Lupa syödä (varo: sh-asiaa)

[violetti]

Voisin suositella kokeilla, miten menee, jos et listaa ruokia ja syöt, mitä keho pyytää. Eli yleensä se on jotakuinkin sopivas suhtees prodee, hiilarii ja rasvaa. Joskus menee enemmän, joskus vähemmän hiilaria. Mä oon sillä linjalla nyt. Syön noin 3 - 5 tunnin välein ja rasvan määrä ruuassa on kasvanut paljon, mutta voin kyllä paljon paremmin. Välillä tuntuu, että syön ihan helvetisti ja että on tiedostamaton bulkki menossa, mutta treeni kulkee ja voin hyvin. Paino on noussut hitusen ja mulla se normaalipaino vaihtelee jopa kolmella kilolla riippuen kuukautiskierron vaiheista jne. Toki alussa listailu voi olla suurikin apu, jotta näkee, missä mennään.

Guerlainn, vielä lisää rasvaa. Syö vaikka manteleita kourallinen tuon 10 gramman sijaan. Kokeile myös avokadoa. Puuroon voisit ehkä sotkea ruokalusikallisen kp. rypsäriä. Muista sitten, että jos tulee sairaita ajatuksia, niin niiden toteuttamisen sijaan mene vaikka lepäämään ja ota pienet päikkärit, lue kirjaa tms. Salille menokin toiminee, mutta sitten pitää ottaa huomioon, onko syönyt sen verran, että on turvallista urheilla. Mä varmaan puhun kyllästymiseen asti syömisen tuomasta turvallisuudesta treeniin ja elämään yleensäkin, koska itse olen vähäisen ravinnonsaannin takia kompuroinut rappusissa, joutunut jättämään salilla mavet ym. välistä, koska keho tärrää. Herää nyt kysymys, miksi edes olin salilla, jos keho tärräsi.

 

[Guerlainn]

Voisin suositella kokeilla, miten menee, jos et listaa ruokia ja syöt, mitä keho pyytää. Eli yleensä se on jotakuinkin sopivas suhtees prodee, hiilarii ja rasvaa. Joskus menee enemmän, joskus vähemmän hiilaria. Mä oon sillä linjalla nyt. Syön noin 3 - 5 tunnin välein ja rasvan määrä ruuassa on kasvanut paljon, mutta voin kyllä paljon paremmin. Välillä tuntuu, että syön ihan helvetisti ja että on tiedostamaton bulkki menossa, mutta treeni kulkee ja voin hyvin. Paino on noussut hitusen ja mulla se normaalipaino vaihtelee jopa kolmella kilolla riippuen kuukautiskierron vaiheista jne. Toki alussa listailu voi olla suurikin apu, jotta näkee, missä mennään.

En mieti mitään suhteita, sillä en laske kaloreita. ;) Listailen vain aluksi, jotta pystyn kysymään mielipiteitä ja näyttämään terapeutille.

 

[Feven]

Voisin suositella kokeilla, miten menee, jos et listaa ruokia ja syöt, mitä keho pyytää.

jos minä söisin aina näläntunteen ja kehon pyyntöjen mukaan niin jäis kyllä safkat aika minimaalisiks.
anoreksia vei mun näläntunteen kokonaan pois, niin on se aluks ihan hyvä kirjailla ylös että huomaa onko tullut syötyä tarpeeksi. sitten kun rupee ateriarytmi olee tarpeeks hyvällä mallilla ja syömisestä tulee ns normirutiini, aivan kuten hampaiden pesu aamuin ja illoin, voi jo taputtaa itselleen että ollaan voiton puolella.

 

[Jepu]

Onhan mielihalut myös kehon tapa pyytää ravintoa. Ei aina tarvitse nälkä olla.

 

[Guerlainn]

Onhan mielihalut myös kehon tapa pyytää ravintoa. Ei aina tarvitse nälkä olla.

Totta! Juuri äsken makaronilaatikon (taas meni hyvä annos ;)), rehujen (porkkanaraastetta, höyrytettyjä vihanneksia, tomaattia, kurkkua, salaattia) ja omenan jälkeen kroppa pyysi vielä jotain. No, eipä se pieni marjapuuroannos auttanut, joten otin manteleita pienen annoksen ja johan tuli parempi olo. ;)

 

[violetti]

Taisin ilmaista itseäni hieman suurpiirteisesti. Tietenkin alussa on hyvä miettiä, miten paljon syö, eikä luottaa nälkään, koska todellakin kituuttaminen voi viedä näläntunteen. Toiset ovat sanoneet, että näläntunteen saaminen voi vielä vuodenkin. Mulla se vaan tapahtu tosi tosi paljon nopeammin.

 

[MinnaS]

Guerlainn, kuulostaa siltä, että olet edistynyt tosi hienosti! :hyvä: VHH yms dieetit ei TODELLAKAAN sovi häiriöisille! Itselläni ainakin "kielletyt" ruuat aiheuttavat ahmimiskohtauksia, juurikin sitä kiellettyä ruokaa tietysti. Mahan turvotuksesta tuli mieleen, että taidat edelleen syödä kasviksia paljon sen takia, että saat mahasi täyteen? Nyt kun syöt jo muutakin, vähennä vähän sitä rehumäärää, liika kuitu ei todellakaan tee mukavaa oloa vaan turvottaa ja aiheuttaa väänteitä. Maha tottuu pikkuhiljaa uuteen ruokailurytmiisi. Yksi tosi ystävällinen teko masulle on laittaa illalla 1 rkl pellavansiemeniä likoamaan vajaaseen desiin vettä. Aamulla sekoita lima siemenineen päivineen puuroon. (ainakin itselläni se pellavasiemenlima sellaisenaan jää kyllä nauttimatta) Siemenistä et saa mitään ravintoa ( et edes sitä rasvaa) koska ne kulkee suolen läpi sulamatta, mutta se lima on hyväksi masulle. Ja ota ainakin yksi maitohappobakteeri -satsi päivässä, kapseleina tai jugurttina/piimänä. Vaikka molempina.

 

[Feven]

Onhan mielihalut myös kehon tapa pyytää ravintoa. Ei aina tarvitse nälkä olla.

on juu on mutta saattaa ne mielihalutkin kadota. mulla ei ainakaan anoreksian eikä ns toipumisaikana ollut minkäänlaista ruokahalua/mielitekoja. ne tuli pari vuotta perässä. tai no näläntunne on poissa ja pysyy, tai sitten johtuu vaan siitä että syön tarpeeksi usein ja paljon :D

 

[Betzy]

Mä oon pyrkinyt lisäilemään syömisiäni nyt sunnuntaista alkaen.. Tai no, sunnuntai meni aika vähäisillä kokonaiskalorimäärillä, mutta söin piiiitkästä aikaa ekaa kertaa normikotiruokaa.. Maanantain ja tiistain oon sitten syönyt jo pikkasen "normaalia" (=entistä) enemmän..

Nyt on sellanen ongelma, että tuntuu ettei treeniin oo yhtään voimia. Tänäänkin herätessä tuntui, ettei jalat kanna ja on tosi voimaton olo. Ei mulla ennen ollu tällasta oloa..
Eiks luulis, että jos lisää syömisiä ja saatua energiamäärää, niin treeniinkin sitten riittää enemmän energiaa? Mulla tuntuu menevän nyt tälllä hetkellä aivan päin vastoin ja ihmetyttää kovasti... whaatt?!?!:wtf:

Aamulla teki mieli mennä salille heti heräämisen jälkeen, mutta sain itteni syömään kuitenkin aamupalaa ja raahaudun sinne salille vasta vähän ajan päästä.. Edistystä!!;)
Ja treenin jälkeen otan palkkarinkin - täytyy aloittaa varmaan puolikkaasta annoksesta, mutta parempi sekin kai kun ei ollenkaan.. kun ruokaa en varmaan kuitenkaan ehdi syömään ihan heti.

 

[Deraia]

Mä oon aiemmin kirjotellu toiseen ketjuun näistä sh-jutuista joten sieltä löytynee jotain jos haluutte mun tarinaa lukea mutta tungenpa silti sormeni tähänkin juttuun koska muutama asia nousi mieleen :D

Guerlainn, jos sun maha tuntuu olevan sekaisin niin kannattaa seurata,vaikuttaako kuivahedelmät esim. ilman kertymiseen. Toisilla ihmisillä ne aiheuttaa ilmeisesti sokerin takia käymisreaktion,varsinkin jos olet herkkävatsainen.Jännä sinällään koska niistä saa kuitua minkä pitäis auttaa siihen,että vatsa toimii paremmin mutta joskus saattavat tehdä päinvastoin.Mitä 50%-kasvirasvavalmistetta käytät?Jos et saa tarpeeksi rasvaa,ei sun mahakaan oikeen tykkää toimia joten siinä mielessä voisit kokeilla valmisteen vaihtoa esim.rypsiöljyyn,jos vaan pystyt ;) Kirjoitit itekkin aiemmin,että tuntui olevan nälkä ihan normaalin ruuan jälkeen ja se "talttu" vasta manteleilla niin siinäkin pohjalla on se, että koska mantelit sisältää hyvää rasvaa ja prodea,nälkäkin tasottuu (elimistö tietää,mitä tarvitsee!!!) Muutenkin,ainakin itsellä,mitä enemmän syön "luonnollisia" tuotteita eli EI kevyttuotteita (lukuun ottamatta joitain tottumuksia koska tykkään jostain vaan niin sikana,vaikka onkin kevyttä), sitä paremmin mulla toimii maha,pää ja sitä parempi on oma fiilis.Plus että pysyy paremmin nälkä pois ja sitä kautta myös suurimmat mielihalut (vaikka kerran viikossa mussutan kyllä hyvällä omalla tunnolla ja menkkojen aikana pakosta :D) pysyy kurissa. Saatikka sitten miten hyvään kuntoon oma iho ja mm.kynnet on menny!Joskus tervehtymisen alussa olin ihan varma, että mun tukka ei koskaan enää paksune eikä kynnet kasva mihinkään... Oikeesti,olet edistynyt hienosti ja voit olla siitä ylpeä!En halua kuulostaa pelottelijalta mutta kokemuksesta sanon,että jossain vaiheessa saattaa tuntua,että homma ei etene ja vanhat ajatukset palaa mutta sillon,lue omia aiempia kirjotuksias!Sh:sta on vaikeaa selvitä mutta ei todellakaan mahdotonta ja sillon niitten omien hyvien ajatuksien sisäistämisestä on todella paljon hyötyä!Sun elimistölläs kestää ennen kun se on taas normaalitilassa mutta se ei kestä ikuisesti ;) Voi olla,että siihen menee kuukausia,jopa vuosi mutta koko elämää ajatellen se on kuitenkin lyhyt aika.

Huomasin just (puusilmä!) että kirjottelin samaa mitä aiemmin on jo tullut mutta eipä kai toistosta haittaakaan ole :D Tsemppiä ja usko ittees,sä pääset ongelmien yli ja aina voi luottaa siihen,että pakkiksella voi kuitenkin puhua ja hakea täältä sitä tsemppiä ja tukea!!:haart:

 

[Betzy]

Nyt on sellanen ongelma, että tuntuu ettei treeniin oo yhtään voimia. Tänäänkin herätessä tuntui, ettei jalat kanna ja on tosi voimaton olo. Ei mulla ennen ollu tällasta oloa..
Eiks luulis, että jos lisää syömisiä ja saatua energiamäärää, niin treeniinkin sitten riittää enemmän energiaa? Mulla tuntuu menevän nyt tälllä hetkellä aivan päin vastoin ja ihmetyttää kovasti... whaatt?!?!:wtf:

Laitan tän kohdan nyt uudestaan, kun se ehkä vähän jäi tonne edellisen tekstin väliin...
Onko kellään tietoa, että onko tämä fysiologisesti mitenkään selitettävissä, vai onko joku hyvin ihmeellinen yhteensattuma tms.. vai olenko mä muuten vaan outo?!

 

[Sabi]

Betzy: olisiko syy siinä että vasta silloin kuin keho voi saada, tarpeeksi ravintoa, se voi myös palautua ja rakentaa itseään. Jos syö liian vähän, kehitystä ei tapahdu ja palautumista ei tarvita kun keho syö omia lihaksiaan. Luultavasti se voi tasoittua kun alkaa syömään säännöllisesti hyvin. Eli periaatteessa tuota palautumisenergian tarvetta voi olla toistaiseksi 'rästissä' jolloin energia ei riitä.

Niin ja en ole toki varma . Omasta kokemuksesta vain puhun...

 

[Guerlainn]

Kävin tänään taas terapiassa ja auttoi todella paljon. Edelleen kroppa kertoo, mitä haluaa: rasvaa piti ottaa pähkinöiden muodossa aterian jälkeen. Pääruokana siis illalla namia broileririsottoa. Mua vähän naurattaa, kun en osaa ottaa ihan kunnon annosta kerralla, niin kävin taas hakemassa sen 4 kertaa wokkipannusta lisää sapuskaa. No, eipähän tule jätettyä lautaselle ainakaan. ;)

MinnaS:
Kiitos vinkeistä & tsempistä! Kasvismäärien tasapainottaminen on auttanut pikkuhiljaa masuunkin.

Deraia:
Kiitoksia sinullekin! Tsemppi auttaa, ja olen nyt vahvoilla. Olo on aivan erilainen, kun syö kunnolla.

Kävin ostamassa apteekista ennen ateriaa otettavia kapseleita, jotka pilkkovat nimenomaan hiilareita. Tabletit siis auttavat samalla sekä turvotukseen että ilmavaivoihin. Lisäksi ostan Idoform-maitohappobakteereja ihan perustasapainon ylläpitämiseksi. Olen molempia ja kokeillut - tuntuisivat auttavan juuri sopivasti.

Ai niin, unohdin vielä pari pointtia. Mulla on siis yleensä ollut parempia ja huonompia aikoja, mutta en ole siis koskaan yhdeksän vuoden aikana päässyt eroon kalorien laskemisesta ja kamalista rajoituksista. No, terapeuttini kanssa juuri puhuttiin tämän olevan se ns. suurin riski mun sh:n uusimiselle: olipa muoto sitten ahmimishäiriö tai anoreksia. Kaloreita olen aina laskenut - aivan kuin olisin syönyt numeroita, enkä ruokaa. Nyt en ole käynyt neljään päivään vaa'alla, enkä miettinytkään, paljonko saan kaloreita päivässä. Olen aina ollut numero-orja ja mun mielestä turhan moni on. Mitä järkeä kaloreissa on? Siis, ymmärrän toki ne laihduttajien ohjenuorana ruokapäiväkirjan tukena, mutta eiköhän jokaisella ihmisellä kroppa kerro, mitä kaipaa. Sitä paitsi monet laihduttajat pärjäävät ilman kalorien laskemista, jos uskaltautuvat syömään monipuolista ruokaa, eivätkä pohtimaan, paljonko pullassa on kaloreita. Jos napostelua yms. sattuu olemaan, kannattaa kaloreita varmaan laskea tajutakseen oikean ruuan olevan "parempaa". Okei, ehkä ymmärrätte suurin piirtein, mitä tarkoitan. Mun ajatusmaailma on vain nyt sellainen, että syön hyvää oloa: hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa itselleni sopivan määrän. Määrä on helppo arvioida: mun keho kertoo sen. Ehkä kauhuajatteluna voisi anorektisesti pohtia, että nyt tankkaan ylitarpeeni yms., mutta mä luulen, ettei kehoni edes nälkiintymisen jälkeen huuda liikaa energiaa, vaan sen, mitä se päivää kohden kaipaa.

 

[miriami]

Tää on kyllä maailman sairainta, että Suomessa, jossa ruoka ei kyllä syömällä lopu, mimmit kärsii tämmösistä ongelmista. Mutta näköjään se vaan on niin, ettei siitä eroonkaan pääse.

Mä katoin äsken 2,5h anoreksia- ja bulimiavideoita netistä. Ja mä luulin, että olisin jo terve. En ole.

Ilo on silti huomata, että joillain lähtee asiat oikeaan suuntaan rullailemaan. Voimia siskot taisteluunne.

 

[Guerlainn]

Huoh, luin syksyisiä ruokapäiväkirjoja kalorilaskuri.fi-osoitteesta ajalta, jolloin mulla nousi paino aika paljon. Jotakin 1700-2000 kaloria söin päivässä, ja paino nousi. Laskurin mukaan joka päivä kulutin enemmän kuin söin, mutta silti mulla nousi paino. Liikuin kaksi kertaa päivässä. En tajua, miksi niin kävi ja juurikin noiden kokemusten myötä pelkään nytkin käyvän niin, että paino lähtee nopeaan nousuun.

Punnitsin silloin kaiken. Söin pääasiassa hedelmiä, mehukeittoa, puuroa (aamulla ja joskus päivällä), pähkinöitä, tonnikalaa, raejuustoa, jogurttia jne. En syönyt lämmintä ruokaa, koska sen kaloreita en tiennyt.

Nyt mä olen kuunnellut kehoani, yrittänyt syödä monipuolisesti ja musta tuntuu, että syön kuin hevonen. Pelkään silti, että käy niin kuin syksyllä, enkä tiedä, miten saisin tämän pelon pois. Onneksi olen pystynyt ja pystyn syömään, enkä ole kaloreita laskenut.

 

[Sabi]

Onko paino sinulle tärkeä? Mitä jos yrittäisit elää ilman että tarkistat painoasi ? Itselläni on samaa taustaa ja olen päässyt asiasta hyvin yli. Syön myös kuin hevonen ja liikun aktiivisesti sillä energiaa riittää. Vaatekoko on noussut ehkä yhdellä (nykyään 34), vaikka painoa on tullut 11-12 kiloa lisää. Pehmeää löytyy sopivista kohdista, mutta kroppa on ehdottomasti myös piukka. Menkatkin ovat palanneet kahden vuoden tauolta. Nehän ovat aika hyvä terveyden indikaattori.

Lihasta aion pian ruveta hankkimaan lisää ja saliharjoittelun aloitettuani alan luultavasti syödä vain enemmän ja monipuolisemmin vielä kuin nyt. Haluan saada tuloksia! Lisäksi, vaikka en tiedä painoani, niin olen kuullut esim. viimeksi juuri sairaanhoitajalta ja lääkäriltä kehuja että onpa mainiot paino-pituus suhteet. Minut siis punnittiin ilman että itse näin painoa. Olin todella imarreltu kehuista ja aion jatkaa syömistä samaan tahtiin! Olen elinvoimaisempi kuin koskaan.

Muista myös, että ei ole mitään menetettävää. Jos jokin alkaa häiritä, niin aina voi pikkuisen lisätä liikuntaa ja kiristellä maltillisesti. Hyvä olo on tärkein.

 

[anttuliinu]

Oletko muuten G epäillyt kilpirauhasen vajaatoimintaa. Itselläni on ja ilman lääkkeitä paino nousee vaikka kuinka tarkasti söisi ja liikkuisi. Kilpirauhasen vajaatoimintaan kuuluu myös ummetus/vatsakivut/masennus/väsymys/palelu/kuiva iho yms. Toki kroppa on varmasti pitkään sekaisin syömishäiriö taustan ansiosta, mutta hyvä että oot saanu nyt syömiset ilmeisesti paremmalle mallille Heitä vaaka vaikka pois.

 

[Venla]

Huoh, luin syksyisiä ruokapäiväkirjoja kalorilaskuri.fi-osoitteesta ajalta, jolloin mulla nousi paino aika paljon. Jotakin 1700-2000 kaloria söin päivässä, ja paino nousi. Laskurin mukaan joka päivä kulutin enemmän kuin söin, mutta silti mulla nousi paino.

Mulla meni aikoinaan myös kroppa täysin sekaisin painonvetojen ja hiilareiden vähyyden vuoksi. Olen näistä varmaan kertonut usein, mutta kerronpa lyhyesti taas. Koetin siis tuossa kolmisen vuotta väkisin vielä otella hirveän pienessä sarjassa (erinäisten, moninaisten syiden vuoksi). Samoihin aikoihin keksin myös, että vähennämpä hiilihydraattien syömistä. Sehän nyt oli aivan helvetin huono idea, tuo vaikutti minulla nimittäin mielialoihin hyvin paljon (enkä ole ainoa, kenellä olen kuullut käyvän näin). Masensi siis. Ja samalla sitten koetin vielä kituuttaa kauden viimeisiin kisoihin sen painoni kanssa. Vituiksihan se meni. Paino nousi hetkessä, oli todella kipeä ja turvoksissa, enkä vielä siinäkään vaiheessa tajunnut alkaa syödä hiilareita kunnolla. Poikaystäväkin ihmetteli, että imeekö kroppani kaloreita ilmasta. :D Kilpirauhasarvot tsekattiin varmaan kolmeen kertaan, mutta ne olivat ihan normaalit. Lääkäreillä oli erilaisia mielipiteitä. Yksi uskoi, toinen väitti minun vain kuvittelevan että syön vähän. No, vihdoin ja viimein menin ravitsemusterapeutin juttusille, pidin ruokapäiväkirjaa ja annoin itselleni taas luvan syödä entisaikain herkkuani: LEIPÄÄ. Leipää ja puuroa!

Vielä kauan tuon parannuksen jälkeen kroppa sekoili. (Tosin nyt on sanottava, että e-pillereillä saattoi olla vaikutusta asiaan monellakin saralla.) Lopulta, ehkä noin 1,5 vuoden tappelun jälkeen, kropan toiminta normalisoitui. Edelleen pelkään toisinaan sitä hyvin nopeata painonnousua, mutta enää ei ole niitä hulluja heittelyitä painossa mitä oli ennen. En laske kaloreita kuin joskus summittaisesti ja satunnaisesti, ja veikkaan syöväni keskimäärin 2500 kaloria päivässä, eikä sillä paino nouse.

Jo ennen noita yllämainittuja häiriöitä mulla on ollut ongelmia syömisen kanssa, ja mielestäni tuo "aivan kuin olisin syönyt numeroita" -juttu tuntui aika tutulta. Oksennellut en ole koskaan, mutta paastoamisesta ahmimiseen on menty. Nämä jutut ovat kulkeneet kimpassa liiallisen treenaamisen ja ylirasitustilojen kanssa. Voisi sanoa, että vuosikaudet seilasin ääripäästä toiseen - kireähköstä huippukunnosta turvonneeseen rapakuntoon. Nyt on joskus aivan älyttömän hienoa huomata, että kyllä se kroppa aika hyvin on toipunut, ja jopa pääkin. (Huonoja hetkiä tietenkin on.) Monen tekijän summana sentään pystyin tekemään MUUTOKSEN, en nyt sanoisi että ajoissa mutta lopulta kuitenkin. Outoja jäänteitä noista ajoista kyllä on edelleen. En vieläkään syö juuri mitään leivonnaisia (vaikka syön suklaata, karkkia, jäätelöä yms). Mutta sitä ei kai kannata pitää hirveän suurena ongelmana. Yksi jäänne on sekin, että minusta tuntuu varmaan tavallistakin pahemmalta huomata, että joku kärsii syömishäiriöistä. Olen samalla kertaa sekä huolissani että jotenkin avuttomalla tavalla vihainen.

Vähähiilarinen ruokavalio on mielestäni täyttä paskaa. Tiedän, että tämä kommentti saa monet näkemään punaista, mutta sama se minulle. Kukin tyylillään. Minä en ilman puuroa pärjää enkä aio yrittäkään. Kun pudotan kisoihin painoa, pitää tietenkin toimia syömisissä poikkeavilla tavoilla, mutta se on eri juttu.

 

[Guerlainn]

Mitä sun painolle siis tapahtui hiilarimuutoksen myötä? Ehkä luin vain huonosti, enkä ymmärtänyt siksi. :(

 

[Sindy]

Mä nyt kirjoitan kuulumisiani tänne palstalle, vaikka ajattelin olla kirjoittamatta.
Olen siis hakenut apua syömishäiriööni Karolinska sairaalasta. Laitoin sinne nyt hakemuksen ja maanantaina päättävät kuulemma kuinka pian minä apua tarvitsen, jonotusaika siis riippuu siitä.
Hyvää minulle ei kuulu. Syön vain yöllä. Paino on mennyt alas taas 2 kiloa eli 166cm 41,8-42kg.
No mutta... toivottavasti pääsen pian sairaalaan, koska itse en pysty syömisiäni nostamaan vaan ne paremminkin laskee koko ajan. =(