Nyt on sillä tavalla että sekä rankkausperusteet että maajoukkuepaikkojen perusteet ovat olleet jo pitkään samat. Tosin 2015 alkaen nimettiin tietyt turnaukset (Unkarin ja Italian World Cup) tärkeimmiksi näyttökilpailuiksi arvokisoihin. Oleellista on huomata, että molempiin vaikuttavat myös aiempien kausien suoritukset eikä niitä tehdä "mekaanisesti" vaan kokonaisuutta katsoen.
En ole varma kehen viittaat "meillä" mutta oletan sillä tarkoitettavan KBT:n silmäntekeviä. "Me" emme päätä rankkauksista emmekä EM-valinnoista, vaan päätökset tekee liiton hallitus jossa on edustus 3 muustakin seurasta. Hallituksella on lisäksi se etu että sillä on käytössään tarkemmat tiedot asioista kuin pelkät otteluiden tulokset ja sparrivideot. Minua lukuunottamatta kaikki hallituksen jsenet olivat paikan päällä Unkarissa katsomassa matseja, liiton päävalmentaja jopa Laurin toisena kulma-avustajana. (Itse näin ottelut videolta.) Tämän johdosta he ovat myös selvillä otteluiden oikeista tuloksista ja kykenevät muutenkin arvioimaan ottelijoiden tasoa.
Nythän Laurin Unkarin reissu päättyi tuomioon RSC eli Referee Stopped Contest. Syynä oli toisessa erässä leuan alle tullut haava. Ennen vanhaan nämä merkittiin erikseen "Injury" mutta tästä on luovuttu käytännön helpottamiseksi. Oleellista on myös että vastustaja oli Slobodan Mijajlovic, hallitseva maailmanmestari syksyltä 2015. Ottelu meni niin että Mijajlovic pääsi alussa kahden osumapisteen johtoon, jonka jälkeen pisteitä tuli vuorotellen eron pysyessä ennallaan. Tuollainen johto on kyllä ajettavissa kiinni mutta ei tietenkään voi mitenkään tietää mitä olisi käynyt ilman haavaa. Ottelu parani koko ajan sen kestäessä mikä on aika luonnollista vuoden ottelutauon jälkeen. Näyttönä on ihan eri asia jos kykenee ottelemaan tasapäisesti maailmanmestarin kanssa, kuin jos olisi tultu tyrmätyksi jonkun random-kaverin toimesta tai edes sen random-kaverin voittaminen
Rankkausperusteista keskinäiset ottelut ovat ensisijainen peruste ellei niistä ole kauan ja sen jälkeen ottelija muilla meriiteillä osoita nousseensa uudelle tasolle. -67:n kakkosena on Joni Kurkimäki joka otteli Laurin kanssa SM-kisoissa keväällä 2015. Tuloksena kisalääkäri lähetti Jonin tyrmäyksen jälkeen sairaalaan. Joni voitti SM-kisat 2016 joiden muut mitalistit ovatkin sijoilla #3 - #5 ja sen alapuolella on sitten junioreita. Pelkkä SM-voitto jossa ei ole voitettu ketään erityisen suurta tähteä, ei riitä nostamaan ohi Laurin, jota sairastuminen esti osallistumasta SM-kisoihin mutta otteli kuitenkin kauden aikana. Asia on nähdäkseni aivan selvä.
EM-valinnoissa valintaperuste on se, katsotaanko että henkilöllä on realistiset mahdollisuudet saavuttaa mitali omassa sarjassaan. Tämän voi ajatella myös niin että onko olettettavaa, että kisoihin tulee vähintään neljä ottelijaa (kulta, hopa ja 2 pronssia), joita ottelija ei voita ellei tapahdu jotain todella odottamatonta. Edustajakandidaatteja ei siis vertailla keskenään vaan kutakin erikseen millaiset mahdollisuudet juuri hänellä on. Luonnollisesti joka vuosi jonkun valitsematta jääneen (tai useamman) tukijoukot ovat tyytymättömiä. Itsekin olisin toivonut eräiden henkilöiden valitsemista, joita ei sitten valittu. Sarjan oletettava taso on myös erittäin oleellinen seikka. On myös niin että World Games -mahdollisuus tulee vaikuttamaan erinäisten huippuottelijoiden sarjavalintoihin. Muutoksia totuttuun nähtiin jo Unkarissa. Kisa-aikataulujen johdosta ei voida myöskään tehdä niin että annettaisiin lisänäyttöjä alkusyksyn ulkomaanturnauksissa, kuten viime vuonna tehtiin joidenkin osalta. Sekin pitää huomioida, millaista kehitystä ottelijalta on realistista odottaa kisoja edeltävän 4 kuukauden aikana kun huomioidaan tämän uran vaihe ja treenimahdollisuudet.
Laurin osalta negatiivisia tekijöitä oli sairastelusta johtunut harva ottelutahti ja sarjan erittäin kova taso. Positiivisia tekijöitä taas se että hän kykeni ottelemaan tasaisesti sarjansa parhaan ottelijan kanssa, mihin aika harva miesottelija Suomessa pystyy ja lisäksi aiemmat kisanäytöt. Kehityspotentiaali on myös iso, etenkin kun on mahdollisuus käytännössä ammattimaiseen harjoitteluun ennen kisoja. Tuloksena Lauri päätettiin valita joukkueeseen. Kaikki valinnat eivät olleet yksimielisiä, mutta tämä oli.
Tuo Forsbergin juttu on yös melenkiintoinen. Sehän on selvä että Daniel on Lauria pidemmällä urallaan ja toki vanhempikin. Olen usein maininnut hänet Laurin yhteydessä lähinnä siinä tarkoituksessa, että mainostan samalla myös häntä, kun toivon hänelle menestystä urallaan. Oletan että ihmiset joita kiinnostaa Laurin tekemiset voisivat olla kiinnostuneita myös Danielista. Yleisenä tarkoituksena tällä on lisäksi herättää kiinnostusta suomalaisia pystyottelijoita kohtaan, jotka ovat kovasti vapaaottelijoiden näkyvyyskatveessa.
Mitä tulee Laurin urakehitykseen niin hänelle ei ole koskaan lähdetty rakentamaan rekordia ja haettu varmoja voittoja vaan aina viety koviin paikkoihin. Esimerkkinä otteleminen aikuisten kanssa 14-vuotiaana, miesten SM-kisat 15-vuotiaana ja nuorten arvokisat. Ja tietysti myös World Cup kylmiltään vuoden tauon jälkeen. Omasta mielestäni tämä on ollut hyvä ratkaisu etenkin lahjakkaan nuoren kohdalla, joista helposti tulee laiskoja harjoittelijoita, jos voitot tulevat liian helpolla. On ihan mahdollista että EM-kisoista tulee tappio ensimmäisellä kierroksella niin kuin jokaisella. Mutta jos hommat osuu kohdalleen niin mitali on realistinen tavoite, eikä vain pronssimitali.
