- Liittynyt
- 22.1.2003
- Viestejä
- 463
Suomen kuntosalimaailmassa, varsinkin jäsenpohjaisesti toimivissa, on otettu sangen hyvin huomioon naispuoliset asiakkaat eri ikä -ja kuntoryhmissä. Kauniimmalle sukupuolelle onkin aika luontevaa sanoa: mä lähden jumppaan/treenaan/salille/aerobickiin... iästä ja kunnosta huolimatta. Myös aloittamisen kynnys on tehty matalaksi; kukaan ei tunne itseään kovinkaan naurettavaksi ja kauniimman/terveemmän vartalon tavoittelu on ns. yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja siihen rohkaistaan.
Mutta, me yli kolmekymppiset miehet! Kulkiessani työporukoissa, asiakkaiden sekä kavereiden kanssa huomaan jatkuvasti miten monet tahtoisivat aloittaa myös treenaamisen. Suurta osaa hävettää salassa oma vartalonsa tila ja tämä johtaa yleensä kyynisyyteen ja naljailuun jumppaavaan lähtevälle vaimolle. Vanhempien miesten liikuntatavoitteet ovat myöskin niin sanotusti ei-hyväksyttyjä. Tottakai me julkisesti puhumme terveydestä, selkävaivojen ehkäisystä ja muusta soovasta. Todellisuudessa vanhempienkin miesten sisällä asuu edelleenkin se pikkupoika, joka haluaa saada lihasta: hauiksia, rintafilettä ja tiiliskiviä vatsan paikalle. Mutta sanoppa tuo työpaikan kahvihuoneessa tai vaimolle. Hilpeyttä herättäisi. Ja kuitenkin olen kuunnellut niin monien miesten sönkötyksiä ja salaisia haaveita parin kaljan jälkeen saunailloissa. Ikäisilleni on tehty aloittaminen lähestulkoot mahdottomaksi. Tai tarjolla on toki erilaisia ukkojumppia tai "terve eturauhanen impotentissa ruumiissa" -projekteja.
Treenamisen pitäisi nimenomaan lisätä tunnetta omista kiveksistä ja miehisyydestä. Yleensä liikuntaseurojen ja kuntien järjestämät liikuntamahdollisuudet kuulostavatkin jo päinvastaisilta. Vanhentuva mies haluaa syvällä mielessään Harlikan, hauiksen ja naisten katseita, ei sosiaalitätien järjestämää "varotaan nyt sitä selkää ja infarktia"-jumppaa.
Treenaamisen aloittamisen ongelmana on myös sukupolveni päähän iskostetut miehiset "satanen penkistä kuuluu yleissivistykseen" -tunnuslauseet. Ja kun tiedämme, että sitä satasta ei todellakaan saa puristettua vaikka kuinka vatsallaan pompottaisi, niin se salille lähtö on kovin, kovin vaikeaa.
Eikä vanhenevan miehen muutenkaan sangen alhaiselle itsetunnolle tee kovinkaan hyvää katsella kun vieressä treenaavat, 20-vuotta nuoremmat kollit vetelevät kolminkertaisia rautoja. Eipä itseänikään juuri äsken hymyilyttänyt, kun oman treenipäiväkirjan täytettyäni huomasin, että 15-vuotias kaveri kirjoittelee omaan jalkatreenilogiinsa huomattavasti kovempia rautoja kuin minä (loistavaa kehitystä Bloo :kippis1: , kaikki pisteet sinulle).
Nämä kaikki syyt, miksi ikäiseni eivät treenaa ovat sinänsä sangen hauskoja ja olisivat varmasti ohitettavissa terveellä itsetunnolla... Mutta, nyt puhumme suomalaisesta miehestä, ja meidän itsetuntomme taso ei taida olla kovinkaan suuri salaisuus.
Eli mistä löytyy ensimmäinen sali, joka löytää haaveissaan uinuvan asiakaspotentiaalin: 30 - 50 vuotiaat miehet. Ottaisi heidät turvalliseen syliinsä ja sanoisi: "Hei, nyt me ruvetaan kasvattamaan sulle lihasta, diskreetisti ja ilman vaimon tai nuorempien kavereiden naureskelua. Seuraavassa firman saunaillassa olut tulee menemään konttoripäälliköltä väärään kurkkuun kun se näkee sut!"
Tämä kirjoitus oli luonnollisesti hyvinkin yksinkertaistettu ja kärjistetty, mutta uskon, että sille joka löytää oikean tavan ymmärtää, motivoida ja tehdä tuloksia vanhenevien miesten parissa on olemassa käsittämättömän kokoiset markkinat. Kuka haluaa tulla Suomen Bill Phillipsiksi?
Mutta, me yli kolmekymppiset miehet! Kulkiessani työporukoissa, asiakkaiden sekä kavereiden kanssa huomaan jatkuvasti miten monet tahtoisivat aloittaa myös treenaamisen. Suurta osaa hävettää salassa oma vartalonsa tila ja tämä johtaa yleensä kyynisyyteen ja naljailuun jumppaavaan lähtevälle vaimolle. Vanhempien miesten liikuntatavoitteet ovat myöskin niin sanotusti ei-hyväksyttyjä. Tottakai me julkisesti puhumme terveydestä, selkävaivojen ehkäisystä ja muusta soovasta. Todellisuudessa vanhempienkin miesten sisällä asuu edelleenkin se pikkupoika, joka haluaa saada lihasta: hauiksia, rintafilettä ja tiiliskiviä vatsan paikalle. Mutta sanoppa tuo työpaikan kahvihuoneessa tai vaimolle. Hilpeyttä herättäisi. Ja kuitenkin olen kuunnellut niin monien miesten sönkötyksiä ja salaisia haaveita parin kaljan jälkeen saunailloissa. Ikäisilleni on tehty aloittaminen lähestulkoot mahdottomaksi. Tai tarjolla on toki erilaisia ukkojumppia tai "terve eturauhanen impotentissa ruumiissa" -projekteja.
Treenamisen pitäisi nimenomaan lisätä tunnetta omista kiveksistä ja miehisyydestä. Yleensä liikuntaseurojen ja kuntien järjestämät liikuntamahdollisuudet kuulostavatkin jo päinvastaisilta. Vanhentuva mies haluaa syvällä mielessään Harlikan, hauiksen ja naisten katseita, ei sosiaalitätien järjestämää "varotaan nyt sitä selkää ja infarktia"-jumppaa.
Treenaamisen aloittamisen ongelmana on myös sukupolveni päähän iskostetut miehiset "satanen penkistä kuuluu yleissivistykseen" -tunnuslauseet. Ja kun tiedämme, että sitä satasta ei todellakaan saa puristettua vaikka kuinka vatsallaan pompottaisi, niin se salille lähtö on kovin, kovin vaikeaa.
Eikä vanhenevan miehen muutenkaan sangen alhaiselle itsetunnolle tee kovinkaan hyvää katsella kun vieressä treenaavat, 20-vuotta nuoremmat kollit vetelevät kolminkertaisia rautoja. Eipä itseänikään juuri äsken hymyilyttänyt, kun oman treenipäiväkirjan täytettyäni huomasin, että 15-vuotias kaveri kirjoittelee omaan jalkatreenilogiinsa huomattavasti kovempia rautoja kuin minä (loistavaa kehitystä Bloo :kippis1: , kaikki pisteet sinulle).
Nämä kaikki syyt, miksi ikäiseni eivät treenaa ovat sinänsä sangen hauskoja ja olisivat varmasti ohitettavissa terveellä itsetunnolla... Mutta, nyt puhumme suomalaisesta miehestä, ja meidän itsetuntomme taso ei taida olla kovinkaan suuri salaisuus.
Eli mistä löytyy ensimmäinen sali, joka löytää haaveissaan uinuvan asiakaspotentiaalin: 30 - 50 vuotiaat miehet. Ottaisi heidät turvalliseen syliinsä ja sanoisi: "Hei, nyt me ruvetaan kasvattamaan sulle lihasta, diskreetisti ja ilman vaimon tai nuorempien kavereiden naureskelua. Seuraavassa firman saunaillassa olut tulee menemään konttoripäälliköltä väärään kurkkuun kun se näkee sut!"
Tämä kirjoitus oli luonnollisesti hyvinkin yksinkertaistettu ja kärjistetty, mutta uskon, että sille joka löytää oikean tavan ymmärtää, motivoida ja tehdä tuloksia vanhenevien miesten parissa on olemassa käsittämättömän kokoiset markkinat. Kuka haluaa tulla Suomen Bill Phillipsiksi?
