Levyraati (arvostele ensin edellinen kappale, sitten uusi arvosteluun)

[Kiddo]

Pitää kehua tämä pois ennen kun joku muu ehtii. Muistan kun kymmenen vuotta sitten yritin näitä kuunnella enkä sietänyt ollenkaan, liian outoa. Meni muutama vuosi ja yhtäkkiä pääsin musiikkiin sisälle ja se oli menoa. Näillä on hieno omaperäinen tyyli, en keksi yhtäkään samanlaista bändiä. Yksi eniten soineita bändejä ikinä mulla ja tämänkin biisin tahtiin on moshattu keikalla. 5/5

 

[Vieraissa]

Erikoisuudessaan perkuleen hieno styge. En ole tällaiseen tyylien yhdistämiseen aiemmin törmännyt (tai kiinnittänyt huomiota), tämä on hieno ketju! Tänks ögen dier Kiddo!

Ja sitten raati ääneen: Simppeli, järkyn melodinen tausta, ördäyslaulu pintaan. Käsittämätön kombo. Parina päivänä on tullut kuunneltua instrumentaali metalprogehommia, ja tämä biisi toimisi myös täysin mainiosti instrumentaalina, koska taustassa on tuollaista "liidimeinikiä" jo itsessään. Tai laulu voisi olla kiekuvampaa, ja taas olisi uudentyylinen virsi käsitteillä. Pirullisen mielenkiintoinen, vaikka yksinkertaisuus on käpylehmän luokkaa. Vahvasti positiivinen fiilis jäi. 4/5

Itämaista melodiamaisemointia:

 

[Max131]

Tjaa, kahdeksan minuutin trashibiisi, johon oli työnnetty pitkähköä introa ja väliosaa, ja niiden ohessa kaahattiin sitten perinteiseen malliin. Tyylillisesti vähän ristiriitainen kappale, kun perinteisissä trashibiiseissä bändillä tuntuu olevan koko ajan hirveä kiire jonnekin, ja tähän taas oli tungettu jos jonkinlaista täytettä matkan varrelle. Biisin parhaat jutut oli kyllä väliosassa, koska ne kaahaukset meni taas aikalailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vähän turhan pitkä, eikä soitto kautta laulukaan liiemmin säväyttänyt, joten 2 / 5.

Sattui silmään, että vanha Ozzy-kitaristi oli tehnyt viime vuonna uutta matskua. Löytyykö Bark At The Moonia tästä vedosta?

 

[Tosilihas]

Tjaa, kahdeksan minuutin trashibiisi, johon oli työnnetty pitkähköä introa ja väliosaa, ja niiden ohessa kaahattiin sitten perinteiseen malliin. Tyylillisesti vähän ristiriitainen kappale, kun perinteisissä trashibiiseissä bändillä tuntuu olevan koko ajan hirveä kiire jonnekin, ja tähän taas oli tungettu jos jonkinlaista täytettä matkan varrelle. Biisin parhaat jutut oli kyllä väliosassa, koska ne kaahaukset meni taas aikalailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vähän turhan pitkä, eikä soitto kautta laulukaan liiemmin säväyttänyt, joten 2 / 5.

Sattui silmään, että vanha Ozzy-kitaristi oli tehnyt viime vuonna uutta matskua. Löytyykö Bark At The Moonia tästä vedosta?

Loistava kitaravirtuoosi kyllä tää Jake, kyllähän siitä samankaltaisuutta löytyy kuin BATM:sta. Vokalistista en oikein digannut, rumpali hoiti homman tyylikkäästi. Laitetaan kuitenkin kitaroinnin takia 3/5.

Sitten uusinta Carcassia, mielestäni yksi heidän parhaimpia levyjä.

 

[sturm]

Helppo arvostella 6/5. Levyn paras biisi, ja yks kovimpia metal julkasuja todella pitkään aikaan. Ei yllä ihan necroticismin ja heartworkin tasolle tää levy(harva levy yltää), mut todella laadukas silti. jeffillä ääni todella hyväs tatsis levyllä ja riffit on eargasm tasoa.
0:44 on puhdasta kultaa ja yks helpoiten moshattavia melodioita koskaan.

Siit tällast hilpeetä oldskool punkkia. Hauska kellopeli appelsiini tribuutti tän bändin logossa kans.

Juu..kyl vintage punkki toimii 4/5
Sit saman tapasta punkahtavaa perinne musaa Irkuista..täytyykin mennä "kaapille" täyttämään tuoppi samalla ;)

 

[mohla]

Juu..kyl vintage punkki toimii 4/5
Sit saman tapasta punkahtavaa perinne musaa Irkuista..täytyykin mennä "kaapille" täyttämään tuoppi samalla ;)

5/5 Tuossa punk löytää hienosti sijaa, kuittaillessa joka paikkaan avautuneille irkkubaareille. Vaahtokukissa apilanlehdet stouteissa. :D

Tämä seuraava on lähinnä kysymys, mistä Wiskari on mahtanut ottaa tuon urkuintronsa? Joku euroviisubiisi vai Pet Shop Boysia yhdistelmä?

 

[Max131]

En usko, että Pet Shop Boysin kaverit ilahtuisivat tuosta vertauksesta. En tiedä, mistä nuo taustat on vetäisty, mutta suunnilleen samanlaista saa nappia painamalla jokaisesta kotisynasta. Kolmen promillen kotikaraokessa laulukin kuulostaisi varmaan suunnilleen samalta mitä tässä kipaleessa. En siis osaa sanoa tästä mitään järkevää. Koitin hetken miettiä, että mille kohderyhmälle tämmönen on suunnattu, mutta en kyennyt kuvittelemaan kuka tätä haluaisi vapaaehtoisesti kuunnella. Jos tuo tissistä kahvimaitoa naurattaa, niin voi kusta muuntajaan. Minä tarjoan. 1 / 5.

Koska arvostelusta tuli aavistuksen kriittinen (ei henkilökohtaista postaajalle), pitäs varmaan keksiä joku kaikkia miellyttävä klassikko. Semmoista ei tuu nyt mieleen, mutta jatketaan vaikka tämmöisellä. Ehkä paremmin tunnettu jonkun toisen bändin esittämänä.

 

[Vieraissa]

iit soadin kepittäjän soolo tuotantoa.

Olipa kerrassaan erikoinen veto. Alkoi Luluna, sitten pärähti avosointuiseksi meneväksi melodiseksi rokiksi. Sanoittaja lienee itämainen, sillä stoori oli vähän epälooginen. Tai sitten oli tehty snadeissa kemikaaleissa. Kammottava a-osa, kemikaalikauppa ei yltänyt paljon mieluisampaan mielleyhtymään. Ei tää kovin hyvä ollut. 2-/5.

Saako täällä heti dunkkuun jos laittaa Totoa?

 

[Jabbar]

Saako täällä heti dunkkuun jos laittaa Totoa?

Ei automaattisesti. Africalla saa. Olin jo valmistautunut lataamaan geneerisen "AOR-paskaa"-arvostelun, mutta Totohan yllätti totoaalisesti! Rouheaa kitarointia ja mielikuvia tuli vaikka mistä (hyvistä) genrestä. 4/5, joista yksi tulee musikaalisen odotushorisonttini murtamisesta.

Vähemmillä kielillä soitettua:

 

[Jabbar]

Siit tän planeetan luovimman neron ja kautta aikojen kovimman bändin kenties radio ystävällisin biisi(vai voiko death metal olla edes radio ystävällistä,kun radiosta soitetaan vaan geneeristä paskaa :D?).
''Ajattelevan ihmisen'' musiikkia tämäki hyvin pitkälti. ''So you preach about how I'm supposed to be, yet you don't know your own sexuality''. Sanat todella suuressa osassa, jo valmiiks täydellisen musikaalisuuden lisäks.

Vagis on syntynyt ihan väärään maailmanaikaan :D asiaan:niin paljon kuin metallista tykkäänkin, Death on jäänyt itselle aina jotenkin etäiseksi. Pakkohan tälle on silti antaa 4/5, koska annoin Totollekin.

Lisää thinking mans metallia. Jos kuuntelet tänä vuonna vain yhden biisin jossa on pizzaresepti ja kulutusyhteiskunnan kritiikkiä, kuuntele tämä:

 

[Jabbar]

Hyvinkääläisenä suurella ylpeydellä jaan tämän merkkipaalun kanssanne. Ei voi kukaan väittää ettei hyvinkäältä oo noussu tähtiä ;). Harkitsen vakavasti tän levyn ostamista levykauppaäxästä ihan vaan for shits and giggles.
ONE MORE TIME! Levyllä myös legendaarisesta manaaja tunnari tubular bellsistä kaksiosainen coveri.

Tän bändin hajoaminen oli kova isku, monta hyvää biisiä jäi varmasti tekemättä. Soundit oli silti sen verran heikot että annan vain 3/5,

Jatketaan rypyttömällä otsalla...vaikka asiaahan tässä kieltämättä on.

 

[Vieraissa]

Rypyttömällä otsalla tilattu. Toimitetaan ja vilipittömästi. ;) Lopputilaus päättyi jotakuinkin. "Oh God, I hate this shit." Snadi ristiriita.

Humoormjuuzakilla on paikkansa. Tämä oli erinomaisen hieno musiikillinen pamfletti, jolle oli täydellinen tilauksensa. Silti olen vakaasti sitä mieltä, että huumorin komponenttien täytyy olla täydellisiä tai sitten riittävän sköböjä, jotta kokonaisuus toimii vingahtelematta. Paskan huonous on legendaarista ja kantaa kohtuuttoman pitkälle. Jonin probis on se, että toi olisi pitänyt laulaa täydellisesti, nyt (snadisti ryppyotsaisesti änkytettynä) jäätiin karvan alle vaaditun nosteen. Varsinainen ongelmahan tällaisesssa on, että homma on kertakuuntelulla paketissa, ja se ihmetyttää luovan osapuolen motiivien ja odotusten kannalta: Mitä tällä haetaan ja kenelle?

Vähin rypyin tilattu, toimitus samoilla spekseillä. Ei huono, sanoisi tanssitaiteilija, mutta spagaati jää pallien varaan killumaan. 3/5.

Jatkoksihan tähän pitäisi lätkäistä Lontoon tuubin lakkolaulu, mutta jatketaan kantaaottavalla humorismilla tuonnenpana. Pannaan pientä, miksei isompaakin ja poimuotsaista, virhreää miestä:

 

[Max131]

Tää alkoi lupaavasti, mutta jäi lopulta vähän odotettua tasapaksummaksi. Hyvät soundit ja hyvää riffittelyä kuitenkin, vähän olisi kaivannut vaihtelua matkan varrella. Laulajalla sopivan räkäinen ääni tähän kamaan. 3 / 5.

Meinasin ensin jatkaa tuolla jyräriffikamalla, mutta vaihtuikin tämmöiseen. Jos oon joskus vuosien varrella jo postannut, niin pahoittelut. Ei muista enää, mitä kaikkea tänne on työntänyt.

 

[Vieraissa]

Muutaman kerran olen pumpun tuotantoon taustamusiikkina luultavasti törmännyt, ja heti on jäänyt fiilis hyvästä. Tässä pirun mainio jytke tuossa nopeassa osassa. En tunne brittifolkia lainkaan, mutta hämmennyin siitä, että tämä kuulosti ihan "irkulta". Yksi parhaista musiikillisista kohotteluista tuossa 2 ja puolen minsan jälkeen! Jumankiuta toi banjojätkä tamppaa lattiaa. Kuvaushalli toi mieleen oman pumpun videoinnin, mutta tämä ei tainnut olla Fiskarsista. 3,5/5

Seuraava virsi ponkaisee narsistin ihmissyöjän mielikuvasta. Pyydän etukäteisplussaa eturivin kannuista. ;) (Ja radiohuttuahan tämä kyllä on, yritän jatkossa jonkin aikaa välttää niitä.)

 

[Vieraissa]

^Ettei nyt olisi unohtunut se tilattu etukäteisplussa? Vai eikö kenties maistu? ;)

Jatketaa samalla tyylisuuntauksella.

Tyylisuunnan kiroja ovat kyllä huutava räpäytystyyli sekä konemeininki. Tästä virrestä puuttui tykkänään melodinen elementti. 2/5.

 

[cyco]

Jatketaa samalla tyylisuuntauksella. Tää oliki kenties ENSIMMÄINEN bändi mitä ikinä oon alkanut tosissaan kuunteleen, ja aikalailla alotti mun musiikin ihailu uran sillon joskus kauan aikaa sitten, kun olin vain pieni ja tietämätön 8-9-vuotias vaginaattori(tai oon kyl vieläkin ;D). Tää biisi limp bizkitin vikalta kuunneltavalta levyltä, mikä oikeestaan kokonaisuutena oli jo aikas paskaa matskua, mut tämä ja pari muuta biisiä toimii itelle. Ahhhh nostalgiat heräs :p. Tää toimii viel tänäki päivän yllättävän hyvin, vaik musa maku kallistuu jo ihan eri suuntaan. Fred durst, tuo musiikki bisneksen yks vihatuimpia solisteja ;D, jonka tyylistä ite oon aina digannut. Vähän ku lesompi ja hieman köyhempi versio zack de la rochasta.

5/5 jo pelkästään murrosiän muistojen takia. Nuoreen, vihaiseen mieheen tämä iski kuin kasapanos invataksiin. Sitä paitsi Fred Durst on white trash -räppäreiden aatelia. :D


Pysytään samassa genressä. Tässä ko. genren todelliset pioneerit, jotka tällä tekeleellä olivat paljon aikaansa edellä IMO.

 

[Vieraissa]

Jassoo, tultiin näköjään väliin.

Pysytään samassa genressä. Tässä ko. genren todelliset pioneerit, jotka tällä tekeleellä olivat paljon aikaansa edellä IMO.

Räppi ei ole suuntauksena koskaan pudonnut, eikä metalli sitä ikävä kyllä suosta nosta. Tästä puuttuu musiikillinen elementti. Olivat kyllä aikaansa edellä, siitä pisteitä 1,5/5

Pannaanpas oma uudestaan. Törmäsin tänään yhteen demobiisiin, josta tuli mieleen seuraavan kipaleen a-osan riffi.

 

[Vieraissa]

Siit vähä erilaist settiä, mitä tääl totuttu näkemään. Kuoleman kentät elokuvan soundtrackilta, kamalan psykoottisella ja vaarallisella tunnelmalla varustettu kipale

Vaikea arvioida leffamusaa (ja etenkin puhtaita kilinöitä, kolinoita, tuuttauksia ja tööttäyksiä) itsellään ja itsenäisenä musiikkillisena tuotteena, varsinkin kun kyseinen raina on näkemättä. Psykoottista on, teki mieli kaataa chilipippuria silmään (liekö sitten hyvä vai huono tunne ), sen isompaa vaarantunnetta ei välittynyt. 2-/5

Laitetaanpas toisenlaista psykoottisuutta.

 

[Metalhammer]

Hyvät naiset ja herrat: Yks kaikilla mittapuilla kovimpia levyjä koskaan. Oli hyvin vaikee päättää minkä biisin pistäisin, ku kaikki on niin lähellä täydellisyyttä.
Reign in bloodia pidetää yleisesti sleikan kovimpana(ja en kiellä sen mahtavuutta), mut ite oon digannu aina täst levystä eniten, koska paljon enemmän vaihtelua biisien tempoissa yms. ku reign taas on sellanen yhteen nitoutuva naaman sulattava levy mikä iskee ku miljoona volttia.
Mahtava riffi, mitä yllättäen ei ole säveltänyt hanneman, vaan tuo hänen aliarvostettu aisaparinsa eli kunkku itse. Tää niit harvoi levyi mist en keksi yhtikäs mitään vikaa, ellen oikeen hakemalla koita keksiä.
Vaan dave lombardo saa näin simppeli rakenteisen biisin kuulostaan eksoottiselta teokselta. Lombardo kuulostaa vaikuttavammalta ku monet muut rumpalit vaikka soittais pelkkää peruskomppia XD. Tätä on jokunen kerta tullu soiteltua bändin kanssa itekki, ja on kyllä siisti kipale kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Vanhemmat Slayerin levythän ne parhaiten kolahtaa, yllättäen Seasons in the Abyss on kieltämättä jäänyt itellä hiukan tuon Reign in Bloodin varjoon ja sen takia sitä välillä äimistyykin, mitä taas unohtunut. Skeletons of Society lähtee alusta asti rullaamaan ihan omallla painollaan, ja jatkaa sitä koko kipaleen ajan. Lisäksi tykkään noista lausutuista sanoista tuolla välissä "Shades of death are all I see, Fragments of what used to be", hyvä lisä Arayan ärinöihin. Hyvin rakennettu biisi kaikin puolin, soolot, rummuttelut kaikki toimii. 5/5

1970 luvulle:



Olikohan spotifysta kun satuin selailemaan, ja upposi minulle heti.

 

[Max131]

Mä oon kuullut Doorsia ihan saatanasti siihen nähden, etten oo koskaan ihan hirveästi pitänyt edes bändistä. Samoin Doors -leffan oon nähnyt pitkälle toista kymmentä kertaa, mutta nää on oma tarinansa. Tää oli rokimpaa osastoa siihen huumefiilistelyyn verrattuna, jota bändillä myös on. Kai tälle voi kolmosta antaa, kun ihan klassikkobändi kuitenkin. Ei ihastuta, mutta ei sen suuremmin vihastutakaan. 3 / 5.

Pistetään vaikka uusinta Amorphista jatkoksi, kun en muutakaan keksi.