- Liittynyt
- 5.11.2012
- Viestejä
- 1
Normaalia?
Ikä 22v
Paino 80kg
Pituus 180cm
Ranteet 16cm, ylhäältä 28cm
Käsivarret 30cm
Ongelmana laihuus ja itsensä häpeäminen.
Olen aina hävennyt omia käsiä, etenkin ranteita ja käsivarsia ja pelkkä t- paita päällä minua ei taida saada ihmisten ilmoille. Koko elämänsä aatellu, että kyllä ne siitä kasvaa ennen yläastetta tai ennen amista tai ennen armeejaa.. mutta näin ei käynyt. Nyt näin töissä käyvänä häpeän omia käsiäni vieläkin ja huomannu, ettei aika valitettavasti korjaa.
18 vuotiaana painoin 62kg ja ennen armeejaa luulin että pelkällä lihottamisella ja salilla asia korjaantuu ja nostin vähä yli puolessatoista vuodessa painon 86kg. Sillä seurauksella että maha, perse ja posket etenkkin otti tavaraa itseensä. Etenkin se maha! Muttei käsivarret eikä ranteet. Häpesin niitä vieläkin.
Ennen armeejaa painoin sen 86kg ja penkistä nousi se 100kg ja 9kk säännöllistä ja epäsäännöllistä salia takana. Olin vuoden armeejassa, joka oli tietysti vaikeaa itsenä häpeämisen takia, mutta sielähän menin muiden mukana. Armeejasta kotiuduin 70kg miehenä noin vuos sitte. Nyt on paino 80kg ja salia yli 3kk takana ja voima taso sama, kuin ennen armeejaa.
Salilla käynti on vaikeaa laihana, koska omia ohkasia ranteita katsomalla saattaa mennä motivaatio kokonaan. Onnistuneen sali treenin jälkeen on itse tunto aina vähä parempi, joka tosin hiipuu samalla kun veri lähtee lihaksista ja taas ollaan samalla häpeän viivalla.
Olen eläny koko elämän puolitäysillä häpeän vuoksi. Paljon on jääny näkemättä ja kokematta. Kiitos armeejan, sosiaaliset taidot on hyvät ja itsevarmuus vähä parempi. Mutta silti pidän kädet aina piilossa, en halua että ne herättää mitään huomiota. Pitää kuitenkin yrittää olla erakoitumatta niiden takia. Olen aina ollut kateellinen kaikkille isoille miehille, isoineen käsineen, jotka salilla käy.
Tässä yritin kertoa jotenkin ongelmastani. Tämmöistä ongelmaa ei taida olla kenelläkään muulla ja olisi kiva vihdoinki saada tämä jotenki taakse.
Olen täysin terve. Ei mitään allergioita tai vastaaviakaan ja pääkin on täysin terve, vaikka tämä ongelma vähä tyhmältä varmasti kuulostaakin.
Olen muuttamassa pois kotoa ja attelin, että ois kiva kertoa tästä mun pienestä ongelmasta jollekkin muullekkin. Sillä muutto on iso juttu minulle ja olisi kiva kääntää kokonaan uus sivu elämässä ja elää se tästä eteenpäin täysillä.
Treenasin tossa Arskan Golden Six: illä ja vähä voisin tähän tuloksia pistää.
Kyykky 50kg
Penkki 70kg
Leuat 7-6
Niskan takaa punnerrus 40kg
Hauis 30kg
Vatsa jotain
Näähän tehtiin 3-4 sarjoina, 10 toistoa.
Ennen kuin rupeen mitään syntholia ruiskuttamaan käsiin, nii kertokaa eka mielipiteenne, onko toivoa vai oonko vaan tyhmä?
Ikä 22v
Paino 80kg
Pituus 180cm
Ranteet 16cm, ylhäältä 28cm
Käsivarret 30cm
Ongelmana laihuus ja itsensä häpeäminen.
Olen aina hävennyt omia käsiä, etenkin ranteita ja käsivarsia ja pelkkä t- paita päällä minua ei taida saada ihmisten ilmoille. Koko elämänsä aatellu, että kyllä ne siitä kasvaa ennen yläastetta tai ennen amista tai ennen armeejaa.. mutta näin ei käynyt. Nyt näin töissä käyvänä häpeän omia käsiäni vieläkin ja huomannu, ettei aika valitettavasti korjaa.
18 vuotiaana painoin 62kg ja ennen armeejaa luulin että pelkällä lihottamisella ja salilla asia korjaantuu ja nostin vähä yli puolessatoista vuodessa painon 86kg. Sillä seurauksella että maha, perse ja posket etenkkin otti tavaraa itseensä. Etenkin se maha! Muttei käsivarret eikä ranteet. Häpesin niitä vieläkin.
Ennen armeejaa painoin sen 86kg ja penkistä nousi se 100kg ja 9kk säännöllistä ja epäsäännöllistä salia takana. Olin vuoden armeejassa, joka oli tietysti vaikeaa itsenä häpeämisen takia, mutta sielähän menin muiden mukana. Armeejasta kotiuduin 70kg miehenä noin vuos sitte. Nyt on paino 80kg ja salia yli 3kk takana ja voima taso sama, kuin ennen armeejaa.
Salilla käynti on vaikeaa laihana, koska omia ohkasia ranteita katsomalla saattaa mennä motivaatio kokonaan. Onnistuneen sali treenin jälkeen on itse tunto aina vähä parempi, joka tosin hiipuu samalla kun veri lähtee lihaksista ja taas ollaan samalla häpeän viivalla.
Olen eläny koko elämän puolitäysillä häpeän vuoksi. Paljon on jääny näkemättä ja kokematta. Kiitos armeejan, sosiaaliset taidot on hyvät ja itsevarmuus vähä parempi. Mutta silti pidän kädet aina piilossa, en halua että ne herättää mitään huomiota. Pitää kuitenkin yrittää olla erakoitumatta niiden takia. Olen aina ollut kateellinen kaikkille isoille miehille, isoineen käsineen, jotka salilla käy.
Tässä yritin kertoa jotenkin ongelmastani. Tämmöistä ongelmaa ei taida olla kenelläkään muulla ja olisi kiva vihdoinki saada tämä jotenki taakse.
Olen täysin terve. Ei mitään allergioita tai vastaaviakaan ja pääkin on täysin terve, vaikka tämä ongelma vähä tyhmältä varmasti kuulostaakin.
Olen muuttamassa pois kotoa ja attelin, että ois kiva kertoa tästä mun pienestä ongelmasta jollekkin muullekkin. Sillä muutto on iso juttu minulle ja olisi kiva kääntää kokonaan uus sivu elämässä ja elää se tästä eteenpäin täysillä.
Treenasin tossa Arskan Golden Six: illä ja vähä voisin tähän tuloksia pistää.
Kyykky 50kg
Penkki 70kg
Leuat 7-6
Niskan takaa punnerrus 40kg
Hauis 30kg
Vatsa jotain
Näähän tehtiin 3-4 sarjoina, 10 toistoa.
Ennen kuin rupeen mitään syntholia ruiskuttamaan käsiin, nii kertokaa eka mielipiteenne, onko toivoa vai oonko vaan tyhmä?