Laskuvarjohyppääminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jonny
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse suoritin myös intissä slk:n hyppykurssin hintaan 340e ja kävin myös hyppäämässä ensimmäisen hyppyni pari viikkoa sitten täktomin kentällä hangossa. Kyseessähän oli siis pakkolaukaisuhyppy 1000 metristä. Vaikkei siinä vielä pääsekkään tutustumaan hirveästi vapaapudotukseen oli hyppy silti hemmetin hieno kokemus. Tuulta oli kylläkin liikaa oppilashyppyihin, enkä siitä johtuen päässyt ollenkaan vastatuuleen vaan tuuli vei yhteen suuntaan. Lopulta pääsin alas kiitoradan viereen, justiin ennenkuin olisi alkanut isompi metsä. Yhdellä kokeneemmalla hyppääjällä ei mennyt niin hyvin: hyppäsi jälkeeni koneesta ja katos jonnekkin metsiin. Etsittiin sälliä lentokoneella ja maastossa avorivissä reilu 3h ennenkuin löyty. Myös benji (130m) on tultu kokeiltua ja oli sekin jännä kokemus. Olisi tarkoitus lähteä hyppäämään varjolla uudestaankin, sillä hinta 22e/hyppy ei ole hirveän paha, kun kaikki kamat saa lainata. :thumbs:
 
kurssilla ollaan paraikaa. viikon päästä la olis eka hyppy tyhjyyteen - jos siis uskallan. :rolleyes:

saapa nähdä innostuuko niin, että uusi harrastus puhkeaa kukkaan.
 
Menee ehkä vähän tämän aiheen vierestä, mutta tulipahan hypättyä benji-hyppy 155 metristä pari päivää sitten.En olisi muuten varmaan mennyt, mutta sain hypyn synttärilahjaksi.
Monet ei ehkä pidä sitä minään koko hyppyä, mutta mua pelotti ihan helvetisti.Uimahallissakin hyvä kun uskaltaa 5 metristä hypätä kun tuntuu että on niin korkealla.
Sieltä sitten ylhäältä 155 metristä kun katselee alas ennen hyppyä, niin yrittää miettiä ettei tässä mitään vaaraa ole, mutta toinen puoli tajunnasta kieltää hyppäämästä.
Sen hyppyhetken muistan kyllä lopun ikääni,samalla mahtava ja helvatan pelottava hetki.Jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä hieno kokemus koko hyppy ja ennenkaikkea tuo oman pelon voittamisen tunne oli mahtava.
 
3 kilsasta tullu soolo hypättyä. Vaarallinen laji ei voi muuta sanoa. Se fiilis vapaapudotuksessa on kuitenkin uskomaton ja ei sekään pahalta tunnu, kun huomaa varjon auenneen ilman ongelmia.

Muutamat kuolontarinat kuultuani ja yhen israelilaisen kaverin naamalleen ländäyksen seuraukset nähtyäni päätin ainakin toistaiseksi pysyä maan kamaralla. Niin ja meni mullakin nivelsiteet, ku kovana jätkänä jätin kierähtämisen pois ja yritin tehä puhtaasti.

Kokemuksena suosittelen. Jännempää kuin esim.huvipuistot, tai Steven Segalin leffat. :lol2:
 
Nyt on varmaan kyllä mun hypyt hypätty. Sama kone mistä hyppäsin tuli edellispäivänä täällä Brisbanessa alas heti nousun jälkeen. Mun henk.koht. Instructor Nigel O.Gorman henki pois ja sit vielä yks tuttu nuori 22v lentäjä kuoli kans. Lisäks kuoli yks kokenu traineri ja kaks tandemkokelasta. Paikan omistaja Brian selvis kuin ihmeenkaupalla yhdessä häneen kiedottuna olleen 27 vuotiaan naisen kanssa. Yks kuolleista tandemhyppääjistä oli juhlimassa 40-vuotispäiväänsä.

Hitto ihme olo kun aussilan pääuutislähetyksissä näytetään kuvia turmapaikalta jne. Nigelin kanssa juotiin kaljaa, soitin kitaraa ja hoilattiin. Nigel ehdotti mulle, että oltais kahestaan vuokrattu kämppä ja bailattu, mutta se jäi haaveeks. Hauska äijä läks liian aikasin. Vittu!
 
Nostellaas vähän, jos tästä sais keskustelua aikaseks.

Eli nyt olisin keväällä menossa ja tuo NOVA-kurssi kiinnostaa enemmän, kuin JAD. Epäilyttää vain tuo Suomen Laskuvarjokerho, kun noita juttuja olen kuullut, että ei meinaa hyppymestaria löytyä jne. Kallishan se on, siitä ei pääse mihinkään. 1500e tais olla pakettitarjous kurssi + 7 tasohyppyä. Onko sen arvoista?

Kellään suositella muuta mestaa pk-seudun lähistöllä, missä tuon kurssin voisi vaikka sitten JAD-kurssina halvemmalla käydä?

Mites meni immeisillä kurssit syksyllä? Jatkuiko harrastus vielä kurssin jälkeenkin? Muutamakin tais ilmoitella menevänsä syksyllä kursseille.

Kattelin sitten tuossa yhen videon, missä jonkun kaverin varjo aukes jo koneen sisällä oviaukosta ulos. Lähti aika äkäseen ulos koneesta se sälli ja se varjo jäi kiinni koneen takasiipeen. Siellä se roikku vähän aikaa koneen perässä, sai päävarjon irti ja laskeutu varavarjolla. Kaveri alan harrastajana tiesi sanoa, että aikaisemmin vastaavassa tilanteessa oli pilotti menettäny koneen hallinnan...ikävää kattella tommosia, kun suunnittelee kurssille menemistä :eek:
 
Nostetaan, onko tuo hyppymestarin saaminen kuinka helppoa/hankalaa ja juotuuko oppilaana sitten pulittamaan hyppymestarin hypyn tms? Kiinnostaisi käydä peruskurssi mutta c-lupaan vaatisi vähintään 38 hyppyä niin onko siinä kuinka kauhea urakka?

Kuopiossa olisi tarkoitus jos rohkeutta ja rahaa riittää. Onko netissä mitään suomenkielistä palstaa laskuvarjohyppääjille?
 
Laskuvarjohyppy on kivaa, muttei niin kivaa, että jaksaisi sen vuoksi jonotella ja odotella lentokentällä ja odotella suotuisia säitä. Aika sitova harrastus loppupeleissä. Siksi lopetin.
Sopii sellaisille elämäntapaharrastajille jotka todella panostaa touhuun aikaa ja rahaa.
 
Nostellaas vähän.

Kirjoitin jo toiseenkin threadiin, mutta laitetaan tännekin, kunnyt vasta löysin oikean hyppäämistä käsittelevän langan:

Itsellä on siis kanssa laskuvarjohyppykurssin suorittaminen toteuttamisvaiheessa. Kurssille on ilmoittauduttu ja jos kaikki menee niin kuin pitää niin about kuukauden päästä astuu meikäläinenkin ensimmäistä kertaa pihalle lentokoneesta sen ollessa vielä ilmassa. Joitakin satoja euroja tuosta joutuu köyhtymään, kun se ehkä kuitenkin jotakin kiinnostaa.

Mielelläni kuulisin hyppäämistä harrastavien kokemuksia / ajatuksia lajista. Monella on tuntunut laji jääneen kurssin käymiseen ja muutamaan hyppyyn lajin vaatiman ajan vuoksi?
 
Itse en ole mitään kursseja käynyt tai yksin hyppinyt koneesta, mutta hyppäsin tandemina 15000 jalasta Australiassa jossain päin Queenslandia vuonna 2008. Reissu (hyppy+matkat hyppypaikalle+dvd) taisi kustantaa jotain 350-400 australian dollaria, mutta kyllä se oli sen arvoista. Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja, joten voitte vain kuvitella kuinka paskat housussa olin, kun kone oli ilmassa ja ovi aukesi. Asiaa ei auttanut yhtään, että samaan aikaan tandemhyppäämässä kanssani oli joukko nuoria naisia, jotka olivat hypystä ihan liekeissä samaan aikaan kun meikä oli kauhusta jähmeänä :D Hypyn ensimmäiset kaksi sekuntia oli semmoinen "up in the ass of timo, fuck, shiiiiit"-fiilis, mutta sitten ylitsepursuava fiilis kumosi jännityksen ja pelon ja sai vain nauttia kun ilmanvastus venytti poskia kohti päälakea. Minuutin vapaapudotuksen jälkeen varjo auki ja siinä sitten leijuttiin todella lämpöisenä päivänä hiekkarannan yläpuolella nauttien maisemista ja pilvettömästä taivaasta. T-paidassa ja shortseissa. Ei ihan validi hyppyasu suomen olosuhteissa :) Mutta summa summarum, aivan huikea kokemus joka saa vieläkin perhosia vatsanpohjaan kun sitä ajattelee.
 
Hahaa!
Kurssiin sisältyvät 2 hyppyä 1000 metristä pakkolaukaisuhihnalla hypätty toissapäivänä! Voittajafiilis edelleen. Vielä hyppypäivän iltana lauantaina ja eilen sunnuntaina oli sellainen olo, että näinköhän tuun enään varjon kanssa koskaan alas, mutta nyt muutamia hyppyviedeoita katselleena ja pari yötä hyppyjen päälle nukkuneena fiilis on sellainen, että koskahan pääsisi taas uudestaan!

Kaikille joilla on muutamia satoja euroja ylimääräistä rahaa ja kaipaavat itselleen unohtumattomia kokemuksia, niin voin vilpittömästi suositella hyppäämistä. Itse olen sitä mieltä, että vaikka ei kurssin jälkeen enään koskaan haluaisikaan hypätä varjolla, niin jo nuo pari kurssihyppyä on koko rahan arvoisia.

Nyt sit pitäis sen verran saada tänä kesänä hyppyjä kasaan, että pääsis kokeileen edes sen 10 sekan vapaan... nälkä kasvaa syödessä.
 
Onko Pakkiksella enemmän hypänneitä? Itsellä noita 1000m pakkoavaushyppyjä tullut joitakin hypättyä, hienoja kokemuksiahan ne. Itseavaushyppyihin mennessä sitten vähän homma jäi, kun kaveriporukka oli hajallaan ympäri Suomea ja ei löydetty yhteistä aikataulua. Oli niin perhanan aikaa vievää aina se hyppytouhu, koko päivähän siinä parhaimmillaan meni sopivan sään odotteluun + varjojen pakkaus vielä lopuksi.

Miettinyt vaan tuota että kuinka suuri kynnys pakkoavauksista on siirtyä itseavauksiin? Jos suhteuttaa siihen eka hypyn jännitykseen/kynnykseen. Itsareitahan harjoitellaan toki vähitellen, vapaan pudotuksen aikaa vähitellen lisäten, mutta onko siinä suurestikin tekijöitä mitkä voi mennä pieleen esim. jännityksen/hermoilun takia verrattuna pakkoavaukseen? Kuinka vaikeasti/helposti se asento pysyy vapaassa sellasena, että avauksen voi suorittaa? Kun siinä tulee sitten kumminkin ilmavirtaa ja muuta, että onko se jotenkin kovinkin vaikea juttu pitää hanskassa se tilanne?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom