Tehokkaimmat korkeat potkut tehdään nähdäkseni hyvin läheltä vastustajaa. Elokuvista tutut päähän suunnatut takimmaisen jalan potkut ovat käytännössä lähes hyödyttömiä ja myös vaarallisia potkaisijalle. Suurena liikkeenä ne on helppo havaita, minkä lisäksi potkaisija avaa suojauksensa altistuen vastahyökkäykselle. Toki korkeita potkuja kannattaa harjoitella potkutekniikan parantamiseksi, mutta tehokkaaksi aseeksi ne muuttuvat vasta etäisyyden vastustajaan käydessä hyvin hyvin lyhyeksi. Oikea etäisyys korkean potkun käyttämiseen on sellainen, ettei vastustaja enää kykene näkemään jalkoja keskittyessään katseellaan seuraamaan yläkroppaa ja käsiä. Näiden potkujen käyttäminen tehokkaana aseena vaatii siis huomattavasti suurempaa notkeutta ja nopeutta kuin mitä pelkkä jalan kohottaminen pään korkeudelle tekee. Korkeiden potkujen merkitystä käytännön sovellutuksiin usein väheksytään, sillä niiden todellinen käyttötarkoitus ja -tapa ymmärretään useimmiten täysin väärin. On sanomattakin selvää, etteivät nämä ole aloittelijan tekniikoita. Vaadittavien fyysisten ominaisuuksien ja teknisen tason omaksumiseen kuluu vuosia ellei vuosikymmeniä.
Ajoin lähinnä takaa sitä, että todellisuudessa korkeiden potkujen käyttöetäisyys ei kuitenkaan eroa kovin paljoa tuosta (kuvitellaan vastustaja mukaan), ei ainakaan niin paljoa kuin ihmiset yleisesti mieltävät. Vaikka itse kykenen esimerkiksi potkaisemaan etu- ja kiertopotkun hieman päätäni korkeammalle, ei tuolla kyvyllä ole olemassa käytännön sovellutusta. Kykenen potkaisemaan vaadittuun korkeuteen aivan liian kaukaa, aivan liian hitaasti sekä liian huonosta asennosta.
