- Liittynyt
- 23.6.2002
- Viestejä
- 2 481
Voin kanssa ilmottautua tähän threadiin, varsinainen oldschool-laskija täälläkin.
Aina parikymppiseksi asti hyvin aktiivisia talvia, lähes päivittäin tuli käytyä mäessä ja viikonloppuisin monesti mentiin koko perheen voimin jonnekin isommille nyppylöille laskemaan. Ja niihin aikoihin tuli myös Sveitsin, Itävallan ja Ruotsin perinteiset paikat tuli koluttua huolella läpi. Sitten tulinkin aikuiseksi ja laskut jäi tosi vähiin. Monta talvea meni niin, että kävin viikon verran jossain pohjoisessa laskemassa, ja se olikin sitten siinä. Viime talvena hoksasin, että tuo juniori on jo sen ikäinen, että sen voi viedä rinteeseen ja uskonkin, että tulevina talvina käydään mäessä ahkerasti. Tosin tänä talvena omat laskuni on sattuneesta syystä pannassa, mutta ens talvena sitten kahta kauheemmalla innolla.
Onko muilla oldschool ihmisillä sairaita kiintymyssuhteita omiin vanhoihin laskettelukamoihinsa? Itse laskin vanhoilla super-rakkailla kamoilla ( nostalgiset Rossignol 7S:t
) sitkeästi vielä viime talvenakin, kunnes sorruin kevään alennusmyynnistä ostamaan itelleni oikein "tiimalasisukset" ja uudet monot. Hitto, että otti ottikin koville varusteiden päivitys.
Uusilla suksilla ehdin laskea keväällä tasan kerran, ja totesin hyviksi. Monot oli liian pehmeät, joten laitan ne myyntiin ja lasken mielummin noilla vanhoilla SanGiorgioillani (oisko jostain vuodelta -92?!).
Lautailua kokeilin parin vuoden verran joskus lukioaikoina, mutta se ei vaan ollut minun juttuni. Samoin telluilla kokeilin jokusen kerran pari vuotta sitten, mutta polvet ei vaan valitettavasti tykkää siitä yhtään.
Ensi talvea odotellen.
edit. Löytyykö muita, ketkä opiskeli tai opiskelee edelleen Skimbaajan joka vuotisen välinekuvaston ulkoa..? :grin:
Aina parikymppiseksi asti hyvin aktiivisia talvia, lähes päivittäin tuli käytyä mäessä ja viikonloppuisin monesti mentiin koko perheen voimin jonnekin isommille nyppylöille laskemaan. Ja niihin aikoihin tuli myös Sveitsin, Itävallan ja Ruotsin perinteiset paikat tuli koluttua huolella läpi. Sitten tulinkin aikuiseksi ja laskut jäi tosi vähiin. Monta talvea meni niin, että kävin viikon verran jossain pohjoisessa laskemassa, ja se olikin sitten siinä. Viime talvena hoksasin, että tuo juniori on jo sen ikäinen, että sen voi viedä rinteeseen ja uskonkin, että tulevina talvina käydään mäessä ahkerasti. Tosin tänä talvena omat laskuni on sattuneesta syystä pannassa, mutta ens talvena sitten kahta kauheemmalla innolla.
Onko muilla oldschool ihmisillä sairaita kiintymyssuhteita omiin vanhoihin laskettelukamoihinsa? Itse laskin vanhoilla super-rakkailla kamoilla ( nostalgiset Rossignol 7S:t
) sitkeästi vielä viime talvenakin, kunnes sorruin kevään alennusmyynnistä ostamaan itelleni oikein "tiimalasisukset" ja uudet monot. Hitto, että otti ottikin koville varusteiden päivitys.Uusilla suksilla ehdin laskea keväällä tasan kerran, ja totesin hyviksi. Monot oli liian pehmeät, joten laitan ne myyntiin ja lasken mielummin noilla vanhoilla SanGiorgioillani (oisko jostain vuodelta -92?!).
Lautailua kokeilin parin vuoden verran joskus lukioaikoina, mutta se ei vaan ollut minun juttuni. Samoin telluilla kokeilin jokusen kerran pari vuotta sitten, mutta polvet ei vaan valitettavasti tykkää siitä yhtään.
Ensi talvea odotellen.
edit. Löytyykö muita, ketkä opiskeli tai opiskelee edelleen Skimbaajan joka vuotisen välinekuvaston ulkoa..? :grin:
