollegojaan huomattavasti useammin korruptioon ja virka-aseman väärinkäyttöön, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne.
Lisäksi Britannian ja Espanjan erheellinen ja Yhdysvaltoja myötäilevä ulkopolitiikka todettiin osasyyksi muslimien turhautumiseen ja terroritekoihin. Britannian poliisin korkein muslimiviranomainen kehotti maata pohtimaan ulkopolitiikkaansa uudelleen, jotta terrori-iskut voitaisiin välttää.
Kun muslimit yrittivät tappaa Kanadassa satoja syyttömiä ihmisiä ja mestata maan pääministerin, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne. Kun Saksan poliisi pidätti muslimeja, jotka suunnittelivat kymmenien tai satojen syyttömien ihmisten tappamista, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne. Kanada ja Saksa olivat vastustaneet kiihkeästi Irakin sotaa ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, mutta tästä huolimatta muslimit olivat rampautuneet niin paljon, ettei heille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin suunnitella satojen syyttömien räjäyttämistä.
Mieleeni tuli, että eurooppalaisen perheen muslimivähemmistö muistuttaa erehdyttävästi klassista perhedinosaurusta, suomalaista kaappijuoppoa. Jos joku ei ole onnistunut elämään sellaisen vaikutuspiirissä, selostan lyhyesti, miten homma toimii. Omasta mielestään kaappijuoppo ei juo, ja jos juokin, se johtuu siitä, että hänet provosoidaan juomaan syyttämällä häntä juomisesta. Kun hän pilaa perheen arkielämän sönköttämällä ja haastamalla aivot huurussa riitaa, muiden perheenjäsenten tehtävä on teeskennellä, etteivät he huomaa hänen olevan humalassa. Jos muut huomaavat kaappijuopon olevan humalassa, tai törmäävät vahingossa pulloihin, joita tämä piilottaa sohvatyynyjen rakoihin, siivouskomeroon, vessanpöntön taakse tai muihin paikkoihin, kaappijuoppo syyllistyy, saa raivokohtauksen ja juo kahta kiihkeämmin. "Mitä muuta voin tehdä tällaisten syyllistävien mulkkujen keskellä?!"
Muut perheenjäsenet joutuvat arkielämässään harjoittamaan klassista, orwellilaista kaksoisajattelua. Jotta kaappijuoppo ei syyllistyisi, ja jotta kaikki ei menisi aivan plörinäksi, heidän on teeskenneltävä uskottavasti, että he eivät näe tai usko kaappijuopon juovan. Samalla heidän on kaikissa toimissaan, esim. suunnitellessaan lomia tai kylässä käyntejä, otettava huomioon se tosiasia, että se yksi on kuitenkin kännissä. Muiden perheenjäsenten velvollisuus on huolehtia siitä, ettei kaappijuopon toilailuista seuraa kiusallisia tilanteita, jotka syyllistäisivät häntä.
Vuosikausia jatkuvan kaksoisajattelun tuloksena muut perheenjäsenet yleensä ainakin jollakin tasolla aidosti uskovat olevansa vastuussa kaappijuopon juomisesta. Jokaisen konfliktin jälkeen he kurittavat itseään ja toisiaan syytöksillä ja miettivät, mitä heidän olisi pitänyt sanoa tai tehdä toisin, mikä ilme olisi pitänyt jättää ottamatta. Kaappijuopon perheessä muut pyytävät aina anteeksi. He katselevat kaihoisasti raittiita tuttavaperheitään ja tuntevat myötätuntoa omaa kaappijuoppoaan kohtaan, joka on saanut ristikseen poikkeuksellisen ikäviä ja syyllistäviä omaisia. Kaappijuopon puoliso ja lapset haluavat, enemmän kuin mitään muuta, muuttua sellaisiksi kuin naapurinsa, sellaisiksi, jotka eivät omilla väärillä puheillaan, teoillaan ja ilmeillään pakota toista juomaan.
Heille ei yleensä tule mieleen se mahdollisuus, että heitä tyrannisoiva runttufantti on oikeasti täysi paska, joka juo siksi, että hän on alkoholisti ja haluaa juoda. Muiden todellisista tai kuvitelluista sanomisista ja tekemisistä hän ainoastaan saa, omasta mielestään, hetkellisen legitimiteetin tehdä sitä, mitä hän tekisi joka tapauksessa. Hänen motiivinsa ovat täysin irrallaan siitä, mitä muut tekevät.
Eurooppalainen yhteiskunta suhtautuu muslimeihinsa kuin kaappijuopon perhe kaappijuoppoonsa. Kun musta lammas mokaa ja vahingoittaa perhettään, se johtui jostakin, mitä perhe sanoi tai teki. Jos hän mokaa ja toilailee, vaikka kukaan ei olisi sanonut tai tehnyt mitään, tämä on vain merkki siitä, että perheen on syytä katsoa syvemmälle peiliin ja saada itsensä kiinni syyllistävistä piiloviesteistä.
Ja mikä tärkeintä: Oli musta lammas tehnyt yhdet ja samat temppunsa kuinka monta kertaa hyvänsä, muu perhe ei missään nimessä saa epäillä hänen tekevän sitä uudelleen. Tällainen epäily on räikeä syytös, joka antaa mustalle lampaalle oikeutuksen tehdä juuri se, mitä hänen epäreilusti ja syyllistävästi epäiltiin tekevän. Kun kaikki aiemmat kesälomat juomisellaan pilannut kaappijuoppo huomaa, että tänä vuonna puoliso on jättänyt mökkikaljat hankkimatta, hän haistaa tässä epäilyn ja syytöksen, saa raivokohtauksen ja lähtee taksilla lähimpään taajamaan juomaan, koska onhan se nyt saatana! Kun yksin eurooppalaisesta massaterrorismista vastaava muslimiväestö huomaa, että Heathrown lentokentällä tarkastetaan enemmän nuoria muslimimiehiä kuin englantilaisia eläkeläisrouvia, se saa raivokohtauksen ja huutaa, että "syyllistämistä ja profilointia, saatana!". Ja kun seuraavan kerran poksahtaa, syytä ja oikeutusta ei tarvitse kaukaa etsiä.
Entäpä, jos räjäyttäjien ja tappajien motiivit ja syyt ovatkin jossakin ihan muualla kuin siinä, mitä me sanomme tai teemme? Entä, jos kyse on siitä, mitä me olemme? Entä jos kyseessä on samanlainen, fundamentaalinen intressiristiriita ja motiiveja koskeva väärinkäsitys, joka paljastui Bill Pullmanin esittämän Yhdysvaltain presidentin ja vangiksi saadun alienin keskustelussa elokuvassa The Independence Day:
- I know there is much we can learn from each other if we can negotiate a truce. If we can find a way to co-exist. Can there be a peace between us?
- Peace... No peace...
- What is it you want us to do?
- Die... Die...
Presidentti katsoo muukalaisen mustiin, tunteettomiin silmiin:
- I saw his thoughts. I saw what they're planning to do. They're like locust, moving from planet to planet, their entire civilization. We're next.
Todettuaan, ettei edellytyksiä monikulttuuriselle rinnakkainelolle ole, presidentti tekee johtopäätöksen:
- Nuke 'em. Let's nuke the bastards.
Pullman suostui lopulta luopumaan optimistisista ennakkoluuloistaan ja kuuntelemaan, mitä toinen osapuoli sanoo. Suostuuko Eurooppa?
* * *
<rautalanka>Osa ymmärtämishaasteellisemmasta lukijakunnasta on käsittänyt kirjoituksen sisällöksi sen, että muslimit on nuketettava. Näin ei ole. Käytän kärjistäviä vertauskuvia tuodakseni esille tiettyjen toimintamallien takana olevia ajatusrakenteita sekä niihin liittyviä ongelmia ja loogisia virheitä. Itse asiassa juuri tämä on kärjistysten tarkoitus ja idea. "Nuke 'em" on Hollywood-ratkaisu, ja se symboloi Hollywood-maailmassa päättäväistä toimintaa, kun keskustelulle ei enää ole sijaa. Asiani oli, että me lähestymme muslimiterrorismia kuten Pullman ensimmäisessä repliikissään lähestyy muukalaisten hyökkäystä, että me ymmärrämme tilanteen samalla tavalla väärin, ja että molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua ei ole olemassa. Islamistit eivät halua länsimaisen kulttuurin tekevän mitään. He haluavat sen kuolevan. Jos me emme halua sen kuolevan, meidän on nujerrettava islamistit käyttämällä tarvittavaa voimaa ja lopetettava lässytys toimenpiteistä, joilla muslimien "turhautumista" tai "suuttumusta" voitaisiin vähentää yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumalla.</rautalanka>.
Jussin kirjoituksissa on se hyvä puoli, että ne kestävät aikaa hienosti. Linkitän tähän erään näistä menneiltä vuosilta.
http://www.halla-aho.com/scripta/sarvikuono_olohuoneessamme.html
25.8.2006
Sarvikuono olohuoneessamme
Kun muslimit räjäyttivät madridilaisen junan ja tappoivat satoja syyttömiä ihmisiä, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ilmaisivat huolensa ... koventuvista asenteista muslimeja kohtaan. Tapahtumia ei saanut käyttää islamofobian lietsontaan, sillä islamofobia vain lisää terrorismia.
Kun muslimit räjäyttivät busseja ja metrojunia Lontoossa ja tappoivat kymmeniä syyttömiä ihmisiä, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ilmaisivat huolensa ... koventuvista asenteista muslimeja kohtaan. Tapahtumia ei saanut käyttää islamofobian lietsontaan, sillä islamofobia vain lisää terrorismia.
Kun muslimit yrittivät räjäyttää brittiläisiä lentokoneita ja tappaa satoja syyttömiä ihmisiä, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne.
Kun Lontoon poliisin tutkimus osoitti muslimipoliisien syyllistyvän kollegojaan huomattavasti useammin korruptioon ja virka-aseman väärinkäyttöön, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne.
Lisäksi Britannian ja Espanjan erheellinen ja Yhdysvaltoja myötäilevä ulkopolitiikka todettiin osasyyksi muslimien turhautumiseen ja terroritekoihin. Britannian poliisin korkein muslimiviranomainen kehotti maata pohtimaan ulkopolitiikkaansa uudelleen, jotta terrori-iskut voitaisiin välttää.
Kun muslimit yrittivät tappaa Kanadassa satoja syyttömiä ihmisiä ja mestata maan pääministerin, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne. Kun Saksan poliisi pidätti muslimeja, jotka suunnittelivat kymmenien tai satojen syyttömien ihmisten tappamista, muslimi- ja ihmisoikeusjärjestöt ... jne. Kanada ja Saksa olivat vastustaneet kiihkeästi Irakin sotaa ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, mutta tästä huolimatta muslimit olivat rampautuneet niin paljon, ettei heille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin suunnitella satojen syyttömien räjäyttämistä.
Mieleeni tuli, että eurooppalaisen perheen muslimivähemmistö muistuttaa erehdyttävästi klassista perhedinosaurusta, suomalaista kaappijuoppoa. Jos joku ei ole onnistunut elämään sellaisen vaikutuspiirissä, selostan lyhyesti, miten homma toimii. Omasta mielestään kaappijuoppo ei juo, ja jos juokin, se johtuu siitä, että hänet provosoidaan juomaan syyttämällä häntä juomisesta. Kun hän pilaa perheen arkielämän sönköttämällä ja haastamalla aivot huurussa riitaa, muiden perheenjäsenten tehtävä on teeskennellä, etteivät he huomaa hänen olevan humalassa. Jos muut huomaavat kaappijuopon olevan humalassa, tai törmäävät vahingossa pulloihin, joita tämä piilottaa sohvatyynyjen rakoihin, siivouskomeroon, vessanpöntön taakse tai muihin paikkoihin, kaappijuoppo syyllistyy, saa raivokohtauksen ja juo kahta kiihkeämmin. "Mitä muuta voin tehdä tällaisten syyllistävien mulkkujen keskellä?!"
Muut perheenjäsenet joutuvat arkielämässään harjoittamaan klassista, orwellilaista kaksoisajattelua. Jotta kaappijuoppo ei syyllistyisi, ja jotta kaikki ei menisi aivan plörinäksi, heidän on teeskenneltävä uskottavasti, että he eivät näe tai usko kaappijuopon juovan. Samalla heidän on kaikissa toimissaan, esim. suunnitellessaan lomia tai kylässä käyntejä, otettava huomioon se tosiasia, että se yksi on kuitenkin kännissä. Muiden perheenjäsenten velvollisuus on huolehtia siitä, ettei kaappijuopon toilailuista seuraa kiusallisia tilanteita, jotka syyllistäisivät häntä.
Vuosikausia jatkuvan kaksoisajattelun tuloksena muut perheenjäsenet yleensä ainakin jollakin tasolla aidosti uskovat olevansa vastuussa kaappijuopon juomisesta. Jokaisen konfliktin jälkeen he kurittavat itseään ja toisiaan syytöksillä ja miettivät, mitä heidän olisi pitänyt sanoa tai tehdä toisin, mikä ilme olisi pitänyt jättää ottamatta. Kaappijuopon perheessä muut pyytävät aina anteeksi. He katselevat kaihoisasti raittiita tuttavaperheitään ja tuntevat myötätuntoa omaa kaappijuoppoaan kohtaan, joka on saanut ristikseen poikkeuksellisen ikäviä ja syyllistäviä omaisia. Kaappijuopon puoliso ja lapset haluavat, enemmän kuin mitään muuta, muuttua sellaisiksi kuin naapurinsa, sellaisiksi, jotka eivät omilla väärillä puheillaan, teoillaan ja ilmeillään pakota toista juomaan.
Heille ei yleensä tule mieleen se mahdollisuus, että heitä tyrannisoiva runttufantti on oikeasti täysi paska, joka juo siksi, että hän on alkoholisti ja haluaa juoda. Muiden todellisista tai kuvitelluista sanomisista ja tekemisistä hän ainoastaan saa, omasta mielestään, hetkellisen legitimiteetin tehdä sitä, mitä hän tekisi joka tapauksessa. Hänen motiivinsa ovat täysin irrallaan siitä, mitä muut tekevät.
Eurooppalainen yhteiskunta suhtautuu muslimeihinsa kuin kaappijuopon perhe kaappijuoppoonsa. Kun musta lammas mokaa ja vahingoittaa perhettään, se johtui jostakin, mitä perhe sanoi tai teki. Jos hän mokaa ja toilailee, vaikka kukaan ei olisi sanonut tai tehnyt mitään, tämä on vain merkki siitä, että perheen on syytä katsoa syvemmälle peiliin ja saada itsensä kiinni syyllistävistä piiloviesteistä.
Ja mikä tärkeintä: Oli musta lammas tehnyt yhdet ja samat temppunsa kuinka monta kertaa hyvänsä, muu perhe ei missään nimessä saa epäillä hänen tekevän sitä uudelleen. Tällainen epäily on räikeä syytös, joka antaa mustalle lampaalle oikeutuksen tehdä juuri se, mitä hänen epäreilusti ja syyllistävästi epäiltiin tekevän. Kun kaikki aiemmat kesälomat juomisellaan pilannut kaappijuoppo huomaa, että tänä vuonna puoliso on jättänyt mökkikaljat hankkimatta, hän haistaa tässä epäilyn ja syytöksen, saa raivokohtauksen ja lähtee taksilla lähimpään taajamaan juomaan, koska onhan se nyt saatana! Kun yksin eurooppalaisesta massaterrorismista vastaava muslimiväestö huomaa, että Heathrown lentokentällä tarkastetaan enemmän nuoria muslimimiehiä kuin englantilaisia eläkeläisrouvia, se saa raivokohtauksen ja huutaa, että "syyllistämistä ja profilointia, saatana!". Ja kun seuraavan kerran poksahtaa, syytä ja oikeutusta ei tarvitse kaukaa etsiä.
Entäpä, jos räjäyttäjien ja tappajien motiivit ja syyt ovatkin jossakin ihan muualla kuin siinä, mitä me sanomme tai teemme? Entä, jos kyse on siitä, mitä me olemme? Entä jos kyseessä on samanlainen, fundamentaalinen intressiristiriita ja motiiveja koskeva väärinkäsitys, joka paljastui Bill Pullmanin esittämän Yhdysvaltain presidentin ja vangiksi saadun alienin keskustelussa elokuvassa The Independence Day:
- I know there is much we can learn from each other if we can negotiate a truce. If we can find a way to co-exist. Can there be a peace between us?
- Peace... No peace...
- What is it you want us to do?
- Die... Die...
Presidentti katsoo muukalaisen mustiin, tunteettomiin silmiin:
- I saw his thoughts. I saw what they're planning to do. They're like locust, moving from planet to planet, their entire civilization. We're next.
Todettuaan, ettei edellytyksiä monikulttuuriselle rinnakkainelolle ole, presidentti tekee johtopäätöksen:
- Nuke 'em. Let's nuke the bastards.
Pullman suostui lopulta luopumaan optimistisista ennakkoluuloistaan ja kuuntelemaan, mitä toinen osapuoli sanoo. Suostuuko Eurooppa?
* * *
<rautalanka>Osa ymmärtämishaasteellisemmasta lukijakunnasta on käsittänyt kirjoituksen sisällöksi sen, että muslimit on nuketettava. Näin ei ole. Käytän kärjistäviä vertauskuvia tuodakseni esille tiettyjen toimintamallien takana olevia ajatusrakenteita sekä niihin liittyviä ongelmia ja loogisia virheitä. Itse asiassa juuri tämä on kärjistysten tarkoitus ja idea. "Nuke 'em" on Hollywood-ratkaisu, ja se symboloi Hollywood-maailmassa päättäväistä toimintaa, kun keskustelulle ei enää ole sijaa. Asiani oli, että me lähestymme muslimiterrorismia kuten Pullman ensimmäisessä repliikissään lähestyy muukalaisten hyökkäystä, että me ymmärrämme tilanteen samalla tavalla väärin, ja että molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua ei ole olemassa. Islamistit eivät halua länsimaisen kulttuurin tekevän mitään. He haluavat sen kuolevan. Jos me emme halua sen kuolevan, meidän on nujerrettava islamistit käyttämällä tarvittavaa voimaa ja lopetettava lässytys toimenpiteistä, joilla muslimien "turhautumista" tai "suuttumusta" voitaisiin vähentää yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumalla.</rautalanka>.
