- Liittynyt
- 20.11.2003
- Viestejä
- 25
Omakohtainen ahaa- elämys! Sen verran taustaa, että entinen himo maratoonari; 4 - 5 matkaa vuodessa ja 100 kilsan kahtapuolen treenikilsoja viikossa. Paino aktiiviaikana n 63-67 kg. N 7- vuotta sitten paukahti polvi ja juoksut ohi. Johonkin piti päästä purkamaan höyryjä, niin aloitin puntin. Ei se sinällään vierasta ollut juoksuaikanakaan, mutta kuntopiiriluonteista. Monta vuotta mentiin kovalla treenillä, kaksijakoisella 5 - 6 kertaa viikossa, joskus parikin kertaa päivässä. Jos muut menot estivät, niin sitten jossain leukoja, punnerruksia jms. Ajatuksella, että vain treenaamalla kehittyy. Ravinto ollut aina kohdallaan ja ilman sitä olisi varmaan pahempi ylikunto iskenyt jossain välissä. Tietysti parina eka vuotena tuli kehitystä kohtalaisesti ja paino oli noussut pikkuhiljaa 75:een. Sitten joskus -08 syksyllä alkoi tulemaan pahempaa väsymystä, kehitys tyssäsi seinään ja muita ylikunnon oireita, joten oli pakko alkaa järkeistämään treenaamista. Ensiksi: PAKOTIN itseni vähentämään treenaamista ja ottamaan täysin huilipäiviä. Se on yllättävän vaikeaa, jos liikunta alkaa olemaan niin tärkeässä osassa elämää kuten mulla. Järkevä ohjelma, kolme- neljä kertaa salia, n kolmevarttia tehokasta treeniä, niin nyt puolentoista vuoden aikana on lihaskehitykseni on moninkertaistunut aiempiin vuosiin verrattuna. Varsinkin jalkojen kohdalla kehitys on ollut tyrmistyttävä. Vuosia tuskailin, kun kehitystä ei tullut, vaikka treeni oli kovaa. Tietysti maratoonarin lihas ei ole mikään nopea, mutta ylitreenaaminen niin kuin esti kehittymisen. Ikää kuitenkin yli 40, mutta treeni ja kehitys kulkee nousujohteisesti. Joten se mun jaettava ahaa- elämys on täälläkin toisinaan mainittu ja itsekin monta kertaa luettu, mutta sen sisäistäminen on pirun vaikeaa näin amatööriltä, kun luulisi se treenin kehittävän- ei levon.
